München - huhti-toukokuu 2018

Saksassa on aina mukava käydä ja tästä suuresta maasta on vielä aika monta nurkkaa näkemättä. München oli ollut potentiaalisten kohteiden listalla jo aika pitkään ja kun tänä vuonna piti päästä pakoon vappuhumua, niin päätin tsekata tämän kaupungin ympäristöineen.

Tein päiväreissun Neuschwansteinin linnaan ja muut päivät vietin Münchenissä. Aika paljon jäi näkemättäkin, mutta ehdin kyllä tsekata kaikenlaista: Dachaun leirit, kevätolutfestarit, kansallissosialismin informaatiokeskuksen ja näiden kohteiden lisäksi tuli myös talsittua kaupungilla aika lailla.

27.4.2018 Helsinki - München:
Vappua ei ole tullutkaan vietettyä ainakaan pariin vuoteen Suomen ulkopuolella. Koska tänä vuonna kalenteri mahdollistaa pitkän viikonlopun ottamalla vain yksi lomapäivä, niin pitää ilman muuta lähteä reissuun. Kohteena on tällä kertaan München, joka edustaa sitä aluetta Saksasta, jossa en ole koskaan aiemmin käynyt. Lufthansan suora lento kestää reilut kaksi tuntia ja olen perillä joskus iltayhdeksän maissa paikallista aikaa.

Lentokentältä pääsee kätevästi S-bahnilla keskustaan – tosin matka kestää yli 40 minuuttia, koska etäisyyttä ja pysäkkejä on kohtuullisen paljon. Olen varannut majapaikan huoneistohotellista, joka sijaitsee parin kilometrin päässä vanhasta kaupungista ja päärautatieasemasta. S-bahn kuljettaa onneksi lähes perille asti ja kämppä löytyy helposti. Kyseessä on eräänlainen itsepalveluhotelli, jossa respa on auki vain parisen tuntia päivässä. Avaimen saa syöttämällä koodin oven vieressä olevaan masiinaan. Huone on ihan siisti ja tilava, vaikka lemahtaakin tupakalle tai on muuten vaan hieman tunkkainen. Lähden etsimään kauppaa, josta sai ilta- ja aamupalaa.

Hotellia ympäröivä alue osoittautuu kuitenkin melkoiseksi kivierämaaksi, jossa on lähinnä toimistoja ja asuinkerrostaloja. Pari kauppaa löytyy, mutta ne ovat kiinni. Yksi ravintola sentään löytyy ja ostan sieltä vesipullon (vaikka vesijohtoveden pitäisi olla juomakelpoista). Varmasti ytimestä päärautatieaseman suunnasta löytyisi vaikka mitä kioskeja ja supermarketteja, mutta en jaksa lähteä talsimaan vaan palaan kämpille ja menen ajoissa nukkumaan...

28.4.2018 München ja Füssen / Hohenschwangau:
Tämän päivän ohjelmassa on koko päivän omatoiminen retki yhteen Saksan kuuluisimmista turistinähtävyyksistä / -rysistä eli Neuschwansteinin linnaan. Retki on erittäin helppo tehdä omatoimisesti: noin parin tunnin junamatkan jälkeen vaihto bussiin ja olet melkein perillä. Linnoja alueella on itse asiassa kaksi ja lippu pakolliselle opastetulle kierrokselle kannattaa varata etukäteen. Se onnistuu helposti verkossa – tosin mitään varsinaista sähköistä lippua ei saa, vaan ainoastaan varausvahvistuksen, jota näyttämällä perinteisen paperitiketin saa noukittua paikan lippuluukulta.

Onneksi tuli tehtyä ennakkovaraus, sillä jono paikan päällä myytävien lippujen tiskille on melkoisen pitkä. Hohenschwangaun kylä, jossa linnat sijaitsevat, on pieni paikka täynnä turisteja ja heille suunnattuja palveluita. Kahden linnan lisäksi löytyy yksi museo, lukuisia ravintoloita, matkamuistomyymälöitä ja lähes joka suuntaan hienoja postikorttimaisemia. Paikasta löytyy kirkasvetinen järvi, jota reunustavat vuoret ja metsät. Vähän kauempana näkyy lumisia vuorenhuippuja, vaikka kevät onkin jo pitkällä. Alueelta löytyy myös patikkareittejä, joita tekisi mieli testata, jos olisi enemmän aikaa. Keli on mitä parhain eli aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpöä lienee parisen kymmentä astetta.

