Lissabon, Portugali - joulukuu 2016
Olin juuri aloittanut sapattivapaani joulukuussa 2016 ja tottakai aloin suunnitella useampaa reissua: pari pidempää kiertomatkaa, äkkilähtöjä ja kaikkea näiden väliltä... Suunnitelmat olivat vielä kesken kun joulu alkoi lähestymään ja Sohjolan kelit olivat taas kerran varsin ankeat - taitaa olla musta joulu luvassa? Eli päätin lähteä jouluksi johonkin lämpimämpään paikkaan.

Portugalin mantereen puoli oli minulla vielä käymättä ja kun TAP:ilta löytyi kohtuuhintaisia lentoja joulusesongin keskellä, niin varasin noin viikon reissun Lissaboniin. Lentoni lähti jouluaattona iltapäivällä ja oli yksi kyseisen päivän viimeisistä lähdöistä.

Portugalin sää osoittautui aivan loistavaksi. Aurinko paistoi joka päivä ja Lissabonissa riitti nähtävää vaikka pariksi viikoksikin. Erittäin suositeltava kohde Suomen pimeille talvikuukausille, sillä vastaavia kelejä saa Suomessa kokea vasta huhti-toukokuun puolella.

Kohteet:

1. Lissabon
2. Evora
3. Sintra

24.12.2016 Helsinki – Lissabon:
Viime joulu meni vaihteeksi Suomessa mutta tänä vuonna päätin taas lähteä reissuun. Tällä kertaa vielä tavallista lyhyemmällä varoitusajalla kun alkoi pimeys tympimään aaton lähestyessä. Ajatuksena oli viettää noin viikko jossain Suomea lämpimämmässä paikassa ja pikaisella skannauksella Portugaliin näytti löytyvän vielä siedettävän hintaisia (ja suoria) lentoja muutaman päivän varoitusajalla. Portugalissa olin aiemmin käynyt vain Azoreilla joten oli itse asiassa korkea aika tutustua myös maan ”mantereen puoleiseen” elämään!

TAPin lento löytyi aattoillaksi. Ehdin sopivasti syödä jouluruoat ennen kuin ajelin erittäin hiljaiselle Helsinki-Vantaalle – enpä muista koska on ollut näin vähän väkeä kello viiden maissa illalla. Suurin osa kaupoista oli jo kiinni ja lentojakin oli taululla vain kourallinen. TAP lähti aikataulussa ja reilun neljän tunnin lento täydessä koneessa meni aika nopeasti. Tosin vieressä istuva kiinalainen kaveri yritti toistuvasti vyöryä yli käsinojan päälleni ja jopa tuohtui hieman kun häntä tästä moitin! Missä onkaan aasialainen kohteliaisuus tätä nykyä…

Lissabonin kentällä olikin sitten ihan kohtuullisen vireää meininkiä, joka jatkui suunnatessani kohti keskustaa lentokenttäbussilla. Paikalliset olivat juhlistamassa joulua ravintoloissa ja baareissa eli ero suomalaiseen hiljaiseen jouluun oli kuin yöllä ja päivällä. Keli oli ”keväinen” eli lämpöä oli lähemmäs kymmenen astetta. Natiivit tosin näyttivät verhoutuvan toppatakkeihin, joilla olisi pärjännyt varmaan Lapissakin… Talsin hotelliini, joka vaikutti olevan hyvällä paikalla ihan ytimessä. Hienot jouluvalot loistivat kaduilla mutta jätin niiden ihmettelyn huomiseen ja painuin ajoissa nukkumaan.

