Viron autoreissu - Heinäkuu 2021

Jouduin Pietarin futisreissun tuloksena koronakaranteeniin, vaikka en saanutkaan tautia kun satuin olemaan samassa bussissa parin taudinkantajan kanssa. Tämä vaikutti jonkin verran heinäkuun matkasuunnitelmiini.

Ensimmäiset kaksi lomapäivääni menivät kotona jumittaessa, mutta heti karanteenin loputtua päätin lähteä reissuun. Olin niin totaalisen kypsynyt testeihin ja yleiseen panikointiin (kesä-heinäkuussa kävin 8 testissä futiksen vuoksi), että halusin lähteä johonkin, missä koronahörhöily olisi mahdollisimman vähäistä.

Viro oli juuri avannut taas rajansa suomalaisille eli mitään testejä ei vaadittu (ja tautitilastotkin näyttivät hyviltä). Koska etelänaapurissa oli useampi paikka todo-listallani, niin päätin lähteä pienelle roadtripille omalla autollani. Varasin vain menomatkan Tallinkilta, palataan kun siltä tuntuu...

Kohteet:

1. Saaremaa
2. Kernu
3. Rummu
4. Hara

7.7.2021 Helsinki – Tallinna – Saaremaa:
Edellisen reissun koronakaranteeni päättyi keskiyöllä, joten pitääkin oitis lähteä taas ulkomaille. Tautia en siis saanut, mutta vasemmistovihreä panikointi aiheutti altistumisen vuoksi ”kotiarestin”, jonka vuoksi piti pysytellä keskiviikkoon asti Espoossa, vaikka mieluiten olisin aloittanut kesäloman mahdollisimman pikaisesti reissulla jo viime viikon puolella.

Futisreissuissa tuli aika hyvä käsitys siitä, mitä matkustaminen pandemian aikana tarkoittaa eli lukuisia koronatestejä, yleistä sähläystä ja ahdistusta alati muuttuviin rajoituksiin liittyen sekä kaikkea muuta kuin normaalia matkustamisen iloa. Mietin pitkään, lähtisinkö johonkin Etelä-Eurooppaan, mutta en kerta kaikkiaan jaksanut enää yhtään nenänkaivelua ennen reissua ja paluumatkaan liittyviä säätöjä. Näistä syistä päädyin lähtemään pienelle etelänaapurin kierrokselle, varsinkin kun ainakin toistaiseksi Viroon pääsee ilman mitään pakollisia testejä ja paluunkin pitäisi onnistua kohtuullisen vapaasti.

Toistaiseksi olen käynyt Virossa vain Tallinnassa ja Pärnussa eli nähtävää varmasti riittäisi. Kun kelitkin ovat erittäin kesäiset (lämpötila sekä Suomessa että Virossa lähemmäksi 30 astetta), niin eipä oikeastaan edes tehnyt mieli Välimeren suuntaan. Buukkasin siis Tallinkilta autopaikan ja ajelin aamulla Länsisatamaan, jossa autojen lastaus sujui aikataulussa (kuten aina).

Skippaan Tallinnan lähes kokonaan tällä reissulla ja lähden ajelemaan heti kohti Saaremaata. Ensimmäiset reilut 100 km ovat melko hiljaista, lähes viivasuoraa ja erittäin tasaista tietä. Aika tylsää ajoa siis, mutta matka etenee nopeasti. Saaremaalle päästäkseen pitää matkustaa noin puolisen tuntia lossilla, jota joudun odottelemaan hetken. Lossimatkalla ehtii sopivasti syödä kunnon lounasmätöt kilobuffetista, joita kaipaisi Suomeenkin (eli ruoka laskutetaan annoksen painon mukaan).

Saaremaalta olen buukannut majoituksen yhdeksi yöksi saaren läntisestä päästä. Sinne pitääkin ajella reilut 50 km ja päätie on edelleen hyväkuntoinen ja suorahko. Mitään kovin ihmeellistä nähtävää sen varrella ei ole eikä mitään kovin idyllisiä maisemia ainakaan vielä ole havaittavissa. Kierrän ohitustietä Kuressaaren kaupungin, jonka laitamilla löytyy ostoskeskuksia ja teollisuushalleja eli ihan kunnon stadista taitaa olla kyse.