Ensimmäiseen linnavisiittiin on vielä parisen tuntia aikaa, joten on hyvää aikaa tutustua museoon ja nauttia maisemista järven rannalla. Museo menee aika lailla ohisektoriin: ideana on esitellä alueella asustaneiden kuninkaallisten elämää, mutta erityisen kiinnostavaksi ei pientä näyttelyä voi sanoa. Jälkikäteen ajateltuna olisi tuon ajan käyttää järvellä vuokraamalla soutu- tai polkuveneen, joita olisi tarjolla melkein museon vieressä. Ensimmäinen linnavisiitti alkaa vähän ennen kello kolmea. Turistit eivät saa vaeltaa vapaasti linnojen sisätiloissa, vaan tarjolla on aika lyhyitä noin puolen tunnin rundeja, joiden aikana näkee oleellisimmat osat näistä ehkä hieman odotettua pienemmistä komplekseista. Linnojen ulkopuolella saa toki liikkua ihan vapaasti ja ilman erillistä pääsymaksua. Ensimmäisenä on vuorossa vierailu Hohenschwangaun linnaan, joka on näistä kahdesta vähemmän tunnettu. Ihan näyttävä rakennus on tämäkin, mutta jää ymmärrettävistä syistä maailmankuulun Neuschwansteinin varjoon.

Linnat ovat ulkoiselta olemukseltaan hyvin erilaisia – toinen on Disney-henkinen ”satulinna” ja toinen on huomattavasti kulmikkaampi ja hieman arkisemman oloinen rakennelma. Opastettu kierros käynnistyy saksalaisella täsmällisyydellä aikataulussaan ja leppoisan oloinen harmaantunut heppu kuljettaa turistit vauhdikkaasti läpi linnan lukuisten salien, portaiden ja tornien. Sisätilat ovat kuninkaallisen ylelliset, vaikkakin hieman ahtaat. Vaikka kierros onkin vähän hätäinen, niin on se silti ilman muuta käymisen arvoinen ja antaa hyvän kokonaiskuvan paikasta. Ylimääräistä aikaa ei ole yhtään, sillä turistiryhmiä valuu sisään noin viiden minuutin välein – sen verran suosittu tämä paikka on! Päivän huipennuksena on visiitti Neuschwansteiniin, joka sijaitsee hieman kauempana ja ylempänä vuoren rinteellä. Linnan kyllä näkee joten kuten alhaalta laaksostakin, mutta parhaat kuvakulmat saa vasta parin kilometrin kävelyn jälkeen.

Linnaan pääsisi myös bussilla, mutta jonot ovat pitkät ja etenevät erittäin hitaasti. Onneksi aikaa on sen verran, että ehtii kävelläkin. Vajaan puolen tunnin reippailun jälkeen olenkin lähes perillä ja näen tämän vaikuttavan rakennuksen ensi kertaa kunnolla. Kokonaisuutta on kuitenkin vaikea hahmottaa ihan lähietäisyydeltä ja sitä varten onkin rakennettu erillinen silta, jolta näkee parhaiten linnan vähän kauempaa. Sillalla käyntiin ei kuitenkaan ole juuri nyt aikaa, sillä opastettu kierros on kohta alkamassa. Opastettu kierros on kyllä melkoinen antikliimaksi. Ryhmät ovat isompia kuin edellisessä linnassa ja kaikille annetaan audioguidelta näyttävä laite, joka onkin itseasiassa vain kuuloke, jota kautta oppaan puheen pitäisi kuulua paremmin. 

Se mikä hommassa kuitenkin mättää pahiten on opas, joka vaikuttaa siltä, kuin olisi ensimmäistä päivää töissä. Nuorehko heppu on kyllä niin epävarma, että välillä käy kaveria sääliksi. Tyyppi änkyttää, sekoilee sanoissaan ja unohtaa välillä käyttää mikrofonia. Osa selostuksista menee kokonaan ohi ja ei voi kuin ihmetellä, miten erilaisia nämä kaksi kierrosta voivat olla. Edellinen opas oli niin hyvä ja tämä kaveri on aivan toivoton tapaus. Linnan sisätilat jäävät mieleen aika synkkinä (pimeitä ja tummiin sävyihin sisustettuja huoneita) ja osittain keskeneräisinä, sillä linnan rakennustyöt jäivät aikanaan kesken, kun ”isäntä” kuoli. Linna on ilman muuta upeampi ulkopuolelta ja surkean oppaan vuoksi sisätiloista jää erityisen ankea tunnelma. Jos väkeä olisi vähemmän, kierros olisi vähemmän kiireinen ja valokuvaus olisi sallittua, niin paikasta voisi saada ihan eri tavalla irti. Mutta tulipahan käytyä!

