Dubai / Uganda - 2011

Africa had been on my to-do list for a long time. I bought Lonely Planet East Africa a year ago and since that I had been planning some kind of tour there. It was hard to pick the first African destination after Egypt. I wanted to see the wildlife and experience some remote places with reasonable safety - after reading about the gorilla tours in Uganda I knew that I had found my destination! My vacation plan for summer 2011 was not quite clear and I only started enquiring about the tours in mid-June. I did not realize how difficult it was to get gorilla permits at such short notice but fortunately Gorilla Tours managed to get me one.

Another challenging task was to get reasonably priced flights - I ended up buying separate flights via Dubai as Helsinki - Entebbe was almost 2000 euros. That proved out to be a good itinerary even though Dubai was a sauna in the summer time (more than 40 degrees every day!)

Gorilla tracking was a truly memorable once in a life time experience and in general Uganda was a fascinating country - I will definitely return to Africa sooner or later!

Check out the photo galleries: Vienna / Dubai / Uganda

7.7.2011:
Alkaa taas yksi kierros - kohteita useammalla mantereella... Sain säädettyä pitkään haaveena olleen safari-matkan varsin pikaisella varoitusajalla joten tokihan sitä on lähdettävä matkaan!

Kohtuuhintaisten lentojen hankkiminen viikon varoitusajalla osoittautui hankalaksi joten päätin yhdistää reissuun pari muuta kohdetta ja ostin lentoja erikseen.

Ensimmäinen setti lentoja vie Dubaihin wienin kautta. Austrianin pieni Fokker vie aamulla aikaisin parissa tunnissa Keski-Eurooppaan. Kone on todella ahdas - jopa Easyjetissä on enemmän tilaa! Muutenkin aika koomainen aamulento aikaisesta herätyksestä johtuen.

Vaihtoaikaa on yli 5h joten teen pienen kaupunkikierroksen - kyseessä on jo toinen pikavisiitti lentojen välissä Wieniin. Tälläkään kertaa en saa kaupungista mitään suurempia tuntemuksia mutta aurinkoinen kaupunkikävely kyllä piristää.

Takaisin kentälle ja Austrian kuljettaa puolityhjällä 767:lla kohti Dubaita. Saan nukuttua osan lennosta - antiikkisesta viihdejärjestelmästä ei ole iloa. Kone laskeutuu Dubaihin pimeän jo saavuttua joten kaupungista ei juurikaan näe mitään.

Kentällä odottaa yksi hitaimmista immigrationeista missä olen ollut - syynä taitaa tosin olla se että päädyn jonoon jossa on edessäni intialaisia siirtotyöläisiä. Kun vihdoin tulee minun vuoroni niin leima passiin tulee parissa minuutissa... Rinkka löytyy helposti ja otan oitis taksin alle kohti hotellia.

Supersaverin tarjoushotelli osoittautuu tasokkaaksi. Käväisen pikaisesti ulkosalla supermarketissa - lämpötila on ihan käsittämätön vaikka kello on lähempänä keskiyötä. Päivälämmöt ovat kesäaikaan reilusti yli 40 astetta eikä illallakaan paljon viilene!

8.7.2011:
Hotellin leveässä sängyssä nukuttaa hyvin ja heräilen joskus klo 9 jälkeen. Mietin jonkun kiertoajelun buukkaamista kun lämpötila on mitä on ja etäisyydet ovat suuria. Mitään kovin järkevää ei ole tarjolla joten päätän lähteä omatoimisesti liikkeelle. Lämpö ei vielä niin tappava kuin myöhemmin mutta kävely hiostaa välittömästi.

Suuntaan reilun kilometrin päässä olevalle metroasemalle - vain todetakseni että junat alkavat kulkea vasta klo 13. Perjantai kun on Dubain sunnuntai! Tsekkaan läheisen ostoskeskuksen jossa on hiljaista. Löydän onneksi kirjakaupan josta ostan taskukokoisen Dubai-oppaan ja kunnon kartan. Lisäksi ostarilla on Burger King joten tietenkin on double whopperin aika!

