Kroatia ja Montenegro - toukokuu 2019

Kävin Dubrovnikissa edellisen kerran 2015 ja en ollut suunnitellut uutta reissua ihan heti ainakaan. Mutta kun työnantaja ilmoitti "kevätseminaarin" kohteeksi Dubrovnikin, niin tottahan sitä piti lähteä uudelleen samaan kohteeseen!

Edelliseltä reissulta oli jäänyt yksi asia hampaankoloon eli epäonninen ajomatkani Montenegron puolelle ja Lovcenin kansallispuistoon. Lumisten kelien vuoksi muutama kohde jäi väliin, mutta nyt on asteista keväisempi ajankohta eli ehkä nyt voisi olla tiet paremmassa kunnossa? Vuokrasin siis auton ja tein viikonloppuna työhommien jälkeen osittain saman kierroksen kuin muutama vuosi sitten. Tällä kertaa reissu onnistui ja jäi aikaa myös oleilla Dubrovnikissa. Vanha kaupunki oli aika täynnä jo ennen kesäsesonkia, mutta ihan hauskaa sielläkin oli viettää aikaa duuniporukan kanssa. Kolmatta Dubrovnikin reissua en kuitenkaan ole suunnittelemassa...

17.5.2019 Helsinki - Dubrovnik:
Duunin jo perinteinen "kevätseminaari" pidetään tänä vuonna Dubrovnikissa, jossa olen käynyt jo kerran aiemminkin. Täynnä turisteja oleva paikallinen vanha kaupunki ei todellakaan kuulu sellaisiin paikkoihin, joissa haluaisin käydä toistekin, mutta pitäähän tällaiselle reissulle toki lähteä ja onneksi Dubrovnikin ympäristöstä löytyy kaikenlaista kiinnostavaa ja tämä uusi reissu tarjoaa mahdollisuuden tehdä uudelleen eräs edellisellä kerralla hieman keskeneräiseksi jäänyt retki.

Finnairin aamulento on aikataulussaan ja ryhmämme saapuu hotellille joskus puolen päivän maissa. Keli on ihan kohtuullinen, vaikka mitään hellelukemia ei vielä tässä vaiheessa vuotta ole tarjolla. Hotelli on hyvin lähellä edellisen reissun majapaikkaa ja vaikuttaa ihan miellyttävältä. Tähtiä pitäisi olla viisi, mutta ehkä kuitenkin ollaan lähempänä neljän tähden tasoa. Iltapäivä menee työhommien merkeissä ja päivän päätteeksi käymme ryhmän kanssa illallisella vanhassa kaupungissa. Ateria ei ole kovin erikoinen. Palailen hotellille kohtuullisen ajoissa, sillä huomenna on edessä pitkä päivä auton ratissa...

18.5.2019 Dubrovnik - Montenegro - Dubrovnik:
Heräilen joskus kahdeksan jälkeen ja käyn syömässä kunnon aamiaismätöt. Hotellin aamiaistarjonta osoittautuu erinomaiseksi ja tankkaan siis kunnolla, sillä edessä on useampi tunti autossa oleilua. Otan taksin alle hetkeksi, sillä Sixtin toimisto sijaitsee toisessa hotellissa parin kilometrin päässä. Saan uudenkarhean Renault Capturin ilman suurempia säätöjä ja otan kärryyn 0-omavastuun noin kolmenkympin lisähintaan. Odotettavissa on kapeita vuoristoteitä, joilla naarmujen riski on melkoinen...

Päivän suunnitelma on ajaa Montenegron puolelle ja tehdä siellä kierros vuoristossa eli Lovcenin kansallispuistossa. Samaa reissua yritin jo edellisessä kerralla, mutta vuorilla olikin sen verran paljon lunta, että jouduin keskeyttämään tämän retken ja palaamaan rannikolle (jossa lunta ei ollut). Reitti on siis osittain tuttu, mutta tällä kertaa aion jättää Kotorin lahden kierroksen väliin ja oikaista käyttämällä paikallista lossia. Ensimmäiset pari tuntia on tylsää ja hidasta ajelua ja rajanylityksiin kuuluvaa odottelua. Pari tietyötä hidastaa vielä liikennettä ja reilun 50 km siivuun menee tosiaan lähes kaksi tuntia.

