Andorra, Ibiza ja Barcelona - heinäkuu 2016

Ibizalla on tullut käytyä vuosien varrella aika monta kertaa ja tämä oli reissu numero 6 tähän suosikkikohteeseeni. Edelliset keikat olivat 1996, 1998, 1999, 2002 ja 2014. Nyt ollaan taas matkalla lähes saman porukan kanssa kuin v. 2014 ja kohteena on sama hyväksi havaittu villa Cala Vadellassa. "Perussetin" ja tuttujen paikkojen lisäksi haluksi tsekata myös jotain ihan muuta tällä reissulla - siksi tein parin päivän kierroksen Andorrassa vuokratulla autolla ennen saarelle siirtymistäni. Andorra osoittautuikin mielenkiintoiseksi paikaksi, jossa muutama päivää kuluu helposti vuorimaisemista nauttien ja pienehkössä pääkaupungissa oleillen.

Kohteet:

1. Barcelona
2. Andorra
3. Ibiza
4. Barcelona

5.7.2016 Helsinki – Barcelona:
Finskin siivin Espanjaan käy tie tänään – edellisen reissun tuskainen taival Vuelingilla on vielä tuoreessa muistissa eli toivon hieman helpompaa reissua tällä kertaa. Näin onneksi tapahtuukin ja täpötäysi kone saapuu suurin piirtein aikataulussa Barcelonaan. Fiilis on taas kuin halpiksessa eli jalkatilaa ei ole eikä mitään ruokaa saa maksutta. Barcelonassa marssin heti Sixtin tiskille – ideana on siis autoilla seuraavat kolme päivää.

Myyjä saa vakuutettua minut tekemään upgraden Smart Fourfourista vähän isompaan ja tehokkaampaan peliin eli Mini Cooperiin. Se osoittautuu myöhemmin Andorran vuorilla ihan hyväksi valinnaksi, onpahan vähän enemmän vääntöä koneessa. Tänään en kuitenkaan ajele sen pidemmälle kuin jokusen kilometrin päässä olevaan Ibis-hotelliin. Mesta on jossain esikaupunkialueella eikä lähistöllä näytä olevan mitään mielenkiintoista. Syön illallisen naapurissa olevassa McDonaldissa ja menen ajoissa nukkumaan. Jostain syystä uni tulee vastaa kahden maissa vaikka hotelli onkin ihan ok… 

6.7.2016 Barcelona – Andorra:
Nukun lähemmäs kymmentä ja ehdin onneksi vielä hotellin aamiaiselle. Ei mitään kovin kummallista ole tarjolla mutta tankkaan muutaman tunnin ajomatkaa varten. Lähden joskus aamupäivällä ajelemaan Microsoftin uuden karttasoftan ohjauksessa – saapa nähdä miten tämä softa toimii verrattuna jo tutuksi tulleeseen Here Mapsiin. Andorraan johtava reitti etupäässä moottoritietä pitkin löytyy helposti ja liikenne on yllättävän vähäistä koko matkan ajan.

Pari tuntia menee kohtuullisen tylsää tietä halkoessa. Maasto on aika tasaista ja asutusta ei juuri näy enkä jaksa poiketa hieman kauempana oleviin kyliin tai pikkukaupunkeihin. Noin 200km ajomatkan jälkeen alkaa horisontissa näkyä vuoria eli Pyreneiden vuoristo ja Andorran raja lähestyvät… Rajanylitys sujuu ilman mitään passintarkastuksia tai muuta syynäystä – kunhan vain ajelen hitaasti liikkuvassa autojonossa eteenpäin.

Maasto muuttuu Andorran puolella välittömästi tasangosta vuoristoksi - minne ikinä meneekään niin aina näkee vuoria ympärillä… Pääkaupunki on vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä rajalta ja suuntaan siis sinne edelleen varsin hitaasti lipuvan liikenteen seassa. Mistään kovin isoista stadeista ei ole täälläpäin kyse sillä koko maassa on vajaa 100.000 asukasta. Andorra ei ole EU-maa, mutta valuuttana on silti eurot. Maa on jonkunlainen ostosparatiisi verotuksellisista syistä ja sekä espanjalaiset että ranskalaiset tuntuvatkin reissaavan sinne kuin suomalaiset Tallinnaan.

