Suomirundi - 2015

Olen kerran aikaisemmin ajanut Suomen päästä päähän eli Helsingistä Lappiin ja takaisin. Se oli sen verran onnistunut reissu, että päätin tehdä toisen vähän saman tyylisen rundin, toki vähän eri reittiä. Suomen kesä oli taas kerran ollut viileähkö, mutta siitä huolimatta pakkasin reissuun myös teltan pientä eräjormailua silmällä pitäen. En nyt varsinaisesti nauti telttailusta, mutta se on kyllä välttämätön paha, mikäli haluaa kunnolla nauttia Lapin erämaista.

Kilometrejä tällä reissulla tuli n. 2500 reilun viikon aikana. Pysähdyksiä oli sen verran paljon, että aika tien päällä ei tullut pitkäksi, vaikka muutama pätkä olikin varsin puuduttavaa maisemiensa puolesta. Suomesta löytyy kyllä käsittämätön määrä nähtävää ja reissun varrella tuli vastaan kaikenlaista yllättävää, jota en edes ollut suunnitellut näkeväni. Parhaat tunnelmat jäivät odotetusti Lapista, jossa varsinkin Lemmenjoella telttailu ja kalastaminen toivat mieleen muistot lapsuus- ja nuoruusvuosien reissuista faijan kanssa. Pieni Karhunkierros Rukan lähistöllä oli myös hieno päiväretki.

Paluumatkalla tuli pidettyä vielä parin yön stoppi Kurikassa vanhassa "mummolassa", johon myös liittyy paljon lapsuusmuistoja. Eiköhän näitä kotimaan road trippejä tule tehtyä jatkossakin...

Kohteet:

1. Kuopio
2. Kuusamo
3. Saariselkä
4. Lemmenjoki
5. Kurikka

12.7.2015 Espoo – Kuopio
Pitkästä aikaa lomasuunnitelmissa on Suomen kierros autolla ja tokihan tästäkin retkestä pitää matkapäiväkirja vääntää. Reissu alkaa vähän harmaana sunnuntaina joskus puolen päivän jälkeen auto täynnä tavaraa – varustetta löytyy sekä kaupunkiin että eräjormailuun. Matkasuunnitelma on aika löyhä – idea on kuitenkin ajaa Lappiin ja käydä jossain telttailemassa.

Ensimmäinen kohde olkoon Kuopio, jossa on tullut vietettyä jotain lapsuuden kesiä ja kerran tuli poikettua myöhemmällä iällä sen verran että kävin tsekkaamassa Puijon tornin ja torin meiningit mutta muuten tämä kalakukkokaupunki on aika vieras kohde. Matka taittuu kohtuullisen nopeasti ja joskus seitsemän maissa olen hiljaisella Kuopion torilla.

Mitään majoituksia ei ole tarkoitus varailla etukäteen vaan idea on talsia sisään miellyttävältä vaikuttavaan paikkaan ja olla yötä sen verran kuin hyvältä tuntuu. Ensimmäinen potentiaalinen majapaikka on torin laidalla sijaitseva Rantasipi, josta löytyy ihan mukava peti suomalaisittain kohtuulliseen hintaan.

Ilta ei ihan heti hämärry joten on aikaa tsekata paikallinen venesatama ja tallustella hiljaisessa kaupungissa. Liekö sunnuntai syynä mutta eipä edes kesä-Suomesta löydy juurikaan elämää tänne Savon sydämeen?

13.7.2015 Kuopio – Kuusamo
Aamu on edelleen pilvinen mutta se ei menoa haittaa ainakaan tänä kesänä… Torilla on täysi meno päällä ja tutkailen hetken kaupankäyntiä siellä. Ei ole mitään tarvetta tehdä toriostoksia joten lähden aika pikaisesti tien päälle ja tavoitteena olisi ehtiä mahdollisimman pitkälle pohjoiseen. Käyn vielä suorittamassa pari pakollista hankintaa moottoritien varrella olevassa ostoskeskuksessa ennen kuin on aika avata urku ja painaa kohti Lappia.

