Ahvenanmaa - heinäkuu 2025

Joskus ysärillä (vai oliko jo 2000-lukua?) tuli tehtyä useampi fillarireissu Ahvenanmaalle. Näistä retkistä on hyviä muistoja ja jotain paperikuviakin, mutta aikaa edellisestä saaristovisiitistä on kulunut jo varmaan 25 vuotta. On siis aika lähteä katsastamaan muutama vanha tuttu paikka ja tällä kertaa kiertää myös pääsaarta vähän enemmäm kuin joskus kauan aikaa sitten.

Tällä kertaa kulkuvälineenä on pyörän sijasta auto ja tämä vaatii vähän enemmän suunnittelua, sillä lautat pitää varata hyvissä ajoin. Kovin kallista matkailu ei kuitenkaan ole, sillä neljään etappiin eri lautoilla menee vain joku alle 100 euroa. Majoitus on melko kallista ja sitä on tarjolla rajallinen määrä (jos ei telttailu innosta kuten joskus takavuosina).

Kohteet:

1. Kökar
2. Foglö
3. Maarianhamina
4. Eckerö

12.7.2025 Espoo – Kökar:
Ahvenanmaalle tuli tehtyä monta reissua joskus ysärin jälkimmäisellä puolikkaalla. Kaikilla muistaakseni kolmella keikalla tuli kierreltyä pienempiä saaria fillarilla. Majoitus oli usein teltassa. Noista retkistä on kulunut lähes 30 vuotta, joten on korkea aika palata saaristoon.

Tällä reissulla kulkupelinä on auto ja tietenkin lautat. Fillarimatkoilla ei tarvinnut buukkailla mitään etukäteen, koska pyörät mahtuivat aina saaristolauttojen kyytiin. Autoja taas mahtuu vain rajallinen määrä per paatti eli tämä reissu vaati jonkun verran ennakkovarauksia ja aikataulujen suunnittelua. Koska telttailu ei enää oikein innosta, olen varannut myös majoitukset etukäteen. Pienemmillä saarillakin mökkejä ja majataloja toki löytyy, mutta varsinkin kohtuuhintaista tarjontaa on vähän.

Reissu käynnistyy aamulla ajomatkalla Korppooseen, josta lähtee Kökarin lautta. Saaristomeiningin makuun pääsee jo Nauvossa, jossa on ensimmäinen lossikyyti. Ennen lauttamatkaa ehtii tehdä pikaisen pysähdyksen Salvador Dali-museossa, jota ei ehkä odottaisi löytävänsä tällaisesta kylästä. Museo on kyllä hieno ja aitoa Dalia on tarjolla runsaasti. Opastus on myös mielenkiintoinen.

Olen hyvissä ajoin satamassa ja parkkeeraan auton jonon keskivaiheille. Jossain vaiheessa havahdun siihen, että Kia alkaa pikkuhiljaa valumaan kohti edellä olevan auton perää. Käsijarru on selvästi löystynyt! Saan viime hetkellä painettua jarrua ja vältyn kolhuilta. Vasta myöhemmin kesällä käy ilmi, että auton jarrut ovat ihan romuna. Onneksi mitään vakavampaa ei satu ja auto pysyy paikoillaan myös useammalla lauttamatkalla.

Kökarin lautta lähtee aikataulussa ja vaikuttaa aika lailla samantyyliseltä paatilta kuin nuoruusvuosien reissuilla käyttämäni lautta. Matka kestää useamman tunnin ja onneksi keli on varsin hyvä. Oleilen suurimman osan matkasta kannella. Vähän ennen Kökariin saapumista käyn tilaamassa ruokaa laivan kanttiinista. Lihakimpaletta ei kuitenkaan tunnu tulevan ja käyn kyökissä huutelemassa sen perään. Ovat näköjään unohtaneet koko tilauksen! Onneksi annos kuitenkin syntyy ja ehdin syödä ennen perille pääsemistä.

Kökar ei vaikuta juurikaan muuttuneen 30 vuodessa. Leirintäalueen sijaan yövyn majatalossa nimeltä Antons Gästhem. Mesta toimii itsepalveluperiaatteella: varaus online ja sähköpostin ohjeiden perusteella löytyy huone. Koko visiitin aikana ei näy ketään henkilökuntaan kuuluvaa. Näissä majataloissa on tyypillisesti jaetut vessat ja huoneet on rakennettu johonkin vanhaan ulkorakennukseen tai maataloon. Paikka on kyllä oikein siisti ja onneksi naapurikämpässä ei ole ketään.