Buukkaamani majoitus on ”indoor glamping” eli sisätiloihin pystytetty luksusteltta. Nämä telttailut ovat muodikas juttu tätä nykyä ja olen itsekin kokeillut tätä majoitusmuotoa parilla Afrikan safarireissulla. Tämän paikan erikoisuutena on se, että teltta on pystytetty latoa muistuttavaan rakennukseen. Tuossa rakennuksessa on teltan lisäksi kylpyhuone, vessa ja keittiö eli tilaa on kyllä aika massiivisesti. Mutta heti kun saavun mestoille, niin havaitsen paikassa pari perustavanlaatuista ongelmaa: lato on näillä helteillä aivan tolkuttoman kuuma ja äänieristys on olematon. Rakennuksen vieressä on vielä kyseisen resortin uima-allas, joka odotettavasti on täynnä huutavia apinoita!

Nukuin edellisenä yönä aika huonosti ja suunnittelin ottavani teltassa pienet päiväunet. Siitä ei helteen ja metelin vuoksi tule mitään, joten päätän lähteä katsomaan muutaman kilometrin päässä olevaa rantaa. Saaremaalla on lukuisia upeita luonnonhiekkarantoja ja tämä ranta voisi olla itse asiassa varsin hyvä tukikohta saarivisiitille, varsinkin kun tarjolla olisi ok:lta vaikuttava hotelli ja pari mökkikylää.

Jätän uimisen sekä auringonoton väliin tältä päivältä ja suunnistan paikallisen Coopin kautta takaisin teltalle. Uima-altaan möykkä hiljenee onneksi yhdeksän jälkeen ja samalla ilta myös viilenee. Teltasta tulee ihan siedettävä majapaikka ja vietän loppuillan katsomalla kännykästä EM-jalkapalloa. Saan nukuttua yllättävän hyvin, sillä lato onneksi viilenee aika nopeasti ja sänky on oikein mukava.

8.7.2021 Saaremaa:
Herään hyvin nukutun yön jälkeen. Keli on lämmin, mutta puolipilvinen. Ostin eilen aamiaistarpeet kaupasta ja syön kunnon satsin ladossa. Joskus kymmenen maissa uima-altaalle alkaa taas saapua mölyapinoita, joten on aika vaihtaa maisemaa. Ajelen parikymmentä kilometriä kohti Saaremaan läntistä kärkeä, josta pitäisi löytyä kaikenlaista näkemisen arvoista.

Vähän ennen tien loppumista pysähdyn tsekkaamaan erikoisen oloisen museon – tai itse asiassa kahden museon yhdistelmän eli jonkunlaisen sotamuseon ja pienessä mökissä sijaitsevan luonnonhistoriallisen kokoelman. Koko lysti maksaa 5 euroa ja tunnelma on vähintäänkin kotikutoinen… Luonnonhistoriallisella osastolla on vanhoja kunnon täytettyjä eläimiä sekä kunnioitettavat hyönteiskokoelmat. Ideana on siis esitellä Saaremaan luontoa, mutta otuksia esittelevät tekstit ovat vain viroksi. Ihan sympaattinen old school -henkinen setti tämä kyllä on!

Suurin osa alueesta on varattu sotahistorialle. Alueella sijaitsi Neuvostoliiton aikana sotilastukikohta / tutka-asema, jonka jäänteet ovat edelleen nähtävissä. Muutaman ruosteisen ajoneuvon lisäksi löytyy valtava määrä sekalaista sälää, jota ei varsinaisesti esitellä tai selitetä. Roinaa on siis aivan valtavasti ja suuri osa siitä ei mitenkään varsinaisesti liity sotilaalliseen toimintaan, vaan tarjolla on myös kattava kokoelma neuvostoajan arkista tarve-esineistöä. Paikka on kyllä aika hämmentävä ja vaatisi jonkunlaisen opastuksen. Mutta ihan käymisen arvoinen mesta, joka kyllä herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa varsinaista kuvaa alueen historiasta.

Museon lähistöllä on Saaremaan läntinen ääripää, jonka maamerkkinä toimii majakka. Alueella on muutama ravintola ja matkamuistomyymälä, mutta mitään erityisempää nähtävää majakan lisäksi ei tällä niemekkeellä ole. Majakkaan pääsee katselemaan maisemia, kunhan maksaa viiden euron pääsymaksun. Kipuan portaat noin 50 metrin korkeuteen, josta näkeekin todella kauas. Saaremaa kun on melkoinen pannukakku, niin ei ole mitään nyppylöitä rajaamassa näkymään. Ihailen merimaisemia pitkän tovin, ennen kuin laskeudun taas maan tasalle.