Teen kuitenkin pikaisen pitstopin Iisalmella, jossa olisi kiinnostavalta vaikuttava Olvin panimomuseo. Paikka on kuitenkin juuri sulkenut kun pääsen paikalle eli jää toiseen kertaan tämä visiitti. Viihdyn kuitenkin Iisalmessa sen verran, että syön jotain perusmättöä paikallisessa kinkkilässä – eipä näytä nämä menut juuri vaihtelevan vaikka olisi kuinka syvällä provinssissa…

Sitten tuleekin painettua aika lailla yhtä soittoa kohti Kuusamoa lukuun ottamatta pientä pysähdystä vähän ennen kyseistä kylää. Tämän stopin syynä on mielenkiintoinen taide-installaatio tien varrella, joka koostuu sadoista variksenpelätintä muistuttavista hahmoista. Aika hämmentävä näky pimenevässä illassa – varsinkin kun paikka on lähes autio!

Kuusamoon saavuttaessa on kello jo lähempänä yhdeksää ja en jaksa enää lähteä jatkamaan Rukalle asti, josta varmasti löytyisi majoitusta. Päätän jäädä old school-henkiseen Hotelli Kuusamoon, jossa on varmaan enemmän populaa talvikaudella. Vähän suolaisen hintainen yö kirpaisee mutta onpahan ihan mukava yösija kuitenkin. Kuusamon yö on arvatun hiljainen ja menen ajoissa nukkumaan.

14.7.2015 Kuusamo
Tänään on aika reippailla ja pikaisen aamiaisen jälkeen auton nokka kääntyy kohti Juuma-nimistä paikkaa, josta lähtee yksi Suomen kuuluisimmista retkeilyreiteistä eli Karhunkierros. Ei ole kuitenkaan tarkoitus talsia sitä koko yli 80km rundia vaan tehdä päiväretki kiertäen pienempi versio tästä reitistä. Kyseessä on siis noin 12 km tallustelu merkityillä reiteillä eli ei mitään erityisen extremeä ole tiedossa.

Juuman leirintäalueen parkkipaikka on aika tukossa mutta onneksi vielä joku vapaa väli löytyy – on siis ilmeisesti aika lailla väkeä patikoimassa. Sää on viileä mutta onneksi vain puolipilvinen eli ihan hyvä reippailuilma - ei siis liian kuuma eikä kostea.

Kierros alkaa parilla näyttävällä sillalla ja muutenkin varsin hienoilla maisemilla. Jengiä on liikkeellä aika runsaasti mutta ei kuitenkaan häiritsevän paljon. Väkeä on lähes vauvasta vaariin vaikka ei tämä nyt ihan päiväkävelymaastoa olekaan. Maasto on joko polkua tai laudoilla päällystettyä kulkuväylää. Pahimpiin nousuihin on rakennettu portaat joten mitään äärimmäistä erämaaafiilistä täältä on turha hakea. Korkeuseroja on paljon ja näistä rankin on kuuluisa ”300 portaaan” nousu, joka tulee allekirjoittaneella koettua onneksi alaspäin – onpahan aikamoinen kapuaminen joka tapauksessa!

Maisemat ovat kyllä vaikuttavia koko matkan ajan ja Karhunkierroksella saa hyvän läpileikkauksen Suomen luontoon eli kaikkea mahdollista koskista erämaamaisemiin ja tietenkin syvässä kurussa lipuva joki on upea. Kierrokseen menee rauhallisella tahdilla noin viitisen tuntia ja kyllä ainakin nykyisellä kunnolla tässä on ihan riittävä päivämatka vaikka selässä ei edes ollut mitään kunnon kantolaitetta puhumattakaan leiriytymisvälineistä!

