Malta - 2015

Tänä keväänä on ollut melkoisen kiireistä reissurintamalla. Vuorossa on kolmas reissuni parin kuukauden sisään ja kaikki nämä ovat suuntautuneet Välimeren maihin.

Maltalla käyminen on ollut mielessä jo pidempään ja noiden parin työmatkan lisäksi päätin varata pitkän viikonlopun saarivaltiossa toukokuun puolessa välissä.

Maltasta tiesin aika vähän ja maasta ei ollut oikein minkäänlaista ennakkovaikutelmaa, vaikka olinkin käynyt aika monella Välimeren saarella ja naapurimaissa (tai eihän Maltalla nyt ihan lähistöllä ole varsinaista rajanaapuria).

En odottanut mitään valkoisia hiekkarantoja, sillä saaret ovat melkoista kivikkoa. Lisäksi oli vielä vähän turhan aikaista auringonpalvontaan, vaikka päivälämpötilat huitelivatkin 20 asteen tuntumassa. Saaret kuitenkin tarjosivat melkoisen määrän kiinnostavaa historiaa, joten tekemisestä ei ollut pulaa.

Pääsaari oli melkoista tungosta, kuten odotinkin. Gozon pienempi saari oli taas oikein miellyttävä paikka, jossa olisin voinut viipyä pidempäänkin. Vähän sekavat tunnelmat jäi kyllä tästä maasta: vaikka ei ollut edes varsinainen turistisesonki, niin ruuhkaa oli vähän väliä, sekä maanteillä että pääkaupungin kapeilla kaduilla. Jostain kai löytyy kelvollisia rantojakin ja historia oli toki mielenkiintoista. Mutta ensi kerralla lähtisin johonkin toiseen paikkaan, jos Välimeren tunnelma olisi hakusessa.

14.5.2015 Helsinki – Malta:
Tälle keväälle on tullut parin kuukauden sisään kolme reissua Välimeren suuntaan. Triplan päättää pitkä viikonloppu Maltalla, johon tarvii helatorstain vapaapäivän lisäksi pari lomapäivää. Finskillä on kesäkaudella suorat lennot saarelle eli matka-aika on kohtuullinen vajaa neljä tuntia. Sen sijaan lennon ajoitus ei todellakaan ole mieleeni – lähtö on 5:25 ja kyseessä on koko Helsinki-Vantaan ensimmäinen lento tänä päivänä!

Eipä ole koskaan tullut oltua näin aikaisin ko. kentällä – jengiä kyllä on yllättävän paljon mutta lähes kaikki paikat ovat kiinni. Oak Barrel näköjään avaisi jo kuudelta, liekö siihen aikaan paljon kaljanhimoisia? Kentällä on siis vielä normaalia vähemmän tekemistä mutta onneksi lento lähtee ajoissa. Kone on tupaten täynnä. Tälläkään lennolla ei ole muuta ilmaista tarjoilua kuin vettä ja mehua – halpalentotasoista palvelua siis mutta hintaa tällä tiketillä oli lähemmäs 400 euroa...

Nuokun jonkunlaisessa horroksessa lähes koko lennon ajan. Maltalle kone laskeutuu joskus puoli yhdeksän maissa paikallista aikaa ja ilma on miellyttävän lämmin. Jätän porolauman odottelemaan matkatavaroita ja lähden etsimään lentokenttäbussia. Niitä onkin peräti seitsemän linjaa, joista X2:lla pitäisi päästä Slieman suuntaan. Ennen bussin tuloa joku paikallinen taksisuhari yrittää kalastella asiakkaita höpöttelemällä bussilakosta. Näin vanhaan jekkuun en lankea ja busseja tuntuu kyllä kulkevan koko ajan...

Bussikyyti kestää lähes tunnin vaikka matkaa on ehkä 15km. Tämää kuvaa hyvin Maltan teitä ja liikennettä – tuntuu että saaren peittää lähes jatkuva liikenneruuhka! Lisäksi tiet ovat kapeita ja ajaminen holtitonta eli mitään kovin leppoisaa kulkemista on turha odottaa. Bussi kaartaa vihdoin ihan hotellin eteen ja käyn heti kysymässä huonevaraukseni perään. Varaus kyllä löytyy mutta kuten arvata saattaa huone ei ole vielä valmis.

Menen aamupalalle rantakadulla olevaan kuppilaan, jossa tuntuu puolet asiakkaista olevan suomalaisia. Syön munakkaan ja tapan aikaa huonetta odotellessa. Käyn tsekkaamassa hotellin kattoterassin, josta löytyy aurinkotuoleja ja poreallas. Köllin auringon alla pari tuntia kunnes kuumotus nahassa kertoo lievästä palamisesta. Onneksi huone on vihdoin saatavilla joten voin viilennellä hetken.

