Kööpenhamina: UEFA 2021 (tai 2020) DEN-FIN -kisamatka - kesäkuu 2020

Muutama jalkapallo- ja urheiluteemainen reissu on jo tullut tehtyä, mutta nyt oli tarjolla historiallinen mahdollisuus päästä reissaamaan jalkapallomaajoukkueemme ensimmäistä arvokisaturnausta katsomaan.

Kisat piti alunperin järjestää jo vuonna 2020, mutta koronan takia turnausta siirrettiin vuodella. Kuluneen vuoden aikana kisoihin, niiden aikatauluun ja yleisömääriin on liittynyt aivat käsittämätön määrä sählinkiä ja huhuja, mutta loppujen lopuksi turnaus kuitenkin järjestettiin. Futisköörimme oli hankkinut liput jo v. 2020 - onneksi pääsimme samoilla lipuilla myös tänä vuonna Köpiksen stadionille, sillä yleisömääriä oli rajoitettu oleellisesti koronan vuoksi. Tämä oli kyllä ikimuistoinen reissu monellakin tavalla: peli oli tapahtumiltaan unohtumaton, mutta ehkä ihan päällimmäiseksi jäi mieleen kaikki säätäminen joka liittyi koronaan: testit, todistukset ja yleinen epäselvyys kaikesta. Tuntui kuin olisi reissannut johonkin suljettuun diktatuuriin...

10.6.2021 Helsinki – Kööpenhamina:
Tänään koittaa päivä, joka vaikutti pitkään hyvin epätodennäköiseltä: lähtö kohti jalkapallon EM-kisoja tsekkaamaan avauspeli paikan päällä. Ja kyseessä ei ole mikä tahansa matsi, vaan Suomen miesten ensimmäinen peli arvokisojen lopputurnauksessa – kaiken lisäksi vielä yhtä isäntämaata eli Tanskaa vastaan.

Kisat ovat siirtyneet vuodella koronan vuoksi ja on kyllä ollut melkoinen säätö saada tämä reissu toteutumaan. Viime vuoden peruutus ei ollut mikään suuri yllätys ja selvisin siitä aika vähäisillä taloudellisilla tappioilla. Hotellin sai perua ilman kuluja ja Norski hyvitti lennot pisteinä. Noiden pisteiden käyttö tosin väliaikaisesti estettiin lentoyhtiön yrityssaneerauksen vuoksi eli piti varata tämän vuoden lennot muilta yhtiöiltä. Liput ovat Elämysmatkojen kautta hankittu törkyhintainen vip-paketti, jota ei ainakaan meidän porukan osalta peruttu yleisörajoitusten vuoksi, eli siltä osin kävi myös hyvin.

Oma lukunsa olivat sitten koronatestin ennen matkaa, sen aikana ja matkan jälkeen. Viranomaisten ohjeet muuttuivat kevään aikana lähes viikoittain ja ennen reissuun lähtöä oli erittäin tulkinnanvaraisia viestejä siitä, pitääkö Suomessa ottaa erillinen testi. Pelasin varman päälle ja otin kaupallisen palveluntarjoajan 100€ kustantavan PCR-testin, josta sai mahdollisesti tarvittavan todistuksen alle puolessa päivässä.

Tätä lappua ei sitten loppujen lopuksi kysytty missään: ei Helsinki-Vantaalla eikä Kööpenhaminaan saavuttaessa. Sen sijaan Kööpenhaminassa oli vielä viimeistä päivää voimassa keväällä aloitettu pakollinen kaikkien matkustajien testaus, joka oli kyllä melkoinen prosessi. Jonotus testiin kesti reilun tunnin ja antigeenitestin tuloksen sai joskus vajaan parin tunnin kuluttua. Sen jälkeen pääsi passintarkistukseen ja ulos kentältä. Tuo testaus oli kyllä itsessään melkoinen koronariski, sillä ihmiset tungeksivat jonoissa ja odotustilassa siihen malliin, että luulisi virusten kyllä leviävän maskipakosta huolimatta.

