Kuuba - 2012 Kuuba oli ollut jo pidemmän aikaa todo-listalla, mutta aika kauan kesti, ennen kuin sain reissun buukattua. Toisaalta oli jo aikakin lähteä reissuun, sillä maa oli selkeästi muuttumassa ja ehkä alkoivat olla viimeiset hetket käsillä nauttia aidosta kommunistisen Kuuban tunnelmasta?

Oli hieman haasteellista löytää alle 1000€ lentoja ja jouduin nöyrtymään buukaten n. 1100€ kustantaneet KLM:n tiketit. En ole mikään varsinainen lentokonebongari, mutta tästä lennosta teki erikoisen se, että kulkupelinä oli yksi viimeisistä matkustajaliikenteessä olevista MD-11 -lentokoneista.

Entä mitä jäi mieleen tästä maasta? Lyhyesti sanottuna Kuubasta tuli kyllä yksi suosikkimaistani. Ainutlaatuinen kulttuuri, erittäin paljon kiintoisia nähtävyyksiä ja lukematon määrä sellaisia arkipäivän kummallisuuksia, jotka ovat minulle yksi suurimmista syistä reissaamiseen.

Muita mieleen jääneitä asioita ovat tietenkin paikalliset autot, rannat ja musiikki. Espanjan kielen taidosta olisi varmasti ollut hyötyä, mutta ihan hyvin englannillakin pärjäsi ja ylipäätään reissaaminen myös turistirysien ulkopuolella oli helppoa ja turvallista.

Kohteet:

1. Havanna
2. Trinidad
3. Santa Clara
4. Varadero
5. Matanzas

15.3.2012 Helsinki - Havana:
Aamuherätys on ennen klo viittä kun reissu kuubaan alkaa. Helsinki-Vantaa on todella tukossa. Yritin jo eilen tehdä KLM:n checkinin verkossa mutta eipä onnistunut. Sama homma automaatilla ja ketään ei ole tiskillä... Homma onnistuu vihdoin kun tajuan chekata sisään Air Francen pömpelissä. Lentohan on Kelmin myymä, koodi lipussa on Air Francen ja lennon lentää Finski! Edessä on pitkä päivälento ja vaihto CDG:lla eli tuskien taival tiedossa...

CDG on yhtä nihkeä kuin aina - jotain remppaa meneillään ja jengiä aivan järjettömän paljon. Kävelyä tulee pari kilometriä ennen kuin portti löytyy ja air france on tietenkin myöhässä. Kone on esihistoriallisen vanha 747 ja mitään viihdejärjestelmää ei ole. Ruoka on onneksi siedettävää, väkeä ei ole liikaa ja vaikuttaa siltä että yhtään huutavaa kakaraa ei ole koneessa! Vieressä istuu leppoisa ruotsalainen pappa joka on menossa tapaamaan kuubalaista tyttöystäväänsä.

Puuduttava lento saapuu vihdoin perille. Kenttä vaikuttaa pieneltä ja varaudun pitkään kestävään immigrationiin. Homma hoituu kuitenkin yllättävän kivuttomasti kun tiskejä on parikymmentä. Leima napsahtaa turistikorttiin ilman suurempia kyselyjä. Matkaan taas käsimatkatavaralla joten perinteinen jännitys laukkuhihnalla jää väliin. Otan rahanvaihtopisteestä nipun turistipesoja - visa näyttää kelpaavan.

Lentokentältä pääsee Havanaan vain taksilla joten otan 25 cuc hintaisen kyydin kohti keskustaa. Heti lentokentältä poistumisen jälkeen alkaa näkyä tyypillistä kuubalaista autoa eli Ladoja, Mosseja ja 50-luvun amerikanrautoja. Viimeksi mainittuja on uskomattoman paljon ja autojen ulkokuori vaihtelee romusta uudenveroiseen!

Hotelli löytyy puolen tunnin ajomatkan jälkeen. Paikka sijaitsee rantakadulla ja on nuhjaantunut mutta huone on kuitenkin puhdas. Paikassa näyttää olevan saksalaisia pakettimatkaajia ja yksinäisiä miehiä, joita ilmeisesti kiinnostaa alakerran baarissa päivystävät kuubattaret.

Hengailen hetken hotellin uima-altaalla kunnes aikaero alkaa väsyttää ja vetäydyn huoneeseen. Katselen pitkän aikaa ikkunasta näkyvää rantakadun vilkasta elämää ennen kuin nukkumatti tulee...

16.3.2012 Havana:
Herään kohtuullisen ajoissa ja käyn aamiaisella. Hotellin buffetti on varsin hyvä ja omeletinkin saa kokilta. Lähden puoli kymmenen maissa kaupunkikierrokselle. Vain hetken kävelyn jälkeen huomaan unohtaneeni ladata kameran akun - saapa nähdä kuinka kauan virtaa riittää... Kävelen rantakatua kohti keskustaa ja päädyn vanhojen linnoitusten ja patsaiden muodostamaan kompleksiin.

Valokuvattavaa riittää joka suunnassa ja harhailen päämäärättä kamera kädessä. Sattumalta päädyn "vallankumousmuseoon", jossa kerrotaan koko tarina siitä miten fidel ja kumppanit hoitivat homman aikanaan. Aatteen palo on vahva ja amerikkalaisia pilkataan avoimesti! Näyttely on kiinnostava mutta valitettavasti kamerasta loppuu virta ennen kuin pääsen ihmettelemään fidelin venettä ja muita kulkupelejä. Päätän siis palata hotellille tekniselle tauolle. Parin tunnin uima-allassession jälkeen on taas virtaa ja jatkan matkaa.