25.12.2016 Lissabon:
Heräilen joskus yhdeksän jälkeen ja kurkistan ikkunasta ulos. Hämmentävä valoilmiö sokaisee hetkeksi silmäni – eipä ollut aurinkoa näkynyt Suomessa vähään aikaan kun lähdin matkaan! Lähden oitis kaupungille mutta joudun tosin heti palaamaan hotellille vähentämään vaatetta ja hakemaan aurinkolasit, onpahan tosiaan mainio sää kun lämpötila lähestyy jo 15 astettaa plussaa…

Joulupäivänä käytännössä kaikki kaupat ja nähtävyydet ovat kiinni mutta keli on mitä parhain kävelemistä varten. Alan perinteiseen tapaani ottaa kaupunkia haltuuni talsimalla vailla tarkempaa suunnitelmaa ympäriinsä. Tsekkaan aluksi hotellin lähiympäristön, josta löytyy ”uudempi” vanha kaupunki eli suuren maanjäristyksen jälkeen 1700-luvulla uudelleen rakennettu alue. Ihan miellyttävän oloinen stadi on kyseessä ja kamera räpsyy tasaiseen tahtiin kun kiertelen vailla varsinaista päämäärää.

Lähden kipuamaan kohti pienellä kukkulalla olevaa linnoitusta, jota ympäröi kaupungin vanhin osa. Kadut muuttuvat kapeammiksi ja mutkaisiksi mutta silti Lissabonin kuuluisat raitiovaunut kulkevat niitä pitkin ongelmitta vaikka välillä onkin aika jyrkkiä kurveja… Kuuluisa ”museoratikka” näyttää olevan tupaten täynnä joten jätän sen väliin tällä kertaa ja kuntoilen kiipeämällä aina linnoituksen portille. Kuten odotinkin, mesta on tänään kiinni joten jatkan kierrosta muurien ulkopuolella.

Linnoituksen lähistöltä löytyy pari Lissabonin lukuisista näköalapaikoista, joille kipuan ihaillakseni kaupungin kattoja vähän eri kulmista. Näitä korkeita paikkoja ja näköaloja tässä kaupungissa kyllä riittää – melkein joka päivälle tulee löytymään jonkinlainen torni tai vastaava maisemien ihailuun! Palailen rauhalliseen tahtiin hotellille ja käyn matkan varrella syömässä grillattua mustekalaa.

Lepäilen hotellilla pari tuntia pimeän tuloon asti kunnes lähden ihmettelemään jouluvaloja ja kaupungin iltavalaistusta. Pienen kävelyn jälkeen käyn testaamassa hotellin vieressä olevan kuuluisan hissin, jolla pääsee taas yhdelle näköalatasanteelle ihmettelemään kattoja. Kaupungin valot ovat kieltämättä hienot mutta tuntuu kyllä oudolta olla keskellä joulukuusia kun lämpötila on suomalaisen kolean kesäillan tasoa… Paikalliset tungeksivat taas ravintoloihin ja istuvat toppatakeissaan terasseilla – onpahan vähän erilainen joulu kuin Peräpohjolassakin!

26.12.2016 Lissabon:
Tapaninpäivää ei varsinaisesti vietetä Portugalissa vaan tänään näyttää olevan ihan normaali arkipäivä. Myös kaupat ja nähtävyydet ovat siis tänään auki normaalisti. Lähden kiertelemään osittain samaa reittiä kuin eilenkin ja suuntaan taas ensimmäiseksi linnoitukselle. Tänään pääsee myös muurien sisäpuolelle vaikka aluksi pitkältä näyttävä jono hieman huolestuttaakin. Odotus on onneksi vain 15 minuuttia ja muurien sisäpuolella on väljää. Linnoitus ei itsessään ole mikään ihan veret seisauttava nähtävyys mutta näköalat ovat hienot ja alue kokonaisuutena hieno paikka viettää aurinkoista päivää.

Hengailen linnoituksessa parisen tuntia ja laskeudun hitaasti pikkukujien kautta kohti keskustaa. Käyn ihmettelemässä ”keskustorin” näkymiä läheisen riemukaaren huipulta ja suuntaan sitten yhteen toria ympäröivistä ravintoloista syömään parit tapakset. Safkan jälkeen on taas vähän lisää virtaa ja käyn tsekkaamassa Lisboa Story Centerin, jossa kerrotaan kaupungin historia aina esihistoriallisesta ajasta nykypäivään. Ihan mielenkiintoinen näyttely ja saan kierrellä huoneita lähes yksin.