Köpiksen kentältä pääsee junalla hyvin nopeasti kaupungin ytimeen ja olenkin joskus 2,5h kuluttua laskeutumisesta hotellini nurkilla eli reilun puolen kilometrin päässä päärautatieasemasta ja Meat Packing Districtistä. Keli on kesäinen ja meno kaupungilla varsin normaali eli mitään lockdownia tms paniikkia ei ole havaittavissa. Rajoituksia on purettu samaan tyyliin kuin Suomessakin ja maskeja pidetään lähinnä sisätiloissa. Pidän pienen tuumaustauon ja siemailen pari Tuborgia jonkun kuppilan terassilla.

Käyn viemässä laukun hotelliin, joka vaikutta ihan ok:lta. Huone on kyllä aika lämmin, saapa nähdä, miten ilmastointi toimii? Lepäilen hotellilla hetken, ennen kuin lähden kaupungille. Köpiksessä on tullut käytyä muistaakseni kolme kertaa – kaikki duunireissuja, joiden aikana on vähän ehtinyt kiertää muitakin mestoja. Aika monta kuuluisaa spottia on kuitenkin vielä näkemättä ja tämän reissun aikana olisi tarkoitus katsastaa niistä ainakin pari.

Tälle illalle ei ole mitään isompaa kierrosta ohjelmassa, vaan käyn ainoassaan yhdessä mestassa, joka lukeutuu Köpiksen suurimpiin nähtävyyksiin eli Glyptotekissa. Nimensä mukaisesti tämä museo keskittyy erilaisiin patsaisiin, joita kyllä riittää tässä valtavassa kompleksissa. Patsaiden lisäksi on myös jonkun verran maalaustaidetta, joka menee aika lailla ohisektoriin. Museon ovella saan myös ensimmäisen kosketuksen paikalliseen koronamenoon, joka ilmenee jatkuvalla ”koronapassin” tai testitodistuksen kyselynä (tämä tapahtuu yleensä museoissa ja ravintoloissa yms julkisissa paikoissa).

Glyptotekissä voisi viettää vaikka puoli päivää, mutta patsaista tulee kyllä överit aika nopeasti. Pystit on jaoteltu kulttuurien ja aikakausien mukaan – löytyy mm. kreikkalaisia, roomalaisia ja egyptiläisiä patsaita. Ei siis mitään ihan tavatonta, kun on aiemmin tullut käytyä aika monessa noihin teemoihin keskittyvässä museossa. Mutta rakennus itsessäänkin on varsin kiinnostava ja muita vieraita ei juurikaan ole, eli saan vaeltaa Glyptotekissa aivan omassa rauhassani. Mietin, kävisinkö pyörähtämässä Tivolin alueella, mutta se on näköjään muuttunut maksulliseksi ja näyttää aika autiolta, joten jätän paikan väliin. Palaan hotellin nurkille ja istuskelen hetken Mikkellerin ravintolassa, joka suljetaan koronasäädösten vuoksi Suomen tyyliin joskus kymmenen jälkeen.

11.6.2021 Kööpenhamina:
Nukun erittäin huonosti, sillä eihän huoneen ilmastointi toimi ollenkaan. Ikkunan saa kyllä auki, mutta kadulta kuuluu kaikenlaista meteliä läpi yön ja heräilen välillä kännisten örinään sekä roska-autoihin, jotka jyräävät katuja joskus kello neljän maissa. Pyydän aamulla toisen huoneen. Respan mimmi antaa minulle aluksi avaimen varattuun huoneeseen, jossa joku heppu on juuri tekemässä lähtöä ulos. Toinen kerta toden sanoo ja saan viileämmän huoneen pihan puolelta.

Tämän päivän ohjelmassa on tsekata pari nähtävyyttä ja hoitaa taas yksi koronatesti, jonka tarvitsen maasta pois pääsemiseksi. Aamulla on vielä vähän epäselvää, missä tuo testi parhaiten onnistuu. Tanskassa testejä tehdään kuitenkin todella paljon ja ne ovat ilmaisia myös turisteille eli eiköhän tuo nenänkaivelu jotenkin hoidu…

Kävelen kanaalin rantaa kohti Nyhavnia – nämä kulmat eivät juurikaan ole muuttuneet sitten edellisten visiittieni. Matkan varrella on mielenkiintoisen näköinen Danish Architecture Centre, jonka päätän tsekata myös sisältä. Rakennus itse on kiintoisa, mutta näyttely ei juurikaan jää mieleen. Joku hyggeilyn syvintä olemusta avaava nurkka siellä ainakin oli, mutta muilta osin paikasta ei ole suuria muistikuvia enää pari viikkoa reissun jälkeen.