Lähden seuraamaan lp:n suosittelemaa "arkkitehtuurikierrosta" ja päädyn mielenkiintoisille pikkukaduille joilla riittää näkemistä. Käyn muutamassa kaupassa ja tavaratalossa - tarjontaa on enemmän kuin pohjois-koreassa mutta silti tuntuu olevan vaikeaa löytää esim. aurinkorasvaa ja partahöylää!

Jätän shoppailun väliin ja ihastelen havanan sykkivää elämää. Amerikanraudoista tulee otettua monta kuvaa ja salakuvaan monta mielenkiintoista hahmoa kaduilta. Käyn rautatueasemalla selvittämässä juna-aikatauluja, vaikuttaa siltä että junat kulkevat harvoin ja ovat todella hitaita. Pitänee varmaankin kulkea bussilla...

Suuntaan pääkadulle ihmettelemään havanan kuuluisimpia maamerkkejä. Capitolium-teatteri on vaikuttava mutta ikävä kyllä suljettu remontin vuoksi. Olisi mielenkiintoista nähdä mitä sisällä on... Päätän käydä myöhäisellä lounaalla vastapäätä olevalla "spanish clubilla" - paikka on ihan täynnä mutta hetken odotuksen jälkeen löytyy pöytä. Pienen säädön jälkeen tarjoilija saa minut tilaamaan valtavan annoksen porsaan kylkeä joka on kyllä hyvää! En tosin jaksa syödä kaikkea mikä hyvin harvoin tapahtuu...

kävely alkaa väsyttää joten lepäilen puistossa ja katselen ihmisiä. Joitakin vedättäjän oloisia tyyppejä tulee ajoittain juttelemaan - yleisesti ottaen havana on hyvin rauhallinen paikka turistille. Auringonlaskun lähestyessä kävelen hotellia kohti. Päätän kuitenkin poiketa Cafe Neruda - nimisessä paikassa jossa on jonkun paikallisen salsa-bändin keikka. Äijät soittavat hyvin ja jään kuuntelemaan koko setin.

17.3.2012 Havana:
Toinen päivä kaupunkiin tutustumista edessä. Aamiaiselle on jonoa joten palaan hetkeksi huoneeseen. Eilinen kävely on tuottanut rakkoja jalkoihin joten pientä laastarointia on ohjelmassa. Paikkailun jälkeen syön nopean aamiaisen ja lähden talsimaan kohti vanhaa kaupunkia.

Paikka on täynnä sokkeloisia pikkukatuja, hienoja aukioita ja vaikuttavia rakennuksia. Isoimmat aukiot on rempattu viimeisen päälle mutta syrjäisemmillä kaduilla ränsistyneempää. Tsekkaan ensin jonkun kirkon jonka nimi ei jäänyt mieleen - sitten suuntaan kuuluisan plaza del armasin suuntaan jonka ympäriltä löytyykin kaikenlaista kiinnostavaa.

Käyn paikallisessa "kansallismuseossa" jonka henkilökunta on käsittämättömän innokasta. Rouvat haluavat välttämättä ottaa kuvia ja kärttävät vielä tippiä. Homma toistuu useampaan kertaan ja meinaa hermot mennä - olisi voinut olla pidempäänkin mutta jossain välissä alkaa kypsyttämään!

Tsekkaan lähistöllä olevat habana viejan pienoismallin (turha visiitti) ja "tupakkamuseon" jossa saan henkilökohtaisen opastuksen espanjaksi huimaan kahden huoneen kokoelmaan. Museo on ilmainen mutta toki vaaditaan tippiä! Suuntaan seuraavalle aukiolle eli Plaza Viejalle. Siellä on mielenkiintoinen näköalapaikka nimeltä Camara Obscura, josta voi erikoisella projektorilla ihmetellä näkymiä yli havanan kattojen. Aukiolta löytyy myös taidegallerioita ja pelikorttimuseo (!) sekä tietenkin salsabändi soittamassa paikallisessa kuppilassa. Jäänkin kyseiseen paikkaan hetkeksi hengailemaan...

Käyn tsekkaamassa Havana Club -rommimuseon. Paikka osoittautuu pahanlaatuiseksi vedätykseksi - pääsymaksu on messevät 7cuc ja sen vastineeksi odottaisi muutakin kuin 10min hätäisen kierroksen ja pienen lasin rommia. En suosittele ko. paikkaa!

Kävelen pääkadulle josta hyppään vastoin tapojani kiertoajelubussin kyytiin. Hop on hop off-tyyppinen bussi vie kuitenkin oikeaan suuntaan sillä tarkoituksena on tsekata pari paikkaa kaukana keskustan ulkopuolella ja käydä ostamassa bussilippu huomiseksi.

Kiertelen varmaan tunnin verran bussin kyydissä - kierros on kohtuullisen tylsä lukuunottamatta paikallista hautausmaata jolle poikkean paluukierroksella. Paikka on kooltaan valtava ja eipä ole tullut käytyä moisessa patsaspuistossa aiemmin. Kaikkialla on valkoista marmoria ja jeesuspatsaita yms on silmän kantamattomiin. Kiertelen ympäriinsä puolisen tuntia kunnes alkaa kyllästyttämään...

Kävelen vallankumouksen aukiolle jossa on Pohjois-Korea -henkinen torni ja muuta Fidel-rekvisiittaa. Paikalle rakennetaan jotain ja pyssymiehet hätistelevät pois. Otan pakolliset fotot ja nappaan alle lada-taksin jolla huristelen bussiasemalle. Lipunosto onnistuu ja saan jonkun epämääräisen paperinpalan tositteeksi. Päätän ajella taksilla hotellille ja rivistä ulkona löytyykin Ladan sijasta ehta 50-luvun Ford - varsinainen romukasa jossa ei toimi yksikääm mittari ja kojelaudassa on Ladan osia! Matka taittuu kuitenkin ongelmitta hotellille...

