Intia: Pune ja Mumbai - tammikuu 2016

Neljäs Intian reissuni on yhdistelmä töitä ja vapaa-aikaa. Olen toista kertaa käymässä Punessa töiden merkeissä ja tällä kertaa suunnitelmani on viettää viikonloppu Mumbaissa kunhan viikon työt paikallisessa "konttorissa" ovat takana.

Mumbai on värikäs kaupunki, jonka historia ja arkkitehtuuri ovat erittäin mielenkiintoiset. Erityisen mieleenpainuva aktiviteetti tällä reissulla on opastettu kierros Dharavin slummiin - enpä ole koskaan aiemmin käynyt tällaisessa paikassa!

Kaupunki on kooltaan valtava ja näen viikonlopun aikana vain äärimmäisen pienen pintaraapaisun tästä metropolista. Kuten odotettavissa oli, niin kyseessä on melkoisen kaoottinen ja ruuhkainen paikka, mutta kuitenkin huomattavasti miellyttävämpi paikka, kuin aiempien reissujeni kohteena olleet intialaiset suurkaupungit.

25-26.1.2016 Helsinki – Delhi – Pune:
Taas yksi duunikeikka Intiaan on edessä. Osoite on sama kuin viimeksi eli Pune ja myös tällä kertaa olisi tarkoitus yhdistää reissuun pari lomapäivää, jotta ehdin nauttia Incredible Indiasta hieman pidempään. Kuten edelliselläkin kerralla kulkee Suomen ja Intian väli sinivalkoisin siivin ja sitten Delhistä eteenpäin on tunnin siivu Jet Airwaysilla.

Ostan kentältä tonnin verran tuliaisia intialaisille kollegoille ja ehdin pikaisesti istahtaa myös remontissa olevassa Oak Barrelissa – näköjään varsinainen pubi on kiinni mutta ulkopuolelle on pystytetty joku väliaikainen myyntipiste.

Finskin kone on onneksi puolityhjä ja hiljainen – tällä kertaa tämä kohtuullisen tuskainen reilun kuuden tunnin väli menee siis suhteellisen siedettävästi. Lähtö on liian aikaisin, että pystyisi nukkumaan ja sitten loppumatka meneekin kohtuullisen koomaisissa merkeissä.

Lento on aikataulussa ja Delhissä on edessä perinteiset kuviot eli matkalaukkujen haku + käsittämätön määrä jonottamista eri paikkoihin. Jet Airwaysin lento on lähes tyhjillään – johtunee paikallisesta pyhäpäivästä? Punessa odottaa firman autokuski ja vajaan puolen tunnin ajon jälkeen saavun hotellille vihdoin joskus puolen päivän maissa paikallista aikaa.  

Teen aloittelijan virheen eli menen lepäämään laittamatta herätystä päälle. Parin tunnin nokkaunet muuttuvatkin huomaamattani lähes kahdeksan tunnin hibernaatioksi ja havahdun kun kello lähestyy iltakahdeksaa. Eli lienee odotettavissa tuskainen yö ilman unta…

Käyn hotellin ravintolassa syömässä buffet-pöydän antimia - varsin maukas setti onkin tarjolla kaikenlaista currya / satay-varrasta ja vaikka mitä muuta. Palaan huoneeseen ja hämmästyksekseni onnistun nukkumaan vielä useamman tunnin!

27-28.1.2016 Pune:
Pari-kolme seuraavaa päivää menevät varsin vauhdikkaasti firman paikallisella toimistolla askarrellessa. Muutama asiakas on mukana visiitillä joten ohjelmassa on myös illallinen torstaina ja muuta suhdetoimintaa.

29.1.2016 Pune – Mumbai:
Vietän vielä yhden täyden päivän toimistolla ennen kuin on aika suunnata kohti Mumbaita. Päätin siis viettää neljä yötä ja kolme päivää tässä mielenkiintoiselta vaikuttavassa suurkaupungissa. Entinen Bombay vaikuttaa kiehtovalta sekoitukselta vanhaa kolonialismin ajan historiaa sekä modernia Intiaa. Mumbain ja Punen väli on reilu 200km eli matka taittuu autokyydillä. Paikallinen moottoritie vetää yllättävän hyvin mutta eniten aikaa menee Punesta poistuessa – ruuhkat tuntuvat jatkuvan pienen ikuisuuden ajan.

