Liettuan ja Valko-Venäjän kiertomatka - 2013

Tämän kesän matkasuunnitelmat menivät uusiksi kun eräs työmatka peruuntui. Oli tarkoitus yhdistää työ ja loma, mutta nyt pitikin pikaisesti miettiä suunnitelma B.

Valko-Venäjä oli ollut jo jonkun aikaa harkinnassa ja päätin lähteä katsastamaan tämän sulkeutuneen maan, jossa matkaraporttien mukaan voisi aistia vielä Neuvostoliitto-henkistä tunnelmaa. Ja koskaan ei voi tietää, kuinka nopeasti tällaiset reliikit alkavat muuttumaan... Tällaiseen takapajulaan piti tietenkin hommata etukäteen viisumi, jonka sai kyllä helposti helsinkiläisestä idän suunnan matkailuun erikoistuneesta matkatoimistosta.

Matkasuunnitelmaa tehdessäni tajusin, että Minskiin on junayhteys Vilnasta - miksipä en siis yhdistäisi näitä kahta maata? Liettuaan olin aiemmin tehnyt hätäisen visiitin duunireissun yhteydessä, enkä ehtinyt nähdä juuri mitään.

Lensin siis ensin Vilnaan, josta siirryin viiden yön jälkeen junalla Minskiin. Minskissä meni neljä yötä, joka oli ihan sopiva aika tällaiselle reissulle. Oikein toimiva kombinaatio ja kieltämättä aika retro-henkiset tunnelmat jäivät Minskistä mieleen!

Kohteet Liettuassa:

1. Siauliai
2. Palanga
3. Nido
4. Vilnius

Kohteet Valko-Venäjällä:

1. Minsk
2. Minskoe More

Osa 1 - Lithuania

22.7.2013 Helsinki - Riika - Kaunas:
Eipä tullut kovin montaa päivää Suomessa viihdyttyä kun on taas aika uuden reissun. Mikähän siinä on kun ei enää oikein jaksa innostua Suomen kesästä vaikka kelit olisivat kuinka hyvät? Päätin vihdoin ottaa ohjelmaan pitkään suunnitteilla olleen Valko-Venäjän visiitin ja tehtyäni taustatutkimusta päätin yhdistää siihen pienen rundin Liettuassa sillä edellinen Vilnan keikka jäi hyvin lyhyeksi työmatkaksi. Valko-Venäjän viisumin olen hommannut aiemmin hyväksi havaitun Futurist-matkatoimiston kautta - homma hoitui todella kivuttomasti mutta jouduin kärsimään pikakäsittelyn lisämaksun johtuen lyhyestä varoitusajasta.

Edessä on edellisen keikan tapaan AirBalticin iltakone Rigaan ja Helsinki-Vantaalla on aivan yhtä hiljaista kuin viimeksikin. Taas pikainen pomppu Dashilla Rigaan ja sieltä lähes saman tien uudelleen ilmaan, tällä kertaa Fokkerilla. Kello lähenee puoltayötä kun laskeudun Liettuan kamaralle. Kaunaksen lentokenttä on pieni ja jos RyanAir ei pitäisi sitä hubinaan niin tuskinpa kovin montaa lentoa tulisi päivätasolla...Balticin kone on päivän viimeinen lento ja kenttää ollaan laittamassa kiinni. Saan viimeisin taksin joka kuljettaa nopeasti läpi hiljaisen kaupungin - näyttää yhtä kuolleelta kuin Helsingissä Juhannusaattona... Olen buukannut Best Westernin josta on ollut vähemmän positiivisia kokemuksia - tämä osoittautuu kuitenkin ihan mainioksi hotelliksi ja huone on lähes sviitin kokoinen.

Kaupunki näyttää olevan jo nukkumassa ja saan kieltävän vastauksen kun kyselen respasta löytyykö kauppaa tai ravintolaa josta saisi yöpalaa. Onneksi minibaarissa on suklaata ja sipsejä...

23.7.2013 Kaunas:
Aamu avautuu pilvisenä ja viileänä, suorastaan koleana. Lämpöä on ehkä 15 astetta, onneksi ei sentään sada vaikka vähän tihkua tuntuukin välillä ilmassa. Ei muuta kuin hotellin aamiainen nopeasti naamariin ja ihmettelemään Kaunaksen nähtävyyksiä. Kaupungin sydän on arvatenkin vanha kaupunki jossa on varsin hiljaista - osittain huonosta säästä johtuen. Mutta joka tapauksessa kaupunki on selkeästi Baltian pääkaupunkeja hiljaisempi paikka. Turistit ovat harvassa, välillä kuulee kuitenkin suomea sillä Raiski lennättää myös Tampereelta. Vanha kaupunki ei tee suurempaa vaikutusta varsinkin kun kaikki Baltian pääkaupungit on tullut nähtyä vähintään kertaalleen. Varmasti leppoista paikka kauniilla säällä mutta kurja sää ei vaan tee oikeutta ko. paikalle!

Tsekkaan pari "pakollista" nähtävyyttä eli kirkon ja hieman ylirestauroidun linnan. Niiden lisäksi löytyy mielenkiintoista katutaidetta mutta vanhan kaupungin ydin on aika nopeasti nähty. Kaupungista löytyy kuitenkin jo etukäteen erittäin kiinnostavalta kuullostava "Devil Museum" joka pitää ilman muuta katsastaa. Paikka osoittautuukin mielenkiintoiseksi, enpä ollut aiemmin tiennyt moisen kokoelman olemassaolosta. Museossa on siis nimensä mukaisesti valtava kokoelma erilaisia paholaisia eri muodoissa - lähinnä patsaina mutta löytyy myös maaluaksia ja jopa pikkulasten piirroksia! Joku paikallinen taiteilija aloitti keräilyn kauan sitten ja myöhemmin kokoelmaa on kartutettu muidenkin toimesta. Varsin friikki paikka, en suosittele kiihkouskovaisille!

