Pune ja Goa - 2014

Edellisestä työreissustani Intiaan oli kulunut jo useampi vuosi eli en epäröinyt, kun tuli seuraava mahdollisuus tarjolle.

Tällä kertaa työkuviot veivät Puneen, joka on Intian skaalalla ehkä keskikokoinen kaupunki noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Mumbaista.

Myös legendaarinen Goa oli samalla suunnalla tätä valtavaa maata, joten päätin yhdistää tämän reissun muutaman päivän lomaan Goalla. Eli duunien jälkeen ehdin nauttia hetken rannoista ja auringonpaisteesta ennen kuin oli aika palata Suomen syksyyn.

Rantalomailun kannalta Etelä-Goa olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto kuin takavuosien hippikulttuuriin liitetty pohjoisempi alue. Halusin kuitenkin nähdä myös goa trance-skeneen liittyvät mestat kuten esim. Anjuna Beach eli vastoin paikallisten kollegoideni suosituksia buukkasin siis hotellin Pohjois-Goalta.

Rannat olivat tosiaan pieni pettymys (likaisia ja täynnä lehmiä) eikä hippeilystä tullut juurikaan havaintoja. Kokonaisuutena tämä oli kyllä hyvä reissu, sillä kyllähän pari ranta- / uima-allaspäivää ja hyvää ruokaa lämpimässä ilmanalassa aina Suomen loppusyksyn voittavat!

28-29.10.2014 Helsinki – Delhi – Mumbai – Pune:
Kolmas työreissu Intiaan alkaa varsin tuskallisella matkustamisella kun kohteena on Pune. Yhteysvaihtoehtoja on monta ja kaikki vaativat vähintään yhden transferin lentäen – matka-aikaa saa varata joka tapauksessa parikymmentä tuntia.

Saavun puolityhjälle Helsinki-Vantaalle noin 50 minuuttia ennen lähtöä ja checkinissä höpistään jotain sellaista, että lähtöselvitys olisi mennyt kiinni tuntia ennen lähtöä! Mitähän on tapahtunut 45 min minimivaihtoajoille? Onneksi tein mobiili-checkinin taksissa joten mutinaa tulee lähinnä laukusta, johon lätkäistään joku last minute checkin-lappunen…

Finskin kone ei ole läheskään täynnä joten saan nauttia keskirivin paikasta ilman vieruskaveria. Lento on aika tuskainen sillä se sekä lähtee että saapuu liian aikaisin nukkumisen kannalta. Niinpä vietin tylsät lähes 7 tuntia lähinnä leffojen ja sanaristikoiden parissa…

Delhissä pitää kaikkien matkustajien viedä matkatavarat tullin läpi joten parin tunnin vaihtoaika meni nopeasti odotellessa erilaisissa jonoissa. Jet Airwaysin jatkolento oli puolisen tuntia myöhässä ja meinasin nukahtaa istuma-asentoon sitä odotellessani. Lento oli nopea parin tunnin pomppu, jonka jälkeen olin Mumbain kentällä etsimässä firman autokuskia, jonka pitäisi viedä minut noin 150 km päässä olevaan Puneen.

Ukkeli löytyikin oikeasta paikasta (tosin höpötteli olleensa aluksi ulkomaan terminaalissa) ja lähdemme pikaisesti matkaan. Auto on joku Toyotan katumaasturi, jossa tulee lähinnä nuokuttua. Liikenne Mumbain jälkeen on intialaisella skaalalla rauhallista ja Puneen saavutaan noin kolmen tunnin kuluttua. Westin-hotelli osoittautuu mainioksi. Kun pääsen vihdoin huoneeseen menen pikaisesti nukkumaan, sillä reissua on tullut tehtyä varmaan parisen kymmentä tuntia ilman kunnon unia…

30-31.10.2014 Pune:
Seuraavat pari päivää menee lähinnä töiden merkeissä. Autokyyti vie aamulla konttorille, joka on vajaan puolen tunnin päässä. Sama heppu odottelee sitten illalla ja vie takaisin hotellille tai tarvittaessa dinnerille, ostoksille tai mihin tahansa haluatkaan! Torstaina en jaksa lähteä kaupungille vaan fiilistelen hotellin executive loungessa ilmaisten drinkkien ja ruoan merkeissä mutta perjantaina lähden tiimiläisten kanssa syömään Barbeque Nation –nimiseen paikkaan, joka osoittautuu mainioksi paikallisten suosimaksi ravintolaksi. Ideana on ”grillailla” pöydässä kaikenlaisia vartaita, joiden lisäksi löytyy vielä varsinainen pääruoka eli notkuva buffet-pöytä!