Majatalon lähellä on paikka, johon liittyy hyviä muistoja nuoruusvuosien reissuilta. Paikallisen kirkon vieressä olevilla rantakallioilla tuli katseltua auringonlaskuja ja kuunneltua musiikkia kannettavasta cd-soittimesta. Lähden siis katsastamaan tämän alueen, jonne on reilun kilometrin kävelymatka. Tämäkään mesta ei ole muuttunut, mitä nyt joku on perustanut lammasfarmin kirkon lähistölle. Keli on ikävä kyllä pilvinen, joten mitään dramaattista auringonlaskua tuskin on luvassa. On myös vähän viileää, vaikka manner-Suomen puolella on jo kesän ensimmäinen helleaalto.

Käyn paluumatkalla ihmettelemässä leirintäaluetta, jossa tuli joskus yövyttyä teltassa. Eipä sielläkään ole mikään oleellisesti muuttunut. Palaan majatalolle ja menen ajoissa nukkumaan. Sänky on kapeahko, mutta huone on oikein rauhallinen ja saan nukkua täydellisessä hiljaisuudessa.

13.7.2025 Kökar:
Syön majatalossa Korppoosta ostettuja eväitä, aamiaista ei siis ole tarjolla talon puolesta. Tämän päivän aktiviteetti on tehdä retki Källskärin saarelle. Siellä en ole aiemmin käynyt ja näitä retkiä ei käsittääkseni edes ollut tarjolla silloin kun viimeksi kävin Kökarissa. Tarjolla olisi joku sekavan oloinen online-varauslomake, mutta helpointa on soittaa venesataman vieressä olevaan hotelliin ja varata retki.

Ennen puolen päivän maissa lähtevää retkeä on aikaa käydä katsastamassa Kökarin kotiseutumuseo, jossa on tarjolla melko odotetusti kaikenlaista talonpoikaisroinaa ja merihenkisiä esineitä. Museo on yllättävän laaja ja visiitti jää vähän kesken, sillä pitää ehtiä Källskärin laivalle.

Pieni turistivene lähtee vierassatamasta ja kyytiin tulee reilu kymmenkunta henkilöä. Merikarhun oloinen harmaantunut heppu toimii sekä kapteenina että oppaana. Opastus olisi tarjolla joko ruotsiksi tai englanniksi. Ryhmä valitsee englannin ja lähdemme matkaan. Laivamatka kestää noin 40 minuuttia ja tarjoaa hienoja maisemia Kökarille ja sitä ympäröiville pikkusaarille.

Källskär on erikoinen paikka. Se on kuuluista sekä luonnostaan että saarella pitkään asuneesta ruotsalaisesta Göran-paronista. Kierroksen aikana nähdään hyvä läpileikkaus saaren karun kauniista maisemista ja kuullaan tarina siitä, kuinka ”kreivi” rakensi keskelle ei mitään varsin vaikuttavan kesäkotinsa. Opas kertoo humoristiseen tyyliinsä erittäin mielenkiintoisia yksityiskohtia tästä hyvin erikoisesta hahmosta, josta en ole aikaisemmin koskaan kuullutkaan. Kierros huipentuu paronin taloon, joka on edelleen varsin hyvässä kunnossa. Lisäksi ihmettelemme Tove Janssoninkin käyttämää vierasmajaa, hiidenkirnuja ja hienojen kalliomuodostelmien päälle pystytettyä Hermes-patsasta.

Saarella menee varmaan pari tuntia ja paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen. Paatti palaa samaa reittiä takaisin ja olen joskus neljän jälkeen takaisin Kökarissa. Käyn syömässä burgerin sataman lähellä olevassa ravintolassa ja ajan takaisin majatalolle. Siellä on edelleen hiljaista kuin huopatossutehtaassa, eipä vaikuta olevan kovin montaa vierasta. Loppuiltaa menee kirjaa lukiessa ja menen taas ajoissa nukkumaan.

