Israel - 2012 Israel ei varsinaisesti ollut prioriteettilistani kärjessä, mutta skannaillessani sopivia pääsiäisreissun kohteita aloin miettimään tätäkin maata yhtenä vaihtoehtona. Hieman kyllä etukäteen huolestutti pyhiinvaeltajien yms uskonnollisempien turistien massat, mutta toisaalta olisi mielenkiintoista nähdä "pyhä viikko" paikan päällä (vaikka itse olen kaikkea muuta kuin uskonnollinen).

Buukkasin siis Air Balticin lennot ja hotellit sekä Jerusalemista että Tel Avivista. Israel osoittautui erittäin kiinnostavaksi, mutta toisaalta myös ristiriitaisia tunteita herättäväksi kohteeksi. Nähtävää on valtavasi ja onneksi etäisyydet ovat varsin pieniä. Neljä päivää oli hädin tuskin tarpeeksi edes "perusnähtävyyksien" kiertämiseen, mutta sain kuitenkin aika hyvin tsekattua haluamani paikat.

Ihmiset olivat yleisesti ottaen ystävällisiä ja turistille maassa vallitsevat jännitteet ja konfliktit eivät varsinaisesti näkyneet. Toki sotilaita, tiesulkuja ja kaikenlaista hässäkkää turvatarkastuksien muodossa oli havaittavissa joka päivä, mutta minkäänlaista turvattomuutta en kokenut. Pelätty maahantuloprosessi oli omalta osaltani suoraviivainen, vaikka passissani olikin arabimaiden leimoja.

Reissun parhaita paloja olivat Kuolleessa Meressä kelluminen, Tel Avivin rantaskene sekä Jerusalemin ainutlaatuinen tunnelma.

Kohteet:

1. Jerusalem
2. Kuollut Meri
3. Bethlehem
4. Tev Aviv

5.4.2012 Helsinki - Riga - Tel Aviv - Jerusalem:
Edellisestä reissusta on sen verran vähän aikaa että reppu on noin puoliksi pakattuna eli lähtö sujuu nopeasti. En oikein keksinyt mitään erityistä todo-listalla ollutta kohdetta joka sopisi muutaman päivän pääsiäisreissun kohteeksi joten otin kohteeksi todellisen jokerin eli Israelin.

Maasta ei ollut mitään sen tarkempaa mielikuvaa kuin mitä koulun uskonnontunnit ja myöhemmin maailmalta tuleva uutispuuro olivat antaneet. Mietin myös kannattaako maahan lähteä juuri pääsiäisenä kun samaan paikkaan suuntaa valtava määrä pyhiinvaeltajia. Päätän ennakkoluuloistani huolimatta lähteä reissuun ja buukkaan Air Balticin kohtuuhintaiset lennot. Varaan myös hotellit etukäteen pääsiäisen ruuhkien pelossa.

Baltic kulkee kuin Buick ja olen perillä Tel Avivissa varsin epäinhimilliseen aikaan joskus 4.30 maissa.

6.4.2012 Jerusalem:
Olen lukenut kauhutarinoita Tel Avivin immigrationista mutta ainakin tällä kertaa ne osoittautuvat liioitelluiksi. Vaikka passini on täynnä leimoja (myös arabimaista) niin homma ei kestä kuin muutaman minuutin. Kireän oloinen nainen kyselee mekaanisen oloisesti mitä olen tekemässä maassa ja tunnenko ketään. Se, että matkustan yksin tuntuu kiinnostavan ja luulen jo hetken että tästä alkaa joku vakavampi kuulustelu mutta saan saman tien leiman passiin.