Alkaa olla jo pimeää ja mietin pitäisikö palailla hotellille. Päätän kuitenkin testata kuuluisan retroratikan nyt kun väkeä näyttää olevan kyydissä vähemmän kuin päiväsaikaan. Hyppään kyytiin jossain puolessa välissä numeron 28 reittiä ja ajelen aina päätepysäkille asti. Spora muistuttaa hyvin paljon Helsingin vanhempaa kalustoa (joka ei enää liikennöi) eli 50-luvun tunnelmissa pikkuratikka kiidättää jengiä läpi kapeiden kujien. Näin iltaisin suurin osa matkustajista näyttää olevan paikallisia ja yksi teini kunnostautuu matkustamalla pummilla ratikan ulkopuolella seisten… Palaan ajelun jälkeen hotellille lepuuttamaan särkeviä jalkoja – tulihan taas kilometrejä tänäänkin!

27.12.2016 Lissabon – Evora:
Tänään on suunnitelmana matkustaa yhdeksi yöksi Lissabonin ulkopuolelle Evoran pikkukaupunkiin. Siirtyminen sinne ei kuitenkaan mene ihan putkeen – olisipahan pitänyt valmistautua tähän helpolta vaikuttavaan retkeen hieman paremmin! Olen käynyt aiemmin tsekkaamassa läheiseltä juna-asemalta kaukojunien aikataulut ja oletan junan Evoraan lähtevän joskus ennen kymmentä Orienten asemalta, jonne ajelen metrolla hyvissä ajoin.

Lippuluukulla kuulen kuitenkin, että tuo kyseinen juna Evoraan liikennöi vain viikonloppuisin ja seuraava juna olisi vasta viiden jälkeen. Lipunmyyjä suosittelee käyttämään bussia, jonka hän antaa ymmärtää lähtevän jostain ihan aseman vierestä. Lähden etsimään bussia ja tosiaan vieressä onkin kovin hiljaisen oloinen bussiterminaali. Ihmettelen kun ketään ei näy missään ja bussien kohteena on lähinnä muiden maiden kaupunkeja. Löydän jonkun toimiston, jossa tympääntyneen oloinen nainen toteaa että Evoran bussit lähtevät jostain toiselta asemalta, jonka nimi menee ohi.

Palaan metroasemalle ja tutkin kännykästäni löytyvästä LP:n pdf-versiosta Lissabonin bussiyhteyksiä. Se toinen bussiasema eli Sete Rios löytyykin ja tätähän se tympeä ämmä minulle hoki. Ajelen siis metrolla jonkun aikaa ja nousen taas päivänvaloon. Bussiasemaa ei meinaa millään löytyä ja opasteet tuntuvat loppuvan kuin seinään. Vihdoin löydän parin mutkan jälkeen aika vaatimattoman näköisen terminaalin sisäänkäynnin ja kysyn lippua Evoraan. Täälläkin puhutaan ihan sujuvaa englantia ja saan lipun puolen toista tunnin päästä lähtevään bussiin.

Tapan aikaa istumalla läheisen eläintarhan puistossa ja ratkomalla sanaristikoita. Elukkojakin pääsisi ihmettelemään lähes 20 euron hintaista tikettiä vastaan mutta jätän häkit tällä kertaa väliin.  Palaan bussiasemalle ja etsin bussin. Dösän määränpää on valotaulun mukaan ihan joku muu kuin Evora ja alan katsoa lippuani tarkemmin – siinähän lukee Tavira! Tsekkaan pikaisesti kännykän kartasta kyseisen mestan koordinaatit ja tajuan että nyt on aivan väärä tiketti kädessä. Ilmeisesti lipunmyyjä kuuli väärin joten ei muuta kuin takaisin kiskalle, jossa on onneksi samainen nainen edelleen hommissa. Hän suostuu vaihtamaan lipun ja Evoran bussi lähtee vain puoli tuntia tuon Taviran dösän jälkeen. Kello yhden maissa olen vihdoin matkalla kun alkuperäinen suunnitelma oli olla Evorassa jo puolen päivän maissa…

