Bhutan - marraskuu 2022

Tämä mystinen maa oli ollut haaveissani ja vihdoin koronabreikin jälkeen oli aika käydä Bhutanissa. Tällä maalla on varsin erikoinen lähestymistapa turismiin, eli reissaajat voivat kiertää maata ainoastaan virallisen oppaan (ja autonkuljettajan) kanssa. Lisäksi valtion kassaan pitää kilauttaa juuri hiljattain noussut "päivämaksu", joka oli v. 2022 jo peräti 200 USD.

Viikon kierros oli kyllä oikein sopivan pituinen ja kyllä oppaan kanssakin reissu sujui mukavasti (vaikka en juuri tällaisesta matkustusmuodosta perustakaan). Bhutan on kyllä kertakaikkisen ainutlaatuinen maa, jossa riittää kaunista luontoa, puhdasta ilmaa ja yleistä harmoniaa - toisin kuin naapurimaissa. Turisteja ei ollut missään nimessä liikaa ja silmiinpistävää oli reissaajien korkea keski-ikä. Hyvänä puolena oli myös huutavien kakaroiden lähes totaalinen poissaolo (eli Bhutan ei ole missään tapauksessa perheiden suosikkikohde).

Kohteet:

1. Paro
2. Haa
3. Thimphu
4. Punakha
5. Paro

7.11.2022 Kathmandu – Paro / Bhutan
Paron kenttä on pieni, mutta lentokenttärakennus on varsin komea ja edustaa perinteistä bhutanilaista arkkitehtuuria. Bhutanissa on pakko liikkua oppaan (ja erillisen autokuskin) kanssa ja selvittyäni passintarkastuksesta ja matkatavarahihnalta lähdenkin etsimään näitä herroja kentän ulkopuolelta. Maahantulo oli erittäin sujuva prosessi, mitään papereita ei edes kyselty vaan ilmeisesti passin numeron perusteella tsekattiin, että viisumit yms asiat olivat kunnossa. Löydän perinteisiin asuihin pukeutuneet oppaan ja kuskini helposti.

Ystävällisen oloiset herrat johdattavat minut autolle, jolla tulemme suhaamaan ympäri Bhutania tulevien päivien aikana. Tämän illan ohjelmassa on pikainen visiitti Paron kaupunkiin, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä lentokentästä. Bhutanissa on silmiinpistävää yleinen rauhallisuus, puhtaus ja tietenkin hienot maisemat. Vuoria on kaikkialla ja puhdasta luontoa riittää. Rumia rakennuksia ei juurikaan ole, vaan kaikki talot on rakennettu perinteiseen tyyliin, joka tuo mieleen temppelit. Värikkäät puuelementit luovat hienon kontrastin valkoisten seinien kanssa. Ensivaikutelma on erittäin positiivinen ja enpä voi verrata Bhutania mihinkään aiemmin käymääni maahan!

Minut viedään yöksi lentokentän lähellä olevaan hotelliin, jossa on ohjelmassa buffet-illallinen. Opas ja kuski poistuvat johonkin toiseen majapaikkaan. Hotellissa on melko paljon turisteja: melkoinen joukko möykkääviä intialaisia ja pari eurooppalaista seniorisarjaa edustavaa ryhmää. Bhutan on vasta reilu kuukausi sitten avannut rajansa turisteille pitkän korona-breikin jälkeen ja matkailijoita tuntuu riittävän. Ruoka on hyvää, mutta ei erityisen maustettua. Bhutanilaista ruokaa en taatusti ole aiemmin syönytkään.

8.11.2022 Paro – Haa
Päivän rundi alkaa 8.30 ja ennen sitä käyn nopealla aamiaisella. Ensimmäisen koko päivän ohjelmassa on autossa istumista (kuten kaikkina muinakin tulevina päivinä) ja kohtuullinen määrä liikuntaa.