Hommaan paikallista valuuttaa ja lähden etsimään kyytiä. Busseja n. 50km päässä olevaan Jerusalemiin ei kulje mutta service taxi eli sherut eli minibussi kyydittää kyllä. Yksi niistä onkin juuri lähdössä ja vie suoraan hotellille! Kello on jotain lähempänä aamukuutta kun olen mestoilla - paljon aiemmin kuin oletin. Checkiniä ei tietenkään voi tehdä enkä buukannut huonetta päivää aiemmin kun luulin että olen paikalla vasta auringon noustua. Samaan aikaan respassa on puolihullu kanadalainen mamma jonka loputtomaan selitykseen ja kysymyksiin meinaa hermo mennä...

Vaikka olo on väsynyt päätän sinnitellä hereillä ja lähden auringon noustua tutustumaan kaupunkiin. Pari energiajuomaa naamariin ja ratikka alle hotellin vieressä olevalta pysäkiltä. Paikallinen spora on uuden karhea ja kuljettaa nopeasti kohti vanhaa kaupunkia. Hyppään pois Damascus Gatella ja ei kun sisälle!

Kaupunki on vasta heräämässä uuteen päivään ja saan kävellä kohtuullisen rauhassa hyvän aikaa. Kadut ovat kapeita ja sokkeloisia - tuntuu että matkaan ajassa kauas taaksepäin. Hetken talsimiseen törmään sattumalta Via Dolorosa -kulkueeseen! Kyseessä näyttää olevan joukko pyhiinvaeltajia jotka ovat kulkemassa kuuluisaa "ristin tietä". Rekvisiittana tyypeillä on iso puuristi (ilman Jeesusta tosin)! Kulkue pysähtyy vähän väliä pyhille paikoille jossa raamatun mukaan tapahtui jotain ko. tarinaan liittyen. Seuraan kulkuetta hetken - touhu vaikuttaa kohtuullisen fanaattiselta ja virsiä veisataan ahkerasti...

Kirkkoja ja muita rukoushuoneita löytyy joka kadunkulmasta, ei mitään erityisen säväyttävää tällaiselle paatuneelle ateistille. Kaupungin kuuluisin kirkko eli Church of Holy Sepulchre näyttää olevan suljettu poliisivartion toimesta joten jatkan matkaa. Satunnainen talsiminen johdattaa minut Western Wallille eli juutalaisten pyhimpään paikkaan. Kyseessä on nimensä mukaisesti muuri, johon tullaan rukoilemaan. Paikkaan mennään metallinpaljastinten läpi mutta muuten meininki on kohtuullisen rentoa. Seinä on jaettu miesten ja naisten osastoihin. Tsekkaan lähietäisyydeltä miesten puolen jossa näkeekin kaikki mahdolliset asuvaihtoehdot, hius- ja partatyylit sekä rituaalit. Hämmentävää toimintaa!

Kello lähestyy kymmentä joten päätän nauttia aamiaiseksi shawarmaa eli kanakebabia. Setti onkin maistuva ja taas jaksaa vaikka vähäiset yöunet tuntuvat pääkopassa. Talsin juutalaiskortteleissa joissa on vähemmän hälinää kuin muualla vanhassa kaupungissa. Vastaan tulee pari suomalaista ryhmää - seniorisarja on selkeästi toiviomatkalla!

Käyn tsekkaamassa kuningas Davidin haudan ja viimeisen ehtoollisen tyyssijan. Joku paikallinen vedättäjä yrittää lyöttäytyä seuraan ja ruveta oppaaksi. Sanon äijälle että en tarvi apua - ukko alkaa välittömästi huudella solvauksia kun en suostu antamaan rahaa! Kumpikaan mestoista ei ole erityisen vaikuttava, toki spontaani halleluja-konsertti on mielenkiintoista nähtävää.