Saavun hieman sekavan oloiseen pääkaupunkiin ja sitten navigaattori alkaakin sekoilla kunnolla. Andorran pikkukadut ovat selkeästi liian hankala pala softalle ja päädyn kiertämään kehää hetkeksi kun etsin buukkaamaani hotellia. Osa kaduista on todella kapeita ja mutkaisia eli auton ratissa saa olla todella tarkkana. Hotelli löytyy pienen harhailun jälkeen ja osoittautuu hienoksi paikaksi hieman keskustan yläpuolella eli näköalat ovat kunnossa. Huoneen oven kanssa on jotain sähläystä – lukko tai avainkortti ei tunnu toimivan mutta tämäkin ongelma saadaan pienellä säädöllä kuntoon.

Lämpötila on lähempänä kolmeakymppiä kun lähden tutustumaan maan pääkaupunkiin. Päädyn heti johonkin ostoskeskukseen viilentelemään ja tutkailemaan hintoja. Merkkivaatteita, kosmetiikkaa + viinaksia ja tupakkaa näyttäisi saavan halvalla – varsinkin kun on joku ”kesäale” menossa. En kuitenkaan osta mitään vaan jatkan alas kaupungille. Lukuunottamatta pientä vanhaa kaupunkia Andorra la Vella on varsin moderni kaupunki ja kaikkialla on siistiä. Fiilis on rento ja pikkukaupunkimainen eli missään metropolissa ei tunne olevansa.

Talsin päämäärättä ympäriinsä ja syön lounasta joen varressa olevassa ravintolassa. Mitään ihan erityisiä nähtävyyksiä kaupungissa ei ole – jokunen museo löytyisi mutta jätän ne väliin. Mutta ihan viihtyisä paikka tämä stadi on ihan vaan yleiseen hengailuun ja maisemien katseluun… Hieman huonosti nukuttu yö alkaa tuntua väsymyksenä ja kipuan takaisin hotellille. Vietän loppupäivän huoneessa ja parvekkeella ihaillen näköaloja sekä tsekkaan illan MM-futisottelun telkkarista. Andorran yö vaikuttaa kovin hiljaiselta kunnes Portugalin voitettua pelin alkaa kaupungilta kuulua torvien tööttäilyä. Näköjään heidän fanejaan löytyy täältäkin vai lienevätkö espanjalaiset kyseessä?      

7.7.2016 Andorra:
Päivä avautuu aurinkoisena ja nukun tällä kertaa hyvin. Olen näköjään buukannut huoneen ilman aamiaista joten käyn läheisen ostoskeskuksen ruokaosastolla hakemassa eväät. Sitten ei muuta kuin Mini alle ja kohti vuoristoa. Olen miettinyt vajaan sadan kilometrin rundin halki vuorten ja kylien – saapa nähdä mitä mielenkiintoista tulee vastaan. Ensiksi ajan kohtuullisen jyrkkää serpentiinitietä pitkin ylängölle, jolla sijaitsee järvi (tai itse asiassa patoallas).

Alue vaikuttaa suositulta picnic-paikalta ja jengiä parveilee runsaasti eväskorien ja onkien kanssa. Allasta ympäröi havumetsä ja paikallisista männyistä tulee vähän suomalainen kuiva kangasmetsä mieleen. Talsin parin kilometrin lenkin patoaltaan ympäri ja ihailen maisemia kunnes hyppään uudelleen rattiin ja jatkan kohti seuraavaa kohdetta.