Ajamme aluksi reilun tunnin verran hyväkuntoista, mutta kapeaa tietä ylös vuoristoon. Korkeutta taitaa olla kolmisen kilometriä ja ohut ilma tuntuu heti raskaalta. Liikennettä ei juurikaan ja ylipäätään Bhutanissa ajetaan todella rauhallisesti verrattuna naapurimaihin. Tiet ovat kyllä sen verran mutkaisia, että aika harvassa paikassa edes uskaltaisin ajaa yli kuuttakymppiä.

Maisemat ja luonto ovat kyllä hienoja. Puusto tuo vähän mieleen Keski-Euroopan vuorialueet: on lehtikuusia ja jotain mäntylajeja, laaksoissa on myös muitakin kuin havupuita. Opas kertoo matkan varrella kaikenlaista reitin varrella olevista paikoista ja Bhutanin kulttuurista eli matka taittuu aika nopeasti. Ensimmäinen pysähdys tehdään buddhalaiseen nunnaluostariin, joka sijaitsee melko jyrkässä rinteessä. Kaikki temppelit tuntuvat olevan paikoissa, joista avautuu huikeat näkymät. Aurinko paistaa ja lämpöä on joku 20 astetta eli kelit ovat mitä parhaimmat ulkoiluun ja nähtävyyksien bongaamiseen. Luostariin päästäksemme pitää kiivetä muutamat kiviportaat, ennen kuin pääsemme sisälle pienehköön rakennukseen. Kengät pitää tietenkin riisua.

Luostarissa on erittäin hiljaista ja paikalla on vain yksi päänsä kaljuksi ajellut nunna. Buddhalaiset temppelit ovat Bhutanissa hieman vaatimattomampia kuin esim. Thaimaassa tai Laosissa eli kultaa ja kimallusta on vähemmän. En osaa sanoa, ovatko rituaalit jotenkin oleellisesti erilaisia, mutta aika samoja teemoja on havaittavissa (esim. erilaiset lahjat kuten kukat ja hedelmät).

Hiljennymme hetken luostarissa, kunnes palaamme ulkoilmaan. Seuraavaksi on ohjelmassa muutaman kilometrin kävelyretki metsäpoluilla. Kapeahko polku on melko helppo kulkea, mutta ohut ilma tekee ylämäkien kiipeämisestä raskasta. Metsä on kyllä maagisen kaunis, tulee mieleen Taru Sormusten Herrasta -leffojen maisemat. Reilun tunnin kuluttua saavumme vuorelle, jossa kuskimme odottaa auton kanssa.

Pidämme lounastauon lippusiimojen koristamassa paikassa. Paikallisiin rituaaleihin kuuluu pystyttää lippuja sekä lippusiimoja vuorille. Täälläkin on paikalla useampi henkilö tämän askareen parissa. Lounaan jälkeen opas lähtee johdattamaan minua vielä korkeammalle kohti jotain paikallista näköalapaikkaa. Tämä on kyllä melkoinen tuskien taival, sillä vuoristoilma vie kyllä viimeisetkin tehot koneesta. Lopulta saavumme huipulle, jossa ollaan hieman yli 4 km korkeudessa. Olen ihan henkihieverissä ja en oikein jaksa keskittyä upeisiin maisemiin. Lumisia huippuja näkyy joka suuntaan ja taivas on pilvetön eli on kyllä melkoiset postikorttimaisemat!

Palaamme takaisin autolle ja juuri kun olemme melkein perillä, niin onnistun liukastumaan irtosoraan. Lennän niin sanotusti perseelleni ja täräytän vasemman käteni maahan törmäystä vaimentaessani. Jalkaan ei satu, mutta vanhojen vammojen rasittama olkapääni ottaa melkoisen tällin, joka sattuu kunnolla. Kävelyyn tämä isku ei vaikuta, mutta huolestuttaa, millaiset niska- ja hartiakivut tästä on taas tulossa?