Jatkan matkaa Davidin tornille joka on näköjään perjantaisin kiinni. Kello lähestyy puolta päivää ja väkeä alkaa olla todella paljon. Päätän käydä uudelleen tsekkaamassa "pyhimmän kirkon" jonka ympäristössä on valtava määrä väkeä ja poliiseja. Onneksi aamulla opin kiertotien etiopialaisen luostarin kautta ja sieltähän pääsee nopeasti kirkon sisäpihalle. Nyt kirkko on auki ja paikalla on paljon poliiseja säännöstelemässä sisäänmenijöiden määrää. Hetken odottelun jälkeen ovi avataan ja joku viskaali megafonin kanssa ohjaa ihmisiä sisään! Hengellisyys on kaukana kun ihmiset rynnivät eteenpäin ja yrittävät samalla ottaa valokuvia. Sisällä on onneksi väljempää kunnes saavun kappelille johon Jeesus väitetään haudatun. Kyseiseen koppiin on niin valtava jono ja tungos että jätän sen väliin. Muissa saleissa voi ihmetellä alttaria suutelevia ihmisiä ja muuta hörhöilyä... Kirkko näyttää kristityistä ihan uusia puolia ja on kohtuullisen kiinnostava paikka.

Palaan ihmisruuhkaan vanhan kaupungin kaduille ja päätän ottaa vähän etäisyyttä asioihin kiipeämällä kaupungin muurille. Pohjoinen muuri jota suunnittelin tutkivani on suljettu muslimien rukoushetkien vuoksi joten lähden kävelemään eteläistä reittiä taas kohti Western wallia. Muurilla saa olla tarkkana askeltensa kanssa - "polku" on kapea ja kuluneisiin kiviin on helppo kompastua. Väsymys alkaa taas painaa päälle ja jyrkimmissä portaissa hieman hirvittää...

Päätän kävellä suoraan Western Wallilta ratikkapysäkille - se osoittautuu hankalaksi sillä nyt muslimikortteleiden kapeat kadut ovat aivan tukossa! Hermo menee useampaan kertaan ja torimyyjien huutelu ei yhtään rentouta... Lopulta löydän ulos ja ratikkapysäkille. Lippuautomaatti vaatii tasarahan ja eihän minulla ole tarpeeksi pikkukolikoita - onneksi paikalliset avustava puuttuvien noin viiden sentin osalta!

Hotellilla pääsen vihdoin lepäämään. Huone on tyyppiä mitäänsanomaton kolme tähteä - miinukset sängystä joka koostuu kahdesta 80cm patjasta eli aivan liian kapea! Käyn suihkussa ja otan parin tunnin unet.

Ilta on pimenemässä kun herään joskus iltaseitsemän jälkeen. Samalla kun aurinko laskee alkaa myös sapatti. Se tarkoittaa käytännössä sitä että kaikki pysähtyy: kaupat ja ravintolat sulkeutuvat, julkinen liikenne lakkaa ja ihmiset kaikkoavat kaduilta. Lähden kävelemään autioille kaduille vain todetakseni että ihmisiä ei vaan näy ja kaikki paikat ovat kiinni. Illallista ei saa mistään.

Palaan hotellille ja käyn tsekkaamassa onko hotellin ravintolassa mitään tarjolla. Illan ohjelmassa on ollut törkyhintainen sapatti-buffet joka näyttää olevan jo syöty. Paikalla on vielä suomalainen hihhuliryhmä joka on vetämässä viimeistä ylistyslauluaan. Henkilökuntaa ei tunnu kiinnostavan - lopulta yksi heppu suostuu juttelemaan kun kysyn onko vielä ruokaa tarjolla. Kaveri katoaa johonkin ja kyllästyn odottelemaan. Menen siis tyhjin vatsoin nukkumaan...

7.4.2012 Jerusalem - Dead Sea - Jerusalem:
Retkipäivä eli kohteena yksi etukäteen kiinnostavimmista paikoista joka on siis Kuollut Meri. Buukkasin retken eilen hotellin respasta ja olen varsin maistuvan aamiaisen jälkeen odottelemassa kyytiä klo 9 maissa hotellin respassa.