Onneksi jäljellä on vielä käynti läheisellä sillalla, josta saa ilman muuta tämän päivän retken hienoimmat kuvat eli ne varmasti miljoonien turistien albumeissa olevat pakolliset räpsyt linnasta torneineen. Onhan se kaunis – varsinkin vähän kauempaa katsottuna! Sillalla oleilun jälkeen on taas aika laskeutua kohti laaksoa ja alkaa pikkuhiljaa palaamaan kohti Müncheniä. Ennen junaan hyppäämistä on kuitenkin aikaa tutustua myös Füsseniin, joka vaikuttaa oikein miellyttävältä pikkukaupungilta. Keskustasta löytyy viihtyisä kävelykatu ja hienosti entisöityjä rakennuksia. Syön illalliseksi perinteistä baijerilaista mättöä, jota väitetään lihamurekkeeksi, vaikka eines tuo ennemminkin mieleen jonkunlaisen makkarapihvin. Juna Müncheniin lähtee joskus puoli yhdeksän maissa ja on tällä kertaa puolityhjä (toisin kuin aamulla). Perillä on jo aika väsynyt olo, sillä tulipahan talsittua ja kiipeiltyä portaissa aika lailla tänään. Tässä vaiheessa surkuhupaisa opastus naurattaakin jo vähän...

29.4.2018 München:
Sunnuntain kelin pitäisi olla vielä eilistä parempi, sillä lämpöä on luvassa yli 25 astetta ja pilviä ei juurikaan näy taivaalla. Taitaa olla siis vuoden ensimmäinen päivä shortseissa edessä, kun lähden joskus aamupäivällä kaupungille. Tänään ei ole tarkoituksena poistua ytimestä, vaan kävellä keskustan alueella ja oleilla auringonpaisteessa. Keskusta vaikuttaa yllättävän hiljaiselta näin sunnuntaiaamuna ja useimmat kaupat ovat kiinni. Kävelen hetken vailla päämäärää, kunnes saavun alueelle, joka on erityisesti tunnettu natsihistoriastaan. Kuten arvata saattaa, niin tämä vaihe historiasta on häivytetty tehokkaasti katukuvasta eli mitään hakaristejä tai muita symboleita on turha hakea, vaikka useammalla rakennuksella on erittäin synkkä historia.

Alueelta löytyy varsin mielenkiintoinen museo – tai itse asiassa ”informaatiokeskus” eli nimenomaan kansallissosialismiin keskittynyt museo, jota ei siis selvästikään haluta kutsua museoksi. Paikan ideana on kuvata kronologisesti natsien nousu ja tuho. Aineistoa löytyy kolmessa kerroksessa ja audioguiden tarinoita riittäisi varmaan kolmeksi tunniksi. Näyttely on kuitenkin hyvin kiintoisa ja yllättäen paikassa menee 2,5h, vaikka aurinkoinen keli ei olekaan kovin hyvä päivä pitkälle museovisiitille. Informaatiokeskus avaa natsihistoriaa erittäin yksityiskohtaisesti, mutta jotenkin viileän neutraalisti ilman suurempaa paheksuntaa tai jeesustelua. Esillä on paljon vanhaa propagandaa, symboleita ja muita fanaatikkojakin kiinnostavia asioita. Vartijat tarkkailevat koko ajan museovieraita ja runsaslukuinen väki käyttäytyy rauhallisesti.

Natsipläjäyksen jälkeen on aika jatkaa kohti yhtä kaupungin suurimmista puistoista eli ”englantilaiseen puutarhaan”. Tämä varsin massiivinen viheralue on täynnä väkeä ja koko ajan saa väistellä fillareita sekä muita kevätauringosta nauttivia. Puistossa löytyy useampi mielenkiintoinen juttu, kuten mm. keinotekoinen surffaukseen tarkoitettu aalto puistoa halkovasta joesta! On kyllä erikoinen näky katsella lainelautailijoita vehreässä kaupunkiympäristössä... Päivä alkaa olla jo pitkällä ja pitäisi löytää ruokaa jostakin. Onneksi puiston keskeltä löytyy valtavan kokoinen itsepalveluravintola, josta saa tietenkin kaljaa litran tuopeissa mutta myös kaikenlaista syötävää. Tilaan perinteisen sianpotkan ja perunasalaattia, joita onkin mukava nauttia torvisoittokunnan musisointia kuunnellen. Naapuripöydän herrat kajauttavat aina välillä muutaman saksalaisen juomalaulun, jotka vaan parantavat tunnelmaa.