Onneksi päivän talsimiset alkavat olla takanapäin ja jatkamme autolla Haa-nimiseen kylään, joka sijaitsee alhaalla laaksossa. Sieltä löytyy Heritage Hotel, joka on nimensä mukaisesti vanhaan maataloon rakennettu majatalo. Niskaa kivistää ja lepäilen pari tuntia huoneessa, kunnes on aika käydä illallisella. Paikallinen kissa hyppää syliini, mitenkähän nämä otukset tuntuvat pitävän minusta (vaikka itse en niistä juuri välitä)? Palaan huoneeseeni, joka on aika vaatimaton ja viileähkö. Nukun kuitenkin oikein hyvin.

9.11.2022 Haa – Thimphu:
Aamulla niskani on huomattavasti parempi, eli mitään pahempaa ei eilisessä kompuroinnissa onneksi tapahtunut. Tulipahan taas yksi kolhu lisää vasemman olkapääni alueelle! Aamiaisen jälkeen on aluksi ohjelmaa hotellin lähistöllä: testaan paria bhutanilaista perinnelajia eli tikanheittoa ja jousiammuntaa. Tikat ovat aika massiivisia verrattuna suomalaisiin mökkitikkoihin ja varsinaisen tikkataulun sijaan kohteena on maahan pystytetty puupölkky. Painavalla puupalikalla varustettua ammusta on kyllä vaikea saada tottelemaan, koska lentorata on aivan erilainen verrattuna mökkitikkaan tai dartsiin. Jousiammuntaa olen testannut joskus aiemminkin, ja edelleen tämä laji on erittäin hankala. Kyseessä on itse asiassa Bhutanin kansallisurheilu - enpä tiennytkään tätä! Teemme pienen kävelykierroksen Haassa, jossa on erittäin hiljaista. Saapa nähdä, tuleeko tässä maassa ylipäätään koettua liikenneruuhkaa tai jonottamista johonkin. Kävelyn jälkeen on taas edessä pidempi automatka kohti maan pääkaupunkia Thimphua. Pidämme matkan varrella lounastauon Parossa.

Thimphu ei todellakaan vaikuta aasialaiselta pääkaupungilta: rakennukset ovat matalia, ihmisiä on vähän ja ostoskeskuksia, kansainvälisiä tuotemerkkejä yms pääkaupunkien tyypillistä katukuvaa ei kertakaikkiaan ole nähtävissä. Käymme tsekkaamassa pari nähtävyyttä ennen kuin menemme tämän illan hotelliin. Yksi kaupungin maamerkeistä on valtavan kokoinen Buddha-patsas, joka valvoo aluetta vuoren huipulta. Alueella on tietenkin temppeli ja meneillään on joku uskonnollinen tapahtuma, jota varten on pystytetty useampi teltta. Satoja paikallisia on kokoontunut kuuntelemaan munkkien puheita, tosin aika moni räplää kännykkäänsä samalla kun kaiuttimista raikaa uskonnollinen ilosanoma.

Jostain kaupungin laitamilta löytyy paperitehdas, jossa tehdään paperia erittäin perinteisellä menetelmällä. Lopputulos vaikuttaa egyptiläiseltä papyrukselta eli täysin manuaalisen prosessin jälkeen saadaan kuitumaista ja vähän kellertävää materiaalia. Ajamme kaupungin ytimeen, jossa tunnelma on kuin Kouvolassa kesällä (siis yhtä rauhallista). Bhutan on kuuluisa siitä, että maassa ei ole yhtään liikennevaloa, toisaalta pääkaupungissa on myös Pohjois-Korea -tyyliset liikennepoliisit ohjaamassa liikennettä rytmikkäin liikkein. Teemme pienen kävelyrundin ennen kuin siirrymme hotellille. Hotelli sijaitsee kaupungin keskeisimmän aukion laidalla. Käynnissä on jonkun festarin rakentaminen ja tyhjälle torille soitetaan jotain ”teknoa” melkoisella volyymillä. Toivottavasti tämä jytke ei jatku yömyöhään!