Päätän ajella taksilla kun metro ei edelleenkään kulje. Aloitan heti huipulta eli suuntana on maailman korkein rakennus Burj Khalifa. Taksimatka kustantaa noin 7 euroa ja kuski heittää minut Dubai Mallin ovelle. En tajua että pilvenpiirtäjän sisäänkäynti on itse asiassa ostarin sisällä ja lähden tyhmänä kiertämään sitä. Rakennus on kieltämättä vaikuttava ja sitä on vaikeaa saada kerralla kuvaan. Ympärillä on suihkulähteitä ja lukematon määrä lasiseinäisiä torneja. Kierrettyäni Khalifan ympäri tajuan olevani lähtöpisteessä!

Sisäänkäynti löytyy vihdoin ja jonoja ei ole. Ostan 20 euron hintaisen lipun ja muutamien liukuportaiden jälkeen on edessä hissimatka tornin puoliväliin eli yli 400m korkeuteen. Sitä ylemmäksi ei ole rahvaalla asiaa. Ylhäältä näkyy sitä mitä odottaa sopii eli autiomaata ja pilvenpiirtäjiä. Sää on jotenkin utuinen mutta helle on silti yhtä painostava myös korkeuksissa. On vaikea hahmottaa olevansa yli 400 metrissä - itse asiassa Eiffel-torni tuntui hurjemmalta kokemukselta!

Jatkan matkaa taksilla - ostarin ovelta alle tulee pimeän taksin oloinen Lexus (!) jolla on joku primitiivisen oloinen mittari. Pyydän kuskia ajamaan minut Burj al Arabiin, joka on se kuuluisa 7 tähden hotelli. Kyyti kustantaa 10 euroa eli ei suurempaa vedätystä. Tonteille ei ole asiaa ilman varausta joten jään kuvailemaan portin ulkopuolelle. Saadakseni parempia kuvakulmia kävelen röyhkeästi sisään viereisen hotellin ranta-alueelle josta onkin hyvät näkymät!

Sitten onkin aika tarkistaa kuuluisa keinotekoinen saari johon pitää taas ajella taksilla 6 euron edestä. Saarta on vaikeaa hahmottaa feikiksi mutta jotenkin epätodelliselta se näyttää rivitaloineen... Saaren varsinainen nähtävyys on Atlantis-niminen kompleksi, jossa on hotelli, ostoskeskus ja vesipuisto. Paikka vaikuttaa kaoottiselta ja jätän liukumäet väliin. Mantereelle pääsee monorailin kyydissä joten päätän kokeilla kyseistä laitetta. Junan kyydistä näkeekin saaren paremmin.

Mantereen puolella joku hämärä bussikyski heittää matkustajat 10 dirhamin hintaan metrolle. Dubain metro on hämmentävä kokemus: linjoja on toistaiseksi vain yksi ja suurin osa reitistä on maan pinnalla. Eli tulee Suomi mieleen! Erikoisuuksina on naisten vaunuosasto (johon erehdyn menemään) ja ykkösluokka jossa lippu maksaa tuplahinnan!

Palaan Burj Khalifalle jossa pitäisi olla jonkun sortin suihkulähde-show auringon laskiessa. Show on pieni pettymys - 5 min kiemurtelevat vesisuihkut arabialaisen musiikin tahdissa eivät ole kovin kummoinen elämys. Väkeä kyllä on paljon.

Otan taksin alle ja palaan hotellille. Testaan kattoterassin uima-altaan ja käyn läheisen hotellin "salakapakassa" oluella.

9.7.2011:
Toinen Dubai-päivä vielä edessä. Iltapäivällä pitää olla taas lentokentällä joten en lähde Burj Dubaita kauemmaksi. Lähistöllä pitäisi olla vanhaa Dubaita eli kaupunkia ajalta ennen pilvenpiirtäjiä. Hikoilen puolisen tuntia ennen kuin saavun basaarialueelle.

Meininki on kohtuullisen rauhallista mutta silti kuulen muutaman hello my friendin liikaa jo parin minuutin talsimisen jälkeen. Jätän basaarin taakseni ja tsekkaan Dubai Museumin. Menen erehdyksessä uloskäynnin kautta sisään ja ihmettelen kun kukaan ei myy lippuja. Paikka on kohtuullisen kiinnostava ja ennen kaikkea viileä - useampi installaatio kuvaa arabien elämää menneinä vuosikymmeninä. Kelaan näyttelyn takaperin läpi ja poistun taas kuumuuteen.

Kävelen Heritage Villageen, joka avautuukin vasta neljän jälkeen. Muutenkin paikka on täynnä tyhjää - jää epäselväksi mitä illalla olisi tarjolla. Lähellä on hämmentävä museontapainen, jossa esitellään vääräuskoisille koraanin sanomaa. Viivyn hetken ilmastointilaitteiden vuoksi.