Mumbaissa autokuski on odotetun pihalla hotellin koordinaateista mutta nokialaisen navigaattori pelastaa taas tilanteen ja ajelemme Here Mapsin komennossa kohti hotellia. Kello lähenee jo kymmentä kun pääsen perille. Poistun heti checkinin jälkeen Mumbain yöhön tarkoituksenani löytää joku ruokapaikka mutta ihan lähiympäristöstä ei tunnu löytyvän mitään.

Palaan siis hotellille ja syön kyllä maistuvat mutta aika kalliit curryt hotellin kuppilassa. Olen jo menossa huoneeseen kun bongaan hotellin baarista hyvältä kuulostavaa soundia. Käyn tsekkaamassa mestan, jossa dj veivaa ihan asiallisen oloista housea. Se mikä tekee setistä erityisen, on pienen rumpupatterin takana operoiva jamppa, joka paukuttaa erilaisia lyömäsoittimia kilpaa dj:n kanssa. Eipä ole vastaavaa settiä tullut aiemmin vastaan! Mestassa on jonkun synttäribileet ja välillä spiikkaillaan onnitteluja. Hetken kuluttua soundi muuttuu oudommaksi kun aletaan veivata jotain bhangra-henkistä intialaista konemusiikkia. Onpahan silti kiinnostavaa soundia!

Poistun hotellihuoneeseen joskus lähempänä yhtä. Pitää vielä hoitaa pari rästissä olevaa duunihommaan ennen kuin pääsen nauttimaan muutaman päivän breikistä…

30.1.2016 Mumbai:
Nukun lähemmäs puolta päivää kun eilen meni aika myöhään lähetellessä maileja. Aamiainen jää siis väliin mutta eiköhän kaupungilta löydy evästä… Aloitan Mumbain kierroksen perinteiseen tapaan eli kiertämällä kaupunkia jalan ilman suurempaa suunnitelmaa. Hotelli on noin 1,5 km päässä muutamasta keskeisimmästä nähtävyydestä eli jopa intialaisen suurkaupungin skaalalla kyseessä on vielä kävelymatka. Mumbai ei tietenkään ole mikään helpoin kaupunki kävelyn kannalta – jalkakäytävät ovat kapeita ja vähän väliä saa hypätä ajoradan puolelle kun tulee joku este tai tukos vastaan…

Saan heti aimo annoksen intialaista äänimaisemaa kun erehdyn talsimaan jotain paikallista valtaväylää pitkin. Autojen tööttäily ja muu liikenteen melu on huumaavaa ja tietenkin ilmassa on pakokaasujen lisäksi vaikka mitä aromeja tuoksuista löyhkiin. Poistun jollekin pikkukadulle ja huomaan olevani keskellä basaarialuetta. Jätän shoppailun tällä kertaa väliin ja suuntaan kohti merenrantaa. Rantakatu onkin yllättävän rauhallinen paikka ja liikennettä on vain vähän.

Mumbain kuuluisimmat maamerkit eli Gateway of India ja Taj Mahal Palace –hotelli ovat aivan lähistöllä joten talsin lyhyen matkan rantabulevardia pitkin näiden monumenttien luo. Rakennukset ovat vaikuttavia ja useamman kuvan arvoisia mutta kuitenkin aika nopeasti nähtyjä sillä ”portti” on lähinnä tyhjää täynnä oleva riemukaaren oloinen rakennelma ja hotellissa ei ole ulkopuolelta kovin paljon ihmeteltävää. Gatewayn ympärillä hengaa väkeä ruuhkaksi asti. Polaroid-kuvien kaupustelu tuntuu olevan suosittua ja näitä ukkeleita saakin hätistellä pois vähän väliä…