Ruokailun jälkeen on taas virtaa jatkaa kävelemistä ja suuntaan takaisin kohti keskustaa. Lonely Planetista löytyy hyvältä vaikuttava kävelykierros, jonka varrella ovat Münchenin vanhan kaupungin keskeisimmät nähtävyydet ja historialliset rakennukset. Väkeä on liikkeellä runsaasti, ajoittain jopa tungokseksi asti. Alueelta löytyisi paljon nähtävää, mutta rajallisen ajan vuoksi vanhaan kaupunkiin tutustuminen jää aika pintapuoliseksi. Kaupungissa on meneillään jokavuotinen ”kevätfestivaali” eli pienempi versio Oktoberfestistä, joka selittänee myös kaupungilla näkyvää runsasta nahkahousujen ja muiden perinneasujen määrää. Tämä tapahtuma pitää ilman muuta katsastaa, varsinkin kun en koskaan mitään vastaavaa festaria päässyt kokemaan. Juhlat pidetään samalla keskustan liepeillä sijaitsevalla alueella, jonne joka syksy pystytetään varsinaiset Oktoberfest-teltat.

Festarialueelle pääsee nopeimmin U-bahnilla eli paikallisella metrolla. Matka ei suju ihan suunnitellusti, sillä aluksi vastoin tapojani ajan metrolla erehdyksessä väärään suuntaan ja poistuttuani metrosta törmään jonkinlaiseen rähinään asemalaiturilla! Joukko mellakka-asuisia poliiseja pidättelee jotain häirikköjä ja mietin, pitääkö poistua kokonaan paikalta. Juna seisoo pitkän ajan asemalla ja osa poliiseista tulee sisään metrovaunuun. Rähinöitsijöitä ei kuitenkaan näy ja pääsen festaripaikalle ongelmitta. Kevätfestarien ideana on tarjota ohjelmaa koko perheelle eli pelkästä kaljoittelusta ei ole kyse. Kaljatelttoja on itse asiassa vain pari ja suuren osan alueesta vie valtava tivoli, josta löytyy aika hurjiakin laitteita. Vuoristoratojen lisäksi on kaikenlaista perinteistä narunvetoa ja lasten karusellejä. Löytyypä myös aikuisille suunnattu ”kaljakarusellikin”, joka on käytännössä pyörivä baaritiski, jonka äärellä kelpaa siemailla olutta.

Jätän kuitenkin huvipuistolaitteet väliin tällä kertaa ja siirryn toiseen suurista teltoista aistimaan aitoa festaritunnelmaa. Teltassa on pöytiä varmaan parille tuhannelle henkilölle ja homman nimi on joko istua tai seisoa pitkillä penkeillä ja hoilata joko bändin tahtiin tai omatoimisesti. Pöytiin saa tilattua myös ruokaa, mutta suurin osa väestä keskittyy siemailemaan juomia litran tuopeista. Meno on kohtuullisen railakasta ja musiikki vaihtelee saksalaisista schlagereista aina tuuballa soitettuihin elektronisen musiikin klassikoihin.  Väkeä on laidasta laitaan ja ikähaitari on laaja – aika paljon on kyllä nuorempaa sakkia ja turisteja. Musiikki hiljenee joskus puoli yhdentoista maissa ja on aika palata hotellille. Pelkästään oluiden vuoksi ei näille festareille kannata tulla, sillä tarjonta on itse asiassa hämmentävän suppeaa: löytyy vain muutama vaihtoehto eli sekä vaalea että tumma lager, vehnä ja Saksassa varsin suosittu radler eli limun ja oluen kuvottava sekoitus!