Käyn testaamassa aiemmin tänään vaihtamani paikalliset pesot ja ostan pizzaa reikä seinässä -tyyppisestä ravintolasta. Homma toimii hyvin ja alle euron hintainen lätty vaihtaa omistajaa. Siirryn Maleconille katselemaan auringonlaskua ja ihmisvilinää. Pitkä päivä ja kävellyt kilometrit alkavat väsyttämään...

18.3.2012 Havana - Trinidad:
Herään ajoissa ja syön hätäisen aamiaisen hotellilla. Otan joskus seitsemän jälkeen cubataxin alle hotellin edestä - tällä kertaa kyytinä on joku 90-luvun vw passat tms. Viazulin asema löytyy nopeasti ja pääsen tekemään laukun checkinin erillisellä tiskillä, josta kamat sitten kuskataan tavaratilaan.

Bussi on uudehko kiinalainen peli jolla matka taittuu miellyttävästi - kansallinen moottoritie tosin on aika kuoppainen. Autot ovat vähissä, ei kuitenkaan niin hiljaista kuin Pohjois-Koreassa... Matka kestää noin 5.5h ja sisältää pari stoppia. Viimeiset pari tuntia ovat aika puuduttavat kun väkeä tulee niin että bussi on ihan täynnä.

Bussiasemalla odottavat lukuisat casan tarjoajat - homma menee huutamiseksi ja tulee ihan aasian mopokuskit mieleen. Valitsen asiallisen oloisen elion Casan johon mennään polupyöräriksalla. Paikka onkin varsin tyylikäs - ikävä kyllä samaan aikaan tulleet epämääräisen oloiset tyypit saavat yläkerran huoneen josta pääsee suoraan terassille!

Aurinko polttaa kun lähden kiertämään Trinidadin kompaktia ydintä. Sivukaduilla on rento meininki mutta "keskustassa" on turisteja enemmän kuin laki sallii. Matkamuistomyymälöitä ja vedättäjiä on joka kulmalla - silti fiilis on rento ja tuntuu että on aikamatkalla johonkin kauas pois.

Olen syönyt viimeksi aamiaisen joten tilaan kinkkuvoileivän Casa del Musican kuppilasta. Ilmeisesti illemmalla on jotain soittelua tiedossa. Aukion ympärillä on kaikenlaista museota ja muuta nähtävää - tsekkaan paikan jossa esitellään kuinka Fidel nitisti paikalliset "bandiitit". Museo ei ole erikoinen mutta terassilta on hienot näkymät!

Käyn Museo Romanticossa jonka arvatenkin olisi voinut jättää väliin (ei mitään uutta Havanan museoiden jälkeen)... Käyn kaupassa ostamassa paikallista kolaa ja Havana Clubia. Istun casan terassilla kunnes ilta pimenee ja juttelen isännän eli Elion kanssa. Heppu on lopettanut englannin opettamisen yliopistolla ja siirtynyt casa-businekseen ostamalla talon.

Syön illallista casalla parin aussin kanssa jotka ovat hauskaa juttuseuraa. Tarjolla on maistuvaa kalaa. Illallisen jälkeen lähden tsekkaamaan Casa del Musican soittelut tarjolla on taas salsabändi jonka tahtiin sekä turistit että paikalliset jammaavat antaumuksella avoimen taivaan alla. Puolen yön jälkeen väki pakkautuu paikalliselle klubille jossa tanssit jatkuvat...

19.3.2012 Trinidad:
Aamulla on pieniä käynnistymisvaikeuksia johtuen edellisen illan riennoista. Syön aamiaisen casalla ja kyselen löytyykö fillaria vuokralle. Eliolla ei ole mutta lähellä on paikka josta saa pyöriä vuokralle 3cuc päivähintaan. Homma vaatii näköjään passin joten joudun käymään vielä kertaalleen casalla.

Fillari ei ole juuri mistään kotoisin - vaihteita ei ole ja satulasta tulee perse kipeäksi alta aikayksikön. Reilun kymmenen kilometrin matka playa anconin rannoille taittuu kuitenkin kohtuullisen hyvin. Ranta on useamman kilometrin pituinen ja lukuunottamatta paria hotellia ei rakennuksia juurikaan ole. Kauempana hotelleista ranta on käytännössä autio ja mitään häiriköintiä ei muutenkaan esiinny. Bonuksena vielä kiinteät aurinkovarjot joista ei tarvi maksaa mitään.

Chillailen rannalla muutaman tunnin kunnes tummat pilvet alkavat kasaantua taivaalle. Kun pääsen matkaan alkaa sataa ja joudun hakeutumaan sateensuojaan parin kmn ajelun jälkeen. Sade laantuu puolen tunnin kuluttua ja pääsen jatkamaan matkaa.

Pari kilometriä ennen trinidadia fillarin satula päättää kääntyä n. 45 astetta taaksepäin ja istumisesta tulee mahdotonta. Pyörä on sen verran kiikkerä peli että pystyssä ajaminen on hankalaa ja loppumatka kestää ikuisuuden. Kiroilen pyöränromun alimpaan helvettiin - onneksi vika tuli vasta nyt!

Palautan pyörän ja jään hetkeksi rauhoittumaan keskusaukion nurkille... Käyn Cubaturin matkatoimistossa buukkaamassa retken huomiselle ja menen illalliselle Sol y Son -nimiseen paikkaan. Ihan ok kalaa ja tietenkin livebändin tahdissa!

20.3.2012 Trinidad:
Aamupäivän ohjelmana on retki sokeriruokotehtaalle (tai oikeastaan sen raunioille). Sokeriruokobisnes pyöri aikanaan orjatyövoimalla ja jätti näkyvät jäljet kuubalaiseen kulttuuriin - nykyään meininki on muuttunut mutta on kiinnostavaa nähdä miten homma joskus hoidettiin.