Olen suunnitellut päivän ohjelmaksi normaaliin tapaan kävelykierroksen – se kun on yleensä paras tapa ottaa uusi kaupunki haltuun. Kävely Mumbaissa ei ole erityisen miellyttävää mutta jalkakäytävät ovat kuitenkin kohtuullisen leveitä ja lämpöön sekä jatkuvaan mökään tottuu pikkuhiljaa. Lonely Planetista löytyy ”arkkitehtuurikierros”, jonka varrella on vanhan keskustan oleellisimmat monumentit joten päätän seurata kyseistä reittiä seuraavan parin tunnin ajan.

Ennen varsinaista rundia pidän kuitenkin lyhyen pitstopin paikallisessa brittipubissa, josta löytyy myös perinteistä pubiruokaa. Syön jotain fish&chips –tyyppistä mättöä saadakseni vaihtelua curryille. Kaljaa ei näköjään anniskella kyseisenä päivänä – syynä yhden Gandhin (en muista enää kuka heistä) syntymäpäivä tms.

Seuraavat pari tuntia ihmettelen siirtomaa-aikakauden arkkitehtuuria ja Mumbain vähintäänkin vilkasta katukuvaa. Rakennukset ovat vähintäänkin mielikuvituksellisia ja ovat mielenkiintoinen sekoitus eurooppalaista ja aasialaista arkkitehtuuria. Aika tukkoinen kaupunki tämä kyllä on – puistoja ei juuri osu matkan varrelle lukuun ottamatta valtavaa kenttää, joka on täynnä kriketin pelaajia.

Koitan etsiä paikallisen matkatoimiston konttoria buukatakseni erään retken mutta tällä kertaa LP:n tiedot osoittautuvat vanhentuneiksi ja myöhemmin hotellilla totean olleeni aivan väärässä paikassa. Jatkan matkaa kohti toista rantabulevardia, joka tuntuu olevan suosittu hengailupaikka. Kerjäläisiä on Mumbaissa varsin vähän mutta hätistettyäni muutaman pummin tiehensä päätän itsekin jatkaa matkaa kohti hotellia.

Teen aika pitkän kierroksen pitkin rantoja mutta mitään erityisen mielenkiintoista ei tule vastaan. Kävelyä tuli sen verran paljon että en jaksa enää illemmalla poistua hotellilta. Löydän aiemmin hakemani matkatoimiston sijainnin netistä ja onnistun buukkaamaan huomiselle ”slummikierroksen” – ideana on siis kierrellä oppaan kanssa slummialueella. Homma kuulostaa hieman epäilyttävältä sosiaalipornolta mutta ajatus slummissa käymisestä kieltämättä kiinnostaa…

31.1.2016 Mumbai:
Nukun taas pitkään eli missaan tänäänkin aamiaisen. Slummikierros käynnistyy klo 14 ja sitä ennen pitää käydä ostoksilla sillä suosituksena on laittaa jalkaan lenkkarit joita en tajunnut ottaa tälle reissulle mukaan. Hotellin nurkilta löytyy kuitenkin onneksi Bata-kenkäkauppa, josta hommaan hienot Power-merkkiset tennarit noin 20 euron hintaan.

Otan hotellilta taksin alle ja suuntaan kohti Gatewayta, jonka nurkilla matkatoimisto tätä nykyä onkin. Taksikyyti kustantaa noin 50 senttiä ja kuski käyttää mittaria ilman mitään mutinoita. Ehdin käydä vielä myöhäisellä aamiaisella Leopold Cafessa, joka oli taannoin yksi Mumbain terrori-iskujen kohteista.

Opas löytyy sovittuun aikaan sovitusta paikasta kuten myös ryhmän muut jäsenet eli kolme brittiä. Ohjelmassa on ajaa vajaan tunnin päässä sijaitsevalle Dharavin slummialueelle ja kierrellä siellä jalan pari tuntia. Matkan varrella tsekataan pari mestaa eli paikallinen punaisten lyhtyjen alue ja valtava ulkoilmapesula, jossa hinkataan nyrkkipyykillä kaikkea mahdollista lakanoista farkkuihin.