Hotellin pitäisi olla neljän tähteä mutta se on kyllä lähempänä kolmea. Yleisilme on nuhjuinen ja asiakaskunta on pääosin seniorisarjaa. Suurin osa on brittejä kuten Maltan turistit ylipäätään. Huone on aika apaattinen – lattiassa on koloja ja eihän siihen kuulu edes parveketta! Ilmastointi sentään toimii...

Lähden pienelle kävelyretkelle lähiympäristöön. Tarkkailen hetken paikallista rantasceneä, joka tarkoittaa kivillä loikoilua sillä yhtään hiekkarantaa ei lähiympäristöstä löydy. Jengiä on kyllä kivikossakin ihan kiitettävästi! Käyn ihmettelemässä läheisen sataman tarjontaa- veneretkiä olisi tarjolla joka suuntaan.

Aikainen aamuherätys väsyttää ja päätän vetäytyä huoneeseen päiväunille. Parin tunnin powernap virkistää ja palaan auringonlaskun aikoihin rantabulevardille. Bongaan miellyttävän oloisen rantaravintolan, jossa on tarjolla miekkakalaa. Ihan maistuva pihviltä vaikuttava siivu saapuu varsin nopeasti eteeni! Edelleen väsyttää joten suuntaan taas hotellille. Etsin jonkun streamin verkosta ja tsekkaan Suomen mm-lätkämatsin, joka päättyy murheelliseen tappioon. Eipähän tarvi enää tämän reissun aikana kiekkoa seurata...

15.5.2015 Malta:
Toinen päivä avautuu aurinkoisena ja lämpöä on heti aamusta reilut 20 astetta. Aamiaistarjoilu on yhtä kaaosta kun mummelit sinkoilevat miten sattuu – ahdan pikaisesti pekonit ja nakit naamariin ja poistun paikalta. Tämän päivän ohjelmassa on pääkaupungin eli Vallettan nähtävyyksiin tutustuminen. Sinne pääsee kätevästi pari euroa kustantavalla lautalla – toki kävellenkin pääsisi kiertämällä yhden merenlahden.

Vallettan sydän on muurien ympäröimä vanha kaupunki, josta löytyy kaikenlaista nähtävää – arvatenkin lukuisia museoita ja historiallisia rakennuksia. Turisteja on runsaasti mutta muurien sisällä asuu myös runsaasti väkeä. Kadut ovat täynnä ihmisiä ja autoja eli aika vilkasta on meno. Pikkukaduilta löytyy kyllä onneksi rauhallisempiakin paikkoja.

Harhailen jonkin aikaa vailla päämäärää kunnes löydän kaupungin päässä olevan St Elmon linnakkeen, jossa on myös paikallinen sotamuseo. Se osoittautuukin mielenkiintoiseksi läpileikkaukseksi Maltan kärsimistä sodista ja niitähän riittää, enpä tiennytkään kuinka monessa kamppailussa maa on ollut vuosisatojen vieriessä mukana!

Erinomaisen museon jälkeen talsin kaupungin toiseen päähän, jossa on hieno ”puutarha” muurien päällä. Pidän pienen tauon ennen kuin laskeudun muurien alle, josta löytyy toinen kiintoisa sota-aiheinen nähtävyys eli Lascaris War Rooms. Sotahuoneet ovat toisen maailmansodan aikainen komentokeskus, joka on entisöity hienosti. Oppaana toimiva harmaahapsinen ukkeli kertoo mielenkiintoisia tarinoita siitä, kuinka sotavoimia johdettiin tästä muurien alle kaivetusta bunkkerista.

Käyn pikaisesti katsastamassa ”ison kirkon” eli vanhan kaupungin ytimessä olevan kuuluisan katedraalin. Siellä on sisätiloissa kultaa tonnikaupalla eli aneita on varmaan jouduttu myymään runsaasti tämän loiston rahoittamiseksi. Tähän herran huoneeseen on pääsymaksu ja rahastaja suosittelee käyttämään ainakin tunnin aikaa. Minulle riittää 15 minuuttia ja suuntaan kohti päivän viimeistä rastia.

Kyseessä 5D-esitys – saapa nähdä mitä Malta 5D –show pitää sisällään. Kyseessä on 3D-leffa, jonka lisäksi tunnelmaa luodaan liikkuvilla istuimilla ja jonkunlaisella tuulikoneella. Vajaan puolen tunnin ”leffa” esittelee saaren historiaa hieman sekavasti ja pintapuolisesti. Ihan vaikuttava esitys mutta sisältö jää vähän köykäiseksi.

