Suomirundi - 2015
![]() Kohteet:
12.7.2015 Espoo –
Kuopio Ensimmäinen kohde olkoon Kuopio, jossa on tullut vietettyä jotain lapsuuden kesiä ja kerran tuli poikettua myöhemmällä iällä sen verran että kävin tsekkaamassa Puijon tornin ja torin meiningit mutta muuten tämä kalakukkokaupunki on aika vieras kohde. Matka taittuu kohtuullisen nopeasti ja joskus seitsemän maissa olen hiljaisella Kuopion torilla. Ilta ei ihan heti
hämärry joten on aikaa tsekata paikallinen venesatama ja tallustella
hiljaisessa kaupungissa. Liekö sunnuntai syynä mutta eipä edes kesä-Suomesta
löydy juurikaan elämää tänne Savon sydämeen? 13.7.2015 Kuopio
– Kuusamo Teen kuitenkin
pikaisen pitstopin Iisalmella, jossa olisi kiinnostavalta vaikuttava Olvin
panimomuseo. Paikka on kuitenkin juuri sulkenut kun pääsen paikalle eli jää
toiseen kertaan tämä visiitti. Viihdyn kuitenkin Iisalmessa sen verran, että
syön jotain perusmättöä paikallisessa kinkkilässä – eipä näytä nämä menut juuri
vaihtelevan vaikka olisi kuinka syvällä provinssissa… Sitten tuleekin painettua aika lailla yhtä soittoa kohti Kuusamoa lukuun ottamatta pientä pysähdystä vähän ennen kyseistä kylää. Tämän stopin syynä on mielenkiintoinen taide-installaatio tien varrella, joka koostuu sadoista variksenpelätintä muistuttavista hahmoista. Aika hämmentävä näky pimenevässä illassa – varsinkin kun paikka on lähes autio! 14.7.2015 Kuusamo Juuman leirintäalueen parkkipaikka on aika tukossa mutta onneksi vielä joku vapaa väli löytyy – on siis ilmeisesti aika lailla väkeä patikoimassa. Sää on viileä mutta onneksi vain puolipilvinen eli ihan hyvä reippailuilma - ei siis liian kuuma eikä kostea. Maisemat ovat
kyllä vaikuttavia koko matkan ajan ja Karhunkierroksella saa hyvän
läpileikkauksen Suomen luontoon eli kaikkea mahdollista koskista
erämaamaisemiin ja tietenkin syvässä kurussa lipuva joki on upea. Kierrokseen
menee rauhallisella tahdilla noin viitisen tuntia ja kyllä ainakin nykyisellä
kunnolla tässä on ihan riittävä päivämatka vaikka selässä ei edes ollut mitään
kunnon kantolaitetta puhumattakaan leiriytymisvälineistä! Ajelen takaisin
Kuusamoa kohti ja päätän etsiä majoitusta Rukalta, jossa on tullut oltua
viimeksi yli 20v sitten. Keskus on auki myös kesäisin mutta mitään talven
veroista elämää on turha odottaa vaikka kiitettävästi on tarjolla
aktiviteetteja myös kesäaikaankin. Myös täältä löytyy Rantasipi, jonka
kesähinta on ihan käypä tarjous, johon väsynyt matkalainen tarttuu. Rinteiden alla on
pienimuotoinen alppikylä, jonka palveluista suurin osa on suljettuna kun
kesäilta lähestyy kello yhdeksää. Tyydyn aterioimaan hotellin ravintolassa ja
menen (taas) ajoissa nukkumaan… Onpahan outo fiilis olla puolityhjässä
hiihtokeskuksessa keskellä yötöntä yötä! 15.7.2015 Kuusamo Paikan vetonaula on kuitenkin noin pari sataa koiraa, jotka talvikaudella kiskovat etelän turisteja rekiretkillä läpi pohjoisen tundran. Kesäkaudella mustit kuitenkin oleilevat lähinnä häkeissä ja ulvovat kilpaa niitä ihmettelemään tuleville kaksijalkaisille. Koiria on tosiaan valtava määrä ja niitä tuntuu olevan joka lähtöön – osa on säyseitä ja toiset taas vaikuttavat hyvinkin aggressiivisilta. Huskyt ovat myös aika monimuotoisia eli osa on ”perinteisiä” sinisilmäisiä versioita mutta näiden lisäksi löytyy myös yksilöitä, joilla on toinen silmä ruskea ja toinen sininen! Rukan illassa on
taas hiljaista ja aika rennosti menee loppupäivä eli ei mitään after skitä
tänäänkään. 16.7.2015 Kuusamo
– Saariselkä
Kelkkailun
jälkeen on taas aika suunnata auton nokka kohti pohjoista ja ajaa taas jokunen
sata kilometriä eteenpäin. Tämä pätkä on aika lailla odotetun tylsää autiota
tietä suurimmilta osin. Pikainen stoppi Pelkosenniemellä tarjoaa Andy McCoyn
patsaan, joka on sen verran pieni että ajan aluksi sen ohi. Ennen majapaikan
hakemista on ohjelmassa päivän toinen pysähdys Tankavaarassa, jossa ehdin
nopeasti vilkaista Kultamuseon ennen paikan sulkeutumista. Lisäksi museon
ulkopuolella on kaikenlaista kullankaivuuseen liittyvää rekvisiittaa kuten
taatusti väärässä paikassa oleva ”villin lännen kylä”. Tämän päivän
yöpyminen on Saariselällä, jossa en ole koskaan aiemmin käynyt – edes talvella.