Jatkan matkaa kohti Kastellet-linnoitusta, jonka nurkilta löytyy pieni museo, joka tarjoaa vähän dark tourism-henkistä omituisuutta. Kyseessä on lääketieteellinen museo, josta löytyy taas yksi kokoelma lasipurkkeihin säilöttyjä elimiä, epämuodostuneita sikiöitä ynnä muuta monien mielestä varmaan kuvottavaa tavaraa. Näitä aiemmin opetustarkoituksiin käytettyjä vastaavia kokoelmia löytyy maailmalta lukuisia – Pietarin Kunstkamera lienee yksi kuuluisimpia näistä.

Olen taas museon lähes ainoa asiakas ja saan koronatestin esitettyäni kierrellä vanhaa rakennusta omassa rauhassani. Museossa on tänään joku kutsuvierastilaisuus, joka juhlistaa hiljattain uudistettua näyttelyä, joka kertoo myös covid-stoorin tähän asti. Keskityn kuitenkin lähinnä friikkiosaston ihmettelyyn (ja kuvaamiseen, jota ei täällä mitenkään rajoiteta). Kokoelman historia on vähän epäselvä, mutta se sisältää juuri niin outoa stuffia, kuin osasin odottaakin.

Kävelen läpi linnoituksen ja räpsin taas pari kuvaa Pienestä Merenneidosta. Se ei kuitenkaan ole varsinainen kohteeni, vaan reilun kilometrin päästä löytyy ”vaihtoehtoinen” merenneito, josta en aiemmin ollut kuullutkaan. Kyseessä on siis patsas nimeltään ”Genetically Modified Little Mermaid”, joka nimensä mukaisesti etäisesti alkuperäistä patsasta muistuttava teos. Tulee lähinnä Dali mieleen tästä varsin friikin näköisestä patsaasta. Muita turisteja (tai ylipäätään ihmisiä) ei näy missään, joten saan ihailla tätäkin nähtävyyttä ihan yksin.

Futisporukkamme muutkin jäsenet ovat laskeutuneet Köpikseen ja kuulen, että tänään lentokentällä on ollut ihan eri meininki. Pakolliset testit on lopetettu, mutta halutessaan voi tehdä testin kentän ulkopuolella olevassa teltassa. Tämä on minulle hyvä uutinen, sillä voisin ajella junalla kentällä tekemään tarvittavan PCR-testin (jota todennäköisesti kysellään ennen lentoa maanantaina). Koitan soittaa johonkin Tanskan koronainfoon kysyäkseni vielä olisiko jotain testauspaikkaa keskustassa, mutta en pääse läpi jonosta.

Ajelen metrolla takaisin hotellille ja lähden jengin kanssa syömään. War Pigs Gastropub tarjoaa nimensä mukaisesti lihaisaa pubiruokaa, joka vie nälän tehokkaasti. Kaupungissa on päällä joku isompi ongelma korttimaksujen kanssa ja safkat jäävät toistaiseksi maksamatta. Pitää palata myöhemmin hoitamaan lasku – ihan halpa mesta War Pigs ei ole.

Päätän käydä tässä välissä ottamassa koronatestin. Se onnistuu aivan hämmentävän nopeasti, sillä testausteltta on aivan juna-aseman vieressä lentokentällä. Teltassa ei ole yhtään jonoa ja näyttämällä paikalliselta verkkosivulta saatavan QR-koodin pääsee heti nenänkaiveluun.