Talsin takaisin Sliemaan ja etsin ruokapaikan. Joku lukuisista maltalaista keittiötä mainostavista rantakadun kuppiloista saa ääneni ja tilaan menun, jossa paikallista erikoisherkkua eli jänöjussia eri muodoissaan. Aloitan pupuspagetilla ja sen jälkeen pääruokana on paistettuja jänösiivuja. Vemmelsääri ei ole erityisen maukasta lihaa mutta ihan ok pöperöt siitä on saatu loihdittua. Ensi kerralla tilaisin kuitenkin jotain muuta...

Marssin hotellin kattoterassille ja ratkon ristikoita illan pimetessä. Rantakadulla riittää liikennettä myöhään yöhön saakka mutta en innostu enää kävelystä.

16.5.2015 Malta:
Tämä päivä on pyhitetty rantalomailulle. Yksi syy miksi valitsin tämän pettymykseksi osoittautuneen hotellin on paikan oma rantaklubi, jonka pitäisi olla kivistä rantaa hieman tasokkaampi vaihtoehto auringonotolle.

Saavun kylpylään yhdentoista maissa ja suurin osa rantatuoleista on jo varattuna. Onneksi jokunen vapaa peti vielä löytyy ja liityn itseään grillaavien eläkeläisten seuraksi. Päätän testata heti altaan, joka osoittautuu hyisen kylmäksi merivesialtaaksi! Ilmankos uimareita ei ollut yhtään vedessä. Uiminen loppuu myös minulta lyhyeen ja otan muutaman tunnin aurinkoa – tällä kertaa myös aurinkorasvalla suojattuna (tuli taas pienet palovammat toissapäivänä)...

Kun myöhemmin iltapäivällä kyllästyn loikoiluun päätän lähteä kävelemään rantakivikkoa pitkin ja päädyn noin kilometrin päässä olevaan selkeästi paikallisten kansoittamaan rantakuppilaan. Meininki on rento ja natiivit kumoavat viinilasillisia leppoisissa tunnelmissa. Jatkan matkaa eteenpäin ja syön jonkun burgerin toisessa rantakahvilassa. Alkaa taas väsyttämään ja palaan hotellille. Nukun pari tuntia ja mietin lähteäkö kävelylle. Väsyttää edelleen ja nukahdan uudelleen. Tuleepahan koisittua lähes 12 tuntia, taisi olla edelleen univelkoja maksamatta!

17.5.Malta – Gozo:
Tänään on ohjelmassa kunnon turistimeininkiä eli hyppään hop on hop off-bussin kyytiin. Näitähän on Maltalla useampiakin eli periaatteessa voisi suhata vaikka useamman päivän luurit korvissa double deckerin kyydissä. Vaihtoehtona olisi tietenkin puoli-ilmaiset paikallisbussit (koko päivän lippu kustantaa 1,5 euroa) mutta muutaman kauempana olevan spotin saavuttaminen vaatisi useampia bussinvaihtoja. Joten päädyn helppouden vuoksi ostamaan vajaan kahden kympin hintaisen päivälipun ”hoppariin”.

Reitin varrella olisi kymmenkunta nähtävyyttä mutta koska aika on rajallinen päätän tehdä kolme stoppia. Näistä kaksi ovat Maltan mystisiä temppeleitä, joiden kehutaan olevan maailman vanhimmat ”free standing” –rakennelmat eli vanhempia kuin Stonehenge ja Egyptin pyramidit! Ensimmäinen temppeli löytyy reilun puolen tunnin ajomatkan jälkeen. Se vaatii hieman suunnistamista, sillä bussipysäkillä ei ole mitään kylttiä joka opastaisi mihin suuntaan pitäisi mennä.

Lonely Planetista löytyvä katusosoite ja nokialaisen navigaattori vievät kuitenkin nopeasti perille. Tarxienin temppeli osoittautuu kyllä valitettavasti lähinnä kivikasa-osastoon kuuluvaksi nähtävyydeksi – sen verran pahasti rakennelma on vuosituhansien aikana päässyt rappeutumaan. Muutenkin kyseessä on arkkitehtuuriltaan varsin yksinkertainen kokonaisuus – tulee lähinnä mieleen kivestä tehdyt iglut. Mitään kaiverruksia ei paria poikkeusta lukuun ottamatta myöskään ole. Varsinainen nähtävyys olisi parin sadan metrin päässä oleva Hypogeum eli temppelien kanssa saman ikäinen maan alle rakennettu kompleksi. Paikka on sen verran erikoinen että sinne päästeään vain noin sata turistia päivässä ja liput pitää varata etukäteen verkosta. Tällä hetkellä mesta oli loppuunmyyty aina heinäkuulle asti joten valitettavasti se jää väliin.¨