1.11.2014 Pune:
Päätän täydentää vaatevarastoa ja lähden vähän ennen puoltapäivää autokuskini kyydillä Phoenix Mallille, josta löytyy kauppoja joka lähtöön. Merkkituotteet ovat selkeästi halvempia kuin Suomessa ja tuntemattomat merkit vielä edullisempia. Päädyn ostamaan Marks & Spenceriltä nipun housuja ja yhden puvun. Ilokseni kuulen housujen lyhentämisen kuuluvan hintaan ja se onnistuu noin tunnissa!

Odotellessani käyn kuskin kanssa tsekkaamassa lähistöllä olevan Aga Khanin palatsin, joka ei varsinaisesti säväytä. Hieman pölyisen ja kulahtaneen oloinen paikka, joka on kuuluisa erityisesti siitä, että Gandhi oli aikanaan vangittuna kyseisessä paikassa.

Ajelen takaisin ostarille hakemaan vaatteet, jotka on lyhennetty täsmälleen oikean mittaisiksi! Matkalla hotellille poikkean pikaisesti tsekkaamassa kuuluisan Osho Meditation – resortin, joka on tältä päivältä jo sulkeutunut, katsotaan pitäisikö huomenna kokeilla jotain sessiota siellä? Palaan hotellille ja käytän loppuillan rentoutumiseen ja Goan lentojen sekä majoituksen säätämiseen.

2.11.2014 Pune:
Autokuski saapuu jo joskus yhdeksän maissa vaikka sanoin että tulisi joskun puolilta päivin. Koitan nukkua herättyäni respan puhelinsoittoon mutta siitä ei oikein tule mitään. Lähden sitten taas puolen päivän maissa liikkeelle vaikka hieman väsyttää – tuli katseltua formuloita pikkutunneille asti…

Tämän päivän ohjelmassa on tsekata pari museota, joita Punessa ei aivan liikaa ole. Aluksi kohteena on Raja Dinkar Kelkar Museum, jossa on sekalainen kokoelma kaikkea mahdollista jumalankuvista soittimiin ja aseisiin. Hieman nuhjuisen oloinen paikka tämäkin… Auton kyydistä näkee hyvän otoksen Punen varsinaista keskustaa, joka onkin hotellin nurkkia huomattavasti kaoottisempi alue – Intiaa aidoimmillaan siis. Eipä juuri tekisi mieli olla jalan liikkeellä näillä nurkilla!

Seuraavaksi onkin vuorossa hieman hankalampi rasti löytää eli Darshan Museum. Kuski ei meinaa millään löytää paikkaa, mutta onneksi otin puhelinnumeron ylös eilen kun etsin potentiaalisia kohteita Tripadvisorista. Mielenkiintoista huomata, että LP ei mainitse puoliakaan TA:n suosittelemista ja parhaat arvosanat saaneista mestoista (kuten tämäkin kohde). Museo on ilmainen ja keskittyy esittelemään paikallisen pyhimyksen Sadhu Vaswanin elämää. Kyseessä ei ole ihan perinteinen museo vaan noin 15 huonetta sisältävä multimedia-esitys, jossa käydään hyvin seikkaperäisesti läpi tämän heppulin elämää ja hyviä tekoja. Osa esityksistä on vaikuttavia ja osa menee hieman ohisektoriin – varsinkin loppuosa tuntuu kestävän ikuisuuksia. Koko setti on reippaat 90 minuuttia ja täytyy sanoa että vähempikin olisi riittänyt. Saan katsella loppupuoliskon showsta yksikseni kun intialaiset kyllästyvät jo puolessa välissä… Gurun opeista jää mieleen lähinnä kiteytys ”to be happy is to make others happy”.

Pyydän kuskia ajamaan Anmora Town Centeriin, jossa olin perjantaina syömässä. Testaan siellä paikallisen mikropanimon, jonka oluista osa maistuu varsin kummallisilta, osa on ihan ok (tarjolla on 5 pikkulasin setti maistiaisia). Ostan Marks&Spenceristä halpoja kauluspaitoja ja palaan taas hotellille…

3-4.11.2014 Pune:
Pari päivää menee taas töiden merkeissä. Käymme kollegoiden ja asiakkaiden kanssa hyvällä dinnerillä Le Meridien-hotellissa mutta muuten ei tule juurikaan liikuttua hotellin ja toimiston ulkopuolella. Käyn vielä kertaalleen Phoenixissa mutta matkalaukku alkaa olla sen verran täynnä että ostokset on nyt tehty.