Pysähdyn Canillo-nimisessä pikkukaupungissa, joka vaikuttaa suorastaan kuolleelta – niin vähän on väkeä kaduilla. Paikka lienee aktiivisempi talvisaikaan kun hiihtokeskukset ovat avoinna. Hiihtohissillä pääsisi kyllä ylös vuorille ihailemaan näköaloja mutta jätän hissikyydin väliin kun on kuitenkin auto alla. Palloilen hetken Canillossa mutta eipä tässä paikassa ole oikein mitään tekemistä.

Suuntaan auton nokan taas serpentiinitielle ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen löydän hienon näköalapaikan suoraan Canillon yläpuolelta. Vuorenjyrkänteelle on rakennettu hieno ”silta” kohti tyhjyyttä – tämän rakennelman päältä voisi siis kurkistella alas laaksoon, jossa Canillo sijaitsee. Räpsin kuvia postikorttimaisemista ja hengitän raikasta ilmaa keuhkojen täydeltä. Hieno paikka mutta ei korkean paikan kammoisille!

Lähden ajelemaan takaisin kohti pääkaupunkia ja poikkean matkalla yhdessä ”kylässä”, jossa on hieman edellistä stoppia enemmän elämää. Lyhyen sightseeingin jälkeen päätän kuitenkin suunnata takaisin hotellille, sillä illaksi olisi vielä lisää ohjelmaa.

Syön parit tapakset hotellilla ja siirryn huoneeseen testaamaan porealtaan. Kyllä – tähän 95€ kustantaneeseen huoneeseen siis kuuluu pienimuotoinen jacuzzi kylppärin puolella. En kuitenkaan jaksa kovin kauan killua vesipyörteissä vaan siirryn koneen ääreen ja buukkaan lipun erittäin kiinnostavalta vaikuttavaan esitykseen myöhemmin illalla. Heinäkuun ajan kaupungissa on nimittäin erikoisnäytös maailmankuululta Cirque de Soleililta eli jonkinlaista modernia sirkusta olisi luvassa. Showta voi katsoa sekä ilmaisilta seisomapaikoilta että maksullisilta istumapaikoilta. Jäljellä on enää vain istumapaikkoja mutta hinta on varsin kohtuullinen ja online-varaus onnistuu helposti.

Illan pimetessä esitys alkaakin suuressa telttamaisessa rakennelmassa, joka on pystytetty ihan kaupungin ytimeen. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt Cirque de Soleilia missään joten en ihan tiedä mitä odottaa. Show osoittautuu uskomattoman hienoksi ja se on loistava yhdistelmä akrobatiaa, musiikkia ja visuaalista ilotulitusta heijastettuna suurille screeneille. Reilun tunnin pituisessa esityksessä on joku tarinakin mutta juoni jää vähän hämäräksi. Se on kuitenkin sivuseikka, sillä noin kymmenkunta erilaista näytöstä ovat kyllä niin mahtavia että tunti menee todella nopeasti! Perinteisempien trapetsi- yms numeroiden lisäksi esitykset pitävät sisällään myös loistavan human beatboxing-numeron ja erittäin hienolla tavalla videoscreeniä + akrobatiaa yhdistävän osuuden. Oli kyllä yksi hienoimmista esityksistä mitä on vähään aikaan tullut nähtyä!

8.7.2016 Andorra – Barcelona - Ibiza:
Tänään onkin sitten aika palata Barcelonaan. Ennen ajomatkaa vietän kuitenkin aamupäivän vielä Andorran puolella ja käyn testaamassa paikallisen kylpyläkompleksin. Andorrasta löytyy myös runsaasti kuumia lähteitä ja nämä ovat täälläkin hyviä lämmön- ja vedenlähteitä ”terveellisiä” kylpyjä kaipaaville. Pääkaupungin ytimessä sijaitsee valtava Caldea-niminen kylpylärakennus, joka on ulkopuolelta aika vaikuttavan oloinen ultramodernia arkkitehtuuria edustava möhkäle. Sisäpuolelta löytyy parikin kylpylää, joista valitsen pienemmän, joka on onneksi lapsilta kielletty. Eli perheet meuhkaavat rakennuksen toisella puolella ja täällä saa killua altaissa hyvinkin rauhallisissa merkeissä. Sopii minulle!