Päätän lähteä ajoissa kentälle - tämä osoittautuu hyväksi ideaksi sillä jonotusta riittää. Ensimmäinen kerta afrikkalaisen lentoyhtiön kyydissä ja sähläys jo checkinissä on melkoinen... Lähes kaikki matkustajat ovat afrikkalaisia ja useimmilla on matkatavaraa lähemmäs 100kg. Pääsen onneksi busineksen jonoon ja yhden hitaamman tapauksen jälkeen sujuvasti eteenpäin.

Koneessa odottaa todella sekava meininki - tuntuu että suurin osa matkustajista lentää ensimmäistä kertaa. Useampi tyyppi yrittää päästä sisään ylisuurien käsimatkatavaroiden kanssa ja ihmiset arpovat paikkojaan varmaan puolen tunnin ajan. Hiljaa paikallaan istuminen tuntuu olevan monelle mahdotonta...

Lento kestää kolmisen tuntia ja noin tunnin jälkeen koneen viihdejärjestelmä saadaan toimimaan. Odotus kannattaa sillä systeemi on uusin mikä on tullut vastaan. Katson leffan nimeltä Limitless ja nautin tarjoilusta. Kone on lähes uusi 767 joten kokonaisuutena varsin miellyttävä kokemus. Jengi alkaa taputtaa villisti lennon laskeutuessa ja osa porukasta alkaa kävellä kohti ovea koneen vielä rullatessa...

Addis Abeban kenttä on aika hiljainen - bussi vie toiseen terminaaliin jossa lienevät Afrikan sisäiset lennot. Syön mitäänsanomattoman kana-aterian ja odottelen... Jossain vaiheessa joku virkailija ohjaa kaikki odottelijat portille jossa ei tapahdu yhtään mitään noin tuntiin.

Lento lähtee ajallaan - kyseessä on pahamaineinen Dash josta SAS luopui pari vuotta sitten. Kone on ahdas ja lento tylsä. Parasta on että se saapuu aikataulussa. Entebben kenttä on vaatimaton kuten odottaa sopii. Viisumin saa jonottamalla ja maksamalla 50usd. Rinkka löytyy heti ja hotellin kyyti on odottamassa. Ongelmana on se että samaan kyytiin on muitakin tulijoita joista osalla on matkatavarat hukassa. Lopulta noin tunnin odottelun jälkeen saan privaattikyydin Central Inniin jossa menen oitis nukkumaan.

10.7.2011:
Klo 7 pyytämääni wake up callia ei kuulu mutta onneksi nokialainen herättää. Unet jäivät lyhyeksi edellisen yön sähellyksen vuoksi. Yöllä suihku ei toiminut ja nyt ei näköjään tule vettä ollenkaan. Pakkaan kamat ja lähden odottelemaan Gorilla Toursin kyytiä.

Kyyti tulee yllättäen ajallaan - Moses-niminen kookas ugandalainen toimii ryhmän kuskina. Samasta hotellista seurueeseen liittyy tanskalainen pariskunta ja myöhemmin olisi tulossa vielä pari henkilöä lisää. Hiace lähtee matkaan ja käymme pikaisesti pääkaupungissa vaihtamassa rahaa. Maisemat ovat vihreitä ja päätieden varrella on koko ajan pieniä tai suurempia kyliä. Aika köyhältä elämänmeno yleisesti ottaen vaikuttaa...

Matkaa on varmaan 300km jonka aika teemme pari stoppia. Ensin juomatauko paikassa jonka nimeä en enää muista ja sitten lounas Fort Portal-nimisessä kaupungissa. Tarjolla on afrikkalainen buffet jossa on mielenkiintoisia makuelämyksiä... Useampi aiemmin tuntematon vihannes ja lihaa luiden kanssa eri muodoissaan! Ihan ok mutta ei mitään erityisen mieleenpainuvaa!

FP:ssa seurueeseen liittyy englantilainen Michael, joka on ollut jo viikon verran Ugandassa. Ajelemme noin reilun tunnin verran hiekkatietä ennen kuin saavumme Kibale Forest Campiin, jossa yövymme. Kyseessä on 'telttaleiri' jossa puisten katoksien alla kankaasta rakennetut huoneet, joista löytyy sängyt ja suihku. Eli ei siis ihan teltta sanan varsinaisessa merkityksessä!