4.11.2014 Pune - Goa:
Olen buukannut pari päivää lomaa työrupeaman päätteeksi ja puolen päivän maissa lähtee lento Goalle. En oikein  tiedä mitä odottaa – tarinat tämän päivän Goasta eivät ole kovin positiivisia. Olen päättänyt asettua vanhoille ”hippialueille” eli pohjois-Goalle, vaikka kaikki intialaisia kollegoitani myöten suosittelevat etelää, jossa olisi ilmeisesti parempia hotelleja ja rantoja. Mutta Anjunan legendaarinen hippiranta on nähtävä!

Punen pieneltä lentokentältä lähtee Air Indian lento puolilta päivin. Lentoyhtiö rokottaa heti pari kymppiä euroissa matkatavaran ylipainosta – näköjään on tullut tungettua vanhaan kunnon Samsoniteen sen verran paljon ostoksia, että 15 kg limitti menee kevyesti rikki! Lento on nopea tunnin siivu – kone näyttää harvinaisen likaiselta…

Goalla on kiinteähintaiset lentokenttätaksit eli mitään tinkimistä ei onneksi tarvi harjoittaa. Taksitiskillä seuraani liittyy virolainen heppu, joka ehdottaa taksin jakamista. Sehän toki sopii ja puolitamme noin parin kympin hintaisen kyydin ja istumme noin tunniksi romuläjän oloiseen cabiin. Virolainen on aito joogahippi, joka on menossa neljäksi kuukaudeksi Anjunalle joogaamaan. Ihan rennon oloinen tyyppi kuten arvata saattaa…

Matkaa rannoille on tosiaan reippaasti ja taksin ikkunasta näkyy lähinnä paikallista elämää ja vilkasta liikennettä. Hippejä ja goa trancen pauhua ei ole havaittavissa (enpä näitä varsinaisesti odottanutkaan)… Jokunen takkutukka tosin näkyy Anjunan nurkilla mutta muuten näyttää ihan normaalilta turistimeiningiltä.

Olen buukannut huoneen pienestä resortista Vagator Beachin lähettyviltä. Paikan löytäminen osoittautuu hieman haasteelliseksi mutta parin mutkan kautta löytyy varsin viehättäväksi osoittautuva paikka, jossa on myös Agodan varaus odottamassa. Vaihdan nopeasti simmarit jalkaan ja käyn testaamassa allasosaston. Hämmentävää kyllä altaalla on suomalainen perhe – ketään muita ei näy…

Poistun pikaisesti ja lähden katsomaan rantoja. Vagator Beach on vajaan kilometrin päässä. Matkan varrella on kaikenlaista kuppilaa ja kauppaa eli palveluita ainakin löytyy. Mitään suurempia rakennuksia ei täällä ole vaan sekalaisia yksikerroksisia tönöjä ja kojuja kapeiden teiden varrella.

Ranta on hämmentävä kokemus: valkoisen hiekan sijasta eteeni avautuu näkymä, jossa useampi joki virtaa läpi vuoroveden kasteleman tummanruskean hiekan, jolla temmeltää valtava määrä intialaisia. Kukaan ei varsinaisesti ota aurinkoa sillä hiekka on liian märkää makoilua varten. Ja aasialaiseen tapaan kukaan paikallisista ei halua ruskettua… Ihmisten lisäksi rannalla on myös lukuisia koiria ja lehmiä!  Kaiken kaikkiaan paikka vaikuttaa suoraan sanottuna saastaiselta ja ei voi kuin ihmetellä yleistä hälinää ja näköaloja!

Alkujärkytyksestä toivuttuani lähden talsimaan pitkin rantaa kohti Small Vagator Beachia ja sen takana olevaa Ozran Beachia, jotka osoittautuvat ainakin aavistuksen verran miellyttävämmiksi paikoiksi… Ozran Beachilta löytyy jopa kuivaa hiekkaa mutta edelleen joet ja purot kuljettavat veteen ties mitä saasteita! Istun johonkin kulahtaneen oloiseen rantakuppilaan tarkkailemaan tilannetta ja odottelemaan auringonlaskua. Nämä rannat eivät tosiaan houkuttele uimaan tai ottamaan aurinkoa, onneksi hotellin allasosasto vaikuttaa miellyttävältä. Baareissa ei näköjään soiteta mitään musiikkia, joten on turha odotella mitään Cafe del Mar-henkisiä auringonlasku-sessioita vaikka suunta olisikin sopivasti länteen…

Poistun illan hämärtyessä rannalta ja suunnistan kapeita teitä pitkin takaisin hotelliin. Nokialaisen navigaattori ohjaa oikeaan suuntaan mutta vähän ennen hotellia onnistun pudottamaan puhelimeni, josta särkyy lasi ja tämän reissun osalta navigointi on sitten siinä. Eipä tässä varsinaisesti kännyä olisi tarvinnutkaan, mutta pitää jostakin kehittää herätyskello!