Retki on valtion matkatoimiston eli Cubaturin järjestämä ja alkaa paikalliselta konttorilta Trinidadin ytimestä. Väkeä tuleekin runsaasti ja minibussi on aivan täynnä - tulee Aasian bussikyydit mieleen... Opas osoittautuu hauskaksi ja kielitaitoiseksi tyypiksi joka kertoo mielenkiintoisia tarinoita kuuban historiasta ja nykypäivästä.

Retki ei ole mitenkään erityisen mieleenpainuva - aluksi käydään jossakin "panoramic view" -paikassa ottamassa fotoja ja sitten käydään ihmettelemässä tehtaan raunioita joita ei käytännössä ole - jäljellä on toki vanha kartano ja kellotorni (kellon koko kertoi tehtaan varallisuudesta). Reissu saa koomisia piirteitä kun osa porukasta oletti että tornin 1 cuc pääsymaksu (1 usd) kuului hintaan ja ko. Nelikko jättää mielenosoituksellisesti kipuamisen väliin!

Vietämme tornissa pitkän tovin ja opas kertoo avoimesti näkemyksiään Kuuban nykytilasta - mitään propagandaa ei ole havaittavissa! Tarjolla olisi vielä extrana visiitti läheiselle karjatilalle mutta valittajaosasto torppaa tämän option... Palaamme Trinidadiin savenvalamon kautta - kyseessä on ilmeisen kuuluisa paikka jossa Fidelkin on käynyt.

Käyn ostamassa bussilipun huomiselle ja sitten onkin aika suunnata beachille. Tällä kertaa otan ajopeliksi kookospähkinän eli coco taxin - kyseessä on moporiksa joka on verhottu huvittavaan kookospähkinää muistuttavaan lasikuitukuoreen. Hengailen loppupäivän hotellien välissä olevalla alueella - todella miellyttävä ranta, sanottakoon se vielä uudelleen! Tilaa, siisti paikka, hyvä sopivan syvä ja kivetön paikka uimiseen sekä ei juurikaan kaupustelijoita tms häiriötä!

Palatessani casalle otan välipalaksi peso-pizzan - se osoittautuu virheeksi sillä tällä kertaa casan dinner on todella runsas. Alkuruuaksi on pari lautasellista papusoppaa ja sitten tuleekin eteen varmaan puolisen kiloa sianlihaa... Ruoka on todella hyvää mutta ähky tulee väistämättä!

Lepäilen jonkun aikaa huoneessa ennen kuin menen taas katselemaan yöelämää. Casa de la Musicassa raikaa salsa kuten viimeksikin - lisäksi on joku tanssiesitys. Väkeä on hieman vähemmän kuin sunnuntaina. Kellon lähestyessä yhtätoista lähden tsekkaamaan paikan toisen menomestan eli "luola-diskon" - kyseessä on nimensä mukaisesti luolaan rakennettu klubi.

Aluksi pitää kiivetä lähes kylän huipulle kuoppaista polkua pitkin ja juuri kun luulee olevansa eksyksissä on aika laskeutua puisia portaita pitkin vuoren uumeniin - tulee kieltämättä joku tippukiviluola tms mieleen! Mesta on tosiaan silkkaa kiviseinää - tanssilattiat, baari yms rekvisiitta löytyy toki. Paikka on puolityhjä kun saavun. Pikkuhiljaa jengiä tulee lisää ja salsa soi. Puolen yön jälkeen on poin pyöritystä ja pöydän nostelua hampailla yms showta. Meininki on kuitenkin vaisumpaa kuin sunnuntaina joten lähden ajoissa nukkumaan!

21.3.2012 Trinidad - Santa Clara:
Bussi lähtee iltapäivällä joten ehdin kolmantena päivänä Playa Anconille. Yritän löytää amerikanrautaa taksiksi mutta joku toinen ehtii buukata taksijonon ainoan dollarihymyn. Vaihtoehtona on kuitenkin aito 70-luvun Mosse, joka on maalattu pastellinvihreäksi. Auto on täysi romu ja bensanhajusta meinaa mennä pää sekaisin. Kuski kysyy heti aluksi "musica?" ja kun sanon "si" alkaa salsa jytistä. Mosse kulkee yllättävän vauhdikkaasti ja kuski jammailee ajaessaan musiikin tahtiin.

Rannalla on taas rauhallista ja ehdin grillata itseäni kohtalokkain seurauksin reilut neljä tuntia. Kuubasta tuntuu olevan mahdotonta löytää aurinkorasvaa joten joudun hieman säästelemään omaani ja silloin saa varmasti kunnolla nahan palamaan. Selkää ja muitakin paikkoja kuumottaa kun Mosse lähtee sovitussa aikataulussa takaisin kohti Trinidadia...

Bussimatka ei juuri poikkea edellisestä ja noin kolmen tunnin kuluttua kiinalainen Yutong kaartaa Trinidadin bussiasemalle. Vastassa on joku heppu "Juah Finlandia" -lapun kanssa, oletan että kyseessä on casan omistaja mutta ilmeisesti hän on vain jonkunlainen vastaanottaja välttävän kielitaitonsa vuoksi.

Ladataksi heittää minut ja jonkun pariskunnan parin kilometrin päässä olevaan keskustaan ja casa löytyy läheltä keskusaukiota. Casa Yakelin on hämmentävä paikka - sisustus on tyyliä Jeesus kohtaa Prinsessa Ruususen. Kukkia, kristallia, kristuksia ja romanttista sälää on joka paikassa. Vielä hämmentävämpää ovat casan asukit - emäntä on hieman riettaan oloinen mutta ystävällinen latinomimmi, jonka paljastavan vaatetuksen alta näkyy alaselässä klassinen "huoraleima" sekä muita tatuointeja... Talossa ei vaikuta olevan miehiä ollenkaan - emännänkin siviilisääty jää epäselväksi. Lisäksi talossa asuu ainakin emännän äiti, sisko(?) sekä naispuolinen kääpiö ja kissa.