Bussimatka on aika tylsä ja suurin osa matkasta on suoraa moottoritietä peltojen keskellä. Evoran terminaali on kuuluisan vanhan kaupungin liepeillä eli jatkan jalan kohti tämän päivän majapaikkaani. Olen buukannut yhdeksi yöksi paikallisen Pousadan, joka edustaa kyseistä useassa portugalilaisessa kaupungissa operoivaa ”ketjua”, jonka liikeideana on pyörittää hotelleja historiallisissa rakennuksissa. Tämä hotelli on sijoitettu vanhaan munkkien majoitustilana toimineeseen rakennukseen. Paikka löytyy helposti kun puhelimen navigaattori avustaa minua läpi kapeiden kujien ja erittäin ystävällinen henkilökunta opastaa minut ”kammiooni” – kyseessä on siis aiemmin kirkonmiesten käytössä ollut pienehkö huone.

Päivä on jo pitkällä ja lähden heti tutustumaan kaupunkiin. Hotelli on ihan muutaman keskeisimmän nähtävyyden vieressä ja muutaman minuutin kuluttua löydänkin itseni paikallisen kirkon katolta ihailemassa taas yhtä hienoa näkymää! Tämä goottilaista tyyliä edustava kirkko on tosiaan siitä erikoinen että sen katolle pääsee katselemaan maisemia ja muutenkin paikassa saa kierrellä aika laajalti. Rakennus on kiinnostava mutta sen yhteydessä oleva museo menee vähän ohi-sektoriin – en jaksa innostua uskonnollisten esineiden ja taiteen kokoelmasta sen enempää…

Vaikka kello on jo paljon, niin päätän kiirehtiä Evoran ennakolta kiinnostavimpaan paikkaan eli Capela dos Ossosiin. Kyseessä varmaan monelta ”friikeimmät nähtävyydet” –listalta löytyvä kappeli, joka on täynnä ihmisten pääkalloja ja muita luita. Se sijaitsee uuden oloisen kirkon yhteydessä ja turisteja yritetään luiden lisäksi houkutella hieman sekavan oloisella museolla, joka sekin osoittautuu aika tylsäksi. Mutta kappeli on groteskiudessaan kiehtova paikka! Pääkalloja on varmasti satoja ja muiden luita vielä niitäkin enemmän. Paikalliset munkit ovat aikanaan varastaneet nämä jäännökset lähiseudun haudoista ja päättivät syystä tuntematon koristella niillä kokonaisen kappelin! Mesta on kyllä niin outo että vietän siellä aimo tovin vain tuijotellen kalloja ja pohtien mitä rakentajien päissä oikein liikkuikaan… Kalmanhajuista vielä tunnelmaa täydentävät katossa olevat luuranko-aiheiset maalaukset. Poistun paikasta viimeisten joukossa kun museon tädit alkavat sulkea putiikkia.

Käyn parilla tapaksella ennen kuin palaan hotelliin. Illallismenut tarjoillaan näköjään vasta klo 19 jälkeen joten päätän syödä kevyesti ja ruokailla vähän pidemmän kaavan kautta myöhemmin. Pienen lepotauon jälkeen lähden etsimään paria LP:n suosittelemaa ravintolaa, joista toinen on kiinni mutta toinen näyttää olevan auki ja lähes täynnä paikallisia – hyvä merkki siis. Palvelu on silti ripeää ja ystävällistä vaikka puolet menun ruoista onkin loppu… Tilaan jotain kalaa mitä tarjoilija suosittelee sekä alkupalaksi maksaa. Kumpikin valinta osoittautuu hyväksi ja poistun tyytyväisenä vatsa täynnä kohti kammiotani. 