Leiri on keskellä viidakkoa ja metsän äänet kuulee joka paikassa. Tunnelma on rauhallinen. Paikassa ei ole juurikaan muuta ohjelmaa kuin viidakon äänien kuuntelu ja illallinen. Ruoka on todella hyvää ja kyseessä on kolmen ruokalajin setti - positiivinen yllätys! Vähäisen yöunen vuoksi nukkumatti kutsuu klo 21 maissa. Nukahdan välittömästi ilman korvatulppia vaikka yön äänet ovat aika kuuluvat...

11.7.2011:
Ensimmäinen varsinainen safaripäivä edessä. Teltassa nukuttaa yllättävän hyvin - herään pari kertaa kuselle ja kuuntelemaan viidakon outoja ääniä mutta muuten uni maistuu! Englantilainen aamiainen on runsas. Sen jälkeen onkin lähtö ensimmäiselle retkelle.

Ohjelmassa on "swamp trek" joka tarkoittaa noin parin tunnin opastettua kierrosta viidakossa ja suolla. Retki on aika helppo eli kierrämme hyväkuntoista polkua. Mukana on opas joka bongailee lintuja ja apinoita paikoista joista niitä ei tajuaisi muuten etsiä... Kameran zoomi on tarpeen sillä suurin osa elukoista on aika kaukana puiden latvoissa. Apinoita näkyy joka puolella ja varsinkin paviaanit tulevat erittäin lähelle. Muita varsinkaan isompia elukoita ei näy mutta viidakosta kuuluu kaiken aikaa outoja ääniä. Kierros kestää pari tuntia jonka jälkeen palaamme leiriin lounaalle.

Iltapäivän ohjelmassa on simpanssien "metsästystä" eli kierros Kibalen kansallispuistossa joka on kuuluisa simpansseistaan. Lähdemme taas paikallisen rangerin johdolla metsään - tällä kertaa maasto on huomattavasti haastavampaa kuin suokierroksella. Alueella elää noin 120 simpanssin lauma joka pitää joka kerta etsiä. Hommaan voi mennä parikin tuntia. Lähdemme kävelemään polkuja pitkin ja opas kyselee vähän väliä muilta rangereilta radiopuhelimella näkyykö apinoita. Noin tunnin kävelyn jälkeen ensimmäinen kohde löytyy puun latvasta. Laumaa ei näy vaan kyseessä on yksinäinen susi. Pienen odottelun jälkeen herra laskeutuu alemmaksi ja siitä saa muutaman kuvan. Lauma on äänien perusteella jossain lähistöllä mutta sitä ei löydy. Bongaamme kuitenkin muutaman yksilön lisää - varsinkin yksi nuori uros innostuu poseeraamaan kiitettävästi. Koko lauma jää löytämättä mutta simpanssikuvien kiintiön saa kyllä täyteen!

Palaamme leiriin ennen auringonlaskua ja ohjelmassa on lähinnä yleistä rentoutumista. Tarjolla on taas kolmen ruokalajin illallinen joka on erittäin maukas. Menen taas ajoissa unille sillä kävely tuntuu jaloissa!

12.7.2011:
Matka jatkuu seuraavaan kohteeseen eli Queen Elizabeth National Parkiin. Matkaa on reilu neljä tuntia ja se koostuu monenlaisista teistä ja maisemista. Ajamme huonokuntoista hiekkatietä läpi banaaniviljelmien ja myöhemmin maasto muuttuu vuoristoiseksi. Pysähdymme kasesen kaupungissa jossa Michael käy lähettämässä mailia australialaiselle Mattille jonka pitäisi liittyä seurueeseen mutta hän on jäänyt jumiin Kongoon - ilmeisesti rajan ylitys ei onnistu.

Saavumme noin tunnin ajelun jälkeen seuraavaan leiriin eli Bush Lodgeen. Majoitus muistuttaa lähinnä Thaimaan bungaloweja - mökistäni on loistavat näkymät joelle jossa asustaa virtahepoja. Lisäksi bongaan heti yhden norsun joka on ollut uimassa. Todella miellyttävän oloinen paikka!

Päivän ohjelmassa on game drive eli villieläinten bongausta autosta käsin. Moses on avannut katon autosta eli ideana on tarpeen mukaan nousta seisomaan ja ihmetellä elukoita. Ajamme aluksi jollekin sivutielle ja heti 10min kuluttua onnistaa: edessämme on yhtäkkiä naarasleijona ylittämässä tietä! Leijona pakenee pian ruohikon kätköihin mutta onneksi siitä saa muutaman hyvän otoksen!