Jatkan ajomatkaa kiertäen rannikon myötäistä tietä kohti Kuressaarta. Tsekkaan matkan varrella kivikkoisen rannan ja yhden saaren lukemattomista tuulimyllyistä. Kuressaari vaikuttaa heti erittäin miellyttävältä pikkukaupungilta ja mietin, pitäisikö jäädä kyseiseen paikkaan yöksi. Päätän kuitenkin ensimmäiseksi katsastaa paikan kuuluisimman nähtävyyden eli Kuressaaren linnan. Kyseinen rakennus dominoi kaupungin keskustaa ja on kieltämättä vaikuttavan näköinen. Linnassa on nykyään Kuressaaren museo, joten mitään aivan alkuperäisessä asussa olevaa sisustusta on turha odottaa.

Ennen kuin lähden kiertämään sisätiloja, syön savukalaa linnan muurien sisäpuolella olevassa kuppilassa. Jää vähän epäselväksi, mitä kyseinen eväkäs on, olisiko nahkiainen vaiko joku muu ”eteläisempi lajike”, jota ei Suomessa tavata? Linna on sisäpuolelta odotetun ahdas ja näyttely ideana on kuvata Kuressaaren (ja osittain myös Viron) historia kohtuullisen kronologisesti. Aika perinteinen museo tämäkin ja englanninkieliset tekstit ovat harvassa. Porukkaa on välillä myös tungokseksi asti. Maskipelleilyä ei Virossa onneksi harrasteta ollenkaan – tuntuu että korona on täällä joku kaukainen vitsaus ja elämä jatkuu kuin moista paskaa ei olisikaan… Eli siinä mielessä on ollut erittäin onnistunut reissu tähän asti!

Kiipeän linnan ylimpään kerrokseen ja tsekkaan vielä muureilta avautuvat näkymät. Kuten kaikki linnat ja palatsit, niin tämäkin rakennus on vaikuttavampi ulkopuolelta. Kierrän linnan ja vallihaudan vielä ulkopuolelta ja lähden katsomaan, löytyisikö kaupungista mitään hyvää majapaikkaa. Tarjontaa ainakin pitäisi olla, sillä suomalaiset loistavat poissaolollaan.

Linnan liepeiltä löytyy oikein miellyttävän oloinen hotelli ja buukkaan yhden yön perinteiseen tyyliin kävelemällä sisään ja pyydän nähdä huoneen. Ajan auton hotellin parkkipaikalle ja lähden etsimään ravintolaa, josta saisi päivän ensimmäisen kunnon aterian. Linnan liepeiltä löytyy kalaravintola, joka tarjoaa hyvän setin pieniä kampeloita.

Teen pienen kävelykierroksen ja sen perusteella Kuressaaressa voisi viettää useamman päivänkin: löytyy mukavan oloinen ranta, puistoja, kauniita rakennuksia ja yleisesti ottaen aika rento viba. Ostan kaupasta pari paikallisten pienpanimoiden olutta ja ihmettelen hetken ”pääkadun” meininkiä ennen kuin vetäydyn hotelliin tunnelmoimaan. Mestassa olisi joku spa-osastokin, mutta se jää tällä kertaa käymättä.

9.7.2021 Saaremaa:
Kuressaaressa voisi viettää toisenkin päivän ja yön, saapa nähdä palaanko vielä pienen rundin jälkeen myöhemmin illalla samaan paikkaan. Majoitusta tuntuu olevan runsaasti tarjolla, joten voi toteuttaa kunnon road tripin ja yöpyä fiilispohjalta missä nyt sattuu milloinkin olemaan.

Tämän päivän agenda on kiertää autolla Saaremaan kuuluisimmat nähtävyydet, joita myös paikalliset brosyyrit kehuvat saaren kauneimmiksi paikoiksi. Ensimmäinen kohteeni on Pangan jyrkänteet, jotka sijaitsevat noin 30 km matkan päässä. Tiet ovat hiljaisia, mutta paremmassa kunnossa kuin vastaavat pikkutiet Suomessa. Alkaa pikkuhiljaa satamaan, mutta onneksi mitään kovempaa ropinaa ei ole luvassa.