Sää on edelleen harmaa mutta sade taitaa onneksi kuitenkin jäädä tulematta. Päätän lähteä ajelemaan paikallisbussilla muutaman kilometrin päässä olevaan luostariin, jota suositellaan Kaunaksen turisti-infon esitteissä. Mielenkiintoisin osa tätä retkeä on ajelu vanhoilla kunnon johdinautoilla - tulee ihan lapsuuden Helsinki mieleen jossa oli pari linjaa neuvostotyylisiä trollikoita! Kaunaksen johdinautoista osa näyttää ehdoilta neuvostovalmisteilta mutta myös uudempaa kalustoa on liikkeellä. Bussisysteemin selvittäminen vie hetken mutta perille löytyy loppujen lopuksi helposti, varmuuden vuoksi nokialaisen navigaattorista vielä tarkemmat koordinaatit. Trollikka kuljettaa miellyttävästi ilman dieselin käryä, miinukset siitä että kertalippu ei ole vaihtokelpoinen.

Luostari on vihreän puiston keskellä - voisi olla miellyttävä paikka aurinkoisena päivänä. Paikan päällä ei ole juurikaan nähtävää: vanha kirkko ja pieni museo, jossa esitellään paikan historia kattavasti. Mutta mitään erityisen säväyttävää ei ole nähtävillä (enkä mitään sellaista kyllä odottanutkaan). Luostarin yhteen siipeen on rempattu hienon näköinen ravintola joka tuntuu olevan hieman väärässä paikassa - varsinkin kun paikassa on ilmeisesti vielä jotain kirkonmenoja?

Trollikka kuljettaa takaisin ytimeen ja tutkailen hetken kaupunkia halkovan kävelykadun ympäristöä. Suuren kirkon vierestä löytyy kohtuuhintainen kuppila, josta tilaan hyväksi osoittautuvan setin alkupaloja ja pihvin. Aterian jälkeen ei ole energiaa muuhun kuin rauhalliseen käppäilyyn kohti hotellia. Päätän ottaa pikaiset päiväunet jotka venähtävätkin yöuniksi... Eipä tuo juuri haittaa sillä huomenna on syytä olla virkeänä auton ratissa ja en usko että kaupungilla on juurikaan toimintaa illalla.

24.7.2013 Kaunas - Siauliai - Palanga:
Tänään on aika siirtyä auton rattiin. Otan aamiaisen jälkeeen taksikyydin takaisin lentokentälle josta pitäisi löytyä Budgetin tiski. Tiskiä ei itse asiassa ole ollenkaan vaan joku nuori sälli odottaa muiden vuokraamojen pisteiden vieressä olevalla penkillä. Aluksi on pientä sekoilua ilmassa kun kaveri yrittää laskuttaa uudelleen jo maksetun Ebookersin varauksen mutta soitto johonkin varmistaa sen mitä voucherini sanoo eli auto on maksettu. Auto osoittautuu varauksen mukaiseksi Renault Clioksi - taas uudenkarhea peli ja ranskalaiseksi autoksi ihan ok:lta vaikuttava...

Kiesistä löytyy jopa navigaattori joten ei muuta kuin baanalle ja suunnaksi Siualiain kaupunki johon tulee n. 150 km ajomatka. Paikalliset tiet osoittautuvat hyviksi ja ajokulttuuri varsin rauhalliseksi. Maisemat ovat ajoittain hieman tylsiä sillä Liettua on tasainen kuin pannukakku... Navigaattori ohjaa aluksi Siauliain keskustaan jossa pysähdyn hetkeksi jonkunlaisen torin ja kauppahallin nurkille. Kaupunki ei vaikuta kovin kiinnostavalta mutta juuri kun on tarkoitus jatkaa matkaa bongaan Lonely Planetista hämmentävältä kuullostavan "Cat Museumin" - siis kissamuseo WTF? Kyseinen paikkahan on pakko tsekata joten ei muuta kuin osoite navigaattoriin. Autolle palatessa kaksi paikallista kakaraa lähtee juoksemaan perään ja arviolta viisivuotias pikkujeppe yrittää heittää kivellä! Tekisi mieli antaa korvatillikka mutta jääköön kun kivi lentää metrikaupalla ohi...

Navigaattori ei selvästikään ole kovin tarkka - se näyttää kissamuseon paikan muutaman sata metriä väärin ja meinaan jo skipata paikan. Pienen hakemisen jälkeen löytyy isolta omakotitalolta vaikuttava rakennus, jossa ei ensimmäiseksi uskoisi olevan museota. Pihalla oleva epämääräinen partasuu koiransa (!) kanssa vahvistaa kuitenkin asian ja todellakin rakennuksen toisesta kerroksesta löytyy omituinen kokoelma taidetta ja esineitä, jotka arvatenkin esittivät kissoja. Paikassa on myös yksi elävä katti. Juuri kun olen poistumassa niin lipunmyyjä viittaa tsekkaamaan vielä yhden huoneen, josta löytyy pienimuotoinen eläintarha! Kyseisessä huoneessa on sekalainen kokoelma pieneläimiä - esim. hiiriä, käärmeitä ja alligaattoreita! Todella hämmentävä paikka ja jää hämäräksi miksi moinen kokoelma on talossa, liekö jotain "pelastettuja" lemmikkejä?

Kissatalon jälkeen on aika suunnata kuuluisalle "ristien mäelle" eli kohteena on Hill of Crosses. Paikka kuulostaa sen verran surrealistiselta että se on pakko nähdä vaikka paatunut ateisti muuten siitä tuskin innostuu! Mesta löytyy peltojen keskeltä - oikeastaan keskeltä ei mitään noin kymmenen kilometrin päästä Siauliaista. Pääsymaksua ei varsinaisesti ole mutta parkkipaikasta nyhdetään jotain rahaa - fiksu pysäköi tien varteen... Parkkipaikkaa reunustavat myyntikojut, joissa näyttää olevan kaikenlaisia ristejä pienestä XL-kokoon ja muuta sekalaista uskonnollista roinaa. Porukkaa on kohtuullisen paljon ja väkeä valuu tasaisena virtana kohti varsinaista pääkallopaikkaa, joka on noin puolen kilometrin päässä parkkipaikalta. Mistä siis on kyse? Keskellä peltoja on vaatimaton kumpu, jolle on pystytetty aivan käsittämätön määrä ristejä, Jeesus-patsaita ja kaikkea muuta mahdollista asiaankuuluvaa roinaa. Ristien ja pystien koko vaihtelee kymmenestä sentistä lähemmäs kymmeneen metriin ja joka toinen kävijä tuntuu kantavan jonkunlaista krusifiksiä mukanaan. Eli käytännössä jengi joko ostaa puuristin kojuista tai kyhää uniikimman version jossakin. Sitten paikan päällä risti törkätään johonkin jo ennestäänkin tiiviisti penetroituun nyppylään! Näkyä on vaikea kuvailla sanoin - ristejä on siis aivan käsittämätön määrä ja ne ovat parhaimmillaan todella mielikuvituksellisia. Osa ihmisistä on vähintäänkin tohkeissaan - tulee ihan mieleen palvontamenot Kiovan katakombeissa. Kamera räpsyy tiheään sillä paikka on yksi oudoimmista missä vähään aikaan on tullut käytyä.

