Bratislavan ja Wienin kierros - 2014

Euroopan maista oli vielä muutama käymättä ja Slovakia oli yksi näistä. Pääsiäisreissua suunnitellessani oli tietenkin tärkeää miettiä myös maapisteitä ja pienen selvittelyn perusteella tajusin, että lentämällä Wieniin voisi helposti tehdä kierroksen myös naapurimaan puolelle. Itävaltaan oli myös huomattavasti enemmän lentoja tarjolla eli reissun logistiikka oli nopeasti päätetty.

Wienissä olin käynyt aiemmin jo kahdesti, mutta kumpikin visiitti oli hätäinen kaupunkikierros pitkän vaihdon aikana eli ei nyt edes varsinaisesti maapisteeseen oikeuttava käynti kohteessa. Kahden maan kierros oli erittäin helppo organisoida, sillä pääkaupunkien etäisyys on vain n. 100 km ja välillä liikkuivat kaikki mahdolliset kulkuneuvot (eli juna, bussi ja jokilaiva).

Toki suurkaupunkien ympäristöistä olisi löytynyt vaikka mitä mielenkiintoista mutta rajallisen ajan vuoksi tämän reissun agendalla olivat ainoastaan Bratislava ja Wien. Jossain vaiheessa pitää kyllä reissata myös Keski-Euroopan vuorille, mutta se saa jäädä tosieen kertaan.

Kelit olivat varsin keväiset ja molemmista kaupungeista löytyi runsaasti nähtävää. Bratislavassa oli aika hiljaista verrattuna Wieniin, jossa oli ajoittain melkoista tungosta. Pidin kyllä enemmän Bratislavan rennosta tunnelmasta - Wien oli makuuni vähän turhan fiini. Kumpikin kaupunki on sen verran laaja, että nähtävää riittäisi kyllä toiseenkin reissuun.

Osa 1 - Bratislava

17.4.2014 Helsinki- Bratislava:
Taas kerran on aika pitkän pääsiäisviikonlopun ja toki pitää päästä reissuun! Yksi Keski-Euroopan maa on vielä käymättä eli Slovakia eli sinne siis... Slovakiaan on helpointa matkustaa Wienin kautta sillä lentoja Itävaltaan on tarjolla paljon enemmän ja lentokentältä on vain 40km Bratislavaan. Air Baltic kuljettaa taas aikataulussa Rigan kautta - aamulento on aina yhtä tuskainen kokemus aikaisine herätyksineen...

Lennoista ei juuri jää mitään tuntemuksia, näköjään lentävät ahtaalla Dashilla Riga-Wien väliä. Wienissä Bratislavan bussi löytyy helposti ja vajaan tunnin kuluttua löydän itseni Bratislavan bussiasemalta. Eipä juuri huomannut koko rajanylitystä... Sää on keväisen aurinkoinen eli ei muuta kuin reppu äkkiä hotelliin ja kaupunkikierrokselle! Bussiasema on noin kilometrin päässä hotellista joten päätän kävellä. Puhelimen navigaattori vie nopeasti perille mutta hotellin löytäminen kestää hetken sillä kyseinen majatalo on varsin hämäävästi jonkun pienen kauppakeskuksen sisällä. Paikka osoittautuu ihan passeliksi ja muita vieraita ei juuri näy.

Lähden talsimaan kohti vanhan kaupungi ydintä, josta löytyy keskusaukio kuten arvata saattaa. Väkeä on vähän mikä hieman yllättää! Harhailen hetken ihmetellen keskiaikaisia rakennuksia kunnes nälkä ajaa jonkun paikallisen kuppilan lounaspöytään. Tilaan gulassia joka osoittautuu hyväksi vaihtoehdoksi ja täyttää vatsan. Jatkan satunnaista tallusteluani mutta jätän museot ynnä muut varsinaiset nähtävyydet myöhemmäksi. Bratislava vaikuttaa kaikin puolin mukavalta paikalta ja huomattavasti pienempi kuin naapurimaiden pääkaupungit. Turisteja on tosiaan vähän huolimatta pääsiäisestä, kesällä lienee vilkkaampaa?