Panga on ilmainen nähtävyys, joka vaikuttaa ensi alkuun aika vaatimattomalta. Parhaimmillaan noin 20 m korkeat jyrkänteet eivät toki ole mikään Cliffs of Moher, mutta toisin kuin tuo em. Irlannin nähtävyys ovat nämä seinämät lähes suoraa viivaa eli on erittäin vaikeaa nähdä mitään jyrkänteen reunan ja meren lisäksi. Lähden kävelemään jyrkännettä seurailevaa polkua ja koitan etsiä parempia näköaloja vähän kauempaa. Noin kilometrin päästä löytyykin köysi, jota pitkin pääsisi laskeutumaan alas meren rannalle. Vaikka jyrkänne onkin enää ehkä alle 10 m korkea, niin köysi näyttää todella epävarmalta, suorastaan vaaralliselta.

Onneksi muutaman sadan metrin päästä löytyy puusta tehdyt tikkaat, jotka ovat huomattavasti vakaamman oloiset ja pääsen laskeutumaan alas asti. Kävelen kivistä merenrantaa pitkin köydelle asti ja ihailen kieltämättä vaikuttavia maisemia. Pitää siis tosiaan kävellä vähän kauemmaksi parkkipaikalta, että näkee hahmottaa kunnolla tämän paikan. Ihan käymisen arvoinen kohde, mutta ei nyt mikään maailmanluokan nähtävyys minun mielestäni.

Saaremaalla riittää tuulimyllyjä ja niistä kuuluisimmat sijaitsevat saaren keskivaiheilla Anglan kylässä. Tuulimyllyjen tyyssijana toimivalle mäelle on rakennettu pieni turistirysä, josta löytyy museo ja lapsille kotieläinpuisto. Pariin myllyyn pääsee myös sisätiloihin ihmettelemään, mutta muuten paikka on aika nopeasti nähty. Talonpoikaisroinaa esittelevä museo ei myöskään ole erityisen kiinnostava, sillä Suomesta löytyy vastaavia lähes jokaisesta tuppukylästä.

Jatkan matkaa päivän kolmanteen kohteeseen, joka osoittautuu näistä mielenkiintoisimmaksi. Kyseessä on Kaalin kraatteri, joka on syntynyt joskus, kun meteoriitti on iskeytynyt Maan kamaraan. Paikalla on edelleen ehkä 150 m leveä monttu, jonka pohjalle on muodostunut lampi. Kraatteria kiertää polku ja ympäristöstä löytyy muutama penkki ja tasanne valokuvien ottamiseen. Mesta on kyllä melkoisen omituinen, enkä muista koskaan käyneeni vastaavassa. Väkeä paikalla ei juurikaan ole, joten saan ihmetellä tätä hieman epätodellisen oloista paikkaa aivan rauhassa.

Paikan päällä pitäisi olla myös jonkunlainen museo, mutta tiketin ostaminen ei jostain syystä onnistu. Myyjä ei puhu sanaakaan englantia ja jää epäselväksi, onko museo tältä päivältä kiinni, vaiko pysyvästi suljettu.

Mietin hetken, mihin suunnata seuraavaksi. Olen päättänyt olla vielä yhden yön Saaremaalla ja päätän vaihteen vuoksi yöpyä kunnon landella eli ajelen ohi Kuressaaren kohti saaren koillisnurkkaa, josta löytyy Tripadvisorissa hyvät arvostelut saanut B&B-majoitus. Ajan vahingossa naapuritalon pihaan, mutta pienen etsinnän jälkeen löydän paikan isännän, joka puhuu sujuvaa Suomea. Heppu on rakentanut varmaan pari sataa vuotta vanhalle tilalle kaikenlaista majoitusta ja päätän jäädä täksi yöksi vanhaan latoon tehtyyn huoneeseen. Paikka on kyllä melkoisen viehättävä ja muita asiakkaita ei näy missään. Syön kaupasta ostamiani eväitä ja vietän loppupäivän lukemalla kirjaa. Nukun kohtuullisen hyvin, vaikka yö on lähes trooppisen kuuma, eikä mökissä tietenkään ole ilmastointia.