Siirrymme varsinaiselle kansallispuiston alueelle ja ajelemme pikkuteitä ympäriinsä. Matkan varrella näkyy lukuisia antilooppeja, villisikoja ja vesipuhveleita. Maasto on ruohikkoista savannia. Eläimet tulevat parhaimmillaan todella lähelle autoa joten kiikareita ei tarvita. Hyvään otokseen vaaditaan kyllä kärsivällisyyttä vaikka auto pysähtyykin vähän väliä! Käännymme takaisin auringon laskiessa...

Illan pimetessä tarjoillaan taas illallista joka on taas oivallinen. Tomaattikeitto, härkä ja pari muuta ruokalajia maistuvat nuotion loimussa afrikan taivaan alla. Leirissä ei saa pimeän tulon jälkeen liikkua ilman saattajaa eläimien vuoksi joten illan aktiviteetit ovat taas vähän rajallisia!

13.7.2011:
Aikainen aamuherätys odottaa taas sillä palaamme kansallispuistoon katselemaan auringonnousua. Retki onkin sen arvoinen sillä maisemat näyttävät täysin erilaisilta usvaisina punaisen mollukan kohotessa kohti korkeuksia... Elukat ovat aika lailla samoja kuin eilen - tosin bonuksena mainittakoon hyeenan bongaaminen.

Palaamme leiriin myöhäiselle aamiaiselle ja lepäilemme pari tuntia ennen iltapäivän veneretkeä. Matkan varrelta löytyy australialainen Matt, jonka piti liittyä seurueeseen jo aiemmin. Matt on kohtuullisen hc matkailija - hän kävi mm. aktiivisella tulivuorella Kongossa kymmenen paikallisen sotilaan kanssa...


Venekeikka onkin yksi reissun kohokohdista - ohjelmassa on siis parin tunnin ajelu järvet yhdistävällä kanavalla. Eläimiä on näkyvissä todella paljon! Norsut, virtahevot ja vesipuhvelit ovat pääosissa - lisäksi näkyy paljon lintuja. Laivalla pääsee todella lähelle eläimiä eivätkä ne näytä välittävän ihmisistä... Päätämme kierroksen kalastajakylään ja suuntaamme takaisin.

Illallinen tarjoillaan taas nuotion valossa. Myöhemmin naapurimökin asukkaat bongaavat eläimiä terassiltaan - virtahevot ovat tulleet käymään! Edellisenä yönä norsut ovat rikkoneet vajan jossa oli hedelmiä...

14.7.2011:
Matkapäivä edessä eli kohti gorilloja. Ajelemme vaihtelevassa kunnossa olevia teitä useamman tunnin - maisemat vaihtelevat banaaniviljelmistä vuoristoon. Loppumatka menee todella hitaasti vasta työn alla olevia vuoristoteitä (joita ilmeisesti rahoittaa EU!).

Yövymme Kisoron pikkukaupungissa. Joudun eri hotelliin kuin muu ryhmä (johtuen myöhäisestä buukkauksestani). Tourist Hotel osoittautuu pettymykseksi - varsinkin kun respa sählää huoneen kanssa ja noin parin tunnin kuluttua checkinistä joku nainen rupeaa omatoimisesti pakkaamaan rinkkaani siirtääkseen tavarani toiseen huoneeseen! Onneksi satun juurikin tulemaan paikalle . Uusi huone osoittautuu saastaiseksi - vessa on siivoamatta ja roskis on täynnä...

Kisorossa ei ole paljon tekemistä. Toripäivän vuoksi ihmisiä on paljon liikkeellä ja on mielenkiintoista seurailla mitä kaikkea afrikkalainen nainen kantaa päänsä päällä! Eli kaikkea käsilaukusta rautatankoihin...

15.7.2011:
Suuri gorillanmetsästyspäivä alkaa! Herätys on aikainen sillä matkaan lähdetään jo kuuden maissa. Aluksi ajellaan puolitoista tuntia huonokuntoista vuoristotietä että pääsemme lähtöpisteeseen. Muut ryhmästä ovat saaneet gorilla permitit toiselle alueelle (luvat jaetaan per gorillaperhe ja ne asustavat eri alueilla).