Testaan kaikki mahdolliset altaat ja saunat mutta vajaan parin tunnin kuluttua pitää lähteä ajelemaan, jotta ehdin tehdä vielä yhden stopin matkan varrella. Ajan hieman toista reittiä takaisin kuin mitä pari päivää sitten käytin. Maisemat ovat kyllä aika samanlaisia täälläkin. Päivän jännittävin hetki on vielä tulossa eli ajomatka Barcelonan ytimen läpi. Tarkoituksenani on tehdä visiitti Sagrada Familia –kirkkoon, jossa olen viimeksi käynyt aika tarkkaan 20v sitten. Onkin erittäin kiinnostavaa nähdä miten tämä projekti on edennyt!

Koitan etsiä parkkipaikkaa jonkun metroaseman lähistöltä mutta kun sellaista ei löydy päädyn ajamaan lähes koko matkan ”isolle kirkolle” asti. Sieltä löytyykin onneksi parkkihalli parin korttelin päästä kirkosta ja liikennekin on edelleen ihan sujuvaa. Olen ostanut online-lipun, jonka mukaista sisäänpääsyaikaa pitää odotella reilu puolisen tuntia.

Kiertelen odotellessani kirkkoa, joka näyttää aivan erilaiselta kuin parikymmentä vuotta sitten. Rakennustyöt ovat edenneet oleellisesti ja torneja + seiniä on pystyssä enemmän kuin edellisellä visiitillä. Vanhat osat erottuvat muita tummempina selkeästi. Mielenkiinnolla odotan miltä sisällä näyttää!

Online-lipulla pääsee kätevästi sisään ilman minuutinkaan jonotusta ja eikä mihinkään muuallekaan tarvitse jonotella vaikka väkeä onkin runsaasti. Käyn ensimmäiseksi tsekkaamassa sisätilat ja hämmästyksekseni siellä näyttää aika valmiilta – viimeksi ei tainnut edes kattoa olla valmiina! Kirkko on jo virallisesti vihitty herran huoneeksi eli penkin, saarnatuoli ynnä muut rekvisiitat ovat jo paikoillaan. Sisätiloissa päähuomion vievät kyllä upeat lasi-ikkunat ja pylväät, jotka dominoivat valtavaa tilaa.

Kiertelen reilun tunnin verran sisä- ja ulkotiloja – onpahan paikka muuttunut! Torneihin pääsi ennen kiipeämään portaita mutta nyt olisi pitänyt ostaa joku erillinen ”vip-lippu”, joka olisi mahdollistanut hissikyydin ylös asti! Enpä tajunnut tätä varatessani lippua joten tornit jäävät ikävä kyllä näkemättä. Juuri kun olen lähdössä tajuan, että paikasta löytyy vielä erillinen kellarikerros, jossa esitellään kattavasti Sagrada Familian historiaa ja rakentamisen eri vaiheita. Sielläkin pitää toki kierrellä ja ei aikaakaan kun alkaa pikkuhiljaa tulla kiire suunnata kohti lentokenttää…

Ajelen navigaattorin opastuksella läpi Barcelonan keskustan – yhtä valtavaa liikenneympyrää lukuunottamatta ei mitään suurempia jännitysmomentteja ole. Saavun loppujen lopuksi kentälle hyvissä ajoin ja palautan Minin, joka osoittautui hyväksi kulkupeliksi. Vuelingin lento on taas myöhässä – kiroilen taas kerran tätä firmaa ja mietin ehdinkö Ibizalle ennen kuin hotellini respa sulkeutuu. Soitan hotelliin ja he lupaavat pitää respaa auki puoleen yöhön asti – tiukalle menee sillä kone lähtee lopulta tunnin myöhässä.