Pidän parin tunnin tauon, jonka jälkeen on ohjelmassa illallinen. Paikkana on yksi kaupungin vanhimmista rakennuksista, jossa aterioidaan perinteiseen tapaan lattialla istumalla. Samassa huoneessa on munkkiseurue oransseissa kaavuissaan. Oppaan ja kuskin lisäksi meidän porukkaamme liittyy myös matkatoimiston pomo, joka on vähäpuheinen, mutta mukavan kohteliaan oloinen tyyppi. Ruoka on arvatenkin perinteistä bhutanilaista keittiötä, joka on ehkä maailman muista keittiöistä lähimpänä nepalilaista.

10.11.2022 Thimphu – Punakha:
Lähdemme pääkaupungista aamulla ja kohteena on Punakha, joka taitaa olla useimpien Bhutanin rundien listoilla. Ajamme aluksi ylös vuorille - aika moni reitti vaatii jonkun huipun ylityksen ”mountain passin” kautta. Olemme taas noin neljän kilometrin korkeudessa ja ilma on viileää. Alueella on upeiden näköalapaikkojen lisäksi muutama mielenkiintoinen nähtävyys. Huipulle on rakennettu useampi kymmenen pienempää ”stupaa” eli kartiomaisia temppelirakennuksia. Vähän alempana on kasvitieteellinen puutarha, joka on ennemminkin puisto kuin mikään kasvihuoneilla varustettu näyttely. Väkeä puistossa ei juuri ole, ehkä kesällä tämä paikka on suositumpi?

Lounasaika lähestyy ja ajamme Punakhan laitamille. Täällä sijaitsee Hedelmällisyyden Temppeli, jonka läheisyydessä on aivan valtava määrä pippeli-aiheista taidetta. Sladdin kuvaamiseen on kyllä käytetty kiitettävää luovuutta: jopa vessakylteissä löytyy elimen kuva! Syömme lounaan jossain paikallisessa kuppilassa ja jatkamme matkaa.

Käymme ihmettelemässä yli sadan metrin pituista teräksestä tehtyä riippusiltaa. Sekin on koristeltu uskonnollisin lipuin. Alla virtaa puhtaan oloinen joki, jossa turistiryhmä suorittaa koskenlaskua. Suunnistamme kohti läheistä ”dzongia”, eli eräänlaista temppelilinnoitusta. Näitä valtavia komplekseja löytyy Bhutanista paljon ja ne ovat kyllä vaikuttavan oloisia rakennuksia. Korkeiden muurien takaa löytyy melkoinen määrä kaiverruksia, taidetta ja tietenkin Buddha-patsaita. Paikan erikoisuutena ovat jättiläismäiset mehiläispesät, jotka roikkuvat rakennuksen ulkoseinissä.

Päivän viimeisenä kohteena on joku paikallinen maatila, jossa on tämän illan majoitus B&B-tyyliin. Farmille ei pääse perille autolla, vaan pitää ylittää joki kävellen kapeaa riippusiltaa pitkin. Farmilta löytyy kaunis puutarha, elukoita ja maaseudun rauhaa. Wifiä ei ole tarjolla – ihan hyvä olla vaihteeksi ns. off the grid. Tähän asti jokaisessa hotellissa on ollut kohtuullisen hyvin toimivat verkot (ja sama oli tilanne myös Nepalissa). Maatilalla ei ole mitään ihmeempää ohjelmaa. Kävelen joen rantaan ja istun puutarhassa ratkomassa ristikoita, kunnes alkaa hämärtää.

11.11.2022 Punakha:
Bhutanin kierrokseen tuli varausta tehdessäni yksi lisäpäivä, koska Bangkokin lento haluamalleni päivälle oli täynnä. Eli ohjelmaan tuli lisäyksenä tämän päivän festivaalit. Kyseessä eivät ole mitkään rokkifestarit tai kaljankittaukseen liittyvät bakkanaalit, vaan varsin sympaattiselta kuulostava Black Crane Festival. Pippaloiden ideana on juhlistaa nimensä mukaisesti Punakhan alueelle muuttoreissultaan palanneita mustakaulaisia kurkia.