Alkaa pikkuhiljaa väsyttää johtuen aikaisesta aamuherätyksestä joten käyn hotellilla pienillä päiväunilla. Pimeän jo laskeutuessa on aika toisen kierroksen ja edelleen kadut ovat lähes autiot. Valitsen ruokapaikaksi perus-turistimeininkiä Slovak Pub -nimisestä ravintolasta, jossa on tarjolla kaikki mahdolliset perinneruoat. Tilaan sen pakollisen eli haluzkyn, joka on jonkunlaista lämmintä perunasalaattia. Muut mätöt ovat itäeurooppalaisen raskaita eli täällä ei kannata laihduttaa... ihan ok setti jonka jälkeen onkin aika Nukkumatin.

18.4.2014 Bratislava:
Aamu alkaa hotellin aamiaisella, joka osoittautuu ihan ok perussetiksi pekoneineen ja munineen. Mitään kovin paikallista tosin ei ollut tarjolla. Sää on aurinkoinen joten ei muuta kuin kaupungille! Talsin vanhan kaupungin läpi kohti linnaa. Edelleen on varsin hiljaista ja useimmat kaupat ovat kiinni pääsiäisen johdosta. Vähän ennen linnalle johtavaa nousua on bussiasema, josta pitäisi löytyä kyyti päivän toiseen kohteeseen. Ihailen hetken betoniseinissä olevaa laadukasta graffitia ennen kuin aloitan kipuamisen kohti kaupunkia vartioivaa rakennelmaa.

Linna on hieman vaatimaton verrattuna muutamaan muuhun mitkä on tullut nähtyä, mutta ilman muuta käymisen arvoinen. Pääsiäisen vuoksi sisätilat ovat kiinni joten niiden tarjonta jää näkemättä. Paikka vaikuttaa viimeisen päälle remontoidulta ja modernisoidulta eli mitään keskiaikafiilistä sieltä tuskin löytyy. Näkymät vuorelta ovat kyllä hienoja varsinkin kauniina kevätpäivänä! Laskeudun alas vanhan kaupungin laitamille ja tsekkaan bussiaseman nurkilla olevan kirkon, jonka nimi ei jää mieleen. Muutenkaan paikka ei juuri säväytä.

Pikavisiitin jälkeen on aika hypätä Deviniin vievään haitaribussiin, joka kustantaa vajaan euron. Matka kestää parikymmentä minuuttia ja bussi vie aivan linnavuoren juurelle. Paikka näyttää hienolta ja väkeä on paljon. Pysähdyn hetkeksi yhteen lukuisista kuppiloista syömään makkaraa ja ranskalaisia ennen kuin alan kiipeämään linnaan. Paikkaan pääsee jostain syystä puoleen hintaan eli pääsymaksu on vaivaiset 1,50e. Linna on aika lailla raunioina ja mitään varsinaisia sisätiloja ei ole jäljellä. Tulee hieman Suomenlinna mieleen kun talsii puiden ja nurmikoiden valtaamien muurien keskellä. Sää on edelleen mitä hienoin ja maisemat upeita joten ei voi valittaa! Linnan yläosista avautuu hieno näkymä Tonavalle ja aina pitkälle Itävallan puolelle. Paikan päälle pääsisi myös laivalla mutta jokiristeily jääköön tunnemmaksi...