Rent-a-Guide -nimisen firman minibussi saapuu lähes aikataulussa ja retki alkaa. Yehuda-niminen opas puhuu ymmärrettävää englantia (vahvalla aksentilla tosin) ja kertoo kiinnostavia juttuja matkan varrella olevista kohteista ja Israelista ylipäätään. Tarina Länsirannan pahoista palestiinalaisista on vähintäänkin mielenkiintoinen - toisaalta jamppa suorastaan kehottaa turisteja vierailemaan ko. paikoissa!

Ensimmäinen pysähdys on "kemikalio" jossa myydään Kuolleen Meren raaka-aineista tehtyä kosmetiikkaa. Tarjolla on kaikkea mahdollista ryppyvoiteesta aurinkorasvaan. Raaka-aineina mm. Suola ja muta. Jätän ostokset väliin sillä käsimatkatavaroihin on turha pakata kalliita voidepurkkeja. Samoissa tiloissa on myös jonkinlainen tehdas mutta se on kiinni sapatin vuoksi.

Shoppailun jälkeen ryhmä jatkaa kohti Masadan vuorta. Kyseessä on aikanaan kuningas Herodeksen rakentama linnoitus, josta myöhemmin taisteltiin useampaan kertaan. Vuorelle voisi myös kiivetä mutta kunnon turistien tavoin menemme köysiradalla.

Ylhäällä on kohtuullisen kuuma mutta näkymät ovat upeat. Kuollut Meri ja vuoret näyttävät hienolta ja näkymät ulottuvat aina Jordaniaan asti. Opas kierrättää ryhmää läpi linnoituksen ja kertoo mielenkiintoisia tarinoita historiasta - esim siitä miten linnoitukseen saatiin vesi roomalaisten akvaveduktien kautta. Linnoitus on aika pahasti rappeutunut vaikka sitä onkin viime aikoina korjailtu. Reilun tunnin kierros riittää ja on virkistävää päästä alas varjoon. Köysiradan ala-asemalla on vuorossa lounas, syön lihapullia joka osoittautuu hyväksi valinnaksi.

Sitten onkin aika päivän kohokohdalle eli rantakeikalle. Kohteena on Mineral Beach joka on hieman kuuluisaa Ein Gedia pienempi paikka mutta vaikuttaa juuri sopivan rennolta. Ranta on silkkaa kiveä eli mitään valkohiekkaista fiilistä on turha odottaa. Ohjelma on suoraviivainen: kellumista, mutaa ja muovituolissa istuskelua! Käyn heti suoraan asiaan eli ei muuta kuin kellumaan öljyiseltä näyttävään veteen. Fiilis on juuri niin surrealistinen kuin odottaa sopii! Kelluminen onnistuu mahallaan, selällään ja myös jonkunlaisessa istuma-asennossa. Seisoma-asentoon pääseminen on hankalaa ja koko ajan saa varoa ettei roiskuta 30-prosenttista suolavettä silmiinsä.

Pienen harjoittelun jälkeen löytyy parhaat kellunta-asennot. Porukkaa on paljon mutta alueen laitamilta löytyy hyvin tilaa. Jätän mutakylvyt väliin ja tyydyn seuraamaan muiden kylpemistä. Mutaa on tarjolla isoissa tynnyreissä joista sitä voi sivellä päästä varpaisiin. Rannalla onkin paljon mustaihoiselta näyttävää väkeä odottamassa mudan parantavaa vaikutusta! Rannalla olisi voinut viettää koko päivän mutta ikävä kyllä visiitti jää noin 1,5h mittaiseksi. Sitten onkin aika palata Jerusalemiin...

Sapatti jatkuu joten päätän taas nauttia parin tunnin nokkaunet. Onneksi elämä alkaa taas jatkua auringon laskettua eli noin klo kahdeksan maissa alkavat taas kaupat ja kuppilat availla oviaan. Talsin eilistä reittiä taas kaupungin keskustaan jossa onkin paljon enemmän toimintaa kuin eilen. Suuri osa liikkeistä on vielä kiinni mutta yllättävän vilkasta silti on.