10.7.2021 Saaremaa - Kernu:
Tänään on aika palata mantereelle ja lähden ajelemaan kohti lauttasatamaa. Samalla täytyy päättää tämän illan majapaikka. Olen alun perin suunnitellut käyväni Viljandissa, jota on jossakin somessa kehuttu. Mutta toisin kuin muualla Virossa, kyseinen pikkukaupunki näyttää jostain syystä olevan aivan täyteen buukattu eli hotelleja ei ole tarjolla. Liekö joku festari tms meneillään?

Päätän tsekkailla Booking.com:in sovelluksesta majapaikkoja jostakin Viljandin ja Tallinnan väliltä. Löydän sattumalta karttahaulla 90€ kustantavan kartanomajoituksen ja päätän tarttua tähän tarjoukseen. Kernun kartano sijaitsee noin 50 km Tallinnasta ja on lähellä Rummua, jossa joka tapauksessa haluan käydä. Viljandi saa siis jäädä tällä kertaa väliin.

Kartano löytyy helposti navigaattorin avulla – tosin nyt päädyn vähäksi aikaa melko huonokuntoisille sorateille. Kartanossa saan oikein miellyttävän huoneen ja pienen opastuksen paikkaan, jossa on tarjolla ravintola, valtavan kokoinen puutarha ja rakennuksen toisessa kerroksessa useampi huone oleiluun, tv:n katseluun ja biljardin pelaamiseen. Aika vaikuttava mesta ja vieraita ei täälläkään ole tungokseksi asti.

Lueskelen kirjaa riippumatossa ja nautin hiljaisuudesta. Ainoastaan äkäiset paarmat aiheuttavat pientä häiriötä. Käyn pienellä kävelyllä kartanon ulkopuolella ja syön illallisen kartanon ravintolassa. On kyllä hieno ympäristö rentoutumiseen ja illan tullen paikka hiljenee entisestään, kun osa ravintolavieraista lähtee pois.

11.7.2021 Kernu ja Rummu:
Päätän jäädä kartanoon vielä toiseksi yöksikin. Myöhemmin huomaan, että olen itse asiassa ainoa yövieras näin sunnuntai-iltana! Aamiaisen jälkeen suuntaan kuitenkin muualle, sillä n. 30 km päässä sijaitsee Rummun alue, joka vaikuttaa etukäteen tämän reissun kiintoisimmalta kohteelta.

Ajelen pikkuteitä Rummuun, jossa onkin kaikenlaista nähtävää. Ilma on puolipilvinen, mutta helteinen. Rummun kuuluisin nähtävyys vanhan kalkkikivilouhoksen jäänteet eli eräänlainen ”vuori”, jonka alla sijaitsee keinotekoinen järvi. Ja järven rannalla on ”biitsi”, jonka erikoisuutena ovat järvestä törröttävät puoliksi uponneet rakennukset. Eli melkoisen erikoinen näkymä on tämä ranta, varsinkin kun vesi on lähes turkoosia ja hiekka karkeaa sepeliä. Ihmisiä rannalla on runsaasti ja paikkaan pitää maksaa myös pääsymaksu.

Vesi on erittäin lämmintä ja täysin uimakelpoista. Joskus takavuosina paikka oli niin täynnä romua, että uiminen oli kielletty liian vaarallisena puuhana. Se, mikä on edelleen kiellettyä, on rakennuksiin kiipeäminen. Tätä ”urheilua” harrastetaan kuitenkin koko ajan ja rantavahdit saavatkin vähän väliä hätistellä ihmisiä pois betoniseinien päältä. Paikka on kyllä visuaalisesti kertakaikkisen upea ja rannalla oleilun lopuksi kannattaa ilman muuta kiivetä kalkkikivivuoren huipulle, josta saa vielä paremman yleiskuvan. Aurinkokin paistelee välillä, joten kyllä tästä ihan kelpo rantapäivä tuli.

Rannan vieressä on vielä toinen erittäin kiinnostavan oloinen kohde eli Murrun vankila. Tämä saa jäädä kuitenkin huomiseksi, sillä kyseiseen paikkaan on varmaan hyvä varata parisen tuntia. Ja nyt alkaa olla kiire takaisin kartanoon kisastudiota valmistelemaan, sillä tänään on vihdoin kauan odotettu jalkapallon EM-kisojen finaali.