28.12.2016 Evora – Lissabon:
Päätän palata Lissaboniin junalla, mutta se lähtee vasta kello viiden maissa illalla. Jää siis toinenkin päivä aikaa Evoralle. Oleellisimmat nähtävyydet tuli tsekattua jo eilen joten otan aamupäivän rennosti ja makoilen huoneessa pari tuntia aamiaisen jälkeen ennen kuin lähden ulkoilemaan. Hotellin aamiainen, jota mainostivat sanalla ”fabulous” oli kyllä aika vaatimaton asetettuihin odotuksiin nähden!

Auringonpaiste jatkuu edelleen eli taas oivallinen päivä kävelyretkiä varten. Kiertelen aluksi Evoran ”hiljaisempaa” puolta, jossa turistit loistavat poissaolollaan. Kapeilla kujilla ei juurikaan näy elämää – liekö kesäkaudella toinen meininki? Poikkean hetkeksi muurien ulkopuolelle ihmettelemään loputtomalta näyttävää akvaveduktia, jota pitkin voisi kai myös patikoida useamman kilometrin. Palaan muurien sisäpuolelle ja istuskelen puistossa jonkun aikaa. Käyn katsastamassa pousadan vieressä olevan kirkon, jossa on hieno laatoitettu sisustus ja taas luita – tällä kertaa tosin vain muutama luuranko lattiassa olevissa hautasyvennyksissä! Käyn myös Evoran museossa, joka on odotetun pölyinen kokoelma sekalaista tavaraa eri vuosisadoilta. Mitään kovin kiinnostavaa ei sieltä löydy.

Syön myöhäiseksi lounaaksi kalakeittoa jonkun kuppilan terassilla, liekö turskaa tämä kyseinen keitos? Ihan maistuvaa soppa kyllä on. Kun aikaa on, niin päätän käydä vielä toiseen kertaan ihailemassa pääkallokappelia – nyt on hieman aikaisempi ajankohta ja ikkunoista virtaava auringonvalo mahdollistaa hieman eilistä paremmat fotot – räpsin varmaan samanlaisen setin kuin eilenkin siis…

Haen repun hotellista ja hengailen vielä jonkun aikaa muurien vieressä olevassa puistossa ennen kuin on aika talsia kohti Evoran juna-asemaa. Matkan varrella on paikallinen härkätaistelu-areena – enpä tiennytkään että myös Portugalissa harrastetaan tätä vähintäänkin kyseenalaista ”urheilua”. Portit ovat kiinni joten mestan syvin olemus jää epäselväksi. Juna-asemalla on hiljaista ja lähdössä tasan yksi juna, joka on siis Lissabonin suuntaan. Mitään kovin kummoisia maisemia ei pimenevässä illassa matkaava rautahepo tarjoa mutta varsin miellyttävä vajaan parin tunnin matka taittuu nopeasti. Tajuan Lissaboniin saavuttaessa että tämä juna kiertää myös Sete Rioksen kautta – olisi ollut eilen lyhyt matka hotellilta kyseiselle asemalle eikä olisi tarvinnut mennä Orienteen asti!

Olen buukannut uuden hotellin seuraavalle parille yölle. Vähän syrjemmässä oleva mesta osoittautuu siistiksi mutta on ihan metroaseman vieressä. En jaksa lähteä enää pidemmälle, vaan käyn syömässä ensimmäisessä vastaan tulevassa ravintolassa ja painun lepäilemään huoneeseen.

29.12.2016 Lissabon:
Tämän päivän vietän taas kokonaan Lissabonissa. Buukkasin maanantaina etukäteen mielenkiintoiselta vaikuttavan opastetun kierroksen, jonka kohteena on aivan ydinkeskustassa olevan rakennuksen kellarissa olevat arkeologiset kaivaukset. Erään pankin alta on siis jossain vaiheessa löydetty jäänteitä maanjäristystä edeltävistä rakennuksista ja tämä kellarikerrokseen kaivettu pieni ”museo” on siis avattu yleisölle. Rauniot itsessään ovat aika mitäänsanomattomia, mutta koko paikka on siinä määrin omituinen että kokonaisuutena aika kiintoisa paikka!