Tilaan jossain pikaruokalassa kreikkalaisen salaatin ja saan ison kulhon etäisesti fetasalaatilta näyttävää muhennosta - mössö maistuu kuitenkin hyvältä. Pääsiäinen ja sapatti näyttävät rajoittavan paikallista ruoka- ja juomatarjontaa sillä joka paikassa (jopa McDonaldissa) on omat "passover menut" ja kaupoissa näyttää olevan mm. bissen myyminen rajoitettua.

Palaan ratikalla (joka siis kulkee taas) hotellille ja jään terassille kirjoittelemaan näitä tarinoita. Bussiasema on myös herännyt henkiin ja liikennettä on runsaasti. Pohdin aikaista herätystä huomenna, taitaa kuitenkin jäädä väliin...

8.4.2012 Jerusalem - Bethlehem:
Aikainen herätys jää tosiaan haaveeksi kun nukuttaa ja olen joskus vähän ennen yhdeksää liikkeellä. Syy mahdolliseen aamuvirkkuiluun olisi ehtiä ajoissa Temple Mountille eli Jerusalemin kuuluisammalle ja pyhimmälle paikalle. Vierailuajat on sidottu muslimien rukousaikoihin ja vääräuskoiset pääsevät sisään vain muutaman tunnin ajan aamupäivällä.

Otan hotellin vierestä bussin jonka pitäisi viedä suoraan Western Wallille josta on sisäänkäynti myös Temple Mountille. Jono turvatarkastukseen näyttää pahalta mutta jään sen jatkoksi. Onneksi homma etenee kohtuullisen sujuvasti ja noin puolessa tunnissa pääsen syynättäväksi. Mitään epäilyttävää ei löydy ja pääsen noin kymmenen maissa sisään.

Alue on kohtuullisen suuri ja pääosin tyhjää täynnä. Paikan nähtävyydet ovat näyttävä kultakattoinen moskeija ja vähemmän näyttävä moskeija. Kumpaankaan eivät vääräuskoiset pääse sisälle joten tulee lähinnä kierreltyä ympäriinsä ja ihmeteltyä rakennuksia eri kulmista. Klo 11 maissa turistit häädetään pois - toki olisi helposti voinut piiloutua johonkin ja jäädä vaikka koko päiväksi, niin suuri alue on!

Olen taas vanhan kaupungin kujilla. Huvittavaa kyllä sama solvauksia huudellut pelle kuin perjantaina tulee taas vastaan - tällä kertaa vähän eri paikassa tosin. Äijä yrittää taas tarjota jotain "apua", tällä kertaa en tuhlaa ukkeliin sekuntiakaan. Suunnistan Jaffa Gaten vieressä olevaan Davidin torniin, joka onkin mielenkiintoinen paikka. Tornista löytyy hienot näköalat, museo ja lyhytelokuva Jerusalemin historiasta.

Laskeudun tornista portin edessä olevalle aukiolle, jossa on meneillään joku lapsikuoron esitys. Väkeä on paikalla runsaasti ja harrastan salakuvausta tarkoituksenani ikuistaa parhaat juutalaishatut. Karvareuhkoja ja muita pipoja onkin tarjolla runsaasti ja saan hyviä otoksia.

Kävelen bussiasemalle - tällä kertaa arabien omalle sellaiselle. Sieltä lähtee mm. paikallisbussi 21, jolla pääsee Länsirannan alueeseen kuuluvaan Bethlehemiin. Matkaa ei ole paljon mutta se kestää melkein tunnin kun stoppeja on vähän väliä - mukana yksi military checkpoint jossa rynkyllä aseistautunut heppu kyselee passeja.

Perillä huomaa fiiliksen olevan erilainen kuin Jerusalemissa. Tulee heti arabimaat mieleen... Kadut ovat sekavia ja autot vanhempia. Taksikyydin tarjoajia on joka paikassa. Matkaa kylän ytimeen ei paljon joten taas on apostolinkyydin aika. Juuri kun luulen eksyneeni johonkin basaaria muistuttavalle kadulle löydänkin keskusaukiolle!