Ajelen takaisin Kuusamoa kohti ja päätän etsiä majoitusta Rukalta, jossa on tullut oltua viimeksi yli 20v sitten. Keskus on auki myös kesäisin mutta mitään talven veroista elämää on turha odottaa vaikka kiitettävästi on tarjolla aktiviteetteja myös kesäaikaankin. Myös täältä löytyy Rantasipi, jonka kesähinta on ihan käypä tarjous, johon väsynyt matkalainen tarttuu.

Rinteiden alla on pienimuotoinen alppikylä, jonka palveluista suurin osa on suljettuna kun kesäilta lähestyy kello yhdeksää. Tyydyn aterioimaan hotellin ravintolassa ja menen (taas) ajoissa nukkumaan… Onpahan outo fiilis olla puolityhjässä hiihtokeskuksessa keskellä yötöntä yötä!

15.7.2015 Kuusamo
Päätän jäädä vielä yhdeksi yöksi Kuusamoon, vaikka sää on edelleen kolea (aamulla mittarissa alle 10 astetta!). Onneksi ei taaskaan sada, vaan puolipilvisessä kelissä pääsee viettämään tätäkin päivää. Tämän päivä teemana on tutustua paikalliseen eläinmaailmaan. Ensimmäinen kohde on vajaan kymmenen kilometrin päässä oleva Erä-Susi, jossa pidetään varsin massiivista husky-tarhaa ja paikan päältä löytyy muitakin elukoita kuten poroja ja lampaita.

Paikan vetonaula on kuitenkin noin pari sataa koiraa, jotka talvikaudella kiskovat etelän turisteja rekiretkillä läpi pohjoisen tundran. Kesäkaudella mustit kuitenkin oleilevat lähinnä häkeissä ja ulvovat kilpaa niitä ihmettelemään tuleville kaksijalkaisille. Koiria on tosiaan valtava määrä ja niitä tuntuu olevan joka lähtöön – osa on säyseitä ja toiset taas vaikuttavat hyvinkin aggressiivisilta. Huskyt ovat myös aika monimuotoisia eli osa on ”perinteisiä” sinisilmäisiä versioita mutta näiden lisäksi löytyy myös yksilöitä, joilla on toinen silmä ruskea ja toinen sininen!

Matka jatkuu noin 30km Kuusamosta etelään kohti Suomen Suurpetokeskusta, josta löytyy nimensä mukaisesti kaikenlaisia lihansyöjiä ja erityisesti karhuja. Kyseessä on siis pienimuotoinen eläintarha, jossa asustaa karhujen lisäksi susia, kettuja, ilveksiä ja jokunen poro. Karhut ovat ”orpoja” eli mm. ilman emoa jääneitä poikasia, jotka on ”adoptoitu” ja ovat eläneet vankeudessa pienestä pitäen. Parempi sekin kuin kuolla villissä luonnossa mutta jää silti vähän sekalaiset fiilikset tästä paikasta. Aika show-meiningillä turreja opastetaan läpi häkkien ja karhut esittävät vaikka mitä temppuja kun vain ruokaa on tarjolla…

Rukan illassa on taas hiljaista ja aika rennosti menee loppupäivä eli ei mitään after skitä tänäänkään.

16.7.2015 Kuusamo – Saariselkä
Tänään on vaihteeksi aurinkoinen aamu mutta lämpötila on edelleen siinä kymmenen asteen tienoilla joten eipä tämä tästä kesäksi juuri tunnu kääntyvän… Sininen taivas kuitenkin innostaa ajelemaan hiihtohissillä Rukan huipulle, josta avautuu hyvät näköalat joka suuntaan. Eipä hiihtokeskus kesäaikaan tosin ole mikään varsinainen kansallismaisema, mutta eipä ole ensimmäinen kerta kun tulee ihmeteltyä rinteitä ilman lumipeitettä.

Vaihtoehtoja alas menoon on useampia eli joko hissillä takaisin tai sitten kelkka alle ja vähän vauhdikkaammin alas. Tänne on siis viritetty vastaava kesäkelkkarata kuin mitä joskus vuosia sitten tuli kokeiltua Rovaniemellä. Vauhti ei ole järin huimaa ja suurin osa muista kelkkailijoista onkin lapsiperheitä.