Festarit pidetään paikallisessa dzongissa ja saavumme sinne joskus kello kymmenen maissa. Porukkaa on paikalla erittäin runsaasti – suurin osa on paikallisia mutta löytyy myös aika monta turistiryhmää. Linnoituksen pihalle on kannettu penkkejä, jotka eivät riitä ihan kaikille eli myös seisomapaikkoja on tarjolla. Bileiden ohjelmassa on erilaisia laulu- ja tanssiesityksiä, joita riittää useammaksi aina iltapäivään asti. Esiintyjät ovat kaikenikäisiä: on muutama pikkulapsiryhmä, teinejä ja myös vanhempia herroja, jotka esittävät akrobaattisia tanssikuvioita. Tunnelma on rauhallinen, suorastaan harras ja yleisössä on myös edustettuna kaikki ikäluokat. On kyllä melkoinen kontrasti suomalaisiin kansanjuhliin!

Käymme lounaalla läheisessä ravintolassa, jossa on kyllä tämän reissun mauttomimmat eväät tarjolla. Bhutanissa on kyllä tarjolla aika paljon erittäin miedosti maustettua ja mitäänsanomatonta ruokaa. Toisaalta on myös tullut syötyä tosi hyviäkin aterioita. Festarin vieressä on jonkunlaiset markkinat, jotka tarjoavat krääsän lisäksi mm. jousiammuntaa ja uhkapelejä (myös pikkupojille).

Teemme pienen kävelyretken läpi peltojen ja havumetsän. Matkan varrella bongaan marjoja, jotka näyttävät kovasti puolukoilta. Jätän kuitenkin nämä luonnon antimet maistamatta, koska en ole ikinä pitänyt suomalaisestakaan versiosta. Jossain metsää halkovan polun puolivälissä on katos, joka on tarkoitettu lintujen tarkkailuun. Suoraan edessä on tasanko, jolle kurkiparvet ovat laskeutuneet. Linnut ovat kyllä sen verran kaukana, että edes kiikareilla ei juurikaan erota näitä varsin kookkaita otuksia.

Kurkia voi kuitenkin bongata lähietäisyydeltä tasangon toisella puolella olevasta ”kurkikeskuksesta”, jossa on pari lintua häkissä ja kaikenlaista informaatiota näistä elukoista. Häkki näyttää liian pieneltä isokokoisille linnuille ja paikasta jää kyllä muutenkin turistirysän maku suuhun. Ajamme takaisin Punakhaan, jossa on tänään tarjolla hotellimajoitus. Päivät noudattelevat samankaltaista rytmiä eli yleensä ollaan majapaikassa joskus neljän-viiden maissa. Ja sitten on pari tuntia omaa aikaa ennen kuin on tarjolla illallinen. Hotellien ympäristössä ei yleensä ole mitään nähtävää, ehkä tarkoituksella, jotta turistit eivät lähtisi haahuilemaan ilman opasta?

12.11. 2022 Punakha – Paro:
Ajamme aamulla Hedelmällisyyden Temppelille, jonka lähistöllä kävimme jo aiemmin. Nyt tsekkaamme tämän paikan tarkemmin. Pienehkö temppeli on paikallisten uskomuksien mukaan hedelmällisyyden lähde eli jos haaveissa on kersa, niin sitten pitää käydä tässä pyhätössä pyöräyttämässä rukousmyllyä ja suorittamassa muita rituaaleja.

Ulkoisilta puitteiltaan paikka on aika tavallisen oloinen buddhalainen temppeli. Vierailijoita ei juurikaan näy, mitä nyt yksi vanhempi mies on tullut oppaan mukaan koko päiväksi rukoilemaan. Odotin näkeväni sladdin kuvia täälläkin, mutta temppelin koristelut edustavat vähän perinteisempiä aiheita. Päätän ostaa pari matkamuistoa ja niitähän on tarjolla runsaasti temppelin lähistöllä olevissa kaupoissa. Kikkeleitä löytyy valtavasti eri muodoissa ja väreissä. Ostan pienen vaaleanpunaiseksi maalatun ja kukilla koristellun puusladdin ja jääkaappimagneetin, jonka kuva-aihe lienee selvä. Jatkamme matkaa takaisin kohti Thimphua.