Lentokone on vähintäänkin erikoinen tapaus – Vuelingin oman koneen sijasta portilla odottaa Privelege Style –nimisen yhtiön jumbojetti. Eipä ole ennen tullut tuon kokoisella koneella lennettyä tätä väliä! Kone vaikuttaa ikivanhalta – harvemmin enää näkee tuhkakuppeja penkkien käsinojissa… Pomppu sujuu lopulta nopeasti ja juoksen suoraan taksiin Ibizalla. Lopulta ehdin kuitenkin hotelliin ajoissa ja pikaisen checkinin jälkeen suuntaan Eivissan ytimeen myöhäiselle dinnerille. Taas kerran saarella – pientä säätöä matkassa kuten asiaan kuuluu mutta fiilikset ovat hyvät kaikin puolin…

9.-15.7.2016 Ibiza:
Viikko menee aurinkoisen rennoissa merkeissä nopeasti Cala Vadellan villalla. Tulee käytyä muutamassa vanhassa suosikkimestassa kuten Salinaksen rannalla, Bora Borassa ja tietenkin Eivissassa. Lisäksi saarelta edelleen löytyy uusia mielenkiintoisia spotteja kuten vaikka Benirraksen ranta ja klubiosastolta DC-10. Säät suosivat koko viikon ja lähtö kohti kotia tulee aivan liian pian tälläkin kertaa…

16.7.2016 Ibiza – Barcelona – Helsinki:
Viimeisenä reissupäivänä on vielä aikaa viettää pitkä päivä Barcelonassa. Vuelingin aamulento on poikkeuksellisesti aikataulussaan ja olen joskus puolen päivän maissa Barcelonan ytimessä. Metrokyyti keskustaan osoittautui tuskaisen hitaaksi vaihtoehdoksi. Tämän päivän ohjelmassa on katsastaa muutama Gaudin rakennelma, joita kaupungista löytyy muitakin Sagrada Familian lisäksi. Kaksi herran suunnittelemaa taloa eli Casa Batllo ja La Pedrera sijaitsevat ihan ytimessä ja kumpaankin pääsee myös sisätiloihin. Näistä villimmän näköiseen eli Casa Batlloon on törkeän pitkät jonot joten tyydyn ihailemaan kumpaakin kolossia ulkopuolelta ja ostan sitten lipun arkkitehtuuriltaan hieman rauhallisemman oloisen La Pedreran sisuksiin. Se osoittautuu sisältä ehkä ”normaalimmaksi” kuin mitä odotin, mutta kattoterassilta on hienot näkymät omituisten patsaiden tuijottaessa vieraita…

Finskin lento lähtee vasta puoli yhdentoista maissa joten lentokentälle ei ole vielä kiire. Päätän tsekata vielä lisää Gaudia ja ajelen metrolla kohti Park Guellia. LP:n ohje paikalle saapumisesta on vähintäänkin epäselvä ja toinen suositelluista metropysäkeistä osoittautuu vikatikiksi. Puisto kyllä löytyy mutta Gaudin rakennukset ovat ihan toisella puolella laajaa aluetta. Talsin reilut puoli tuntia jyrkkiä mäkiä ylöspäin kunnes vihdoin löydän paikan päälle. Paikka osoittautuu lieväksi pettymykseksi – suuren suosion vuoksi rakennukset nähdäkseen pitää ostaa pääsylippu ja joudun odottelemaan puolisen tuntia että pääsen sisään.

Ehkä olen jo saanut yliannokset Gaudia joten nämä hieman epätodellisen oloiset talot ja muut rakennelmat eivät enää oikein jaksa innostaa. Visiittini jää siis aika lyhyeksi myös sen vuoksi että alkaa kuitenkin tulla kiire lentokentälle. Päätän ottaa taksin alle puiston nurkilta ja ehdinkin hyvissä ajoin kentälle. Finski onkin onneksi ajoissa ja vie matkaajan ongelmitta takaisin Suomen viileään kesäyöhön…