Temppeliä ympäröivä kaupunki on ihan kuollut – johtuneeko sunnuntaista? Ero eiliseen ruuhkaan on valtava ja istuskelen hetken lähes hiljaisuudessa odotellen seuraavaa hoppari-autoa. Jatkan matkaa parin pysäkin verran läheiseen kalastajakylään, jossa on kyllä melkoinen turrehelvetti valloillaan. Sunnuntaina on kalatori ja sitä katsomaan on tullut myös valtava määrä turisteja. Paikka olisi varmaan idyllisen kaunis ilman tätä valtavaa väenpaljoutta mutta nyt meno muistuttaa lähinnä vappua Espalla!

Räpsin fotoja värikkäistä kalastajien veneistä – kyllä on taas postikorttimaisemaa tarjolla. Tungos rupeaa tosissaan ahdistamaan ja hyppään taas bussin kyytiiin. Seuraava stoppi on saaren kuuluisin temppelikompleksi eli aamun eka pysähdys oli toivottavasti vain esimakua näistä monumenteista.

Nämä kaksi temppeliä on peitetty valtavilla ”teltoilla” joiden tarkoituksena on suojata niitä luonnonvoimilta. Aika heikossa kunnossa ovat nämäkin rakennelmat mutta eivät ihan yhtä heikossa hapessa kuin päivän ensimmäinen kohde. Mystisiä nämä monumentit joka tapauksessa ovat - on epäselvää miten ne rakennettiin ja mitä palvontamenoja niissä harjoitettiin. Raunioista on löytynyt lihavia ihmisfiguureja eli ilmeisesti jotain ”maaäidin” palvontaa on harjoitettu?

Ihan mielenkiintoisia rakennelmat kuitenkin ovat mutta eivät nouse pyramidien tai monen muun käymäni temppelin tasolle. Missaan taas bussin ja päätän kävellä edelliselle pysäkille, jonka luona on erikoinen kivimuodostelma meressä- eräänlainen luonnon muovaama kivinen portti. Tarjolla olisi veneretkiä mutta tyydyn ihmettelemään kallioita ylhäällä olevalta näköalapaikalta.

Ajan hopparilla takaisin Sliemaan ja nappaan laukun hotellin säilöstä. Oikea paikallisbussi saapuu juuri sopivasti ja edessä on tunnin ajomatka saaren läntisimpään nurkkaan. Bussimatkustus on odotetun hidasta mutta lopulta saavun lauttasatamaan, josta pääsee naapurisaarelle eli Gozolle. Taas käy tuuri sillä paatti on juuri lähdössä ja pääsen viimeisten joukossa autokannen kautta sisään. Laiva muistuttaa Ahvenanmaan saaristolauttoja ja se kuljettaa parissa kymmenessä minuutissa Maltalta Gozolle.

Gozo on huomattavasti rauhallisempi saari ja arvatenkin väkiluvultaan pienempi. Satamaa ympäröi rauhallisen oloinen kylä – vaikuttaa juuri sellaiselta paikalta jossa voisi viettää helposti parikin päivää parvekkeella istuen ja laivoja tuijottaen. Olen buukannut Grand Hotel-nimisen majapaikan, joka osoittautuu nimensä veroiseksi eli on erittäin hieno paikka upeilla merinäköaloilla alas satamaan. Olisi pitänyt buukata pari yötä täältä ja jättää Maltan puolen visiitti kahteen yöhön!

Testaan pikaisesti uima-allas-osaston ja tällä kertaa vesikin on siedettävän lämmintä. Päätän jättää uimisen tältä päivältä ja lähden etsimään illallispaikkaa sataman nurkilta. Muutamasta potentiaalisesta vaihtoehdosta valitsen kalaravintolan, jossa on aika testata paikalliset mustekalareseptit. Otan alkuroaksi simpukoita ja pääruokana on ”baby calamaris” eli hieman pienempiä otuksia grillattuna. Mustekala toimii aina ja tämäkin annos on erinomainen.

Vietän hetken aikaa yhdessä rantakuppilassa, jossa raikuu tanssimusiikki sen verran kovaa, että joudun poistumaan aika pikaisesti – mitä järkeä on luukuttaa jotain tanssihittejä puolityhjässä baarissa jossa istuskelee lähinnä vanhoja ukkeleita? Nautiskelen vielä päivän päätteeksi hotellin parvekkeelta avautuvaa hienoa näkymää ennen kuin on taas aika Nukku-Matin...