Hengailen linnassa reilun tunnin ennen kuin laskeudun jokirantaan, jossa menee toinen tunti. Sitten on aika palailla takaisin. Bussia odotellessa tilaan paikallisen Kofola-kolajuoman, jota luulen aluksi olueksi! Juuri kun bussin pitäisi lähteä kuski huitoo odottajat kävelemään läheiseen kylään - liekö auto rikki? Toinen bussi saapuu onneksi pian ja kuljettaa takaisin ytimeen ongelmitta. Kävelen Tonavan rantaa kohti hotellia mutta käyn ennen sinne palaamista tsekkaamassa yhden varsin kiinnostavan nähtävyyden eli "Sinisen Kirkon". Mesta onkin kirkoksi varsin kiintoisa - nimensä mukaisesti vallitseva väri on sininen. Erikoista paikassa on symboliikka - ulkoseinissä on mm. lukuisia vapaamuurarihenkisiä silmänkuvia.

Käyn hotellilla lepäämässä ennen kuin on aika käydä illallisella. Istahdan alas johonkin satunnaiseen ravintolaan vanhassa kaupungissa ja tilaan yhtä kestosuosikeistani eli tartar-pihviä. Se on lievä pettymys ja jatkan matkaa hotellin nurkilla olevalle klubille, jossa soittaa joku hieman säälittävän oloinen cover-duo. Yleisöä ei juuri ole eikä esitys juuri sytytä. Parin drinkin jälkeen kyllästyn ja palaan hotellille.

19.4.2014 Bratislava:
Tänään on ohjelmassa varsin mielenkiintoiselta kuullostava retki sillä buukkasin eilen hotellista löytämäni esitteen perusteella Authentic Slovakia -nimisen firman "post socialism tourin", jonka ideana on esitellä Bratislavan karumpaa puolta ja erityisesti kommunistisen aikakauden tunnelmia. Retki järjestyy muutamalla puhelulla, sähköpostilla ja maililla pienen säädön jälkeen siis. Opas Peter odottaa lopulta sovitussa paikassa vuoden 1974 Skodansa kanssa sovitusti ja lähdemme liikkeelle. Mies osoittautuu mukavaksi noin samanikäiseksi hepuksi kanssani ja hän on elänyt koko ikänsä Bratislavassa. Peter pyörittää nyt omaa matkatoimistoaan ja kuskaa turisteja alunperin isoisänsä omistamalla Skodalla. Kierros kestää pari tuntia ja ehdimme nähdä kaikkea mahdollista aina huviloista hylättyyn tehtaaseen ja paikallisiin betonilähiöihin. Retki on erittäin mielenkiintoinen ja Peterin tarinat ovat todella mielenkiintoisia ja elämän makuisia! Annan vastoin tapojani tippiä ja jatkan matkaa jalan todella mielenkiintoisen parituntisen jälkeen.

Kävelen taas Tonavan rantaan, jossa on matkustajaliikenteen satama. Ostan huomiseksi lipun jokilaivaan Wieniin - vaihtoehtoina olisi juna- ja bussikyydit mutta ilman muuta pitää testata tällaista rajanylitystapaa! Jatkan matkaa toiselle puolelle Tonavaa, jossa on mielenkiintoinen ufoksikin kutsuttu näköalapaikka. Kyseessä on siis sillan rakenteisiin kyhätty lentävää lautasta muistuttava rakennelma, jossa on pakollinen ravintola ja näköalatasanne. Näkymät ovat hienot ja ufo tuntuu vakaalta vaikka ulkoa päin voisi luulla muutakin... Käyn ufon jälkeen tsekkaamassa läheisen ostoskeskuksen, jossa on kaikki mahdolliset tutut ja tuntemattomat putiikit. En osta mitään mutta syön sushia kiinalaisten pitämässä kioskissa.

Shoppailu ei siis nappaa joten suuntaan viereiseen puistoon. Taivas alkaa samalla tummnentua ja jostain kuuluu ukkosen jyrinää. Puistovisiitti jää lyhyeksi kun alkaa satamaan - ei mitään rankkasadetta mutta sen verran että kastelee. Lähden talsimaan kohti hotellia silmä näyttää että sade ei ihan heti lakkaa. Ropinaa riittääkin useammaksi tunniksi ennen kuin hämärän laskeutuessa alkaa taivas selkenemään. Käyn pienellä iltakävelyllä ottamassa fotoja mm. presidentinlinnasta ennen kuin testaan paikallisen pienpanimon tuotteita ko lafkan omassa ravintolassa - ihan ok mutta ei mitään ainutlaatuista... Illallinen on tällä kertaa kebab-kioskin antimia - näyttävät suosivan kanaa kebbeissään täällä päin.