Illan ohjelmassa olisi löytää joku ulkoscreeni, josta voisi katsoa kisojen avausmatsin Italia-Turkki. Se osoittautuukin aika hankalaksi, sillä viralliseen kisakylään olisi pitänyt varata lippu etukäteen ja koronarajoitusten vuoksi muita screenejä ei näytä löytyvän. Jäämme pitkän harhailun päätteeksi seuramaan matsia kisakylän ulkopuolelta, josta ruutu näkyy ihan kohtuullisesti. Mitään suurempaa kisahuumaa ei toistaiseksi ole havaittavissa, vaikka suomalaisia faneja onkin katukuvassa (ja tietyissä kuppiloissa) aika paljon. Tanskalaiset eivät ainakaan vielä ole laittaneet pelipaitoja päälle – saa nähdä onko huomenna eri meininki?

12.6.2021 Kööpenhamina:
Tänään on sitten historiallinen päivä eli Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen ensimmäinen arvokisaottelu. Peli alkaa klo 20 eli on vähintäänkin riittävästi aikaa virittäytyä kisatunnelmaan. Käyn hotellissa aamiaisella joskus kymmenen maissa ja lähden sitten kaverini kanssa pienelle kaupunkikierrokselle. Kaduilla alkaa näkymään pelipaitoihin pukeutuneita paikallisia eli pientä kisahuumaa on sentään havaittavissa.

Kiertelemme parin tunnin rundin keskustassa, ennen kuin palaamme hotellille ja otamme kebab-kuppilasta pienet lounasmätöt mukaan. Sitten alkaakin rauhallinen siirtyminen kohti Parkenia. Ensimmäinen stoppi on huuhkajafanien kansoittama irkkupubi Tivolin nurkilla, jossa kieltämättä on jo riehakas tunnelma, vaikka pelin alkuun on vielä monta tuntia. Suomalaisia on tullut Köpikseen useampi tuhat ja pelipaitoihin pukeutunut kööri laulaa ja mölyää kiitettävästi. Myös paikallinen media on kuvaamassa fanien iloittelua.

Kävelemme kohti Parkenia ja pidämme taas pitstopin jossain baarissa vähän ennen stadionia. Tanskan fanit huutelevat kaikenlaista, mutta yleisesti ottaen meno on aika sivistynyttä eikä mitään rähinöintiä ole havaittavissa. Siirrymme seuraavaksi toiseen ravintolaan, jossa on lippuihin sisältyvä ”VIP-osasto” eli parin ruokalajin illallinen. Jaamme pöydän muutaman muun suomalaisen kanssa, joiden kanssa puidaan illan ottelu ja muistellaan itse kunkin jalkapallohistoriaa kohti EM-kisoja. Illallinen on kyllä ihan tasokas, mutta ei nyt varsinaisesti jää erityisesti mieleen. Aika paljon on suomalaisia salissa, mutta tunnelma on vähän turhankin fiini ja alkaa kaivata tunnelmaa stadikan ulkopuolella.

Vajaa tunti ennen pelin alkua on aika suunnistaa kohti stadionia. Sisäänpääsy sujuu rauhallisesti ja mitään ihmeempää koronahässäkkää ei ole. Stadionilla on rajoitettu yleisömäärä eli mitään ihan täyttä tupaa ei ole odotettavissa. Olemme jossain piippuhyllyllä katsomossa, jossa on sekä suomalaisia että tanskalaisia sekaisin. Pohjoiskaarteen porukka on ihan omassa lohkossaan maalin takana.

Pakollisten seremonioiden jälkeen peli vihdoin alkaa. Muistikuvat pelistä ovat kyllä vähän hataria – sen verran fiiliksissä tuli seurattua tätä historiallista tapahtumaa, että mitään kovin analyyttistä raporttia ei vaan pysty kirjoittamaan. Tanska hallitsee ja jyrää Suomea, kunnes tapahtuu se historiankirjoihin jäävä tragedia, eli Christian Eriksenin sydämenpysähdys. Peli keskeytyy pitkäksi aikaa ja katsomossa ollaan aivan pihalla siitä, mitä on tapahtunut ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Tiedotus stadionilla on minimaalista, mutta onneksi kännykät toimivat ja mediasta saa paremmin tietoa siitä, missä mennään. Lopulta peliä päätetään jatkaa.