Aukion laidassa on miellyttävän oloinen ravintola, jossa eivät kosher-säännöt rajoita elämää. Tilaan palestiinalaisen oluen ja jotain paikallisia tapaksia. Setti on maukas ja lisäksi kuppilassa on ilmainen wlan joten pääsen taas ajan tasalle maailman tapahtumista.

Jatkan matkaa aukion toiselle puolen jossa on kylän päänähtävyys eli Church of Nativity. Kyseisessä paikassa väitetään Jeesuksen syntyneen ja nyt sen paikalla on kirkko. Kuten Jerusalemissakin kirkko ei ole mikään erityisen vaikuttava. Väkeä on onneksi huomattavasti vähemmän kuin pääkaupungissa mutta silti tungosta riittää "kellarissa", jossa pitäisi olla kristuksen synnyinpaikka. Kyseinen paikka on hopeisella tähdellä merkitty "reikä", jota jengi jonottaa koskettelemaan. Tyydyn ottamaan kuvia vierestä ja ihmettelen kuinka väki tohkeissaan koskettelee kaikkea mahdollista ja tekee ristinmerkkejä sekä mumisee rukouksia... Näkee että ollaan vuodessa 2012 ad kun jopa vanhat mummelit napsivat kännykkäkameroilla fotoja pyhäinjäännöksistä!

Kirkossa on tarjolla lisää veisausta ynnä muuta ohjelmaa, päätän jättää ne väliin ja lähden lampsimaan takaisin kohti bussipysäkkiä. Bethlehem oli ihan kiinnostava päiväretki mutta kylästä tuskin löytyisi tekemistä pidemmäksi aikaa. Bussi lähtee lähes puolen tunnin odottelun jälkeen ja paluumatka kestää vielä kauemmin kuin tulomatka. Tällä kertaa sotilaat tyhjentävät koko bussin ja vähän ennen Jerusalemia on valtava liikenneruuhka - ilmeisesti poliisit sulkevat katuja jostain tuntemattomasta syystä!

Pääsen lopulta takaisin bussiasemalle ja kävelen vähän matkaa uuteen keskustaan. Siellä on varsin vilkasta ja katselen hetken aikaa paikallisten illanviettoa. Ostan kipa-kaupasta matkamuiston ja käyn syömässä pikaruokagrillistä josta saa tonnin ruokaa edullisesti. Jalat alkavat olla aika finaalissa joten otan ratikan hotellille ja siellä heti suihkun kautta lepäämään...

9.4.2012 Jerusalem - Tel Aviv:
Aika vaihtaa maisemaa eli lyhyt visiitti Tel Aviviin edessä. Aamiaisella hullu kanadalaismummo alkaa esitellä "taidettaan" - mamma on töherrellyt kulta- ja hopeaväreillä jotain lasten piirrustuksilta vaikuttavaa selkeästi hengellisen oloista materiaalia... Hotkin aamiaisen nopeasti alas kun mummeli alkaa tekemään lähempää tuttavuutta!

Pakkaan kamat ja olen jotain puoli yhdeksän jälkeen hotellin vieressä olevalla bussiasemalla. Paikka muistuttaa jotain kaakkois-aasialaista hässäkkää - kaikkialle on jonoa (jossa etuillaan sumeilematta) ja jengiä on enemmän kuin laki sallii.

Ostan lipun jossa ei lue mitään siitä mistä bussi lähtee tai mikä on bussin numero. Pienen hakemisen jälkeen löytyy linja 405 ja jono on massiivinen! Ilmeisesti pääsiäisruuhkan vuoksi väkeä on liikkeellä paljon ja onneksi tuntuu olevan lisävuoroja joten odottaa ei tarvi kovin kauan.

Bussimatka on varsin piinallinen kokemus - pääsen viimeisenä istumapaikalla joka on valitettavasti keskellä laumaa paikallista teinejä. Melutaso on sietämätön ja pikku apinat terrorisoivat bussia soittamalla kännyköidensä kaiuttimista paikallisia hittejä koko noin tunnin kestävän matkan ajan!