Osa 2 - Wien

20.4.2014 Bratislava-Wien:
Tänään suoritan ensimmäistä kertaa rajanylityksen jokilaivalla. Bratislavan ja Wienin väliä liikennöi näin kesäkaudella (joka lienee juuri alkanut) useampi "pikavene" päivässä, joilla kaupunkien välinen noin 40km siivu taittuu 90 minuutissa. Paatti on jonkunlainen katamaraani, jossa pääsee myös yläkannelle ihailemaan maisemia. Sää on aluksi aurinkoinen mutta vauhtia on sen verran että pidemmän päälle tulee kylmä ulkosalla. Paatti paahtaa reipasta 50km/h haipakkaa, mainoksen mukaan huiput olisivat yli 70km/h. Maisemat ovat hienoja ja puissa on jo lehdet eli fiilis on kesäinen. Tonavan varrella on yllättävän vähän asutusta - lähinnä näkyy kalastajien mökkejä. Wienin lähestyessä aiva alkaa hidastella ja jengi käsketään sisätiloihin. Satama on ihan kaupungin ytimessä ja mitään maahantulomuodollisuuksia ei ole - Schengen-alueella kun ollaan.

Buukkaamani hotelli on onneksi ihan kävelymatkan päässä ja huone löytyy heti. Tutkin hetken ajan respan antamia brosyyreitä ennen kuin suuntaan kohti pakollisia turistinähtävyyksiä joita tässä stadissa kyllä riittää! Olen ollut pikavisiitillä kaupungissa jo kaksi kertaa lentojen välissä mutta kertaakaan en ole täällä yöpynyt joten lienee aikakin tutustua Wieniin kunnolla. Täytyy myöntää että on aika paljon ennakkoluuloja "fiinistä" paikasta jossa ooppera soi ja kaffetta nautitaan pikkurilli pystyssä... Kävelen heti "isolle kirkolle" eli yhdelle kaupungin maamerkeistä nimeltä Stephansdom. Kyseessä on upea goottilainen luomus, jossa riittää friikin oloisia yksityiskohtia. Kirkko on kiehtova sekä ulkoa että sisältä ja väkeä on pilvin pimein. Bonuksena löytyy opastettu kierros kirkon katakombeihin, joista löytyy kuninkaallisten hautoja, hillotut sisäelimet ja rahvaan luita! Varsin groteski kierros, suosittelen!

Teen LPn suositteleman kävelykierroksen, jonka varrella on toinen toistaan upeampia rakennuksia. Museoita olisi joka kulmalla mutta ulkonakin riittää nähtävää päiväkausiksi. Törmään yllättäen aggressiivisen oloiseen mielenosoitukseen jossa heilutellaan Egyptin lippuja ja jengi näyttää arabeilta. Jää hämäräksi mistä on kyse ja jatkan matkaa. Palaan hotellille pienelle lepotauolle. Myöhemmin käyn iltapalalla Tonavan varrella olevilla ruokakojuilla. Eläminen Wienissä on aika kallista mutta pikaruoka on hivenen halvmpaa kuin Suomessa. Istun hetkeksi ratkomaan ristikoita kuppilaan, joka vaikuttaa kirjastolta (ja itse asiassa myy kirjoja). Kaupunki vaikuttaa edelleen fiiniltä mutta ihan ok fiilikset jäi tästä päivästä...