Autokuski jättää ryhmämme Dharavin reunamille josta varsinainen kävelykierros käynnistyy. Ideana on kierrellä aluetta ristiin rastiin ja välillä kurkistella sisään alueelta löytyviin ”pajoihin” ja muihin kohteisiin, joissa ihmiset ahkeroivat kaikenlaisen työn ja liiketoiminnan parissa. Olettaisin matkatoimiston maksavan jotain näistä visiiteistä ja jengi ei juurikaan tunnu häiriintyvän arkista aherrusta pälyilevistä valkonaamoista.

Näemme monenlaista kierrätyshenkistä liiketoimintaa – mm. muovin kierrätystä, alumiiniharkkojen tekoa ja kaikkea mahdollista mitä vaan voi tehdä uusiokäyttämällä materiaaleja. Slummin kujat ovat kapeita ja koko ajan saa olla tarkkana mihin astuu seuraavaksi. Maan tasolla saa varoa kuoppia ja kaikenlaista törkyä mutta samalla pitää olla tarkkana että ei lyö päätänsä matalalla roikkuviin sähköjohtoihin…

Alue ei ole läheskään niin saastainen kuin pelkäsin ja toinen yllätys on se, että tyypillinen slummin asukas on työssäkäyvä ihminen. Osa porukasta käy päivätöissä slummin ulkopuolella ja osa taas työskentelee slummin sisällä olevissa ”tehtaissa”.  Oppaamme on aiemmin asunut ja työskennellyt myöskin slummissa mutta on selvästi päässyt elämässään eteenpäin ja sanoo asuvansa nykyään jossain muualla. Mutta tuntee selvästi tämän alueen erittäin hyvin.

Kierrämme Dharavia reilun parin tunnin ajan ja paikka osoittautuu erittäin moniulotteiseksi – löytyy muslimikortteleita, krikettikenttä, hindutemppeleitä ja ennen kaikkea paljon elämäniloa täynnä olevia lapsia. Kukaan ei pummaa eikä turistien perään huudella. Valokuvaus on ehdottomasti kielletty – toki hyvä asia asukkaiden näkökulmasta mutta aika monta hienoa fotoa jää ikävä kyllä räpsimättä.

Kierros päättyy ”toimistolle”, jossa esitellään Reality Toursin tukemaa koulutustoimintaa. Ihan asiallisen oloista touhua ja rundista jää kokonaisuutena hyvä fiilis. Autokyyti kuljettaa takaisin Mumbain ytimeen ja retki on ohi joskus kuuden maissa. Otan kuvia Gatewayn alueesta iltavalaistuksessa ennen kuin kävelen takaisin hotellille. Taas väsyttää sen verran että en jaksa lähteä enää myöhemmin kaupungille. Nyt kuitenkin maistuu taas curry joten käyn toista kertaa hyväksi havaitussa hotellin ravintolassa…

1.2.2016 Mumbai:
Taas kerran aamuherätys venyy aamiaisajan ohi mutta päätän ottaa rennosti. Tämän päivän ohjelma meni uusiksi sillä tajusin eilen illalla tehneeni aloittelijan virheen eli unohdin että maanantaina voi useampi museo ja moni muukin nähtävyys olla suljettuna. Tämä pätee valitettavasti myös yhteen kiintoisan oloiseen kohteeseen jota olin suunnitellut tälle päivällä eli Elephanta Islandiin. Tämä kohde jäi siis väliin ja päätin viettää aikaa muutamassa museossa ja tsekata ennen niitä yhden kaupungin kuuluisimmista monumenteista eli Victorian juna-aseman.

Otan taas taksikyydin alle ja tällä kertaa noin euron taksalla pääsen ihmettelemään hämmentävää goottilaisen arkkitehtuurin mestariteosta, joka on siis yksi Mumbain päärautatieasemista. Rakennus on hieno ja täynnä kiehtovia yksityiskohtia. Se on myös täynnä väkeä ja liikennettä on kaaokseksi asti eli arkkitehtuurin ihailu ja fotojen räpsiminen on vähintäänkin hankalaa.