Jatkan matkaa eteenpäin ja seuraavaksi pitäisi suorittaa pieni siirtymä kohti kuuluisaa Jeronimos-luostaria – kyseessä on siis yksi Lissabonin kuuluisimmista nähtävyyksistä. Kulkuvälineen löytäminen vaatii pientä hakemista, yritän löytää oikean bussipysäkin mutta se osoittautuu hankalaksi. Päädyn hyppäämään taas sporan kyytiin. Tällä kertaa alla on modernimpi peli, joka sekin muistuttaa aika lailla Helsingissä kolistelevia yksilöitä.

Luostari löytyy helposti ja jono on vielä pidempi kuin aiemmin linnoituksella. Päätän tsekata ensin myös hollilla olevan taidemuseon, josta löytyy jonkun miljonäärin kokoelma. Taidetta on laidasta laitaan – löytyy niin Dalia kuin Picassoakin ja lukematon määrä tuntemattomampia nimiä. Ihan kiinnostava mesta tämäkin eikä maksa mitään!

Palaan luostarille ja jono ei juurikaan ole lyhentynyt. Puolen tunnin seisoskelun jälkeen pääsen kuitenkin tämän kompleksin sisuksiin ja täytyy sanoa että kyllä odotus kannatti. Aika massiivinen ja vaikuttava rakennus on kyseessä ja lääniä riittää ihmeteltäväksi. Luostarin yhteydessä on myös yhtä lailla massiivinen kirkko, josta jää erityisesti mieleen hienot lasimaalaukset ikkunoissa. Goottilaista tyyliä on havaittavissa kiitettävästi ja jään pitkäksi aikaa pällistelemään loputtomia yksityiskohtia eri kuvakulmista…

Iltapäivä on jo pitkällä kun poistun luostarikompleksista. Mietin ehtisikö vielä ihmettelemään kaupunkia vahtivaa valtavaa Kristus-patsasta, mutta päätän jättää sen huomiseen aamuun. Sen sijaan päätän vielä tsekata pari mestaa näiltä nurkilta ennen kuin on aika palata takaisin. Tähän väliin pitää kuitenkin syödä tuhti nakkisämpylä, joita saa yhdestä lukuisista joen varressa olevista ruokakojuista.

Hieman kauempana oleva valtava ”vartiotorni” menee hieman ohi ja ei jaksa enää säväyttää luostarin jälkeen. Sen sijaan luostarin edessä oleva suurehko betonimonumentti tarjoaa hyvät näkymät joelle ja luostariin – eli löytyi taas yksi näköalapaikka tällekin päivälle! Nämä nurkat alkavat pikkuhiljaa olla nähty joten suuntaan takaisin hotellille. Tällä kertaa löydän bussin, joka kuljettaa hieman ratikkaa nopeammin takaisin ytimeen.

Ajelen metrolla hotellille, jossa ehdin lepäillä pari tuntia ennen kuin on aika lähteä kokemaan vielä yksi juttu tänään. Portugalissa kun ollaan niin toki kiinnostaa nähdä paikallista jalkapalloa ja onneksi kaupungin ylpeydellä eli Benficalla on tänään pelipäivä. Liiga on joulutauolla mutta tarjolla on Portugalin cupia – meneillään on kolmas kierros, jota pelataan lohkoissa. Stadion sijaitsee muutaman metropysäkin päässä hotellilta ja löytyy helposti kun seuraa Benfican väreihin pukeutunutta ihmismassaa. Ostan lipun tuntia ennen peliä ja käyn pikaisesti syömässä viereisen ostoskeskuksen food courtissa ennen kuin on aika mennä sisään stadionille.