Syön resortin ravintolassa varsin mauttoman oloisen kana-aterian – muilta osin ruoka on ollut todella hyvää koko viikon. Jämähdän hotellihuoneeseen kunnes nukahdan kohtuullisen ajoissa.

5.11.2014 Goa:
Nukun aika pitkään ja mietin pitäisikö lähteä tsekkaamaan joku kauempana oleva ranta. Laiskottaa ja päätän jäädä allas-osastolle – varsinkin kun tänään siellä ei näytä olevan ketään. Resortin muut vieraat suomalaisten lisäksi näyttävät olevan intialaisia. Vietän siis iltapäivän altaalla lähinnä auringonoton ja vedessä oleilun merkeissä. Illalla käyn testaamassa lähistöllä olevan Mango Tree-nimisen ravintolan, joka osoittautuu hyväksi. Siellä näkee myös hyvän läpileikkauksen alueen turisteista ja muista kantapeikoista: löytyy hipin oloisia harmaatukkaisia länsimaalaisia, venäläisiä turisteja, intialaisia ja jokunen reppureissaajakin…

Tämän päivän aktiviteetit jäivät kyllä aika vähiin mutta ihan ok viettää tällainenkin päivä välillä!

6.11.2014 Goa:
Tänään on aika katsastaa kuuluisa Anjunan ranta. Sinne on matkaa reilu kilometri ja päätän kävellä tämän matkan huolimatta paahtavasta auringosta. Matka osoittautuu helpoksi ja ranta löytyy helposti. Krääsäkojujen määrästä voi päätellä kuinka lähellä rantaa ollaan. Tarjolla on kaikki perusroina alkaen sarongeista aina pakollisiin Bob Marley-paitoihin… Jätän ostokset väliin sillä en ole hakemassa hippiosaston garderoobia, jonka saisi täältä kyllä kasaan alle aikayksikön!

Ranta on hieman parempi kuin Vagator mutta edelleen mistään maailmanluokan valkohiekkaisesta poukamasta ei voi puhua. Jengiä on kohtuullisen paljon ja täällä ei voi olla huomaamatta venäläisturistien määrää! Jopa ravintoloiden menut ovat järjestään englanniksi ja venäjäksi. Edelleenkään mitään hippi-meininkiä ei ole nähtävissä vaikka täällä sentään useampi rantabaari soittaa jotain musiikkiakin. Tarjonta on eklektistä – muutamassa paikassa soi ihan asiallinen housekin mutta sitten tulee bongattua mm. Ketchup Song ja T.a.t.u:a venäläisille…

Syön erittäin herkullista mustekalaa yhdessä rantakuppilassa ja ihmettelen meininkiä. Joku venäläinen vanha ukkeli rähjää henkilökunnalle… Jätän Igorin meuhkaamaan ja kävelen rannan toiseen päähän. Istahdan matkan varrella pariin kuppilaan, josta kuuluu asiallista musiikkia. Joku antaa minulle ensimmäisen flyerinkin – jossain lähistöllä olevassa mestassa pitäisi olla illemmalla jotain dj-meininkejäkin! Makoilen yhden kuppilan rantatuolilla tunnin verran mutta kukaan ei tule vaatimaan mitään ostoksia. Auringonlasku näyttää hieman pilviseltä joten päätän kävellä valoisan aikaan takaisin hotellille. Eipä Anjunakaan juuri tehnyt vaikutusta – taitaa olla paikan maine lähinnä historiaa…