Kun olen nähnyt tämän kolossin riittävän monesta kulmasta, niin jatkan matkaa jalan kohti Mumbain tunnetuinta museota, joka tunnetaan tätä nykyä nimellä ”Chhatrapati Shivaji Maharaj Vastu Sangrahalaya”. Tämäkin rakennus on ulkopuolelta erittäin vaikuttava. Sisällä olevat näyttelyt ovat pieni pettymys, vaikka paikasti onneksi löytyvätkin kattavat englanninkieliset tekstit. Muuten aika perinteinen museo, jossa on paljon pölyistä tavaraa lasivitriineissä.

Käyn katsomassa pikaisesti museon lähistöllä olevan taidegallerian, jossa ei ole mitään erityisen kiinnostavaa. Paikka vaikuttaa lähinnä myyntinäyttelyltä mutta eipä sisäänpääsykään maksa mitään. Nälkä alkaa vaivaamaan joten päätän pysähtyä tankkaamaan hyväksi havaittuun brittipubiin. Tilaan jonkun ”talon burgerin”, joka osoittautuu aivan käsittämättömän kokoiseksi triplahampurilaiseksi. Vaikka harvoin jätän ruokaa lautaselle, niin tällä kertaa tämä monsteri osoittautuu ylivoimaiseksi tehtäväksi – joudun luovuttamaan siinä vaiheessa, kun puolet sämpylästä olisi vielä jäljellä…

Yksi asia on vielä todo-listalla eli ajelu perinteisellä Ambassador-taksilla. Nämä sympaattisen oloiset 50-luvulta periytyvät autot ovat katoamassa Mumbain katukuvasta joten vie hetken löytää tällainen pirssi. Kyyti on meluisaa ja kuski ei tunnu tietävän missä hotelli on mutta pienellä opastuksella kohde kyllä löytyy. Ambassador on tosiaan aitoa 50-luvun tekniikkaa ja vaihteita käytetään ratissa olevasta vivusta – eipä ihme että suurin osa takseista näyttää tätä nykyä olevan Huyndaita yms modernimpia malleja.

Päätän testata hotellin uima-altaan ja kylpylän palvelut ennen lyhyeksi jääviä yöunia. Altaan vesi tuntuu kylmältä joten uiskentelu jää lyhyeksi. Olen buukannut spasta hieronnan, joten siirryn nopeasti sinne ja minua kehotetaan käymään ensin saunassa. Tarjolla on sekä höyrysaunaa että suomalainenkin versio ja istun hetken molemmissa. Sitten on aika nauttia reilu tunti pää- ja jalkahieronnasta, jotka osoittautuvat sen verran rentouttaviksi että nukahdan hetkeksi kesken jalkahieronnan!

Kylpylävisiitin jälkeen onkin aika pakata kamat ja mennä muutaman tunnin yöunille.

2.2.2016 Mumbai-Delhi-Helsinki:
Herätys on joskus neljän maissa, jotta ehdin aamulennolle Delhiin. Taitaa olla samat lennot kuin joskus vuosi sitten edellisellä Intian keikalla ja yhtä lailla tylsä setti edessä. Koneet ovat onneksi puolityhjiä ja ainoa stressin aihe on lähinnä tiukka vaihto Delhissä – taas kerran saa juosta jonosta toiseen ja mitään ylimääräistä aikaa ei jää. Laskeudun lumisen harmaalle Helsinki-Vantaalle joskus iltapäivällä Suomen aikaa. Olo on vähän flunssainen eli lämpötilan vaihtelut taisivat tehdä tehtävänsä…

Ihan virkistävä keikka kuitenkin ja Mumbaista jäi kyllä paremmat vibat kuin Delhistä tai vaikka Bangaloresta. Intialaiseksi suurkaupungiksi ihan miellyttävä paikka!