Kelkkailun jälkeen on taas aika suunnata auton nokka kohti pohjoista ja ajaa taas jokunen sata kilometriä eteenpäin. Tämä pätkä on aika lailla odotetun tylsää autiota tietä suurimmilta osin. Pikainen stoppi Pelkosenniemellä tarjoaa Andy McCoyn patsaan, joka on sen verran pieni että ajan aluksi sen ohi.

Ennen majapaikan hakemista on ohjelmassa päivän toinen pysähdys Tankavaarassa, jossa ehdin nopeasti vilkaista Kultamuseon ennen paikan sulkeutumista. Lisäksi museon ulkopuolella on kaikenlaista kullankaivuuseen liittyvää rekvisiittaa kuten taatusti väärässä paikassa oleva ”villin lännen kylä”.

Tämän päivän yöpyminen on Saariselällä, jossa en ole koskaan aiemmin käynyt – edes talvella. Rukan tapaan täälläkin näyttää olevan jonkin verran aktiviteetteja mutta aika hiljaiselta näyttää. Päätän siirtyä astetta edullisempaan majoitukseen ja tämä yö menee jossain matkustajakodin oloisessa paikassa paikallisen pubin takana olevassa rakennuksessa. Saariselkä ei vaikuta ainakaan kesäaikaan kovin kiinnostavalta paikalta ja ilta menee lähinnä kirjaa lukiessa. Varsinaiseen Lappiin saapumisen kunniaksi nautin poronkäristyksen Kuukkeli-kaupan yhteydessä olevassa kuppilassa.

17.7.2015 Saariselkä – Lemmenjoki
Täältäkin löytyisi varmasti kaikenlaista patikointireittiä vaikka muille jakaa mutta Saariselkä ei inspiroi vaan päätän jatkaa matkaa ”oikeaan” erämaahan. Aamiainen nautitaan tänään pienen ajomatkan jälkeen Kaunispään huipulla, sillä eilisen hieman kulahtaneen oloinen yöpaikka ei tarjoa notkuvia buffet-pöytiä vaan tällä kertaa on otettava omat eväät lähikaupasta mukaan.

Kaunispäälle pääsee ajamaan huipulle asti ja sieltä avautuu kieltämättä vaikuttavat tunturimaisemat joka suuntaan. Taas näkyy jokunen kesätauolla oleva hiihtohissi ja muuta talvikauteen kuuluvaa rekvisiittaa. Lähinnä seniorisarjaa edustavaa matkaajaa on kuitenkin kiitettävästi paikalla ja kahvilakin näyttää olevan auki. Syön eväsleivät maisemia ihaillen ja näkötorniin kiipeämisen jälkeen on aika ajaa Ivaloon.

Tämä ”pikkukaupunki” on tuttu lukuisilta nuoruusvuosien reissuilta ja eipä taaskaan moni asia ole muuttunut. Viimeksi kävin täällä vuonna 2008 mutta tosiaan aika samalta näyttää. Paikallisesta matkamuistomyymälästä löytyy kaivattu Lemmenjoen kartta ja sitten onkin aika jatkaa matkaa.

Ajan kohti Inaria ja käyn matkan varrella tsekkaamassa Karhunpesäkiven – sekin on tullut ihmeteltyä varmaan pariinkin kertaan mutta kyseinen kohde on useammankin visiitin arvoinen. Inarissa tuntuu yhtä lailla aika pysähtyneen ja tämäkin pysähdys jää lyhyeksi. Ostan Kuukkelista evästä tulevaa retkeä varten ja syön myöhäisen lounaan uuden Inari-hotellin ravintolassa. Kyseinen mesta oli joskus kauan aikaa sitten linja-autoaseman kuppila…

Sitten onkin edessä siirtymä Lemmenjoelle eli Kittilän suuntaan. Tämä yö menee kuitenkin vielä Ahkun Tuvilla ennen kuin huomenna olisi tarkoitus siirtyä erämaahan yhdeksi yöksi. Otan saunallisen mökin mutta löylyt osoittautuvat kehnoiksi - hyvä jos 60 astetta lämpöä saa kiukaasta irti! Paikan isäntä antaa arvokkaita vinkkejä venekuljetuksista ja kalapaikoista. Näiden perusteella päätän huomenna ottaa kyydin ”vuoroveneellä” noin vajaan 10 km päässä olevalle telttapaikalle. Lemmenjokihan on kansallispuistoaluetta eli leiriytyminen on rajoitettu merkityille paikoille.