21.4.2014 Wien:
Olen näköjään buukannut hotellin ilman aamiaista joten aamu alkaa nuudelimätöllä jostain katukojusta taas. Bulagilla jaksaa pitkälle iltapäivään asti ja se kustantaa jotain kuutisen euroa. Ostan päivälipun metroon ja hyppään punaisen U1-linjan kyytiin. Metro on uusi ja luotettavan oloinen kuten arvata saattaa. Noin 15 min matkan jälkeen tulee Schönnbrunnin pysäkki, jonka lähistöltä löytyy Wienin kuuluisin nähtävyys eli samanniminen palatsi. Mesta kilpailee loistokkuudesta Pariisin Versaillesin kanssa - myös puutarhat ovat samaa kokoluokkaa.

Väkeä on runsaasti ja palatsin lippuluukulle on pitkä jono. Juuri kun olen pääsemässä kassalle tajuan että tikettejä olisi saanut myös automaateista! Saan kuitenkin lipun "imperial tourille" joka on lyhyempi kahdesta vaihtoehdosta. Pidemmälle rundille pitäisi odottaa pari tuntia ja uskon että noin 25 huonetta palatsia riittää... Palatsi on taas sitä mitä vaan voi odottaa eli kultaa ja kimallusta tonnikaupalla. Muutaman vastaavan jo nähtyäni paikka ja sisällä vellova tungos ei oikein inspiroi vaan siirryn reilun puolen tunnin kierroksen jälkeen ulos puistoon. Se onkin huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto varsinkin kun on taas hieno aurinkoinen sää. Eri maksusta pääsee pensaista tehtyyn labyrinttiin, joka tuli tutuksi Amazing Racen uusimmalta kaudelta. Puisto on valtava ja lisämaksullisia kohteita tuntuu löytyvän. Maksan vielä pari euroa päästäkseni pienen kukkulan huipulla olevan linnoituksen näköalatasanteelle, josta onkin hienot näkymät yli alueen ja Wienin kattojen. Mesta jää kuitenkin loistokkuudessa kakkoseksi Versaillesille vaikka on ilman muuta käymisen arvoinen.

Palaan metroasemalle ja ajan Wienin huvipuistoon, joka on erityisesti kuuluisa vanhasta maailmanpyörästään. Rakennelma on kieltämättä aika antiikkisen näköinen ja kierros tapahtuu parakeilta näyttävissä puukopeissa. Muuten alue on mielenkiintoinen sekoitus hyvin perinteisiä juttuja kuten karusellit ja ammuntakojut mutta lisäksi löytyy uudemmat kieputtimet. Jätän uudet vehkeet väliin ja pelaan flipperiä ennen kuin uskaltaudun maailmanpyörään. Lippun on mahdollista yhdistää käynti paikalliseen versioon Madame Tussauds -vahakabinetista ja päätän hankkia tällaisen kombon sillä eipä ole koskaan tullut käytyä ko paikassa missään muuallakaan. Maailmanpyörä on odotetun verkkainen ja tekee lukuisia stoppeja. Osa vaunuista on varattu illalliskäyttöön - näköjään voi varata kynttiläillallisen maailmanpyörässä! Näkymät ovat hienot mutta mitään vauhdin hurmaa on turha odottaa.

Jatkan matkaa vahakabinettiin joka onkin jo kiinni - eipä lipunmyyjä maininnut tästä mitään! Oletan lipun käyvän myös huomenna ja poistun huvipuistosta. Metroaseman vierestä löytyy aasialainen ravintola, joka tarjoaa perinteisen pyörivän sushi-linjaston ja lisäksi toisen linjaston, jossa on tarjolla lämmintä ruokaa. Koko setti maksaa 15e all you can eat -meiningillä! Erittäin toimiva konsepti ja tulee kyllä syötyä hyvin. Safka on sekoitus kaikenlaista aasialaista ja taitaa joukossa olla myös sacher-kakkuakin! Vatsa on täynnä joten jatkan supermarketin kautta hotellille (tällä kertaa aamiainen hotellihuoneessa paikallisen Billa-marketin einessämpylöillä).