Stadika on suurehko – jotain vajaa 70.000 tuolia pitäisi löytyä ja tänään mesta on ehkä puolillaan. Osa katsomoista on suljettu joten tunnelma on kohtuullisen tiivis ja laulu raikaa koko ajan. Peli ei ole mitenkään erityisen jännittävä sillä Benfica painaa koko ajan päälle ja voittaa kuitenkin niukasti 1-0. Tunnelma on koko ajan hyvä ja katsojat ovat kyllä täydellä sydämellä meiningeissä mukana. Soihdut palavat katsomossa pariinkin kertaan mutta mitään muuta ”riehumista” ei ole havaittavissa. Ihan siistiä peliä on myös kentällä. Peli päättyy joskus yhdentoista maissa ja painelen suoraan hotellille, sillä huomenna olisi tarkoitus nousta taas kohtuullisen ajoissa.

30.12.2016 Lissabon – Sintra – Lissabon – Helsinki:
Viimeinenkin päivä tällä reissulla on yhtä aurinkoinen ja lämmin kuin aiemmatkin eli hyvin osuivat kelit kohdalleen! Aktiivinen reissaaminen jatkuu tänäänkin ja tarkoituksena on kiertää useampi kohde ennen kuin kone lähtee joskus kymmenen maissa illalla. Eilen jäi joen toisella puolella sijaitseva massiivinen Kristus-patsas väliin, joten päätän lähteä tsekkaamaan tämän kolossin heti aamutuimaan.

Jessen luokse pääseminen vaatii joen ylittämisen lautalla ja lyhyen bussiajelun. Massiivisen sillan lisäksi siirtymä ”toiselle puolelle jokkee” onnistuu siis paikalliseen joukkoliikenneverkkoon kuuluvalla paatilla, joka muistuttaa kovasti Hong Kongin kuuluisaa Star Ferryä. Lautalta saa taas muutaman uuden kuvakulman kaupunkiin mutta muuten ei mikään erityisempi siirtymä ole kyseessä.

Joen toisella puolella bussi löytyy helposti ja samoin valtavan kokoinen patsaskin. Kuten arvelinkin, niin vierailijoita ei juuri ole ja saan ihailla ylätasanteelta avautuvia näkymiä aika lailla itsekseni. Patsas on kauniimpi kauempaa kuin lähietäisyydeltä – aika karun oloinen betonista valettu möhkäle kun on kyseessä… Möhkön sisältä löytyy pieni kauppa sekä kirkko / kappeli, eli kovin paljon nähtävää huikeiden näköalojen lisäksi ei ole. Mutta ihan käymisen arvoinen paikka kuitenkin!

Ylitän taas joen ja ajan metrolla juna-asemalle. Ostan lipun lähijunaan – tämä transaktio vaatii hetken sillä jonot sekä automaateille että lippuluukuille ovat valtavat. Valitsen automaatit, joka osoittautuu huonoksi ideaksi sillä aika monella turistilla on vaikeuksia käyttää niitä. Lisäksi jonotusta hidasta pieni tappelu aasialaisen turistin ja jonkun afrikkalaisen siirtolaisen välillä… Pääsen kuitenkin vihdoin junaan, joka vie Sintraan noin puolessa tunnissa.

Olen taas valmistautunut jonotukseen ja sitä onkin luvassa myös Sintrassa. Oleellisimmat nähtävyydet ovat hieman syrjemmässä ja niiden saavuttaminen vaatii joko pitkähkön kävelyn tai lyhyen bussikyydin. Valitsen rajallisen ajan vuoksi jälkimmäisen ja jonotan / tungen täpötäyteen bussiin, joka vie muutaman kilometrin päähän ylös Sintraan ympäröiville kukkuloille.  