14.7.2025 Kökar – Föglö:
Tänään on ohjelmassa saaren vaihtaminen. Lautta lähtee vasta iltapäivällä, joten on hyvää aikaa käydä talsimassa paikallinen luontopolku. Tämä saattaa olla sama reitti, jonka olen joskus nuoruusvuosien reissulla kiertänyt (ja muistaakseni myös kalastelin silloin). Keli on puolipilvinen ja polun alkupäässä tulee yllättäen vastaan sumua! Teen pienen harharetken tarkoituksenani ihmetellä pientä lampea, mutta sumun vuoksi palaan takaisin ja alan seuraamaan reilun viiden kilometrin merkittyä reittiä.

Valkoiseksi maalatut kivet ja muut opasteet tekevät tästä melko helpon päiväretken. Välillä on kyllä pientä kiipeämistä ja vähän hankalampia paikkoja, mutta mikään extreme-tyylinen vaellus ei ole kyseessä. Maisemat ovat hienoja täälläkin ja ihmisiä tulee vastaan harvakseltaan. Rauhalliseen tahtiin kierros kestää parisen tuntia. Opastauluja ja näköalapaikkoja tulee vastaa vähän väliä, alueella on yllättävän paljon Venäjän vallan ajalta olevia raunioita.

Ennen lauttakyytiä on aikaa käydä lounaalla Havspaviljongen-nimissä ravintolassa, jossa on kyllä saaren parhaat näköalat. Syön jonkun saaristolaislautasen, jossa on hyvä valikoima kalaa ja muita herkkuja. Ajan takaisin satamaan, jossa lautta on taas aikataulussaan. Nyt on edessä lyhyt puolentoista tunnin siirtymä Överön saareen.

Överöhön ei jää kuin muita autoja kuin Kia ja joku toinen turisti. Tämä reitti ei selvästikään ole kovin suosittu, suurin osa lautan matkustajista jatkaa kohti Ahvenanmaan pääsaarta. Ajelen hiljaisia teitä pitkin kohti Degerbytä, jossa vaikuttaa olevan hieman enemmän elämää. Matkan varrella on yksi lossi, jota ei onneksi tarvitse odotella kovin kauan. Olen varannut yhdeksi yöksi majoituksen Gästhem Enigheten -nimisestä majatalosta, jossa on huomattavasti enemmän väkeä kuin Kökarin majatalossa.

Vieraskoti koostuu useammasta hienosta historiallisesta rakennuksesta. Fasiliteetit ovat kuitenkin luokkaa leirintäalue, sillä huoneissa ei ole suihkuja tai vessoja, vaan niitä on tarjolla erillisessä rakennuksessa. Huone kustantaa kuitenkin yli 100€ / yö eli melko reipas ”saaristolisä” on kyllä laitettu hintaan. Degerbyssä on hyvin rajallinen määrä palveluita: yksi kauppa ja kaksi ravintolaa. Ravintoloista hienompi on vähän turhan fine dining -henkinen ja syön hiljaisessa kuppilassa, jossa on tarjolla thai-ruokaa ja kaljaa. En enää tätä kirjoittaessa muista mitä söin eli ruoka oli melko vaatimatonta tasoa. Palaan vieraskotiin, jossa näyttää myös olevan tarjolla illallista – olisi varmaan ollut parempi vaihtoehto syödä siellä?

15.7.2025 Föglö – Åland:
Herään hyvissä ajoin ja syön kevyen aamupalan majatalon huoneessa. Koska Föglössä ei ole mitään erityisen kiinnostavaa nähtävää, päätän lähteä seuraavalla lossilla kohti Ahvenanmaan pääsaarta. Se lähtee yhdeksän maissa ja jonoa ei juurikaan ole. Tätä lossia ei voinut varata etukäteen. Oletan lossin olevan maksullinen, mutta asiasta kysyessäni kuulen, että vain edestakainen matka tällä linjalla maksaisi. Edelleenkään en ihan ymmärrä saaristoliikenteen hinnoittelumallia – kaipa se pääosin perustuu valtion maksamiin tukiin?

Olen varannut hotellihuoneen Maarianhaminasta kahdeksi yöksi. On kuitenkin liian aikaista kirjautua sisään, joten lähden ajelemaan ohi Maarianhaminan kohti katsastamaan muutama pakollinen nähtävyys. Etäisyydet eivät tälläkään saarella ole pitkiä ja tiet ovat erinomaisessa kunnossa.