Kokoonnumme katokseen, jossa rangerit tarkastavat luvat ja briffaavat retken kulusta. Kuulun kahdeksan hengen ryhmään, jossa on varsin sekalainen seurakunta: belgialainen yli 70-vuotias pappa, hollantilainen senioripariskunta ja ilmeisesti heidän lapsenlapsensa puolisonsa kanssa - lisäksi vielä jenkki-isä aikuisen tyttärensä kanssa. Retkelle saa palkata kantajia - päätän matkata siirtomaaherran tyyliin ja otan henkilökohtaisen repun kantajan.

Matka alkaa lähes parin tunnin kävelyllä. Aluksi liikutaan helppokulkuisella polulla mutta sitten suunnataankin keskelle viidakkoa keskelle tiheää kasvillisuutta. Rangerit heiluttelevat viidakkoveistä ja kantajat varmistavat että seniorisarja pysyy vauhdissa mukana. Maasto on todella vaikeaa! Jenkki onnistuu jotenkin putoamaan yhdeltä jyrkänteeltä alas - ilmalento on todella hurjan näköinen mutta äijä selviää säikähdyksellä ja kamerakin säilyy ehjänä.


Sitten aivan yllättäen olemmekin keskellä laumaa! Huomaan tuijottavani harmaaselkäistä urosta silmästä silmään - näky on todella vaikuttava! Gorilla häipyy hetken kuluttua johonkin kasvillisuuden joukkoon ja lähdemme seuraamaan sitä. Rangerit tekevät jonkunlaista polkua ja auttavat ihmisiä kiipeämään erittäin jyrkkää rinnettä. Gorilloja on useita mutta niiden bongaaminen on hankalaa johtuen kasvillisuudesta. Ja juuri kun löytää sopivan kuvakulman niin gorilla usein siirtyy muualle!

Puolen tunnin kiipeilyn jälkeen odotus palkitaan ja iso harmaaselkä tulee poseeraamaan muutamaksi minuutiksi! Lisäksi saan hyviä kuvia puussa istuvasta pikkugorillasta. Sitten gorillat taas liikkuvat ja siirtyvät entistä hankalampiin asemiin... Tunnin audienssimme alkaa olla käytettynä ja onkin aika aloittaa paluumatka. Palaamme omia jälkiämme lähtöpisteeseen eli edessä on taas parin tunnin hikoilu. Ja sitten vielä automatka päälle!

Olemme hotellilla iltapäivällä - olo on hikinen ja likainen mutta retki oli varmasti jokaisen hikipisaran arvoinen. Toinen ryhmä on päässyt paljon helpommalla sillä heidän laumansa oli vain noin 45min kävelyn päässä.

Travelers Rest -hotelli on huomattavasti parempi kuin eilinen majapaikka eikä huoneeseen kuulu mitään melua kaupungilta. Loppupäivä menee lähinnä lepäillessä - yritän nukkua muta pihalla on varsin äänekäs lasten laulu- ja tanssiesitys joka estää tämän suunnitelman!

Päivän päättää taas kerran oivallinen illallinen. Menen ajoissa nukkumaan sillä taas on edessä aikainen herätys ja pitkä ajomatka.

16.7.2011:
On aika suunnata takaisin pääkaupunkiin. Ohjelmassa ei ole muuta kuin pitkä ja puuduttava ajomatka. Tiet ovat alkumatkan jälkeen kohtuullisessa kunnossa mutta muu liikenne, vähän väliä olevat hidastetöyssyt ja tietyöt varmistavat että keskinopeus ei kohoa kovin korkeaksi. Nukkuminenkaan ei onnistu johtuen epätasaisesta matkanteosta.

Ainoa mainitsemisen arvoinen episodi ajomatkan aikana on poliisin lahjonta. Liikennepoliisi alkaa jossain vaiheessa viittoa meitä pysähtymään ja alkaa sitten keskustella moseksen kanssa. Keskustelu päättyy siihen että Moses rypistää 10000 shillingin setelin (4 USD) ja pudottaa sen tielle. Poliisi kun sanoi tarvitsevansa rahaa lounasta varten!

Illan jo pimetessä saavumme vihdoin Kampalaan. Tanskalaiset jäävät Entebbeen ja sekoilevat kiitettävästi - ensin pitää hakea joku kuitti ja sitten he unohtavat Lonely Planetin autoon. Lopulta saadaan sovittua että Michael palauttaa sen heille lentokentällä.