18.5.2015 Gozo-Malta-Helsinki:
Aamulla on tämän reissun ensimmäinen pilvinen päivä ja yöllä on satanutkin. Taivas näyttää aika synkältä ja mietin onko lisää sadetta odotettavissa. Syön pikaisen aamiaisen ja teen check outin yhdeksän jälkeen. Suunnitelmana olisi etsiä venekyyti naapurissa olevalle Cominon pikkusaarelle ja ihmetellä siellä olevaa kuuluisaa sinistä laguunia.

Tämä suunnitelma osoittautuu huonoksi sillä satamasta ei löydy yhtään venettä, joka liikennöisi Cominolle. Veneitä on kyllä useampia, mutta kaikki ovat laiturissa eikä mikään niistä vaikuta olevan ajossa. Taitaa olla vielä liian aikaista vaikka onkin jo toukokuun loppupuoli? Joka tapauksessa suunnitelmat muuttuvat ja lisäksi taivas on edelleen tummana joten rantakeikka ei muutenkaan olisi erityisen hyvä idea.

Päätän hypätä jo toisena päivänä peräkkäin hopparin kyytiin – myös Gozolta löytyy siis sellaisia jopa kaksin kappalein. En oikein tiedä mitä reitiltä löytyy sillä en ollut suunnitellut kiertäväni saarta juurikaan. Väkeä bussissa on vain kourallinen eli turisteja on kyllä huomattavasti vähemmän kuin Maltan puolella. Ajelen muutaman pysäkinvälin saaren ”pääkaupunkiin” eli Victoriaan. Mitään maailmanluokan nähtävyyksiä ei saarella muutenkaan ole – lähinnä kirkkoja, idyllisiä pikkukyliä ja  jokunen ranta.

Victoriassa on taas yksi linnoitus, jossa käyn pikaisella visiitillä. Paikassa on meneillään joku massiivinen restaurointi, joka rajoittaa jonkun verran liikkumista. Paikasta löytyy mielenkiintoinen vankityrmäosasto, jota pääsee ihmettelemään parin euron pääsymaksua vastaan. Seinillä on satoja vuosia vanhoja graffiteja – kyllä sitä osattiin taiteilla jo keskiajallakin!

Jatkan bussiajelua ja seuraava kohde osoittautuukin varsin kiinnostavaksi. Kyseessä on ”merensininen ikkuna” eli Azure Window-nimeä kantava erikoinen kivimuodostelma, joka nimensä mukaisesti on kuin ikkuna merestä kohoavassa kalliossa. Ympäristössä on myös paljon muita hämmentäviä kivimuodostelmia ja kuumaisemia muistuttavia maastonmuotoja eli postikorttiainesta löytyy myös täältä.

Vietän bussivälin verran eli 45 minuuttia ihmetellen näitä luonnon muovaamia taideteoksia. Sitten onkin aika ajella takaisin lähtöpisteeseen, mitään kovin kiinnostavaa ei jäljellä olevista stopeista löydy. Vettäkin hiukan ropisee mutta onneksi ei kovin kauan.

Satamassa on taas sopivasti lautta juuri lähdössä joten on aika päättää yhteen yöhön jäänyt Gozo-visiitti tähän. Useammankin päivän olisi voinut olla mutta tämä reissu on muutenkin jo lähes finaalissa eli ehkä joku toinen kerta sitten...

Maltan puolella on aika suunnata hiljalleen kohti lentokenttää. Tämä tarkoittaa taas verkkaista paikallisbussikyytiä ja melkoista määrää vaihtoja. Aikaa on sen verran että ehdin pikaisesti katsastaa matkan varrella olevan Mdinan, joka taas yksi idyllinen muurien ympäröimä vanha kaupunki. Mesta on suorastaan kuollut – ehkä päivisin kapeilla kujeilla vyöryy turistilaumoja?

Otan vielä yhden bussikyydin ja kyllä vaan kymmenen kilometrin matkaan saa taas kulumaan noin tunnin kun kierrellään kaikki mahdolliset pikkukadut. Maltan kenttä on pieni mutta toimiva, löytyy myös Burger King, jossa on hyvä tankata lentoa varten sillä mitään ruokaa on Finskiltä turha odottaa. Lento on taas ihan täynnä ja puuduttava. Jengillä näyttää olevan jotain Tjäreborgin lappuja eli pakettimatkalla on aika moni matkustajista. Saan käytäväpaikan ihan koneen perältä – se on yksi huonoimmista paikoista minkä voi saada sillä vessassa juoksijat häiritsevät jatkuvasti ja joka toinen onnistuu tönäisemään vähän väliä...