Tel Avivin bussiasema on vielä pahempi kaaos kuin Jerusalem - tietenkin heti bussista poistuttaessa on ohjelmassa laukkujen tonkiminen. Bussiasema on yhdistelmä ostoskeskusta ja bussimatkustusta. Harhailen ulos ja päätän ottaa taksin hotellille. Taksien pitäisi olla mittareilla mutta paikalliset huijarit tarjoavat kiinteää hintaa ja jätän tietenkin moiset tarjoukset väliin. Pienen hakemisen jälkeen löytyy mittaritaksi ja kuski osoittautuu hauskaksi veikoksi joka lauleskelee matkan aikana ja esittelee samalla hieman ontuvalla englannilla kaupunkia!

Hotelli löytyy yhteistyössä kuskin kanssa - onneksi printtasin kartan. Grand Beach Hotel osoittautuu miellyttäväksi paikaksi ja huone on valmiina jo klo 12 maissa (Israelissa checkin klo 15). Käyn pikaisesti jättämässä laukun ja sitten onkin vain yksi osoite tälle päivällä eli ranta.

Tel Avivissa on lukuisia rantoja ja noin sadan metrin päässä hotellista on yksi niistä. Ensimmäisenä tulee vastaan "uskonnollinen ranta" jossa on vuoropäivinä miesten ja naisten vuorot! Sen vieressä on onneksi liberaalimpi osasto, josta löytyy miellyttävä rantabaari ja muuta perussettiä. Rannalla meneekin sitten koko päivä aina auringonlaskuun asti...

Välimeren vesi on yllättävän kylmää joten uinti jää yhteen kertaan. Taivaalle ilmestyy iltaa kohden pientä pilveä joten siirryn rantakuppilan puolelle syömään. Rennon oloinen tarjoilija suosittelee päivän erikoista eli lammasta joka osoittautuukin hyväksi valinnaksi. Hengailen rannalla pimeän tuloon asti.

Lento takaisin on perverssiin aikaan aamuviideltä ja Tel Avivin kentällä neuvotaan hysteeristen turvatarkastusten ja muun kyyläämisen vuoksi olemaan jopa kolme tuntia ennen koneen lähtöä. Niinpä menen joskus kahdeksan maissa nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen kuin pitää herätä joskus yhden maissa yöllä.

Tel Aviv vaikuttaa mukavalta kaupungilta - olisi voinut olla pidempäänkin ja nähdä muutakin kuin rannan. Mutta aika ei valitettavasti riittänyt perusteellisempaan kaupunkiin tutustumiseen...

10.4.2012 Tel Aviv - Riga - Helsinki:
Herään keskellä yötä ja teen checkoutin. Lähden taksilla kentälle ja olen siellä lähes kolme tuntia ennen lähtöä - luulisi riittävän. Olen tehnyt checkinin netissä ja kävelen suoraan turvatarkastukseen. Siellä pääsen johonkin erilliseen online-checkinin tehneiden syyniin ja nuori heppu kyselee vakiokysymyksiä. Lukuisat muslimimaiden leimat passissa herättävät mielenkiintoa ja tyyppi pyytää jotain seniorimman oloista äijää paikalle. Tämä heppu alkaa tentata mitä tein kyseisissä maissa mutta kuulustelu ei kestä kauan.

Seuraavaksi pääsen johonkin erityisturvatarkastukseen jossa näyttää olevan vain yksin matkustavia. Laukut syynätään normaalia tarkemmin mutta muuten homma ei juuri poikkea muista lentokentistä. Sitten vielä leimaamaan passi - jonoa ei juuri ole ja virkailija ei kysy mitään. Eli koko homma läpi noin puolessa tunnissa, eipä siis tullut mitään ihmeempiä kuumotuksia koko reissulla!