22.4.2014 Wien-Riika-Helsinki:
Viimeinen aamu muuttuu kuitenkin aurinkoiseksi päiväksi yöllä sadekuurojen jälkeen ja lämpökin kohoaa taas edellisten päivien tasolle. Madame Tussauds-lippu on edelleen taskussa joten ei muuta kuin takaisin huvipuistoon, tällä kertaa vähän eri reittiä kävelle sekä metrolla. Matkan varrella tulee vastaan kiinnostavalta kuullostava rikosmuseo (joka on valitettavasti kiinni tänään) ja aiemmilta reissuilta tuttu edullisia kenkiä tarjoava Deichmann. Bongaan sieltä edulliset kävelykengät jotka päätän kuitenkin hakea myöhemmin. Jatkan huvipuistoon, jossa vahankabinetti on tällä kertaa auki. Jengiä on kohtuullisen paljon jo heti aamusta. En tiedä miten tämä paikallinen versio eroaa Lontoon the alkuperäisestä mutta selkeästi moni hahmoista on itävaltalaisia staroja joista osa on suorastaan tuntemattomia härmäläiselle. Perushahmot kuten Obama, Michael Jackson ja Elvis taas löytynevät jokaisesta kabinetista? Hahmot ovat kyllä hämmentävän elävän oloisia ja jengi tuntuu nauttivan ryhmäfotoista. Itse en oikein jaksa innostua vaikka kieltämättä aika vaikuttavia luomukset ovatkin...

Jatkan metrolla ytimeen, jossa katsastan nykytaiteen museon eli MUMOKin. Sekin osoittautuu lieväksi pettymykseksi, johtuen lähinnä modernismiin keskittyvästä näyttelystä, joka on kohtuullisen tylsää tavaraa. Poistun reilun puolen tunnin jälkeen. Samalla alueella olisi museoita vaikka viikoksi mutta jätän ne väliin. Lähden etsiskelemään mielenkiintoiselta vaikuttavaa paikkaa nimeltä Narrenturm, joka tunnetaan myös nimellä Federal Pathologic-Anatomical Museum. Mesta löytyykin keskeltä yliopiston kampusta mutta valitettavasti itse museo on auki vain kahtena päivänä viikossa. Netistä ja brosyyreistä oli valitettavan hankalaa löytää tietoa ko paikasta joten tuli hukkareissu. Jotain groteskia tavaraa Pietarin Kunstkameran tyyliin olisi ilmeisesti tarjolla mutta se jääköön tältä erää väliin!

Päätän käydä hakemassa kengät Deichmannista ja mietin onko enää aikaa käydä jossakin. Päätän katsastaa ainakin ulkopuolelta Vienna Time Travel - nimisen mestan josta ei ole oikein selvää kuvaa. Paikassa olisi ilmeisesti jotain multimediashowta Itävallan historista ynnä muuta teknologista ilosanomaa. Show on saanut ristiriitaista palautetta ja vajaan tunnin setti kustantaisi 18e. Totean että aika ei ihan riitä jos meinaan ehtiä lennolle joten ei muuta kuin tämäkin jäänee väliin. Talsin hakemaan hotellista laukun ja hyppään puolen kilometrin päästä lähtevään lentokenttäbussiin.

Tämän päivän olisi kyllä voinut suunnitella logistisesti fiksummin (ja vahakabinetin tsekata jo eilen jos olisi tiennyt). Wienistä jäi kyllä niin paljon näkemättä että voisi helposti viettää kaupungissa ainakin toisen pitkän viikonlopun joskus. Lentokentällä päädyn johonkin kellarikerrokseen odottelemaan Balticin bussikuljetusta - olen näköjään kuitenkin reippaasti etuajassa. Perillä Helsinki-Vantaalla olen noin puolen yön aikaan ja sieltä omalla autolla kotiin lepäämään kohti seuraavan päivän työkiireitä... Ihan mukava pääsiäisbreikki kaiken kaikkiaan eikä tullut ahnehdittua liikaa kohteiden ja kilometrien kanssa!