Poistun ja olen edelleen hämmästynyt - jotenkin tällainenkin spotti oli mennyt ihan ohi tutkan vaikka Liettua on aivan naapurissa! Lähden ajamaan kohti rannikkoa ja asetan navigaattorin koordinaateiksi Palangan. Kyseinen pikkukaupunki löytyy helposti vaikka navigaattori väittää sen keskustan sijaitsevan jossain neuvostohenkisen lähiön ytimessä. Korjailen koordinaatteja ja päädyn vilkkaalle tielle, jossa meinaa tulla autosta kyljestä sisään kun harhaudun bussipysäkille (taas navigaattorin ansiosta kun se käskyttää kääntymään)... Liikennettä ja väkeä on paljon - vaikuttaa siltä että kyseessä on suosittu paikka.

Laitan auton parkkiin sillä osa Palangasta on autovapaata vyöhykettä - lähinnä yksi pitkä kävelykatu ympäristöineen. Jengiä on aivan käsittämättömän paljon, näyttää olevan paikallisten loma-aika ja kaikki rynnivät tänne. Ikävä kyllä sää vaan on surkea mutta se ei vähennä pääkadulla tungeksivaa ihmispaljoutta. Noin kilometrin pituinen pääkatu on täynnä ravintoloita, baareja ja krääsämyymälöitä. Katu johtaa kilometrien pituiselle hiekkarannalle, jossa on valtava laituri. Laiturilla tallustelu tuntuu olevan suosittu harrastus, varsinkin auringonlaskun aikaan näkymät olisivat upeat jos vain pilvet väistäisivät.

Olen vähän skeptinen yöpaikan löytymisen suhteen, varsinkin kun väkeä on niin paljon. Yllättäen ensimmäisestä hotellista josta kysyn löytyykin vapaa huone, hinta tosin on suolainen 300 litaa mutta menköön. Kotimajoitusta tuntuisi myös löytyvän mutta ei jaksa ruveta säätämään. Huone on aika kälyinen ja poistun pikaisesti takaisin kävelykadulle. Ostan aurinkolasit ja grillattua mustekalaa (mistähän sitäkin on kalastettu) ja ihmettelen liettualaisten juhlimista pimenevässä illassa. En jaksa innostua tästä scenestä vaikka jengi tuntuu viihtyvän vaan vetäydyn yöunille.

25.7.2013 Palanga - Nida:
Taas yksi pilvinen päivä lisää! Haaveilin rantapäivästä mutta turha toivo. Pakkaan kamat ja lähden etsimään aamiaista pääkadulta. Maittava kanakebab löytyykin nopeasti ja sillä jaksaa pitkään. Käyn vielä uudelleen ihmettelemässä rantaa - kertakaikkiaan hienoa valkoista hiekkaa silminkantamattomiin. Väkeä on ihan kiitettävästi uima-asuissa vaikka taivas on harmaa.

Hyppään Rellun kyytiin ja ajan parikymmentä km Klaipedaan, joka on yksi suuremmista kaupungeista Liettuassa. Itse city jää näkemättä sillä navigoin suoraan satamaan, josta menee lossi Kuurinkynnäälle (Curonian Spit). Kyseessä on ainutlaatuinen kaistale maata, joka on noin 100km matkaltaan jaettu noin kahtia Liettuan ja Venäjän kesken. Paikka on luonnonsuojelualuetta jota halkoo kapea autotie sekä fillareille tarkoitetut polut. Alue on erityisen kuuluisa hiekkadyyneistään ja rannoistaan eli kuullostaa hyvältä! Trafiikkia on aika paljon mutta lossia ei tarvi odottaa kauan. Noin 10min matkan jälkeen autolasti purkautuu ja edessä on ajelua jonossa hetken aikaa kunnes liikenne pikkuhiljaa hajaantuu. Maisema on komeaa lehtometsää, nyt alkaa tuntua että ollaan jossain muualla kuin Suomessa!

Ajelen noin 50 km Nidan kylään, joka on paikallisista asumuksista suurin - käytännössä kuitenkin turistien kesäaikaan kansoittama pieni kylä (tai kaupunki?). Tälläkään kertaa ei ole mitään majoitusta buukattuna joten ei muuta kuin turisti-infoon kyselemään. Kyseinen putiikki onneksi välittää bed & breakfast -majoitusta ja vapaa huone löytyykin viidessä minuutissa. Paikallisessa rivitalossa sijaitseva siisti mutta vaatimaton asumus sijaitsee lähes Nidan ytimessä joten ei muuta kuin auto parkkiin ja tutkimaan ympäristöä.

Hengailen hetken "rantabulevardilla", jossa ihmisiä valuu ohi tasaiseen tahtiin ja paikalliset muusikonalut soittelevat cover-biisejä. Lähistöllä on meripihkamuseo, joka kuullostaa myös riittävän oudolta eli visiitin arvoiselta. Paikassa tosiaan esitellään miten Itämeren syvyyksistä nouseva meripihka syntyi ja mitä kaikkea siitä voi tehdä. Samalla yritetään tietenkin myydä meripihkakoruja ja ties mitä muuta, jota ko. aineesta saa työstettyä! Korut ja taide ovat kyllä näyttäviä mutta jätän ostokset väliin.

Jatkan kierrostani ja päätän tsekata kuuluisat dyynit. Ne löytyvätkin noin kilometrin verran Nidan ulkopuolelta ja vaativat hikisen lähes 200-askelmaisen portaikon kipuamisen. Loppumatka pitää vielä nousta upottavassa hiekassa jotta pääsee dyynien huipulle. Näkymät ovat arvatenkin hienot ja dyynit jatkuvat aina Venäjän puolelle. Dyynin huipulta löytyy myös valtava aurinkokello, joka on ilmeisesti jo kertaalleen tuhoutunut myrskyssä. Nyt kello näyttää taas olevan kunnossa. Alkaa olla jo myöhä joten palaan takaisin kun ilta alkaa hämärtyä...