Rukan tapaan täälläkin näyttää olevan jonkin verran aktiviteetteja mutta aika
hiljaiselta näyttää. Päätän siirtyä astetta edullisempaan majoitukseen ja tämä
yö menee jossain matkustajakodin oloisessa paikassa paikallisen pubin takana
olevassa rakennuksessa. Saariselkä ei vaikuta ainakaan kesäaikaan kovin
kiinnostavalta paikalta ja ilta menee lähinnä kirjaa lukiessa. Varsinaiseen
Lappiin saapumisen kunniaksi nautin poronkäristyksen Kuukkeli-kaupan yhteydessä
olevassa kuppilassa. 17.7.2015
Saariselkä – Lemmenjoki Kaunispäälle pääsee ajamaan huipulle asti ja sieltä avautuu kieltämättä vaikuttavat tunturimaisemat joka suuntaan. Taas näkyy jokunen kesätauolla oleva hiihtohissi ja muuta talvikauteen kuuluvaa rekvisiittaa. Lähinnä seniorisarjaa edustavaa matkaajaa on kuitenkin kiitettävästi paikalla ja kahvilakin näyttää olevan auki. Syön eväsleivät maisemia ihaillen ja näkötorniin kiipeämisen jälkeen on aika ajaa Ivaloon. Ajan kohti Inaria
ja käyn matkan varrella tsekkaamassa Karhunpesäkiven – sekin on tullut
ihmeteltyä varmaan pariinkin kertaan mutta kyseinen kohde on useammankin
visiitin arvoinen. Inarissa tuntuu yhtä lailla aika pysähtyneen ja tämäkin
pysähdys jää lyhyeksi. Ostan Kuukkelista evästä tulevaa retkeä varten ja syön
myöhäisen lounaan uuden Inari-hotellin ravintolassa. Kyseinen mesta oli joskus
kauan aikaa sitten linja-autoaseman kuppila… Sitten onkin
edessä siirtymä Lemmenjoelle eli Kittilän suuntaan. Tämä yö menee kuitenkin
vielä Ahkun Tuvilla ennen kuin huomenna olisi tarkoitus siirtyä erämaahan
yhdeksi yöksi. Otan saunallisen mökin mutta löylyt osoittautuvat kehnoiksi -
hyvä jos 60 astetta lämpöä saa kiukaasta irti! Paikan isäntä antaa arvokkaita
vinkkejä venekuljetuksista ja kalapaikoista. Näiden perusteella päätän huomenna
ottaa kyydin ”vuoroveneellä” noin vajaan 10 km päässä olevalle telttapaikalle.
Lemmenjokihan on kansallispuistoaluetta eli leiriytyminen on rajoitettu
merkityille paikoille. 18.7.2015
Lemmenjoki Kyyti kustantaa
15 euroa eli ihan halpa hupi ei ole kyseessä. Matka on kyllä hieno kokemus ja
on kyllä mukava nähdä taas aitoa Lapin erämaata useamman vuoden tauon jälkeen.