Lossi maksaa muutaman euron ja pääsen lautan kyytiin lähes välittömästi. Lahden ylitys tosiaan säästää matka-aikaa melkoisesti, vaikka tiet jatkuvat hidasvauhtisina myös vastarannallakin. Päätän suunnata jo nyt ylös vuorille, sillä päivä on jo pitkällä (alkuperäinen suunnitelmani oli ajaa ensin Cetinjen pikkukaupunkiin). Navigaattori ohjaa parille pikkutielle ja joudun hetken verran ihmettelemään, mistä löytyy aiemmalta reissulta tuttu serpentiinitie. Se löytyy aika nopeasti ja on aivan yhtä haasteellinen ajettava kuin aiemminkin. Nyt vielä liikennettä on selkeästi enemmän ja useampikin turistibussi tulee vastaan... Pysähdyn pari kertaa katselemaan maisemia ja pari kertaa joutuu pakittelemaan, jotta vastaantuleva liikenne mahtuu ohittamaan.

Serpentiinitie loppuu noin 30 neulansilmämutkan jälkeen ja jatkan matkaa hieman leveämpää tietä pitkin kohti kansallispuiston korkeinta kohtaa, jossa sijaitsee kuuluisa mausoleumi. Tämä on siis se tieosuus, jossa matka jäi kesken edellisellä kerralla lumentulon vuoksi. Tie on näköjään uudistettu ja nyt yksikaistaisen tien sijaan pääsee ajelemaan suorastaan loistavassa kunnossa olevaa leveää väylää pitkin. Vain viimeinen parin kilometrin pätkä ylös huipulle on hieman kapeampaa tietä, mutta muuten tällä kertaa matka on helppo.

Huipulla odottaa kansallissankari Njegosille pystytetty muistomerkki, josta pienen etsinnän jälkeen löytyy myös hautakammio. Kaverin historia jää epäselväksi mutta  varsinainen syy tänne tulemiseen ovat maisemat. Ikävä kyllä on pilvistä ja hieman sateleekin, mutta näkymät ovat silti hienot. Huipulla olisi voinut viettää pidempäänkin, mutta tihkusade alkaa pikuuhiljaa kastelemaan ja päätän palata parkkipaikalle. Lähden ajelemaan kohti Cetinjeä edelleen varsin kapeita ja mutkaisia teitä pitkin.

Cetinje on tosiaan tuttu paikka jo edelliseltä reissulta ja tarkoitukseni ei ole pysähtyä kyseisessä pikkukaupungissa, vaan jatkaa matkaa kohti kaupungin liepeillä sijaitsevaa tippukiviluolaa. En ole aiemmin kuullut kyseisestä paikasta ja opastetulla kierroksella selviääkin, että luolasto on avattu yleisölle vasta hiljattain. Kierroksia tehdään muutama päivässä ja tämä päivän viimeinen kierros on aika hiljainen, sillä minun lisäkseni luolia ihmettelee vain muutama saksalainen turisti. Visitor centeristä siirrytään luolaston sisääänkäynnille traktorin vetämällä "junalla" ja tämä kyyti kestää ehkä viitisen minuuttia. Luolasto on varsin näyttävä, vaikka isommissakin komplekseissa olen ollut. Opas kertoo mielenkiintoisia tarinoita luolien historiasta ja kuvien räpsiminen on kivutonta, koska porukkaa ei pörrää ympärillä. Vietettyämme ryhmän kanssa n. 45 minuuttia maan alla on aika palata takaisin.