18.7.2015 Lemmenjoki
Aamu on onneksi vain puolipilvinen ja lämpömittari on edellisten päivien tapaan jämähtänyt 15 asteeseen. Syötyäni pikaisen aamiaisen mökissä on aika raahata eilen pakkaamani rinkka selkään – tosin vain lyhyeksi toviksi jotta saan roudattua kamat laiturille, josta lähtee päivittäinen venekyyti aina Lemmenjoen kulta-alueille asti. Väkeä on kyydissä aika lailla – varmaan parikymmentä ihmistä ahtautuu hieman kirkkovenettä muistuttavaan menopeliin, joka liikkuu Yamahan perämoottorilla.

Kyyti kustantaa 15 euroa eli ihan halpa hupi ei ole kyseessä. Matka on kyllä hieno kokemus ja on kyllä mukava nähdä taas aitoa Lapin erämaata useamman vuoden tauon jälkeen. Vene telakoituu laituriin noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen ja muun seurueen jatkaessa matkaa on aika ottaa taas hetkeksi rinkka selkään ja talsia telttapaikalle.

Onneksi leiripaikalla ei ole ketään muita ja saan nauttia hiljaisuudesta lukuun ottamatta muutamaa venettä ja satunnaisia kulkijoita hieman leirin yläpuolella kulkevalla polulla. Telttapaikalta löytyy tulisija, polttopuuta ja penkit eli kaikki ”perusleiriin” tarvittavat tykötarpeet. Taivas näyttää pilvistyvän mutta ainakaan vielä ei sada.

Pystytän vanhan uskollisen palvelijani eli ikivanhan Everest-teltan, joka on onneksi edelleen ehjä ja nousee nopeasti vanhalla rutiinilla. Kokkailen hernekeittoa pakissa yhtä lailla vanhojen reissujen tyyliin – eipä nykyään tule tätäkään herkkua syötyä muuta kuin tällaisissa erikoistilanteissa! Lepäilen hetken teltassa ennen kuin on aika lähteä narraamaan kalaa.

Joki on leiripaikan ympäristössä kapeimmillaan ja löytyy sekä virta- että suvantopaikkoja eli hyvinkin potentiaalisia apajia siis. Heittelen sekalaisia vieheitä (jotka nekin ovat kaikki vähintään 20v vanhoja) ja liikkeellä näyttää olevan lähinnä kalanpoikasia. Saan kuitenkin aika pian pikkuahvenen, jonka päätän ottaa talteen - onpahan ainakin jotain paistettavaa illaksi. Mitään jalokalaa ei valitettavasti tartu uistimiin ja palaan reilun tunnin retken jälkeen leiriin. Välillä sataa myös jonkun verran eli pääsenpä nauttimaan myös tästäkin luonnonilmiöstä, kuten Lapin reissuihin yleensä kuuluukin.

On aika kokkailla illallista ja tarjolla on taas yksi nuoruusvuosien Lapinreissujen klassikko eli Meksikon pata – Pirkan versio tällä kertaa. Eli noin 20 minuuttia keittelyä pakissa saa aikaiseksi riisimössön, jossa on herkullisia ”nötköttisiivuja” eli perinteistä nauta-sika –säilykelihaa siis. Kuulostaa pahalta, mutta maistuu hyvältä leirioloissa!