Valitsen jonkun suositulta näyttävän ravintolan ja tilaan kalaa - ateria on erinomainen. Nidan ilta alkaa hiljetä kellon lähestyessä puolta yötä, mitään Palangan kaltaista meininkiä on turha hakea täältä. Palaan majataloon ja ei muuta kuin unille!

26.7.2013 Nida - Kaunas - Vilna:
Ei varmaan ole yllätys että taivas on taas pilvien peitossa... Tänään tulee joka tapauksessa matkapäivä joten kaikki paitsi sade käy. Haen paikallisesta Maxima-marketista evästä ja ajelen parin kilometrin päässä ytimestä olevalle rannalle, jossa syön myöhäisen aamiaisen. Ranta on aivan upea - lääniä riittää eikä häiriötekijöitä näy. Kun vaan olisi pilvetön taivas! Reilun tunnin kuluttua on aika suunnata mantereelle. Pysähdyn matkan varrella "peikkopuistossa" eli paikassa, jossa on lukematon määrä puusta veistettyjä peikkoja ja muuta taidetta. Alue on niin suuri, että en ehdi kiertää kaikkia nurkkia jotta ehdin palauttaa auton ajoissa.

Lossille ei ole ruuhkaa ja moottoritie Kaunakseen taittuu nopeasti. Budgetin heppua ei näy joten parkkeeraan auton ja tungen avaimet laatikkoon. Rellu palveli hyvin eikä kärsinyt vaurioita. Lentokenttäbussi näköjään lähti juurikin viisi minuuttia sitten ja takseja ei näy... Jään siis odottamaan seuraavaa bussia, jolla pääseekin suoraan Kaunaksen rautatieasemalle. On aika siirtyä raiteille - onneksi juna menee vajaan tunnin kuluttua. Se osoittautuu miellyttäväksi kulkupeliksi jossa on vain muutama matkustaja. Matka Vilnaan kestää noin tunnin.

Vilnassa odottaa Novotelin hotelli, jonka olen buukannut etukäteen Agodasta edulliseen 70eur hintaan. Väsyttää joten otan taksin alle - mittari raksuttaa kyllä siihen tahtiin että taitaa olla viritetty peli! Varaus löytyy ja respa antaa myös välittömästi Valko-Venäjän matkavakuutuksen, jonka Futurist lupasi toimittaa ko. osoitteeseen! Novotel osoittautuu erinomaiseksi valinnaksi mutta kovin kauan en ikävä kyllä ehdi tästä paikasta nauttia. Poistun heti checkinin jälkeen kaupungille sillä nälkä alkaa vaivaamaan. Menee hetki ennen kuin löydän vanhan kaupungin ytimeen, jossa tuli pikaisesti käytyä lähes 10v sitten eräällä työmatkalla. Pikkuhiljaa koordinaatit alkavat palautua mieleen ja löydän itseni turistien kansoittamalta terassilta, jossa päätän syödä illallisen. Safka osoittautuu surkeaksi ja kalliiksi - olisi pitänyt arvata. Mutta plussan puolelle laskettaneen hyvät näkymät upeassa iltavalaistuksessa kylpevään vanhaan kaupunkiin, ei nyt oikeasti mitään suurempaa valitettavaa.

Havaitsen pieniä suunnistusvaikeuksia kohti hotellia - vanhan kaupungin kadut kun eivät noudata minkäänlaista asemakaavaa vaan kiemurtelevat miten sattuu. Näin ollen jokaisessa kadunkulmassa saa olla tarkkana käännösten kanssa! Novotel kuitenkin löytyy ja on taas aika levon.

27.7.2013 Vilna - Minsk:
Tämän päivän ohjelmassa on Vilnan nähtävyydet lievällä pikakelauksella. Ensimmäinen kohde on kuitenkin rautatieasema, sillä illalla olisi tarkoitus jatkaa junalla Minskiin. Kansainvälisessä lipunmyynnissä ei ole muita asiakkaita ja lippu löytyy ilman suurempia seremonioita - edes viisumia ei kysytä. Lähden kävelemään takaisin kohti vanhaa kaupunkia ja harhaudun taas pariin kertaan mutkaisilla kujilla. Turisteja tuntuu taas riittävän ja zoomailen nähtävyyksiä.

Talsin taas "isolle kirkolle", jonka näin eilen iltavaloissa. Tällä kertaa pääsen myös sisään, jossa on hämmästyksekseni menossa häät! Turisteja tungeksii kirkon takaosassa niin kuin häitä ei olisikaan! En häiritse seremoniaa enempään vaan jatkan kierrostani. Käyn tsekkaamassa vielä toisen kirkon (goottilaisen tiilirakennelman) jossa näyttää myöskin olevan meneillään häät! Ja taaskin pääsee turre sisään shortseissaan ihmettelemään pyhää toimitusta, huh huh... Päätän jättää tunnelman pilaamisen vähemmälle ja lähden ihmettelemään paikallista linnoitusta. Paikka näyttää epäilyttävästi Kaunasin linnalta, mutta perillepääsy vaatii hikisen kiipeilyn mukulakivipolkua pitkin...

Linna ei ole kummoinen mutta näkymät ovat hienot. Otan pakolliset maisemakuvat ja suuntaan alas pienimmällä funikulaarilla minkä olen nähnyt. Kukaan ei myy lippuja joten matka osoittautuu ilmaiseksi! Kävelen hetken helteessä (tänään on muuten ensimmäinen aurinkoinen päivä tällä reissulla) ja törmään mielenosoitukseen isolla kirkolla. Oletan sateenkaarilippujen perusteella kyseessä olevan jonkun gay pride-tyyppisen agitaation mutta tajuan vasta myöhemmin mistä on kyse...

Kävelen yhtä kaupungin pääkaduista ja yritän löytää "Genocide Museumin". Törmään tiesulkuihin ja mellakkapoliiseihin - ihmettelen mistä on kyse. Samalla sateenkaarilippuja kantavia yksilöitä purjehtii ohi. Ilmeisesti läheisessä puistossa on menossa joku paikallisen Setan tapahtuma ja kaikki kadut on blokattu liikenteeltä. Ja samalla muistan kirkon nurkilla näkemissäni sateenkaarilipuissa olleen teksti "defect" eli siellähän meuhkattiin ruskean reiän ritareita vastaan!