Kampalassa odottaa valtava liikenneruuhka. Seisomme jonossa varmaan puoli tuntia ennen kuin pääsemme keskustan kaoottisille kaduille. Yleinen härdelli vetää vertoja Intialle! Olen buukannut huoneen Aponye hotellista joka on aivan ytimessä erittäin sekavan kadun varrella. Huone osoittautuu kelvolliseksi. Valkonaamoja ei juurikaan näy ja hotellin ravintola on täynnä afrikkalaisia. Pari huoraa päivystää baaritiskillä ja yrittää tehdä tuttavuutta.

Käymme Michaelin ja Mattin kanssa syömässä Tuhende Lodge -nimisessä paikassa. Se osoittautuu hyväksi valinnaksi ja tilaamani grillattu vuohi on herkullista. Kaupungin kaduilla käveleminen on haastavaa varsinkin yöaikaan - liikenne on hengenvaarallista ja kadut erittäin vaihtelevassa kunnossa. Koko ajan saa varoa kuoppia ja viemärien aukkoja! Muuten yleistä häirintää on erittäin vähän eikä paikka tunnu mitenkään turvattomalta.

Yritämme löytää jotain yöelämää mutta kävelymatkan päästä ei löydy mitään kiinnostavaa. Palaamme siis hotellille jossa jäämme katsomaan Copa del American fudismatsia. Puolen yön jälkeen on aika mennä nukkumaan. Kadutkin tuntuvat hiljenevän...

17.7.2011:
Päivä Kampalassa alkaa reippaalla gospel-laululla klo 9 maissa. Hotellin alakerrassa on näköjään jonkunlainen seurakuntasali jossa veisataan kovaäänisesti jotain paikallisia hymnejä! Käyn pikaisesti aamiaisella joka osoittautuu kelvolliseksi.

Kampalassa ei juurikaan ole maailmanluokan nähtävyyksiä - joka tapauksessa suunnitelmissani on pieni kaupunkikierros. Etäisyydet ovat suurehkoja ja kadut surkeita joten kävelyä Kampalassa ei jaksa kovinkaan kauan. Ihmettelen jonkun aikaa keskustan kaaosta ja paria hindutemppeliä joita ei odottaisi näkevänsä täällä! 


Sitten onkin aika ottaa prätkätaksi alle. Autotaksit ovat harvinaisia sillä lähes kaikki kulkevat tarvittaessa boda-bodalla eli pitkällä penkillä varustetulla moottoripyörällä. Kyydit maksavat euron tai kaksi ja ovat kohtuullisen vaarallisia johtuen muusta liikenteestä.

Ajan parin kilometrin päässä sijaitseville kuninkaallisille haudoille eli Kasubi tombs-nimiseen Unescon maailmanperintökohteeseen. Paikassa on vain yksi vika joka paljastuu pääsymaksun maksamisen jälkeen: varsinainen päänähtävyys eli valtava "maja" on poltettu viime vuonna! Uudelleenrakennus on käynnissä mutta paikassa ei ole muuten paljonkaan nähtävää. Kierrokseen sisältyy opas, joka kertoo kyllä mielenkiintoisia asioita Bugandan kuninkaista mutta silti paikasta jää vedätyksen maku...

Otan prätkän paikallisen kirkon pihaan - siellä on meneillään ilmeisesti jonkun häät joten poistun pikaisesti. Lähistöllä on myös Gaddafin rakentama moskeija, jonka pihalla asemies pyytää kirjoittamaan nimen johonkin listaan. Jätän moskeijan väliin.

Ajan taas prätkällä - tinkaamisen jälkeen valitsen yhden kuskin ja toinen huutaa perään: "your boda-boda is drunk!" en tiedä oliko kyseessä vitsi mutta kyyti hieman hirvittää. Mitään vahinkoja ei kuitenkaan satu. Kansallisteatterin vieressä on suuri afrikkalaiseen taiteeseen erikoistunut "tori". Ostan sieltä pari puuveistosta - gorillan ja naissoturin. Meininki on yllättävän rauhallista ja mitään suurempaa häirintää ei ole. Hinnoissa on selvästi pääkaupungin turistilisää.