Käyn kalastamassa vielä toiseen kertaan mutta tulokset ovat heikkoja. Yksi alamittainen harjus tarttuu kyllä vieheeseen mutta isommista eväkkäistä ei ole havaintoja. Palaan leiriin ja keitän teet keskiyön lähestyessä. On edelleen yöttömän yön aika näillä leveysasteilla eli varsinaista hämärää ei ole havaittavissa. Istuskelen iltanuotiolla varmaan yhteen asti kunnes on aika käydä nukkumaan. Telttamajoitus tuntuu totutun epämiellyttävältä ja kieriskelen makuupussissa varmaan pari tuntia ennen kuin uni tulee. Aika viileä on pohjoisen yö ja lämpötila laskee varmaan lähemmäksi viittä astetta…

19.7.2015 Lemmenjoki – Kurikka
Huonosti nukutun yön jälkeen herään sateen ropinaan. Aamupala jää väliin, sillä pitäisi ehtiä aamuveneeseen ja purkaa vielä leiri ennen sitä. Telttaa pitää pakata märkänä mutta eiköhän sen saa kuivateltua myöhemminkin. Venekyyti tulee täsmällisesti ja tällä kertaa porukkaa on huomattavasti vähemmän kuin eilen.

Ennen palaamista Ahkun Tuville jatkan vielä veneen kyydissä kohti joen yläjuoksua ja käyn tutustumassa kuuluisiin putouksiin, joita voi ihailla noin tunnin ajan odotellessa veneen paluuta Kultalasta. Tämä osoittautuu hyväksi suunnitelmaksi, sillä paikka on vaan upea! Lukuisat kosket ja putoukset seuraavat toinen toisiaan kapeassa kanjonissa, jonka huipulta on hienot näkymät aina joelle asti. Tunnissa ei käy aika pitkäksi vaan uusia kuvakulmia löytyy kyllä koko ajalle.

Sitten onkin aika ajella veneellä vajaa tunti takaisin päin ja valmistautua paluumatkaan. Tupien vieressä olevalta leirintäalueelta löytyy suihku ja huuhtelen hiet pois ja vaihdan savulta sekä Offilta lemuavat vaatteet tuoreempiin ja suuntaan auton kohti etelää. Tuli kyllä hyviä muistoja vanhoista eräretkistä mieleen ja olisi hauska tehdä joskus pidempikin keikka rinkka selässä kairalle…

Tämän päivän taipaleesta tulee tämän retken pisin siirtymä ja kilometrejä tulee mittariin varmaan lähemmäksi 800. Tavoitteena on ehtiä yöpymään vanhassa mummolassa Kurikassa ja se vaatii aika monta tuntia tien päällä eli reitti kulkee ensin Kittilään, sitten Ouluun ja lopulta Seinäjoen kautta määränpäähän. Pysähdykset jäävät vähiin. Kittilässä on pakko putsata auton takalasi ravasta, sillä yllättäen piti ajaa reilu 50 km soratietä sateessa. Kemissä on ruokatauko ja syön jonkun käsittämättömän ”fantasia-pizzan” paikallisessa kebab-kuppilassa – on lieviä vaikeuksia saada syötyä koko lätty sillä täytettä on aivan käsittämätön määrä!

Lopulta joskus puolenyön jälkeen saavun vanhan tutun punaisen tuvan luo ja on aika mennä nukkumaan tuttuun vinttikamariin…

20.7.2015 Kurikka

Aurinkoinen päivä menee rennoissa merkeissä. Pikainen visiitti ”kirkolle” on tarpeen ruokavarastojen täydentämiseksi mutta muuta ohjelmaa ei tähän päivään kuulu (paitsi auringossa makoilua ja grillaamista myöhemmin illalla).

21.7.2015 Kurikka – Espoo

Tämä reissu päättyy tuttuun noin 300km ajomatkaan, joka alkaa joskus lähempänä kello kuutta illalla. Sitä ennen on aikaa eilisen tapaan nauttia auringonpaisteesta vaikka lämpötila ei ihan hellelukemiin kohoakaan!