Pienen hakemisen jälkeen löydän vihdoin museon, joka osoittautuu erittäin kiintoisaksi. Teemana on Neuvostoliiton pahuudet ja Liettuaan kohdistunut toisen maailmansodan aikainen kansanmurha, jossa todistettavasti surmattiin tuhansia maan kansalaisia. Museorakennus on aiemmin KGB:lle kuuluneessa kiinteistössä, jonka kellarista löytyy myös vankilaosasto. Kyseisissä selleissä säilytettiin kaikenlaista anti-kommunistista ainesta, joita myös kidutettiin. Löytyy pehmeäseinäinen huone ja sellit ovat todella karun näköisiä. Erittäin kiinnostava mesta kaikille dark tourism- retkeilijöille, myös museo on hyvin toteutettu ja kaikissa huoneissa on englanninkieliset opasteet.

On aika suunnistaa kohti juna-asemaa sillä Minskin juna lähtee kuuden jälkeen... Päätän kävellä sillä aikaa tuntuu olevan, pysähdyn matkalla oivallisesti nimettyyn Meat Lovers - ravintolaan. Kyseessä on jonkun sortin gastro pub, joka on nimensä mukaisesti erikoistunut liharuokiin. Tilaan seinällä olevalta listalta tartar-pihvin ja burgerin. Ruoan tuleminen kestää törkeän kauan mutta se on odottamisen arvoista. Varsinkin tartar-pihvi on parhaasta päästä mitä olen maistanut! Aterointi kestää kuitenkin sen verran kauan että tulee kiire junalle - eksyn matkalla taas kerran äärimmäisen epäloogisesti kiemurteleville pikkukaduille mutta löydän pienen korjausliikkeen jälkeen perille.

Juna on minuutilleen ajoissa ja asemalla suoritetaan Liettuan puolen passintarkastus maanalaisessa huoneessa. Olen näköjään buukannut kolmannen luokan vaunun joka on täynnä valkovenäläisiä, muita kansallisuuksia ei juuri näy! Minulla on paikka penkiltä, jonka jaan kahden muun matkustajan kanssa eli tiivistä tunnelmaa riittää... Juna on sinänsä kohtuullisen nopea, lähinnä lämpötila ahdistaa. Matka kestää noin kolme tuntia ja rajamuodollisuudet hoidetaan Suomi-Venäjä - junien tapaan jouhevasti junassa. Viisumista ja muista papereista ei tule mitään kysymyksiä vaan leima napsahtaa passiin välittömästi!

Kellon lähestyessä yhdeksää juna saapuu Minskiin ja kaikki poistuvat Minskin modernin aseman laiturille. Huomaan olevani aivan toisessa maailmassa - kaikkialla näkyy kyrilisiä kirjaimia eikä turisteja näy missään! Pienen hakemisen jälkeen löydän itseni aseman ulkopuolelta. Onneksi vaihdoin paikallisia ruplia jo Vilnassa. Havaitsen taksitolpan, jossa on keltaisia Volgia jonossa. Tiedän että hotelli ei ole kaukana mutta tarkat koordinaatit ovat hakusessa. Päätän siis sortua taas taksiin... Kuskeista yksi näyttää puhuvan englantia ja sanoo keikan hinnaksi 100.000 BYR eli noin 8 euroa. Haiskahtaa ylihinnalta mutta en jaksa tingata ja istun hetkeksi haisevan autonromun kyytiin. Hotelli löytyy nopeasti ja varauskin tuntuu olevan kunnossa - pisteet Futuristille!

Hotelli on virallisesti kolme tähteä mutta lähempänä neljää - erittäin miellyttävä uudehko paikka. Käyn pikaisesti ulkosalla lähinnä tarkoituksena etsiä ruokakauppa, jonka hakeminen vaatiikin hetken. Mutta lopulta löytyy aina kello yhteen asti avoinna oleva supermarket, josta matkaaja löytää iltapalan.

Osa 2 - Belarus

28.7.2013 Minsk:
Heräilen puoli kymmenen maissa ehtiäkseni aamiaiselle. Se osoittautuu ihan kohtuulliseksi ja raskaaksi - pöydästä löytyy juustolla päällystettyjä kyljyksiä ja muuta vähemmän skandinaavista... Olen päättänyt ottaa koko Minskin keikan rennosti ja nukkua pitkään sekä välttää pitkiä päiväreissuja. Makoilen vielä hetken huoneessa ennen kuin lähden kaupungille. Hotelli on ihan ytimessä ja Minskin keskusta on aika kompakti vaikka kaupunki kokonaisuudessaan on laaja.

Kaupunki on kaikkea muuta kuin osasin odottaa. Minsk tuhoutui suurilta osin toisessa maailmansodassa ja suurin osa rakennuksista on sodan jälkeiseltä ajalta. Tyyli on kuitenkin kaikkea muuta kuin betonilähiötä - Minsk edustaa ns. "stalinistista arkkitehtuuria" eli kyseessä on hämmentävä kokonaisuus mahtipontista uusvanhaa arkkitehtuuria. Välillä tulee vastaan roomalaisia pylväitä ja jos en tietäisi luulisin monen rakennuksen olevan peräisin 1800-luvulta. Kadut ovat leveitä ja suoria - liikkuminen Vilnan vanhan kaupungin jälkeen on todella helppoa! Bongaan entisen KGB:n päämajan, jonka ovella komeilee edelleen sirppi ja vasara! Valvontakamera osoittaa suoraan ovelle, kukahan mahtaa seurata monitorista?

Löydän pääkadulta matkamuistokojun, josta löytyy harvinaisen selkeä kartta, johon on piirretty kaikki rakennukset ja nähtävyydet! Tällaisia joka paikkaan... Kävelen päämäärättä ja ihailen arkkitehtuuria - kaupunkia voisi kuvailla karun kauniiksi. Katukuva on mielenkiintoinen sekoitus länsimaisia vaikutteita ja flashbackeja neuvostoajoilta. Päädyn suureen puistoon, jota halkoo joki. Joku vuokraa soutu- ja polkuveneitä, jotka näyttävät suositulta ajanvietteeltä sunnuntaipäivänä. Istuskelen hetken jossain kuppilassa ja tutkailen ohi hiljakseen soljuvaa väkeä.