Ostan kaupasta pientä kisaevästä ja ajelen takaisin kartanolle. Huomaan tosiaan olevani ainoa asiakas, joka tarkoittaa sitä, että koko valtava yläkerran lounge-alue on vain minun käytössäni. Sehän vain sopii, sillä saan katsella finaalin omassa rauhassani tv-huoneessa. Pelihän onkin mitä parasta viihdettä ja tuuletan villisti, kun Italia hoitaa taas kerran pilkut kotiin ja Englanti jää (taas) nuolemaan näppejään!

12.7.2021 Kernu – Tallinna - Helsinki
Syön aamiaisen kartanolla ja ajelen taas Rummuun. Vankila-alueelle tehdään sekä opastettuja kierroksia (lähinnä Viron kielellä tosin) ja alueelle pääsee myös aivan vapaasti haahuilemaan audioguiden kanssa. Valitsen tuo jälkimmäisen vaihtoehdon ja marssin vankilan portista sisään.

Alue on todella laaja ja audioguide kattaa noin 20 kohdetta, jotka kiertämällä saa kyllä hyvän yleiskuvan paikasta. Näiden lisäksi lähes kaikki alueen rakennukset ovat avoinna ja niitä voisi tutkia vaikka koko päivän. Vankila on aika lailla siinä tilassa, mihin se sulkemishetkellä joskus yli 10 vuotta sitten jäi. Rakennuksista löytyy valtava määrä roinaa, vanhoja lehtiä ja vaikka mitä ”matkamuistoksi” kelpaavaa – jos keräilisi jotain urban exploring -henkistä kamaa siis.

Paikka on todella kiinnostava ja ehdottomasti parempi kuin Patarei nykyisessä muodossaan. Parasta Murrussa on, että paikkoja saa tutkia aivan vapaasti ja että alkuperäistä historiaan liittyvää roinaa on niin paljon – esimerkkinä vaikka tyttökalenteri sellin seinällä. Kiertelen aluetta audioguide-kierroksen jälkeen vielä reilun tunnin ajan ja räpsin paljon kuvia. Toivottavasti tätä aluetta ei pilata samalla tavalla kuin Patareista tehtiin vähän turhankin hyvin organisoitu museo!

Lähden ajamaan kohti Tallinnaa, mutta kierrän keskustan ja suunnistan itään. Enpä ole koskaan ajellut Narvan suuntaan, jonne vie erittäin hyväkuntoinen nelikaistainen baana. Narva jää kuitenkin tällä kertaa väliin ja käännyn mutkaisille metsäteille, jotka vievät Haraan. Sieltä löytyy Neuvostoliiton aikainen sukellusvenetukikohta, josta olen jossain nähnyt vaikuttavan oloisia kuvia.

Hara on kuitenkin pieni pettymys, sillä paikassa on aika vähän nähtävää. En toki odottanutkaan mitään sukellusveneiden hylkyjä, mutta pitkässä betonilaiturissa ja parissa rakennuksessa ei ole juurikaan ihmeteltävää. Paikan historiasta kerrotaan aika niukkasanaisesti muutaman kyltin avulla, mutta esim. kuvamateriaaleja sukellusveneistä ei täältä löydy. Toki alue taisi olla niin tiukkojen turvatoimien alla neuvostoaikana, että tuskin mitään materiaalia on edes säilynyt jälkipolville?

Joka tapauksessa sukellusvenetukikohta on aika nopeasti tsekattu ja olisi kyllä kaivannut parempaa opastusta. Ajelen kohti Tallinnaa ja buukkaan matkan varrella lipun iltalaivalle. Aikaa on sen verran, että ehdin syödä Piritan rannalla, jossa en olekaan aiemmin käynyt. On kyllä hieno ranta, joka hakkaa kyllä Hietsun mennen tullen. Pitääpä joskus tulla tännekin viettämään kunnon rantapäivä!

Tallink on tavalliseen tapaan ajoissa ja saavun Helsinkiin joskus yhdeksän maissa. Oli oikein hyvä roadtrip ja ehdoton kohokohta oli Rummun / Murrun alue. Ja Virosta löytyy kyllä vielä paljon potentiaalisia kohteita tuleville reissuille – esim. Narva ja Tartu pitää joskus käydä tsekkaamassa!