Käymme taas lounaalla jossain pääkaupungin keskustassa sijaitsevassa ravintolassa. Sitten matka jatkuu pääkaupungin laitamille, jossa on pieni eläintarha. Tämä paikka on ehdottomasti miellyttävämpi kohde kuin kurkihäkki aiemmin, sillä elukoille on tarjolla satojen metrien laajuiset aitaukset. Kovin montaa eläinlajia ei ole tarjolla, vaan paikka on kai tarkoitettu lähinnä Bhutanin kansalliseläimen eli tarkinin esittelemiseen. Näitä gnun sukuisia sarvieläimiä onkin aika monta yhdessä aitauksista. Otukset näyttävät lähinnä märehtivän maassa eivätkä juuri välitä turisteista. Muita vierailijoita ei tässä paikassa näytä olevan.

Lähdemme takaisin kohti Paroa, jossa majapaikkana on ensimmäiseltä yöltä tuttu hotelli. Ennen hotelliin menoa pysähdymme Paron keskustassa ja kierrän oppaan kanssa matkamuistomyymälöitä. Haluan ostaa Mahakala-maskin, joka kuvaa buddhalaisuuden ytimen eli ”dharman” suojelijaa. Näitä maskeja on tarjolla runsaasti, mutta sopivan kokoisen ja hintaisen tuotteen löytäminen vaatii hieman hakemista. Lopulta löydän noin 45€ kustantavan maskin, joka mahtuu tarvittaessa myös rinkkaan. Kysyn paljonko maksaisi lähettää se Suomeen, mutta tarjolla on vain joku lähes 100€ maksava kuriiripalvelu. Eli joudun kuskaamaan maskia mukanani seuraavat pari viikkoa.

13.11.2022 Tiger’s Nest:
Tänään on vähän normaalia aikaisempi herätys, sillä lähdemme jo kahdeksan maissa ajamaan kohti Bhutanin kuuluisinta nähtävyyttä, eli ”Tiikerinpesää”. Kyseessä on siis Tiger’s Nest Monastery, joka on erittäin jyrkän vuorenseinämän välittömässä läheisyydessä oleva luostari- ja temppelikompleksi. Paikka sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä Parosta ja autokyydin jälkeen on odotettavissa arvioilta parin tunnin kävely. Saapa nähdä, kuinka rankkaa maastoa on odotettavissa. Turisteja ja paikallisia on liikkeellä runsaasti, liekö huipulla odotettavissa ruuhkaa?

Tie huipulle kulkee vaihtelevassa kunnossa olevaa polkua pitkin. Se on pääosin aika helppokulkuinen ja mitään erityisen jyrkkiä kohtia ei ole. Lopussa on kiviset portaat ja puolessa välissä on kuppila, jossa voi pitää tauon. Toki lähes joka metri on nousua, mutta mitenkään erityisen vaativa tämä retki ei ole. Liikkeellä on kaikenlaista ja -kuntoista porukkaa, seniorisarjaa tulee ohiteltua vähän väliä mutta toisaalta nuoremmat painavat yhtä lailla minun ohitseni. Mitä ylemmäksi kipuamme, niin sitä paremmin luostari näkyy. Kahvilan luona on ulkoterassi, josta saa otettua parhaimmat kuvat siihen mennessä. Juon kupposen teetä ja lepäilen vartin verran, ennen kuin on aika jatkaa kohti luostaria. Sää alkaa lämmetä ja mittarissa taitaa olla parikymmentä astetta.

Ihan lopussa on muutama tiukempi nousu, joihin on rakennettu kaiteella varustetut portaat. Viimeinen pätkä kohti temppeleitä kulkee aivan lähes pystysuoran vuorenseinämän vieressä ja tässä vaiheessa alkaa kieltämättä askel vähän painamaan. On kyllä ollut melkoinen urakka rakentaa luostari tällaiseen paikkaan, tuskinpa on ollut mitään modernia teknologiaa käytössä!