Joen toiselta puolelta kuuluu musiikkia joten päätän mennä tsekkaamaan mitä siellä tapahtuu. Kyseessä näyttää olevan jonkunlainen kansanjuhla, joka sisältää kaikenlaisia esityksiä torvisoitosta aerobicciin. Orkesteri soittaa Abbaa jonka jälkeen hyperaktiivisen oloinen nainen aloittaa ohjatun puistojumpan. Ihmiset ovat ilmeisen fiiliksissä ja jään seuraamaan iloista meininkiä. Puistossa on myös pieni huvipuisto, jossa on lähinnä perheen pienimmille suunnattuja laitteita. Poikkean yleiseen käymälään, josta löytyy sellainenkin perinneammatti kuin wc-rahastaja! Urinointi kustantaa 2500BYR eli noin 20 senttiä.

Poistun puistosta ja saavun Voiton Aukiolle. Siellä roihuaa ikuinen tuli ja ylistetään suuren isänmaallisen sodan lopputulosta - taas matkataan ajassa kauas taaksepäin... Palaan joelle ja puistoon. Istahdan penkille ja alan lukemaan kirjaa - tänään ei siis kiirehditä. Istun hiljaisessa puiden varjostamassa paikassa jossa ohikulkijoita ei juurikaan näy. Jossain vaiheessa kaksi miestä lähestyy minua. Toinen noin 50-kymppinen ukkeli kyselee jotain valko-venäjäksi - en tietenkään ymmärrä sanaakaan. Liekö kysymässä kelloa tai pummaamassa rahaa / tupakkaa. Sanon englanniksi että en valitettavasti puhu heidän kieltään. Äijä tuntuu ärsyyntyvän tästä ja tästä alkaa puhetulva joka ei tunnu loppuvan. Kun ukko alkaa vaikuttaa aggressiiviselta päätän poistua paikalta. Mietin lähteekö urpo perääni mutta näin ei tapahdu vaan käppänä huutelee jotain käsittämätöntä perääni kunnes lopulta jatkaa matkaa toiseen suuntaan! Onneksi tyyppi ei käynyt päälle - tajuan tehneeni amatöörimäisen virheen asettuessani lukemaan ison puiston etäisimpään nurkkaan.

Jatkan matkaa ja bongaan suihkulähteiden ympäröimän teatterin (?), jonka luona nuoriso harrastaa parkouria. Naapurissa on Minskin "vanha kaupunki" eli itse asiassa sodan jälkeen uudelleen rakennettu kortteli, jonka pitäisi näyttää siltä mitä Minsk ennen sotia oli (eli huomattavasti vaatimattomampi stadi kuin mitä Stalin rakensi). Kävelen rauhalliseen tahtiin kohti hotellia ja käyn kaupassa hakemassa evästä. Lepäilen hetken ja lähden sitten illalliselle. LP mainitsee jonkun paikallista keittiötä edustavan ravintolan lähinurkilla joten sehän pitää testata. Terassilla on tilaa ja tarjoilijakin puhuu jonkun verran englantia. Tilaan jonkunlaisen lihapadan. Ruoan valmistuminen kestää kauan mutta vihdoin saan höyryävän rauta-astian eteeni. Annos osoittautuu todella mauttomaksi, tulee ihan joku kouluruoka mieleen!

Poistun ravintolasta ja ilta on jo ehtinyt pimentyä. Käyn katsastamassa pääkadun iltavalaistuksessa joka osoittautuu hienoksi - tosin tulee vähän Helsingin joulukatu mieleen! Ihmisiä on liikkeellä runsaasti. Yöelämä ei kuitenkaan innosta joten palaan hotellille.

29.7.2013 Minsk:
Toinen päivä sightseeingiä Minskissä... Lähden taas lähempänä puoltapäivää liikkeelle ja päätän tutkia pääkadun toiseen pään. Sieltä löytyy nykyään jo harvinaisuuksiin kuuluva Lenin-patsas, jota ympäröi rempseän kokoinen aukio ja hallintorakennuksia. Miliisit vahtivat kolosseja, yritän kuvata huomaamattomasti. Jatkan matkaa rautatieasemalle, josta yritän selvittää kuinka pääsisin huomenna paikallisjunalla "rannalle" eli jokeen padotulle tekoaltaalle. Minkäänlaista englanninkielistä opastusta ei ole mutta luulen tulkinneeni aikatauluja oikein - saapa nähdä nähdä mihin sitä huomenna päätyy!

Tsekkaan myös bussiaseman ja lentokenttäbussin aikataulun paluumatkaa silmällä pitäen. Busseja näyttäisi menevän about puolen tunnin välein ja hintaa on päätä huimaavat 1,5 eur noin tunnin matkasta. Ihailen vielä hetken Stalinin pystyttämiä "pilvenpiirtäjiä" ennen kuin on aika metromatkan. Minskin metro on ilmeisesti yksi viimeisiä Neuvostoliiton aikana rakennetuista. Metro toimii muovisilla poleteilla aitoon neuvostotyyliin ja kuten arvata saattaa lipunmyyjän ilme ei värähdäkään kun ostan 2000BYR hintaisen lätkän. Metro on näköjään sitä itseään eli alkuperäisessä CCCP-kuosissaan oleva sininen M-kirjaimilla koristeltu pikakiitäjä.

Ajelen pari asemaväliä ja päädyn lähelle jokea. Siellä sijaitsee myös Minskin sirkus hienossa pyöreässä rakennuksessa. Valitettavasti sirkus on kuitenkin kesälomalla ja esitykset alkavat vasta syyskuussa. Päätän testata maailmanpyörän, jonka bongasin eilen. Rundi maksaa noin euron - optiona olisi perinteisen "hytin" sijaan avoin "istuin", joita on vain muutama ja jono on pitkä. Valitsen hytin, joka osoittautuu hiostavan kuumaksi - sää kun on parantunut oleellisesti sitten Liettuan (eipä juuri ole pilviä näkynyt).

Kävelen taas pääkatua eteenpäin - tällä kertaa vielä Pobeda-aukiolta eteenpäin. Sieltä pitäisi löytyä Lido-ravintola, liekö kyseessä sama ketju kuin Latviassa? Konsepti ainakin on sama kuin Riikassa eli tiskeiltä ja seisovilta pöydiltä saa haluamansa kokonaisuuden kaikkea mahdollista aina salaateista pihviin. Setti peittoaa kyllä eilisen mennen tullen, mistään fine diningista on toki turha puhua.