30.4.2018 München:
Viimeinen kokonainen päivä on edessä ja nyt viimeistään tajuaa, että tässä kaupungissa riittäisi mielenkiintoista nähtävää vaikka viikoksi. Keskustassa riittäisi museoita ja jos olisi aikaa, niin pitäisi ilman muuta tsekata joku paikallinen jalkapallomatsikin. Yksi kohde on kuitenkin ylitse muiden, joten siksi suurin osa tästä päivästä on varattu Dachaun keskitysleiriin tutustumiseen. Tuo aivan ensimmäinen, lukuisille muille natsien leireille esikuvana toiminut pahuuksien pesä löytyy yllättävän läheltä keskustaa ja sinne pääsee alle puolessa tunnissa paikallisjunalla. Olen joskus vuosia sitten käynyt Auschwitzissä, joten tiedän suurin piirtein mitä odottaa. Dachaussa olisi tarjolla myös opastettuja kierroksia, mutta suurin osa populasta vaeltelee alueella omatoimisesti audioguidet käsissään / korvissaan.

Näin teen itsekin ja aloitan laajaan alueeseen tutustumisen kuuluisalta ”arbeit macht frei”-portilta. Suurin osa vangeille tarkoitetuista parakeista on tuhottu, mutta useimmat muut rakennukset ovat vielä pystyssä. Audioguide esittelee niistä noin viitisentoista kappaletta varsin kattavasti. Tämän lisäksi yhdessä rakennuksessa on varsin laaja museo, joka kertoo leirien ja osittain myös kolmannen valtakunnan historian. Tarjolla on myös n. 20 min kestävä elokuva, joka kuvaa varsin inhorealistisesti elämää leirillä ja sen ulkopuolella. Museo toistaa osittain samoja teemoja kuin eilen nähty ”informaatiokeskus”, mutta on kokonaisuutena mielenkiintoinen. En kuitenkaan jaksa kahlata näyttelyä kokonaisuutena läpi, vaan siirryn välillä ulkoilmaan ja kierrän varsinaisen leirin läpi. Alue on suuri, mutta ei aivan yhtä valtava kuin Birkenau Auschwitzin vieressä. Täältäkin löytyy kaasukammio, mutta sitä ei jostain syystä koskaan käytetty massateloituksiin eikä Dachau ollut varsinainen ”tuhoamisleiri”, vaikka valtava määrä ihmisiä kuolikin siellä (lähinnä sairauksiin ja surkeisiin oloihin). Krematoriot ovat alueen ehkä pysäyttävin kohde, vaikka toisaalta purettujen parakkien perustukset ja niitä ympäröivä autiuskin ovat aika mieleenpainuva näky.

Leirialueella tulee vietettyä varmaan viitisen tuntia ja pidempäänkin olisi voinut olla, jos olisi käyttänyt vielä enemmän aikaa museossa. Alkaa kuitenkin taas virta loppua ja on aika suunnata kohti juna-asemaa, jonka lähistöltä löytyy myös edullinen kebab-kuppila. Saksalaistyylinen kanakebab maistuu hyvältä ja taas jaksaa jatkaa matkaa. Ajan S-bahnilla keskustaan ja kävelen vähän aikaa päärautatieaseman ympäristössä. Alue on aika nuhjuisen oloinen ja suuri osa porukasta tuntuu olevan arabeja. Lähden etsimään yhtä kaupungin kuuluisimmista ”oluthalleista”, jotka ovat nimestään huolimatta enemmänkin ruokapaikkoja – toki litran tuoppeja särvitään näissäkin ravitsemusliikkeissä.  Oluthalli löytyykin pienen hakemisen jälkeen ja päätän nauttia reissun viimeiset baijerilaissafkat eli kunnon makkaralajitelman ja perunasalaattia. Moisen satsin jälkeen ei jaksa muuta kuin talsia kämpille ja pakata kamat huomista paluumatkaa varten.  

1.5.2018 München - Helsinki
:Viimeiseen päivään Münchenissä ei mahdu juuri muuta kuin reissaamista. Poistun hotellista puoli yhdeksän maissa ja huomaan respan olevan kiinni – enpä tajunnut, että vappu on vapaapäivä täälläkin. Toivottavasti hotellin väki on tajunnut veloittaa huoneen kortiltani... S-bahn kuljettaa taas lentokentälle ja Lufthansa sieltä Helsinki-Vantaalle. Oikein miellyttävä kevätretki tämä oli ja mielellään olisi viihtynyt Münchenissä pidempäänkin. Toki nähtävää jäi vaikka toiseenkin reissuun...