Kukaan ei tunnu puhuvan sanaakaan englantia joten point it -kuvakirja on tarpeeseen kun sovimme illallisesta. Menu koostuu papusopasta, kalasta ja lukuisista lisukkeista. Ruoka on todella hyvää mutta sitä riittäisi parillekin henkilölle ja taas on kyllä sellaiset ähkyt päällä että huh huh... En jaksa lähteä enää kaupungille vaan menen ajoissa nukkumaan - sänky on todella mukava.

22.3.2012 Santa Clara:
Aamiainen casalla on yhtä runsas kuin illallinenkin joten ei ole aivan välitöntä tarvetta ruokailuun. Lähden yhdeksän maissa tutustumaan kaupunkiin joka vaikuttaa kohtuullisen vilkkaalta. Hevoskärryt ovat suosittu liikenneväline täällä ja amerikanrautoja on vähemmän kuin aiemmissa kohteissani, Ladat tuntuvat olevan suositumpia...

Hengailen hetken keskusaukiolla jossa joku hyvää englantia puhuva mamma tulee juttelemaan ja alkaa kohta pummaamaan rahaa. Lähden välittömästi kävelemään... Santa Clarassa on sikaritehdas johon järjestetään opastettuja kiertokäyntejä ja sehän pitää toki tsekata!

Siggetehtaan liput pitää ostaa Cubaturin toimistosta hintaan 4cuc. Sitten vaan sisään - tupakanhajusta tunnistaa paikan. Tehtaassa pääsee näkemään prosessin todella läheltä ja opas puhuu ymmärrettävää englantia. Sikareja väännetään isossa hämärässä salissa ja kaikki on viimeisen päälle käsityötä. Tutustumme kaikkiin prosessin vaiheisiin alkaen ensimmäisestä "käärinnästä" aina laadunvalvontaan ja pakkaukseen. Todella mielenkiintoinen kierros vaikka en nikotiinista välitäkään!

Seuraavaksi marssin juna-asemalle selvittämään mahdollisuutta jatkaa junalla eteenpäin. Homma ei tunnu onnistuvan sillä junaliikenne tuntuu olevan jossain epämääräisyyden tilassa ja vaihtoehto olisi joku puolen yön maissa lähtevä "yöjuna". Päätän jatkaa Viazulin kyydissä ja lähden kävelemään kohti Che Guevaran muistomerkkiä.

Monumentille on parin kilometrin hikinen taival mutta perille on helppo löytää. Paikassa on odotetusti aitoa sosialismin uhoa ja paljon rumaa betonia. Muutama turistiryhmä aiheuttaa jonoa mausoleumiin joten käyn välissä bussiasemalla buukkaamassa lipun huomiseksi. Aseman vieressä olevasta "ostoskeskuksesta" löytyy vihdoin myös kaivattu partahöylä. Palaan monumentille ja käyn ihmettelemässä patsaan alla olevaa museota ja haudalla palavaa ikuista tulta.

Suuntaan takaisin keskustaan ja lähden tsekkaamaan vielä yhtä che-muistomerkkiä eli "junamuseota" jossa esitellään Santa Claran valtaukseen käytettyjä panssaroituja junia. Mesta on yhtä paatoksellinen kuin muutkin vallankumoukseen liittyvät monumentit. Tallaan taas takaisin ytimeen ja jään hetkeksi ihmettelemään elämää keskusaukiolla...

Päätän käydä ensimmäistä kertaa noin viikkoon tiedon valtatiellä eli surffailen netissä noin tunnin ajan Telepunton "kahvilassa". Verkko on käsittämättömän hidas ja koneet vanhoja romuja joten 6cuc tunnista on aikamoista ryöstöä. Mutta saanpahan tsekattua lätkätulokset ja formuloiden tilanteen. Maailmalla ei näytä tapahtuneen mitään erikoista...

Casalla on taas tarjolla tonni ruokaa - tällä kertaa porsasta. Käyn illallisen jälkeen vielä tsekkaamassa keskusaukion tilanteen - siellä joku orkesteri soittaa jotain salsan ja klassisen väliltä...

23.3.2012 Santa Clara - Varadero:
Lähden bussilla kohti Kuuban kuuluisinta rantaa eli Varaderoa. En oikein tiedä mitä odottaa sillä paikkaa on haukuttu paikalliseksi Kanariaksi tms. Kolmen tunnin bussimatkan jälkeen näen kuitenkin yhden hienoimmista valkohiekkaisista rannoista mitä on vastaan tullut ja päätän jäädä ainakin yhdeksi yöksi.

Käyn kysymässä huonetta räjähtäneessä hotellissa josta löytyisi 33cuc huone mutta ei merinäköalaa. Päätän tsekata Cubaturin tarjonnan - sieltä löytyykin 80cuc all inclusive (tosin ei merinäköalaa) ja päätän tsekata kyseisen skenen. Hotel International Varaderoon on matkaa joten ei muuta kuin taksi alle. Pääkadulta löytyy asiallisen oloinen 50-luvun Buick alle ja v8 kuljetttaa nopeasti perille.

Hotelli on varsin miellyttävä - kaikki on toki viimeisen päälle turisteille tehty mutta ilmainen ruoka ja juoma toimii aina. Ranta on aivan upea ja mitäpä muutakaan tekemistä sitä olisi kuin aurinkotuolissa makoilu ja sanaristikot...

Iltapäivällä siirryn hetkeksi terassille ja siellähän alkaa bingo! Joku lyö lapun pöytään ja eihän sitä voi kuin liittyä peliin. Onnetar on puolellani ja voitan eläkeläiset - palkintona pullo valkoviiniä. Siirryn uima-altaalle chillaamaan ja myöhemmin palaan rannalle tsekkaamaan pilvettömän auringonlaskun.