Suomi tekee ensimmäisen arvokisamaalinsa koskaan ja voi sitä tunteiden purkausta, kun Pohjanpalo lataa pallon maaliin! Tanskalaiset ovat aivan shokissa, mutta suomipojat riemuitsevat. Loppu pelistä onkin sitten melkoista draamaa – mukaan lukien Luken torjuma pilkku. Mutta niin siinä vaan käy, että Suomi hoitaa homman kotiin 0-1 ja bileet alkavat!

VIP-pakettiin kuuluu vielä drinkit ja snacksit pelin jälkeen, joten suuntaamme taas stadionin vieressä olevaan ravintolaan. Matkalla on pieni hässäkkä, kun joku heppu varastaa stadionilta nappaamani Tanskan lipun ja alkaa tilittää, että en saisi kantaa sitä. Onneksi kyseessä on joku nörtin oloinen kaveri, eikä mikään satakiloinen bodari. Annan kaverin pitää lipun ja jatkamme juhlintaa.

Koitamme hommata taksin keskustaan, mutta pirssejä ei tunnu löytyvän. Metro kuitenkin kulkee edelleen ja ajelemme sillä taas Tivolin nurkille. Irkkupubissa on täysi meno päällä, mutta koronarajoitusten vuoksi baari on juuri menossa kiinni. Palaamme siis hotellille, kun puolen yön jälkeen koko kaupunki menee kiinni. Mutta olipahan legendaarinen ilta ja joka euron arvoinen! Tällä hetkellä Suomella on siis vielä loistavat saumat jatkopeleihin, saapa nähdä mitä tulevissa otteluissa tapahtuu!

13.6.2021 Kööpenhamina:
Aamulla on lievää päänsärkyä havaittavissa ja nukun sen verran pitkään, että hotellin aamiainen jää väliin. Lähden kaupungille joskus lähempänä puolta päivää. Käyn maksamassa korttiongelmien vuoksi piikkiin jääneen ravintolalaskun War Pigs-pubissa ja oleilen jonkun aikaa hiljaisella Meat Packing districtillä.

Kävelen noin kilometrin päässä olevaan kansalliseen sotamuseoon ja olen taas museon melkein ainoa asiakas. Museon kokoelmat ovat melkoiset ja sieltä löytyy aikamoinen kokoelma ”sotaroinaa” viimeisen 200-300 vuoden ajalta. Historialliset sotalaivat ja tykit eivät varsinaisesti kiinnosta, mutta näyttelyn uudemmat kokonaisuudet eli rauhanturvaoperaatiot ja Nato-jäsenyyteen liittyvät teemat ovat kyllä mielenkiintoisia. Enpä tiennytkään, että Naton jäsenenä Tanska on joutunut osallistumaan useampiin sotiin viime vuosina! Museossa voisi viettää vaikka parikin tuntia, mutta eilinen painaa vielä sen verran, että palaan hotelliin päiväunille.

Illalla on ohjelmassa vielä lisää jalkapalloa ja nyt onnistun varaamaan lipun paikalliseen kisakylään, jossa voi katsella isolta screeniltä Hollanti-Ukraina -peliä. Väkeä ei ole paikalla tungokseksi asti, mutta ihan hyvä tunnelma loppujen lopuksi saadaan. Kummankin joukkueen kannattajia on saapunut paikalle ja ottelu on varsin viihdyttävä.

14.6.2021 Kööpenhamina-Helsinki:
Tänään oli tarkoitus olla Köpiksessä vielä iltaan asti, mutta Baltic perui iltalennon ja joudunkin lähtemään jo aamulla. Matkustan junalla lentokentälle, jossa on aika hiljaista. Koronalappuja ei kysellä ja Riikan kone lähtee ajoissa. Myös Riikassa on aika normaali meno eikä kukaan kysele mitään todistuksia (toisin kuin Baltic informoi). Saavun Helsinkiin joskus puolen päivän jälkeen ja nyt vihdoin kysellään koronalappuja. Koska olen tehnyt testin Tanskassa, niin pääsen maahan ilman uutta nenänkaivelua. Joudun kuitenkin 72h omaehtoiseen karanteeniin, jonka jälkeen pitää käydä taas kerran testissä. Tuo testi osoittautuu negatiiviseksi, joten eipä tullut tautia tästä reissusta. Kaiken kaikkiaan matka vaati 4 kpl koronatestejä!