Ensimmäinen kohde on Bomarsundin linnoitus, josta ei ole kovin paljon jäljellä. Tämä aikanaan keskeneräiseksi jäänyt alue on valtava, mutta rakennukset on aikanaan tuhottu sen verran perusteellisesti, että mitään erityisen kiinnostavaa ei ole nähtävissä. Pienessä museossa on kyllä kattavasti kerrottu tämän paikan historia.

Bomarsundin lähistöllä sijaitsee myös toinen Ahvenanmaan kuuluisimmista nähtävyyksistä eli Kastelholman linna. Siellä olen käynyt joskus ensimmäisellä reissullani, mutta muistikuvat paikasta ovat varsin hämäriä. Linnassa on tarjolla opastettu kierros, jonka vetää hieman hämmentävää kuningatarroolia esittävä nuori nainen. Kyseessä on selkeästi paikallinen asukas, sillä hän puhuu suomea hieman erikoisella aksentilla ja kielioppivirheitä tulee vähän väliä. Vaikuttaa muutenkin siltä, että nuorempi väki kieltäytyy kokonaan suomen puhumisesta ja vaihtavat mieluummin englantiin.

Linnan vieressä on myös pari museota – löytyy sekä vankila että perinteisiä puurakennuksia täynnä talonpoikaisroinaa. Nämä eivät ole kovin kiinnostavia ja jatkan matkaa. Turistikierros jatkuu ja ohjelmassa on pari tehtaanmyymälää, joita niitäkin tuntuu löytyvän joka kylästä. Ahvenanmaa on tunnettu Taffelin sipseistä ja perunalastutehtaan vierestä löytyy tietenkin Taffel-kauppa. Sipsejä on tarjolla joka lähtöön, mutta hinnat eivät ole mitenkään erityisen halpoja. Olisi ollut kiinnostavaa nähdä tehdas sisäpuolelta, mutta ainakaan tänään ei ole tarjolla opastettuja kierroksia.

Ajan taas kymmenisen kilometriä rauhallisia teitä pitkin ja saavun Stallhagenin panimolle. Siellä on tarjolla sekä ravintola, että kaljakauppa. Pubiruoka jää väliin mutta ostan muutaman ohrapirtelön kotiin viemisiksi sekä sinappia (joka lienee valmistettu jossain muualla). Kello alkaa olla sen verran paljon, että on aika mennä katsastamaan hotelli.

Maarianhaminan laitamilta löytyy isohko hotelli, joka on ihan siisti kolmen tähden majapaikka. Oma vessa ja suihku ovat toki luksusta pikkusaarien majatalojen jälkeen. Päivää on vielä jäljellä, joten lähden kävelemään kohti parin kilometrin päässä olevaa keskustaa. Ei ole vielä tullut syötyä kunnolla tänään, joten suoritan pakollisen pitstopin ensimmäisessä vastaan tulevassa ravintolassa. Tarjolla on pizzaa, aurinkoinen terassi ja englanninkielistä palvelua.

Myös Maarianhaminan keskustasta muistikuvani ovat hyvin vähäiset. Aika kompakti stadi on kyseessä ja meri on kaikkialla lähellä. Kävelen yhdelle kaupungin monista uimarannoista, jossa riittää edelleen väkeä, vaikka aurinko alkaakin jo laskeutua puiden taakse. Rannan läheisyydessä on pieni eläintarha ja ihmettelen häkeissä jumittavia kaneja ja lintuja. Mitään ihmeempää tekemistä Maarianhaminan illassa ei ole, mutta väkeä on liikkeellä runsaasti ja ravintoloiden terassit ovat täynnä.

Kävelen takaisin hotellille, jossa on varsin rauhallinen tunnelma. Keli tuntuu lämpenevän koko ajan ja nyt illalla ollaan hellelukemissa.

16.7.2025 Åland:
Tänään on vaihteeksi tarjolla hotelliaamiainen, joka pitää tietenkin hyödyntää koko rahan edestä. Lämpötila taitaa olla jo lähempänä 30 astetta, joten helleaalto on vihdoin saapunut saaristoonkin. Päivän ohjelmassa on luonnollisestikin rantaelämää ja uimarantoja Ahvenanmaalla kyllä riittää.

Saaren länsipuolella sijaitsee Eckerö, jossa on en ole koskaan aiemmin käynyt. Paikka osoittautuu melko mitättömäksi kyläksi, mutta alueella on muutama kiinnostava kohde. Eckerön vanha postitoimisto on varsin massiivinen aikanaan venäläisten pystyttämä rakennus, josta löytyy nykyään museo, taidegallerioita ja kahvila. Pikaisen museovisiitin jälkeen on kuitenkin aikaa suunnata rannalle.