Päätän tsekata tien toisella puolella olevan GUM-tavaratalon, josta löytyy kiitettävä valikoima tavaraa. Samsung näyttää olevan kova sana täälläkin, lisäksi ainakin TV-osastolla on tarjolla minulle outoja merkkejä kuten "Horizont". Ajelen metrolla takaisin ja palaan hotellille. Räplään loppuillan uutta tablettiani joka osoittautuu käteväksi peliksi nettisurffailuun. Matkapäiväkirjat tekisin kuitenkin mieluummin oikealla näppäimistöllä eli tulee ikävä E7:n mainiota fyysistä näppistä!

30.7.2013 Minsk / Minskoe More:
En uskonut löytäväni Minskin lähistöltä rantaa mutta pienen googlauksen avulla sellainenkin näyttää löytyvän. Ilmeisestikin kaupungin läpi soljuva hieman saastaisen oloinen joki on padottu jossakin keskustan ulkopuolella tekojärven aikaansaamiseksi. Sekalaiset raportit netistä eivät varsinaisesti ylistä paikkaa mutta täytyyhän näinkin eksoottinen spotti tarkistaa!

Sitä ennen on kuitenkin aika museovisiitin. Parin korttelin päässä hotellista on kiinnostavalta kuullostava "Suuren Isänmaallisen Sodan Museo" eli paikallinen näkemys 2. maailmansodasta. Mielenkiintoinen kontrasti Liettuaan, jossa oli "Suuren Kansanmurhan Museo" samasta aiheesta! Museo sijaitsee neuvostohenkisessä rakennuksessa. Kuten odottaa sopii, ei englanninkielistä materiaalia ole missään. Näyttely on useammassa kerroksessa, ensin yritän kuitenkin tsekata portaikossa olevan sivuhuoneen, josta rouva viittoo minua eteenpäin. Jäi epäselväksi mitä kyseisellä osastolla oli.

Museo on kokoelma sekalaista tavaraa - löytyy tietenkin pakolliset propaganda-julisteet, Stalinin kuvat ja sotaroinaa. Parasta antia kuitenkin ovat vanhanaikaiset dioraamat - tulee taas ihan Pohjois-Korea mieleen jossa niistäkin sai nauttia. Lisäksi museossa on mielenkiintoinen taidenäyttely, jossa on sekalaisia tulkintoja sodasta. Ilman englanninkielistä opastusta detaljit jäävät epäselviksi mutta selkeästi museon sanoma on kertoa kuinka Valko-Venäjä (tai siis suuri ja mahtava Neuvostoliitto) vapautti kansan saksalaisten ikeestä. Sankareita löytyy joka huoneesta - olisipa mielenkiintoista ymmärtää mitä valkovenäjäksi olevat tekstit kertovat! Poistuessani onnistun tallomaan lattialla olevan banderollin, jota ollaan ilmeisesti juurikin hilaamassa talon seinälle - luulin että kyseessä on matto... Joku työläisistä huutelee perääni ja luikin nolona pois!

Sitten suuntaan kohti "biitsiä". Uskon löytäneeni eilen oikean paikallisjunan, jolla pitäisi parissakymmenessä minuutissa päästä perille joten ei muuta kuin matkaan. Ajelen metrolla rautatieasemalle ja kävelen lippuluukulle - niissä näyttää olevan värikoodaus joka kertoo millaisia lippuja kyseinen koppi myy. Löydän oikean luukun eli paikallisliikenteen lippuihin erikoistuneen ja näytän post-itille raapustamaani paikannimeä ja kellonaikaa. Lippu vaihtaa omistajaa naurettavaan 1250BYR eli 10 sentin hintaan. Juna löytyy helposti. Se on vanha kunnon Elektrishka eli tietenkin aito neuvostoaikainen sähköjuna, joilla on hoidettu paikallisliikennettä varmaan lähemmäs 50 vuotta. Viereisellä raiteella on kuitenkin tutunnäköinen modernimpi peli eli Flirt-juna, joilla liikennöidään Suomessakin. Elektrishkalla en ole kuitenkaan koskaan matkustanut joten ilman tämäkin kulkupeli pitää kokea! Sisällä on juuri niin karua kuin odotonkin ja penkit ovat kivikovat. Kyyti on kuitenkin vakaata ja juna aikataulussa.

Minskoe More on viides pysäkki ja seuraan väkijoukkoa, joka suuntaa kohti rantaa. Vesialue on tosiaan noin parin sadan metrin päässä mutta varsinaista rantaa ei näy lukuunottamatta pientä hiekkaista kaistaletta. Jengi jatkaa ruokakassiensa kanssa patovallia reunustavaa tietä pitkin joten ei muuta kuin jonon jatkoksi. Taivas on pilvetön ja lämpöä on lähemmäs 30 astetta eli onneksi Liettuan kehnot kelit ovat jääneet taakse! Tekoallas on laaja ja bongaan muutamia purjeveneitäkin. Vesi näyttää samealta ja padon kohdalla on omituinen tunkkainen lemu. Ohitan suljetulta näyttävän kuppilan, toivottavasti jostain löytyy toinen sillä en ole ostanut vettä. Maasto muuttuu metsäiseksi ja vastaan alkaa tulla auringonottajia. Siellä täällä on hiekkaisia poukamia, tosin ei mitään valkoista hiekkaa vaan ennemminkin karkeaa soraa... Minkäänlaista rantaravintolaa ei näy vaan ollaan ennemminkin metsässä!

Lähes puolen tunnin kävelyn jälkeen löydän vihdoin ihan kohtuulliselta näyttävän hiekkarannan, jossa on muutama lentopallokenttä. Väkeä ei ole kovinkaan paljon ja paikka näyttää ihan miellyttävältä. Vedessä killuu epäilyttävästi sinilevältä näyttävää möhnää, joka haisee lähes yhtä pahalle kuin Manilan lahti! Silti ihmisiä uiskentelee... Kioskia tai kuppilaa ei ole - kiroilen tyhmyyttäni kun en ostanut eväskassia Minskin rautatieasemalta. En jaksa kuitenkaan lähteä talsimaan takaisin vaan päätän nauttia auringosta.