Vene telakoituu laituriin noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen ja muun seurueen
jatkaessa matkaa on aika ottaa taas hetkeksi rinkka selkään ja talsia
telttapaikalle. Onneksi
leiripaikalla ei ole ketään muita ja saan nauttia hiljaisuudesta lukuun
ottamatta muutamaa venettä ja satunnaisia kulkijoita hieman leirin yläpuolella
kulkevalla polulla. Telttapaikalta löytyy tulisija, polttopuuta ja penkit eli
kaikki ”perusleiriin” tarvittavat tykötarpeet. Taivas näyttää pilvistyvän mutta
ainakaan vielä ei sada. Pystytän vanhan uskollisen palvelijani eli ikivanhan Everest-teltan, joka on onneksi edelleen ehjä ja nousee nopeasti vanhalla rutiinilla. Kokkailen hernekeittoa pakissa yhtä lailla vanhojen reissujen tyyliin – eipä nykyään tule tätäkään herkkua syötyä muuta kuin tällaisissa erikoistilanteissa! Lepäilen hetken teltassa ennen kuin on aika lähteä narraamaan kalaa. On aika kokkailla
illallista ja tarjolla on taas yksi nuoruusvuosien Lapinreissujen klassikko eli
Meksikon pata – Pirkan versio tällä kertaa. Eli noin 20 minuuttia keittelyä
pakissa saa aikaiseksi riisimössön, jossa on herkullisia ”nötköttisiivuja” eli
perinteistä nauta-sika –säilykelihaa siis. Kuulostaa pahalta, mutta maistuu
hyvältä leirioloissa! Käyn kalastamassa
vielä toiseen kertaan mutta tulokset ovat heikkoja. Yksi alamittainen harjus
tarttuu kyllä vieheeseen mutta isommista eväkkäistä ei ole havaintoja. Palaan
leiriin ja keitän teet keskiyön lähestyessä. On edelleen yöttömän yön aika
näillä leveysasteilla eli varsinaista hämärää ei ole havaittavissa. Istuskelen
iltanuotiolla varmaan yhteen asti kunnes on aika käydä nukkumaan.
Telttamajoitus tuntuu totutun epämiellyttävältä ja kieriskelen makuupussissa
varmaan pari tuntia ennen kuin uni tulee. Aika viileä on pohjoisen yö ja
lämpötila laskee varmaan lähemmäksi viittä astetta… 19.7.2015
Lemmenjoki – Kurikka Sitten onkin aika
ajella veneellä vajaa tunti takaisin päin ja valmistautua paluumatkaan. Tupien
vieressä olevalta leirintäalueelta löytyy suihku ja huuhtelen hiet pois ja
vaihdan savulta sekä Offilta lemuavat vaatteet tuoreempiin ja suuntaan auton
kohti etelää. Tuli kyllä hyviä muistoja vanhoista eräretkistä mieleen ja olisi
hauska tehdä joskus pidempikin keikka rinkka selässä kairalle… Tämän päivän
taipaleesta tulee tämän retken pisin siirtymä ja kilometrejä tulee mittariin
varmaan lähemmäksi 800. Tavoitteena on ehtiä yöpymään vanhassa mummolassa
Kurikassa ja se vaatii aika monta tuntia tien päällä eli reitti kulkee ensin
Kittilään, sitten Ouluun ja lopulta Seinäjoen kautta määränpäähän. Pysähdykset
jäävät vähiin. Kittilässä on pakko putsata auton takalasi ravasta, sillä
yllättäen piti ajaa reilu 50 km soratietä sateessa. Kemissä on ruokatauko ja
syön jonkun käsittämättömän ”fantasia-pizzan” paikallisessa kebab-kuppilassa –
on lieviä vaikeuksia saada syötyä koko lätty sillä täytettä on aivan
käsittämätön määrä! Lopulta joskus
puolenyön jälkeen saavun vanhan tutun punaisen tuvan luo ja on aika mennä
nukkumaan tuttuun vinttikamariin… 20.7.2015 Kurikka Aurinkoinen päivä
menee rennoissa merkeissä. Pikainen visiitti ”kirkolle” on tarpeen
ruokavarastojen täydentämiseksi mutta muuta ohjelmaa ei tähän päivään kuulu
(paitsi auringossa makoilua ja grillaamista myöhemmin illalla). 21.7.2015 Kurikka
– Espoo Tämä reissu
päättyy tuttuun noin 300km ajomatkaan, joka alkaa joskus lähempänä kello kuutta
illalla. Sitä ennen on aikaa eilisen tapaan nauttia auringonpaisteesta vaikka
lämpötila ei ihan hellelukemiin kohoakaan! |