Ahvenanmaan parhaaksi kehuttu Degersandin ranta löytyy Eckerön lähistöltä ja on kieltämättä hieno lähes valkohiekkainen luonnon luoma biitsi. Porukkaa on kyllä kuin pipoa eli kaikenikäistä auringonpalvojaa on kyllä aivan liikaa, vaikka ranta onkin useamman sadan metrin pituinen kaistale. Merivesi on aika viileää, koska kesäkuun kelit ovat olleet aika koleat. Muutama tunti menee kyllä nopeasti ja kuulokkeet korvissa blokkaavat pikku apinoiden mekastuksen.

Iltapäivällä alkaa olla taas nälkä ja lähden etsimään ravintolaa. Se osoittautuu yllättävän hankalaksi, sillä pari paikkaa avaavat vasta myöhemmin illalla ja ainoa avoinna oleva mesta vaikuttaa enemmänkin perinteiseltä keskiolutkuppilalta kuin ruokapaikalta. Kyselen Googlelta apuja ja bongaan saaren keskivaiheilla sijaitsevan Grannäsin omenatarhan, jonka yhteydessä on myös ravintola.

Noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavun perille ja omenapuita tosiaan riittää. Puut ovat kuitenkin yllättävän pieniä, mutta niitä on varmaan satoja, ellei jopa tuhansia! Enpä ole koskaan ennen käynyt tällaisessa paikassa. Omenatarhan (tai -pellon) vieressä on ravintola ja myymälä, jossa on tarjolla tietenkin omenamehua sekä myös -siideriä. Ruoka on myös oikein hyvää. Ja palvelu tuttuun tapaan englanniksi.

Ajan takaisin Maarianhaminaan hotellille. En jaksa lähteä keskustaan, vaan kävelen hotellin lähiympäristössä olevalla pientaloalueella. Täältäkin löytyy uimaranta, joka on tyhjillään iltakahdeksan maissa. Päätän palata rannalla huomenna, sillä aamupäivällä on vielä hyvin aikaa ennen kuin paluumatka alkaa.

17.7.2025 Åland – Naantali – Espoo:
Lautta mantereelle lähtee vasta iltapäivällä ja keli on edelleen helteinen. Ohjelmassa on siis taas rannalla oleilua ja tällä kertaa myös uimista, sillä tämä ranta on matalahko ja merivesi on ehtinyt lämmitä varsin siedettäviin lukemiin.

Lämpöä on kyllä taas varmaan 30 astetta ja hiki alkaa virtaamaan, vaikka käynkin välillä uimassa. Pitää joka tapauksessa lähteä puolen päivän jälkeen ajamaan kohti Långnäsiä, josta lähtee autolautta Naantaliin. Käyn nopeasti ihmettelemässä Pommern-laivaa ennen kuin on aika suorittaa vajaan puolen tunnin siirtymätaival. Olen satamassa reilu puoli tuntia ennen laivan lähtöä, mutta huomaan olevani melkein autojonon viimeisenä. Olisikohan pitänyt tulla aikaisemmin paikalle koska checkin-koppi suljetaan melkein välittömästi?

Olen hankkinut Finnlinesin liput noin kuukausi sitten ja autopaikka oli suorastaan halpa. Laiva vaikuttaa lähes uudelta ja tarjolla on ihan ruotsinlaivatasoisia ravintoloita ja kauppoja. Kansipaikkoja löytyy myös runsaasti ja tällä kelillä suurin osa matkasta menee tietenkin aurinkokannella hienoja maisemia ihaillessa. Finnlinesille kyllä vahva suositus, on kyllä ihan eri luokkaa fasiliteetit kuin pienemmillä saaristolautoilla.

Laiva saapuu Naantaliin joskus iltayhdeksän maissa. Edessä on vielä parin tunnin ajomatka kotiin, joka sujuu ongelmitta (vaikka auton jarrut alkavat olla aika finaalissa – tosin tämä käy ilmi vasta viikon kuluttua mökkireissun jälkeen). Oikein hyvä fiilikset jäi tästäkin saaristoreissusta ja oli mukava nähdä sekä tuttuja että uusia paikkoja. Ehkä pitäisi vielä joskus tehdä fillarireissu Ahvenanmaalle?