Luostarissa on lukuisia huoneita ja useampi temppeli. Sisätilat ovat aika ahtaat ja opas kierrättää niiden läpi aika vauhdilla. Ruuhkien välttämiseksi perillä ei oleilla kuin ehkä puolisen tuntia. Jyrkkiä portaita riittää ja vähän väliä saa varoa päätänsä, sillä ovet vaikuttavat olevan tehtyjä kääpiöille. Munkkeja ei juurikaan näy, ovatko turisteja piilossa jossakin?

Tämä on taas yksi niistä nähtävyyksistä, joissa matka paikan päälle on vaikuttavampi elämys kuin varsinainen kohde. Temppeleitä on tullut nähtyä jo sen verran monta, että rakennuksissa ei ole mitään pään räjäyttävää nähtävää. Mutta näköalat ovat kyllä ihan käsittämättömän hienot ja luostarin tuijottelu etäämmältä ovat ilman muuta tämän useamman tunnin reissun arvoisia kokemuksia.

Palaamme samaa tietä takaisin ja pidämme lounastauon puolen välin kuppilassa. Kun saavumme parkkipaikalle, niin aikaa lähdöstä on kulunut noin 5h. Ajamme takaisin Paroon ja minulla on useampi tunti aikaa oleilla hotellissa. Buukkaan respasta ajan hotellin kylpylän hierojalle. Tunnin jalka- ja päähieronta rentouttaa mukavasti aamun kävelyretken jälkeen ja taustalla soi miellyttävä chill out -henkinen soundi.

Illalla on vielä yksi ohjelmanumero eli perinteinen bhutanilainen hot stone bath. Kyseessä on eräänlainen palju, joka lämpenee nuotioissa hehkutetuilla kuumilla kivillä. Näitä kylpylöitä on tarjolla kaikkialla missä turistit liikkuvat. Tämän illan kohde on jossain Paron laitamilla olevalla maatilalla. Kylpy on mallia yhden hengen privaattiamme sisätiloissa. Paljua on vaikea saada sopivaan lämpötilaan: kivien lisäämisen jälkeen vesi on helposti lähes kiehuvan kuumaa eli kylpijä joutuu laskemaan vesihanasta kylmää vettä sekaan. Toisaalta vesi jäähtyy aika nopeasti eli taas tarvitaan lisää kuumia kiviä. Suomalainen palju toimii kyllä paremmin eli lämpötila pysyy huomattavasti tasaisempana.

Kylvyn jälkeen on tarjolla vielä illallinen samassa paikassa. Pöytään liittyy myös saman matkatoimiston toinen seurue. Toinen opas viihdyttää meitä soittamalla kitaraa. Bileet eivät kuitenkaan riistäydy käsistä, koska turisteilla on huomenna aikainen herätys aamulennolle. Palaamme hotellille ja tottuneesti pakkaan kamani ennen nukkumaanmenoa.

14.11.2022 Paro – Bangkok – Vientiane:
Lähden lentokentälle kello kuuden maissa, joka on arvatenkin aivan liian aikaisin, koska kenttä on hotellin vieressä ja lähtöportteja on vain pari-kolme kappaletta. Ja pienellä kentällä ei ole mitään tekemistä. Onneksi en lähtenyt matkaan shortseissa ja t-paidassa, sillä kentällä on aika viileää. Drukair lähtee aikataulussa kohti Bangkokia. Kone on täynnä ja lento kestää kolmisen tuntia. Ohjelmassa on välilasku Intiassa jossain ”pikkukaupungissa” jonka nimi ei jää mieleen. Aika tylsä lento. Vieressäni istuva bhutanilainen yrittää häiriköidä katsomalla videoita kännykästä ilman kuulokkeita. Onneksi luurin huudatus lakkaa, kun huomautan asiasta. Lento saapuu aikataulussaan Bangkokiin, jossa olen käynyt lukuisia kertoja. Viimeksi tosin vuonna 2009, eli siitä on kyllä melkoisen kauan!