Illemmalla syön hotellin buffetissa kaikkea mahdollista. Naapuripöydässä on näköjään suomalaisia - pohdin näiden kahden herran seksuaalista suuntautumista...

24.3.2012 Varadero:
All inclusive-mässäily jatkuu aamiaispöydässä. Teen checkoutin sillä yksi päivä tätä skeneä on tarpeeksi. Siirryn respaan odottelemaan kyytiä snorklausreissulle josta tulee vähän muuta kuin odotin...

Kyyti tulee noin puoli tuntia myöhässä. Opas sanoo heti kärkeen "we have a problem" joka kuulostaa pahaenteiseltä... Ilmenee että reissun alkuperäiseen kohteeseen eli Playa Coraliin ei mennä koska siellä on eilen ollut runsaasti meduusoja ja joku turisti on saanut piston naamaansa.

Retki suuntautuukin Sikojen Lahdelle joka on sinänsä ihan ok mutta kestää koko päivän ja sisältää parin tunnin bussimatkan suuntaansa. Saman tien olisin kuitenkin voinut ottaa koko päivän sukellusreissun (jonka päätin skipata kun rantaelämä kiinnosti enemmän). Lähden kuitenkin reissuun.

Matkaan pääseminen tuntuu kestävän kun väkeä poimitaan melkein jokaisesta vastaantulevasta hotellista. Lopulta vielä vaihdetaan bussia ja lopputulos on täpötäysi bussilastillinen erittäin turistin oloista porukkaa. Ihmettelen mitä snorklauksesta tulee...

Matkalla on onneksi hyvä opas joka kertoilee paljon kiinnostavia asioita reitin varrella olevista paikoista ja historiasta. Silti parin tunnin bussiajelu on vähintäänkin puuduttava. Perillä pysähdymme keskelle ei mitään tien varteen parkkipaikalle ja ryhmälle aletaan jaella varusteita. Sitten mennäänkin siistissä jonossa veteen ja uiskennellaan oppaisen perässä! Todella super-turistimeininkiä siis. Ja pelastusliivipakko tietenkin!

Spotti ei ole kovin kummoinen - tulee mieleen lukuisia parempia snorklausmestoja joissa olen ollut. Tilannetta kuitenkin hieman pelastaa toisella rundilla kohteena oleva hylky, jonka alkuperä jää epäselväksi. Onko kyseessä tarkoituksella upotettu paatti vaiko aitoa tavaraa maihinnousun ajoilta? Epäilen ensimmäistä...

Paluumatkalla pysähdytään myöhäisellä lounaalla jossain tien varressa - ihan ok buffet ja turistit ahmivat... Kello on jo yli kuusi ja aurinko laskee kun pääsen vihdoin takaisin Hotel Varadero Internacionaliin. Laukku löytyy säilöstä ja alan talsia rantaa pitkin kohti länttä. Tarkoituksena on löytää casa bussiaseman lähistöltä - se osoittautuu hieman hankalaksi sillä ensimmäisessä casojen keskittymässä kaikki paikat ovat varattuja. Ystävällinen casan isäntä kierrättää minua naapurustossa mutta kaikki ovat vaan täynnä!

Onneksi puolen kilometrin päästä Calle 32:lta löytyy vihdoin vapaa huone - ihan ok paikka ja pariskunta puhuu sujuvaa englantia. Käyn pienellä kävelyllä lähistöllä mutta pian alkaa väsymys painaa joten vetäydyn huoneeseen. Tsekkaan Pussikaljaelokuvan kännykästä ja sitten onkin aika unien...

25.3.2012 Varadero - Matanzas:
Tekisi mieli jäädä valkohiekkaisille rannoille vielä pidemmäksi aikaa mutta aika on rajallinen. Ehdin aamulla pariksi tunniksi beachille ennen kuin otan Viazulin alle kohti n. 30km päässä olevaa Matanzasin pikkukaupunkia. Matka ei kestä kauan ja vastassa on seuraavan casan isäntä Ladallaan (Varaderon emäntä buukkasi tämän paikan). Casa on ihan bussiaseman vieressä rauhallisella alueella. Pariskunta ei puhu sanaakaan englantia ja viehättävä rouva vaikuttaa muutenkin vähän nihkeältä...

Loppupäivä meneekin sitten enemmän tai vähemmän puihin - ihmettelinkin että onpa ollut vähän säätöä tämän reissun aikana. Käyn pikaisella visiitillä kaupungin keskustassa jossa on hiljaista johtuen varmaankin sunnuntaista. Etsin taksia jolla pääsisi kaupungin ulkopuolelle katsomaan nähtävyyksiä. Jenkkirauta irtoaisi 20 kuukkelilla joka vaikuttaa kalliilta. Otan siis taas Mossen alle ja suuntaan Rio Canimar -nimiselle joelle.

Siitä alkaakin sitten sähläys. Sovin mossemiehen kanssa että hän palaa parin tunnin kuluttua kun olen käynyt jokiristeilyllä. Kun kyselen veneitä niin kummallisiin trikoisiin pukeutunut heppu sanoo "20 minutes" ja mainitsee jotain 37cuc tuntihinnasta - homma haiskahtaa. Jään kuitenkin odottelemaan tsekkipariskunnan kanssa jotka ovat samalla asialla. Kun 40min on kulunut tsekit lähtevät kiitämään - ovat odottaneet jo yli tunnin. Lähden itsekin menemään, kiipeän joen ylittävälle sillalle josta saa hyviä kuvia.