Käyn syömässä turkkilaisessa kebab-ravintolassa joita näköjään löytyy myös Ugandasta! Sitten onkin aika vaihtaa maisemaa eli otan taksin alle ja suuntana on hieman tasokkaampi hotelli keskustan ulkopuolella. Kysyn taksikuskilta tietääkö hän missä Cassia Lodge on - vastaus on että tietää. Noin 15 min ajon jälkeen olemme täysin väärässä paikassa - kaupungissa kun on näköjään myös Cassia Road. Lonely Planetin kartan avustuksella oikea paikka löytyy - tosin joudun itse bongailemaan onnettomalle kuskille hotellin opasteita...

Paikka osoittautuu miellyttäväksi ja näkymät ovat upeat. Miinuksena uima-altaalla meneillään olevat lastenkutsut, jotka aiheuttavat yleistä meteliä... Parvekkeella on kuitenkin mukavaa rentoutua illan pimetessä.

18.7.2011:
Viimeinen aamu Afrikassa koittaa. Lento on iltapäivällä joten minulla on puolisen päivää aikaa viettää hotellin uima-altaalla. Aurinko paistaa ja parissa tunnissa ehdin taas kerran polttaa nahkani. 


Hotellin kallis 40 taalan taksikyyti vie Entebben kentälle ongelmitta. Kentällä alkaakin yleinen sekoilu joka kestää aina Dubaihin asti. Checkin-jonossa saan esimerkin afrikkalaisesta jonotuskulttuurista kun parikin tyyppiä yrittää ohittaa minut tylysti. Sama toistuu useampaankin kertaan myöhemmin!

Checkinissä on ilmeisesti joku tekninen ongelma kun boarding-passit kirjoitellaan käsin! Virkailijalle on muutenkin erittäin hankalaa ymmärtää että minulla on jatkolento Dubaista - onneksi olen tarkkana ja bongaan väärän lennon numeron ensimmäisestä tagista joka sekin kirjoitetaan käsin.

Porttia saa myös hakea sillä infotaulut ovat pimeinä. Matkan varrella bongaan verovapaasta Fazerin sinistä! Portti löytyy - vaihtoehtoja tosin on vain 5 kpl. Portilla aletaan sitten jaella koneella tulostettuja boarding passeja. Niitä odotellessa tapaan suomalaisen miehen, joka työskentelee Kampalassa jossain ympäristöalan hommissa. Hän on työskennellyt Afrikassa pitkään ja kertoo mielenkiintoisia tarinoita Ugandasta ja muualta - mm episodin missä hän juovuspäissään luuli muslimien rukoushuoneen jalkojenpesupaikkaa wc:ksi Addis Ababan lentokentällä...

Ethiopianin lento on tällä kertaa isolla 767:lla ja kone on puolityhjä. Ainoastaan pari jenkkiä aiheuttaa ylimääräistä häiriötä kun suuta ei vaan saa pysymään kiinni... Onneksi saan kaksi paikkaa itselleni ja vähän etäisyyttä mölyapinoihin.

Addis Ababan kentällä alkaa sitten massiivinen jonotus boarding passin perässä. Aluksi minut neuvotaan menemään portille josta taas ohjataan takaisin alakertaan epämääräiselle palvelutiskille, jolle jonottaa kymmeniä ihmisiä epämääräisessä muodostelmassa. Homma ei etene ollenkaan ja juuri kun pääsen tiskille niin äijä sulkee sen ja ilmoittaa että passin saa portilta. Joten ei muuta kuin takaisin yläkertaa ja taas lisää jonotusta tiskille jossa on vain yksi virkailija. Sanomattakin on selvää että koko ajan etuillaan minkä ehditään!

Vihdoin pääsen koneeseen ja enpä muista että olisin ollut yhtä tiiviisti pakatussa koneessa koskaan - jopa halpiksilla on enemmän jalkatilaa kuin tässä sillipurkissa. Vieressäni istuu kookas afrikkalainen, joka yrittää koko ajan levittäytyä minun puolelleni. Toisin kun menomatkalla koneessa ei ole mitään viihdejärjestelmää joten aika tylsä lento on kyseessä...

Dubaissa onkin sitten 6 tunnin transfer ja kello noin kolme yöllä eli aika pitkät tunnit odotellessa. Lentokenttähotellin saisi 4 tunniksi 190 taalalla mutta jätän väliin. Kenttä on kyllä upea ja kauppoja valtavasti - menee heti suosikkeihini. Burger Kingistä vielä lisää plussaa. Sinnittelen hereillä aina siihen asti kunnes jatkolento lähtee... 

Back to www.acidkainen.net home page