Lämpöä on kunnolla ja ilma on täysin tyyni joten hiki alkaa virrata. Vesi näyttää sen verran saastaiselta että päätän jättää uimisen väliin - se tekee tietenkin lämmöstä välillä sietämättömän. Onneksi välillä käy pieni tuulenvire! Lueskelen kirjaa ja kuuntelen musiikkia parin-kolmen tunnin ajan, sitten alkaa jano vaivaamaan siihen malliin että pitää lähteä takaisin päin. Valitsen toisen polun ja yllättäen metsän keskeltä löytyykin kioski pienessä lähinnä puuceetä muistuttavassa tönössä! Myyjää ei kuitenkaan tunnu löytyvän joten joudun jatkamaan matkaa janoisena. Muistan kuitenkin nähneeni ravintolan patovallin toisessa päässä jonne ei ole kovin pitkä matka.

Siemaisen kylmän oluen muovituopista ja kuuntelen rätisevistä kaiuttimista tulvivaa ruspopia hetken kunnes menen hetkeksi varjoon lepäilemään. Käyn myös tsekkaamassa läheltä löytyvät purjehduskerhon (!) joka tuntuu käsittämättömältä tällaisessa paikassa. Mutta kaikenlaista paattia näyttää olevan rivissä - ihmettelen kuka jaksaa purjehtia tekoallasta edes takaisin? Päätän palata Minskiin. Junia menee noin kerran tunnissa ja seuraava olisi kohta tulossa.

Elektrishka vie varmasti takaisin ja palaan hotellin nurkille. Hotellin vieressä on sushi-baari, joka on pakko testata. Ajatus sushista Minskissä tuntuu jotenkin oudolta - varsinkin kun kyseessä on pyörivällä linjastolla varustettu versio. Paikka on kohtuullisen täynnä mutta pääsen asemiin linjaston viereen. Homma toimii niin kuin odottaa sopii eli kaikki vakioelementit löytyvät. Linjalla oleva sushi-tarjonta vain on kovin köyhää ja sashimia ei ole ollenkaan. Listalta toki saisi kaikenlaista mutta hinnat ovat suomen tasolla. Syön muutaman lautasellisen makeja ja poistun, hintaa aterialle tuli paikalliseen hintatasoon verrattuna huimat lähemmäs 200.000BYR.

Päätän kierrellä vielä hetken hotellin lähiympäristöä. Parin korttelin päästä pitäisi löytyä paikallinen pienpanimo, päätän tsekata tämänkin paikan. Sen löytäminen osoittautuu hieman hankalaksi mutta pääsen perille kerrostalokolossien reunustamalle pikkukadulle. Ravintola vaikuttaa saaneen liikaa palstatilaa matkaoppaissa - sen verran ovat hinnat nousseet... Tilaan jonkun pienen grillivartaan sillä sushin jälkeen ei ole enää suurempi nälkä, lisäksi testaan pienpanimon antimia. Setti ei ole mikään kovin ihmeellinen ja palvelu vaikuttaa verkkaiselta. Palaan hotelliin ja ratkon hetken aikaa sanaristikoita ennen kuin Nukkumatti tulee...

31.7.2013 Minsk - Riika - Helsinki:
Viimeinen aamu Minskissä! Lento lähtee iltapäivällä joten ehdin vielä pyörähtää kaupungilla... Muutaman metropysäkin päästä löytyy mielenkiintoinen rakennus, eli Minskin uusi kirjasto. Mielenkiintoista siinä on lähinnä se, että rakennus näyttää kaikkea muuta kuin kirjastolta eli kyseessä on lasista tehty kuutio (tai oikeastaan monikulmio). Viereen ollaan rakentamassa suurta kauppakeskusta mutta muuten ympäristöä hallitsevat neuvostohenkiset betonnikolossit. Kuutio on vaikuttavan näköinen mutta tuntuu olevan vähän väärässä paikassa. Käyn kurkistamassa sisään, ilmeisesti ainakin alimmat kerrokset ovat avoinna suurelle yleisölle? Paikallinen kirjallisuus ei kuitenkaan kiinnosta joten palaan metrolla takaisin.

Käyn tsekkaamassa presidentin kortteerin eli valtavan rakennuksen aivan kaupungin ytimessä. Vieressä on panssarivaunu jalustalla ja muita totalitäärisen oloisia rakennuksia. Palaan pääkadulle ja ostan matkamuistokojusta hienoja sosialistista realismia esitteleviä postikortteja ja yhden jääkaappimagneetin, olen näköjään alkanut keräillä niitäkin. Kello alkaa olla yli puolenpäivän joten on aika hakea reppu hotellilta ja suunnata kohti bussiasemaa. Minskin lentokenttä on noin tunnin ajomatkan päässä keskustasta joten matkaan on syytä lähteä hyvissä ajoin ennen lentoa.

Lentokentän vieressä on mielenkiintoinen kokoelma Tupoleveja ja muita vanhoja lentokoneita. Ikävä kyllä välissä on moottoritie eli koneiden lähempi tarkastelu jää haaveeksi. Lentokenttä on todella ankean oloinen, tuntuu kuin olisi 70-luvulla. Ihmettelen missä lähtöselvitystiskit ovat... Ilmenee että Minskin kentällä on hämmentävä järjestely, jossa yhteisten tiskien sijaan löytyy useampi lähtöselvitys erillisten turvatarkastusten takana. Ja sitten on useampi erillinen "lounge", joissa odotellaan lentoa. Tulee vähän Turkmenistan mieleen - siellä kun taisi olla jopa kolminkertaiset turvatarkastukset... Olen paikalla pari tuntia ennen lähtöä ja istuskelen vaatimattomassa kuppilassa. Vieressä on yhtä lailla vaatimaton myymälä, jossa tuhlaan viimeiset ruplani suklaaseen. Rahat loppuvat kesken mutta myyjä antaa alennusta!

Baltic on taas kerran ajoissa. Riikassa on sen verran aikaa että ehdin pitkästä aikaa käydä syömässä Lidossa, mahtaako tosiaan Minskin Lido olla samaa ketjua? Ainakin konsepti on sama. Sitten vielä viimeinen lento ja olen taas Helsingissä... Reissu oli kokonaisuutena mielenkiintoinen, Liettuan huonot säät kyllä laskivat vähän fiiliksiä. Kuurinkynnäälle voisi tulla toistekin rantalomalle jos lentäisi suoraan Palangaan. Valko-Venäjä oli käsittämätön aikamatka, ei nyt ihan Pohjois-Korean tasoinen mutta toisaalta maa on paljon lähempänä ja Eurooppa on naapurissa... Siellä olisi voinut kiertää enemmänkin mutta sen verran oli jo reissuja takana tänä kesänä että olin tyytyväinen rauhalliseen tahtiini Minskissä.