Sillalta näen moottoriveneiden kaartavan rantaan eli rundeja olisi taas tarjolla. Selkeästi kyseessä on joku Varaderon turistiryhmä kun jengiä on vastassa rivi jeeppejä ja heille veivataan jotain "kansantanssia" rannassa. On enää puoli tuntia deitteihin mossemiehen kanssa joten päätän jättää veneajelut väliin. Jos vielä ehtisi katsomaan paikallista luolastoa joka on samalla suunnalla?

Hengaan hetken jokirannassa viikonloppua viettävien paikallisten kanssa. Salsa soi ja rommi virtaa... Kello lähenee puoli viittä ja mossemiestä ei näy! Alkaa haista ohareilta joten lähden talsimaan sillalle. Odottelen hetken mitä tahansa kyytiä mutta homma ei toimi.

Ei auta muuta kuin lähteä talsimaan kohti Matanzasia. Matkaa on lähes 10km ja kyytiä ei useammasta yrityksestä huolimatta löydy. Helvetin mossemies! Matkan varrella on kyllä mielenkiintoista nähtävää kuten esim. Armeijan ampumarata ja ulkoilmasalsaklubi. Kun vihdoin pääsen casalle on kyllä jalat aivan tohjona.

Casalla on tarjolla illallinen joka on jopa allekirjoittaneen skaalalla surkea. Pari kanankoipea ja paistetut perunat. Tarkoituksena on nauttia hotellin bingosta voittamani viinipullo illallisella mutta talosta ei löydy korkkiruuvia ja mimmi vaan pudistelee päätään... Onneksi isäntä avaa pullon teinityyliin eli painaa korkin sisään. Ihmettelen huoneessa kuubalaista elokuvaa joka alkaa reippaalla panokohtauksella heti alkuun.

Yhtä sähläystä koko päivä mutta tällaiset keikat kuuluvat omatoimimatkailuun. Toivottavasti huomenna hommat natsaavat paremmin!

26.3.2012 Matanzas - Havana:
Tajuan illalla että ehdin katsastaa luolat vielä ennen kuin lähden takaisin kohti pääkaupunkia. Aamiainen on yhtä kehno kuin illallinenkin ja suoriudun nopeasti. Kuukkelit alkavat loppua joten sanon mimmille että maksan vasta klo 11 maissa kun en tiedä paljonko cashia retki vie. Lähden reippaasti kävelemään noin 3km päässä olevalle luolastolle - eilen tuli onneksi tutustuttua seutuun...

Luolat löytyvät noin 40min hikisen kävelyn jälkeen. Päivän ensimmäinen kierros on kohta alkamassa joten ajoitus on hyvä! Väkeä on kymmenkunta - lähes kaikki espanjankielisiä. Opas puhuu jonkun verran englantia mutta tämä kierros ei onneksi vaadi ihmeempiä selityksiä.

Luolasto on valtava ja visuaalisesti upea. Tippukivet ja kristallit hehkuvat upeissa väreissä ja fiilis on surrealistinen. Olen tyytyväinen että tuli lähdettyä ko. paikkaan - olin vähän skeptinen vielä eilen kun en tiennyt mitä odottaa. Luolakierros on hikistä hommaa ja noin 45min kuluttua on aika palata päivänvaloon.

Lähden talsimaan kohti casaa ja tajuan että en varmaankaan ehdi klo 11 perille. Onneksi kierroksella ollut venäläinen rouva pysäyttää taksinsa ja ottaa minut amerikanraudan kyytiin - näin pääsen perille kymmenessä minuutissa. Maksan casan viimeisillä kuukkeleillani ja pakkaan kamat. Tuntuu että reissaaminen alkaa taas soljumaan!

Talsin taas ytimeen ja etsin rahanvaihtopaikkaa. LP:n koordinaattien perusteella ei löydy Cadecaa joten päätän kokeilla läheistä pankkia. Siellä homma hoituu 5 minuutissa ja saan jopa vaihdettua paikalliset "kakkapesot" pienempiin Chen kuvaa kantaviin seteleihin!

Kävelen juna-asemalle josta lähtee ns Hershey train eli Kuuban vanhin ja ainoa sähköjuna. LP:n data aikatauluista ei pidä paikkaansa ja juna lähtee puoli tuntia aikaisemmin - onneksi olen juuri ajoissa paikalla. Juna näyttää lähinnä vanhalta lättähatulta, mietin miltä vuosikymmeneltä ko. Peli mahtaa olla? Ehkä 50-lukua?

Istumapaikkoja ei ole tarjolla joten alkumatka menee seistessä. Onneksi konduktööri vinkkaa seisomapaikalle ohjaamoon (!) josta onkin hyvät näkymät ja voi samalla seurata miten vehjettä ohjataan. Meininki on rentoa ja kiskot kohtuullisen kierot. Matka etenee hitaasti kun pysähdyksiä on vähän väliä ja ajoittain saa hätistellä hevosia yms elukoita pois tieltä.

Fiilikset ovat todella hyvät - taas kerran sähläysten jälkeen tulee hyvä matkapäivä jolloin kokee jotain hyviä juttuja! Saan jossain vaiheessa istumapaikan kun jengiä jää pois. Puolessa matkassa eli Hersheyn pysäkillä on edessä junan vaihto hieman suurempaan versioon ko. Lättähatusta. Junaan roudataan myös elävä sika joka köytetään kiinni kaiteeseen! Maajusseilla on myös kanoja säkeissä joten elukoita riittää... Äijät alkavat välittömästi tupakoida ja sikaroida joten hajut ovat mahtavat!

Matka tuntuu nopeutuvan - liekö rata parantunut? Juna alkaa lähestyä Havanaa kun tulee totaalinen stoppi. On erittäin epäselvää mikä mättää ja varsinkin kun en puhu espanjaa on vaikea saada selvää missä mennään. Odottelua kestää varmaan pari-kolme tuntia kunnes yhtäkkiä junan perään ilmestyy uusi veturi. Ilmeisesti juna on hajonnut ja jostain piti tilata veturi puskemaan se liikkeelle!