Pidän pienen lepotauon hotellissa ja lähden pimeän tultua Ozran Beachille, jossa pitäisi olla jotain klubeja. Legendaarinen Nine Bar löytyy helposti mutta ovella kehotetaan tulemaan takaisin huomenna, sillä tänään ei ole mitään bakkanaaleja tarjolla vaan paikassa selkeästi rakennellaan jotain huomista varten. Vieressä on kuitenkin Waters-niminen mesta, jossa pitäisi tänään olla joku tekno-iltama. Menen sisään ja minut ohjataan miellyttävän oloiselle terassille, jossa olen lähes ainoa asiakas parin venäläisen lisäksi. Jostain soi ihan ok teknon ja housen välimaissa oleva poljento, mutta mitään varsinaista juhlatunnelmaa ei ole havaittavissa… Istun terassilla vajaan tunnin kunnes näyttää siltä että paikka on ainakin toistaiseksi ihan totaalisen tyhjä – toki kellokin on vasta vähän päälle kymmenen. Kyllästyn kuitenkin odottelemaan ja lähden talsimaan kohti hotellia. Syön jotain grillattua paikallista mättöä matkan varrella olevassa ravintolassa ja painun sitten nukkumaan…

7.11.2014 Goa - Mumbai:
Teen pikaisen checkoutin aamulla ja lähden tekemään pienen kävelyretken Vagatorin alueella. Ensin syön kuitenkin myöhäisen aamiaisen Mango Treessä, jossa on selvästi paikallisten seniori-hippien kokoontumisajot. Lisäksi bongaan naapuripöydästä suomen kieltä – pari about 18-kesäistä tytteliähän siellä jutustelevat… Kävelen Chaporaan, jossa ei ole juurikaan nähtävää rantoja dominoivan linnoituksen lisäksi. Linnoitus on aika raunioina eikä siellä ole hienojen näköalojen lisäksi juurikaan muuta käymisen arvoista. Eipä paikkaan ole edes pääsymaksua joten siinä mielessä ihan hikisen kapuamisen arvoinen reissu. Talsin takaisin resorttiin ja vietän loppupäivän altaalla. Kello neljän jälkeen on aika ottaa taksikyyti lentokentälle. Taksikuski kiroilee venäläisiä avoimesti ja muistelee vanhoja aikoja, jolloin turisteja tuli enemmän muualtakin. Venäläiset kuulemma rettelöivät ja tappelevat liikaa…

Lentokentällä ei ole mitään suurempaa hämminkiä – tässä alkaa jo tottua jatkuviin turvatarkastuksiin ja kaikenlaisiin leimoihin joka välissä. Mumbaihin saavun joskus kello seitsemän jälkeen. Olen buukannut Ibiksen lentokenttähotellin, jonka pitäisi olla about kävelymatkan päässä. Otan kuitenkin prepaid-taksin, sillä laukku painaa tonnin. Taksitolpalla tuleekin vastaan reissun ensimmäinen kunnon kusetusyritys, kun joku hengaaja opastaa minut taksin luo ja nostaa laukkuni taksin katolla olevalle tavaratelineelle. Sitten äijä alkaakin vaatia jotain 200 rupian ”loading chargea”, joka on aivan ilmeistä vedätystä. Jankutan hepulle että minulla ei ole käteistä ja vihdoin kun alan kysellä mistä löytyy ukkelin ”supervisor” niin hän luovuttaa ja taksi lähtee liikkeelle!

Ibis löytyy nopeasti ja tällä kertaa nostan laukun itse hotellin piccolon kanssa. Huone osoittautuu siistiksi ja menen nukkumaan ajoissa.

8.11.2014 Mumbai – Delhi - Helsinki:
Varsin tylsä matkapäivä edessä. Herään joskus viiden maissa (asensin läppärille jonkun herätyskellosoftan kun nokialainen meni rikki Goalla) ja pääsen hotellin shuttlella kentälle. Jet Airwaysin checkin sujuu ongelmitta ja koneeseen pääsee lähes tuntia ennen. Väkeä on todella vähän ja koitan nukkua tuloksetta vaikka käytössä on koko penkkirivi.

Delhissä odottaakin sitten taas yksi tuskaisimmista lennoista pitkään aikaan. Finskin päivälento on buukattu viimeistä penkkiä myöten ja joudun keskelle jotain perheosastoa, jossa huutavia kersoja on enemmän kuin laki sallii. Lisäksi penkkien etäisyys on vedetty ihan minimiin joten todella ahdasta on! Nukkumisesta ei tule mitään joten kärsin todella pitkät seitsemän tuntia infernaalisessa mökässä… Jotenkin tämä long haul travel alkaa vaan tuntua kerta kerralta tuskaisemmalta! Mutta tulipahan nähtyä legendaarinen Goa, valitettavasti ainakaan paikan pohjoisosat eivät mene kovin korkealle omalla rantakohteiden listallani!