Lähden ajelemaan takaisin kohti Dubrovnikia. Paluumatka on odotetun tylsä, mutta pari tapahtumaa jää kuitenkin mieleen. Kun olen odottamassa Kotorin lahden ylittävää lossia, niin joku paikallinen Ford Ka - kuski päättää peruuttaa autoni keulaan. Jostain käsittämättömästä syystä mitään naarmuja ei kuitenkaan tule ja kolhun aiheuttanut nainen pakenee paikalta ennen kuin ehdin vaatia mitään yhteystietoja. Täytyy toivoa, että Sixt ei myöskään huomaa mitään vaurioita! Toisella puolella lahtea havahdun jossain vaiheessa, kun paikallinen poliisi osoittelee autoani tutkalla. Kyseinen heppu ei kuitenkaan viittoile mitään, joten oletan, että nopeus oli sallituissa rajoissa.

Rajan ylitys sujuu hitaammin kuin toiseen suuntaan mennessä ja olen lopulta joskus kello kahdeksan jälkeen takaisin Dubrovnikissa. Vuokraamon toimisto on jo mennyt kiinni ja palautan auton avaimet hotellin respaan. Firman jengi on jo illallisella Dubrovnikin vanhassa kaupungissa, johon suuntaan minäkin heti auton palauttamisen jälkeen. Loppuilta menee dinnerin ja jonkun hotellin yhteydestä löytyvän "luolabaarin" merkeissä...

19.5.2019 Dubrovnik - Helsinki:
Paluulento on vasta illalla, joten lähes koko sunnuntai on aikaa vapaamuotoiselle oleilulle Dubrovnikissa. Luovutan huoneen ja lähden bussilla kohti vanhaa kaupunkia. Taivas on pilvinen ja sadettakin saattaa olla tulossa myöhemmin tänään... Kävelen hetken vanhan kaupungin tungoksessa ennen kuin suuntaan satamaan, josta lähtee veneitä läheiselle Korculan saarelle.

Paatti on juuri lähdössä ja noin kymmenen minuutin matkan jälkeen löydän itseni metsäiseltä ja kallioiselta saarelta, joka on huomattavasti Dubrovnikin ydintä rauhallisempi paikka. Saarella ei ole mitään kovin erityistä tekemistä - lähinnä muutama ravintola ja jokunen kilometri polkuja. Paikka vaikuttaa kyllä miellyttävältä vaikka pidemmänkin päivän viettämiseen, mutta keli on tänään varsin ankea ja jätän pidemmät kävelyretket väliin. Istuskelen hetken valtameren puoleisen lahden rannalla ja ihmettelen nurmikentillä käyskenteleviä riikinkukkoja ja pupuja. Taivas tuntuu koko ajan tummenevan ja siirryn läheiseen ravintolaan kun alkaa sataa tihuuttamaan.

Syön mustekalaa sekä alku- että pääruoaksi (jotka tarjoillaan samaan aikaan) ja ihmettelen, paraneeko keli vai pitäisikö palata hotellille. Taivas pysyy tasaisen harmaana ja sade tuntuu vaan yltyvän, joten päätän myöhäisen lounaan jälkeen suunnata takaisin vanhaan kaupunkiin. Tämä päivä menee kehnon kelin vuoksi vähän hukkaan ja otan seuraavan paikallisbussin kohti hotellia, josta taas pienen odottelun jälkeen on aika suunnata kohti lentokenttää. Kentältä löytyy kattoterassi, jonne paistaa aurinko (eli sade on vihdoin tauonnut) ja odottelen siellä lennon lähtöä. Onnistun vaihteen vuoksi nukkumaan lentokoneessa joten paluu sujuu varsin miellyttävästi ja olen perillä joskus vähän ennen keskiyötä. Dubrovnikiin en lähtisi enää kolmatta kertaa omalla rahalla, mutta tämä reissu oli kyllä ihan mukava keikka yhdistettynä edelliseltä reissulta hampaankoloon jääneeseen Montenegron kierrokseen.