Juna liikkuu ehkä puolisen kilometriä seuraavalle seisakkeelle ja konnari alkaa ohjaamaan ihmisiä ulos. En saa oikein selvää espanjankielisestä opastuksesta mutta ilmeisesti pitää matkaa bussilla! Kohta sitten kävelläänkin radan vartta kohti maantietä josta ehkä löytyy jotain kyytiä? Alkaa tulla pimeä ja ilmeisesti sijainti on jossain Havanan laitamilla. Kuubalaiset viittovat johonkin bussiin jossa ei ole mitään tietoa määränpäästä, annan kuskille yhden kuukkelin. Kyyti loppuu lyhyeen kun kaikki passitetaan taas tienvarteen - ainakin lähempänä Havanaa kuitenkin. Sitten taas uusi bussi alle, nyt kyseessä on joku numeroitu paikallisbussi jolla vihdoin pääsee Havanan ytimeen!

Otan välittömästi jonkun 50-luvun ajopelin alle ja suuntaan kohti Hotel Presidenteä josta olen varannut huoneen viimeiseksi yöksi. Paikka on paljon tasokkaampi kuin rähjäinen Deauville - toki sijainti on Vedadon laitamilla kaukana keskustasta.

Hotellissa sattuu vielä sellainen tapaturma heti huoneeseen saavuttuani että hotellin oman saippuapullon korkki putoaa lavuaariin ja tukki viemäriputken (ovat molemmat juuri samankokoisia). Ei muuta kun soitto respaan ja joku reiska tulee ruuvaamaan putken irti ja taas toimii systeemit!

En ole syönyt mitään sitten aamiaisen joten sorrun hotellin buffetpöytään joka on aikamoinen pettymys 15cuc hintaan. Olisin syönyt pesopizzaa mutta lähistöltä ei tunnu löytyvän mitään niitä myyvää luukkua eikä pitkän päivän jälkeen talsiminen enää innosta... Kaiken kaikkiaan hieno reissupäivä - toki sen hajonneessa junassa kykkimisen olisi voinut jättää väliin. Mutta taatusti yksi mieleenpainuvimmista päivistä tällä reissulla!

27.3.2012 Havana - Helsinki:
Viimeinen päivä Kuubassa, vajaa pari viikkoa meni valitettavan nopeasti ja pidempään olisi ilman muuta viihtynyt! Kuuba menee suosikkimaideni joukkoon - niin monta positiivisen kiehtovaa "wtf-hetkeä" tuli koettua! Espanjan kielen taito olisi avannut kulttuuria vielä enemmän mutta ikävä kyllä kielitaitoni on "ibiza-espanjan" tasolla...

Viimeinenkin päivä on kuuma ja aurinkoinen. Käyn hotellin aamiaisella ja teen pienen kävelyretken lähiympäristöön. Alueella on siistimpää kuin Havanan ytimessä ja bongaan useamman hienon rakennuksen. Pesokuppiloita löytyy toisin kuin eilen ja käynkin yhdessä paikassa syömässä viimeisen Kuuba-pizzani ennen lähtöä lentokentälle.

Vietän pari tuntia hotellin siistillä uima-altaalla kirjaa lueskellen. Päätän lähteä kentälle hyvissä ajoin kun en tiedä millainen hässäkkä siellä odottaa. Otan taas luotettavan ladataksin alle. Tajuan että ulkomaan terminaaleja onkin kaksi eikä lentolipussa mainita terminaalin numeroa!

Onneksi taksikuski vie oikeaan paikkaan eli terminaaliin nro 3. Kentällä odottaakin sitten toinen yllätys eli lennon lähtöaika onkin jotain ihan muuta mitä lipussa lukee! Jostain syystä lähtöaika on aikaistunut tunnilla ja KLM ei ole mitenkään informoinut tästä muutoksesta. Onneksi Copa Airlinesin check-in on vielä auki ja saan boarding passin. Juoksen läpi passintarkastuksen ja security checkin - jonoja ei onneksi ole! Näköjään pitää myös maksaa 25cuc lentokenttävero, onneksi tiskillä käyvät myös eurot sillä taskun pohjalta löytyy vain viisi kuukkelia.

Boarding on jo menossa kun pääsen portille. Kaksi norjalaista heppua sanovat että heille on tullut tieto lennon aikaistumisesta. Joka tapauksessa ehdin hyvin koneeseen ja parin tunnin lento lähtee ajoissa. Panaman kentällä pääsee näköjään suoraan porteille ja läpivalaisulaitteita ei ole - sen sijaan boardingin yhteydessä on "manuaalinen" laukkujen tonkiminen! Aivan käsittämätöntä touhua kumihanskoilla - tyyppi syynää laukkujen kaikki taskut.

Amsterdamin lento tapahtuu "Ingrid Bergmanin" siivin. Kyseessä on yksi viimeisistä muussa kuin rahtikäytössä olevista MD-11 -koneista (eli vanhan kunnon DC-10:n uudempi versio). Istuimet on ilmeisesti uusittu sillä penkeistä löytyy kunnollinen viihdejärjestelmä. Lento on aika nihkeä ja ei oikein nukuta. Amsterdamissa on nopea reilun tunnin vaihto ja Helsinki-Vantaa toivottaa reissaajan tervetulleeksi joskus kello viiden jälkeen iltapäivällä. KLM:n koneessa viereeni istuutuu kaksi karmaisevan näköistä naispuolista tatuointihirviötä jotka taitavat olla matkalla Helsingin tatskafestareille (ko. festari on siis oikeassa juuri alkamassa - bongaan mainoksen myöhemmin kotimatkalla)...