Ensimmäinen kohteeni on Penan palatsi, jota ympäröi valtava puisto. Lippuja saa ostaa myös automaateista ja jonoa on onneksi vähän vaikka väkeä tulvii sisään ja ulos. Palatsiin pääseminen vaatii taas hieman kipuamista, mutta reippailu kannattaa sillä pienen nyppylän päällä odottaa varsin friikin oloinen (”gaudimainen?”) rakennus, jota pitää kyllä ihastella kaikista mahdollisista kulmista. Palatsia on vaikea kuvailla sanoin – eräänlainen muumitalo hapoissa voisi antaa hieman osviittaa paikan olemuksesta? Arkkitehtuuri on kyllä melkoinen cocktail erinäisiä tyylejä! Sisätilojen pitäisi olla yhtä lailla omituiset mutta sinne mateleva valtava jono ja rajallinen aika pakottavat jättämään ne väliin.

Kiertelen jonkun aikaa palatsia ympäröivässä upeassa puistossa. Sieltä löytyy lisää omituisia rakennuksia, ankkalampi ja kilometreittäin polkuja. Varmaan puolet puistosta jää näkemättä – palatsiin ja sen ympäristöön olisi voinut varata vähintään puoli päivää, sen verran kiinnostava paikka on kyseessä. Mutta haluan vielä tsekata pari muutakin juttua Sintrassa joten on pakko jatkaa matkaa.

Penan palatsin vieressä on toinen Sintran kuuluisimmista paikoista eli Maurilainen Linnoitus. Linnoitusrakennelmat eivät ole mitään ihan ainutlaatuista, mutta kompleksin sijainti vuorenrinteellä tekee siitä ehdottomasti näkemisen arvoisen. Linnake on kuten odottaa saattaa lähinnä muureja, torneja ja silkkaa kiveä – näkymät ovat taattua postikorttiluokkaa ja portaita kiivetessä menee kyllä aimo tovi.

Päätän lähteä takaisin kohti Sintran ydintä ja päätän kokeilla pientä polkua, jonka huomasin tullessani linnoitukseen. Viittojen mukaan polkua pitkin pitäisi olla noin 1,5km matka (alamäkeä) kohti keskustaa – tämä kuulostaa kohtuulliselta ja miellyttävämmältä kuin bussiin jonottaminen. Polku onkin varsin helppokulkuinen ja kuten arvata saattaa alaspäin on helppo kulkea vaikka aika jyrkkiäkin paikkoja matkan varrella on!

Huomaan alhaalla että Sintran varsinainen palatsi on vielä auki ja ehdin tekemään hieman pikakelauksella kierroksen sisätiloissa. Sieltä löytyy juuri sitä mitä odotinkin eli sekalaista ”palatsiroinaa” – näitä mestoja on tullut nähtyä sen verran että en oikein jaksa innostua. Paikan kiinnostavinta antia ovat kyllä geometrisesti leikatuilla pensailla koristellut puutarhat, joita ehdin ihailla hetken ennen kuin paikka laitetaan tältä päivältä kiinni…

Alkaa samalla tulla pimeä ja kiirehdin Lissabonin junaan. Ajelen pari metromatkaa, haen repun hotellilta ja poikkean ostoskeskuksessa. Olin aiemmin bongannut yhdestä paikallisesta ”Gigantista” edullisen hintaisen Lumia 950:n jolle olisi nyt tarvetta kun pitää palauttaa lähiaikoina duunipuhelin. Varmistan, että kyseessä ei ole mikään SIM-lukittu malli ja teen kaupat kapulasta. Sitten ei muuta kuin hieman sushia naamaan ostoskeskuksen fod courtissa, metrolla kentälle ja vajaa pari tuntia odottelua. TAP on taas ajoissa ja kuljettaa ongelmitta takaisin Sohjolaan, missä hiljainen kenttä odottaa joskus aamuviiden maissa paikallista aikaa. Oli kyllä mukava reissu ja toivottu tauko pimeydestä sekä kylmyydestä – ei voi kuin suositella Portugalin talvea jos kelit ovat aina tätä luokkaa!