Nepal - marraskuu 2022

Ensimmäinen kohteeni noin kuukauden ja neljän maan rundilla oli Nepal. Varsinainen syyni tässä maassa käymiseen oli jatkoyhteys Bhutaniin eli en ehtinyt tutustua tähän vaikeakulkuiseen alueeseen pääkaupunkia ja sen lähiympäristöä syvällisemmin. Ehdin kyllä muutamassa päivässä saada hyvän läpileikkauksen Nepalista, vaikka varsinainen vuorikiipeily jäikin odottamaan tulevia reissuja.

Kathmandu on kyllä yksi ikävimpiä stadeja, mitä on maailmalla tullut vastaan. Onneksi vietin pari yötä vähän raikkaammassa ilmanalassa, josta jäi oikein miellyttävät tunnelmat. Mutta aika raskas maa Nepal on kyllä matkustaa: liikenne on ruuhkaista, hidasta ja vaarallista. Kaukaisempiin kolkkiin bussimatkat kestävät ikuisuuksia ja lentojen turvallisuus on vähintäänkin kyseenalainen.

Kohteet:

1. Kathmandu
2. Bhaktapur
3. Nagarkot
4. Dhulikhel
5. Kathmandu

1.11.2022 Helsinki – Doha – Katmandu:
Vuoden ankein ja synkin kuukausi alkaa taas, mutta tänä vuonna teen sen, mitä kannattaisi tehdä jatkossakin tähän aikaan vuodesta eli paeta pimeyttä ja mahdollisia räntäsateita kaukomaille. Olen ollut kohta viisi vuotta samassa työpaikassa ja lomia on kertynyt sen verran, että olen saanut junailtua neljä viikkoa palkallista lomaa, joka on tarkoitus käyttää vaihteeksi vähän pidempään reissuun.

Kohdemaat on jo lyöty lukkoon kuten muutama aktiviteettikin eli ihan ad hoc-hengessä tätä reissua en tule tekemään. Kaikki kohteet ovat Aasian puolella ja hieman jännittää, mikä on koronameno sielläpäin. Mitään suurempaa hässäkkää kuten pakollisia testejä tai karanteeneja ei pitäisi olla odotettavissa, mutta tässä viimeisen parin vuoden aikana olen oppinut, että yllätyksiin tämän asian tiimoilta kannattaa varautua. Kolme rokotusta olen ottanut ja EU:n rokotustodistus pitäisi riittää avaamaan ovet kaikkiin suunnittelemiini kohdemaihin.

Reissun pidemmät siirtymät tapahtuvat Qatar Airwaysilla, joka on minulle uusi tuttavuus. Helsinki-Vantaalla saan talsia terminaalin kaukaisimpaan nurkkaan, jossa odottaa melko täysi jumbo täynnä sekalaista seurakuntaa. Lento lähtee iltapäivällä eli ensimmäisen osuuden aikana on vähintäänkin tarpeeksi aikaa jumittaa viihdejärjestelmän ja sanaristikoiden parissa. Palvelu on toimivaa ja ruokaa saa riittävästi. Myös alkoholia tarjoillaan avokätisesti, toisin kuin lentoyhtiön kotimaassa.

Lento menee kohtuullisen nopeasti jonkun kehnon elokuvan ja muun ajankulun parissa. Dohan kenttä on odotetun moderni, mutta kuitenkin melko siedettävän kokoinen kompleksi. Transfer-aikaa on n. 3,5h eli kyllä aika tulee pitkäksi. Nepaliin lähtee toinen Qatarin jumbo joskus klo 2 maissa Suomen aikaa eli alan olla jo aika tilteissä. En saa kunnolla nukuttua koneessa, vaan lähinnä nuokun sekavahkossa tilassa parisen tuntia.

Kathmandussa olen perillä n. klo 9 maissa paikallista aikaa. Maahantulo sujuu nopeasti: aluksi tsekataan rokotustodistukset ja sitten pitää täyttää viisumia varten pari lomaketta sähköisesti ”itsepalvelupömpelissä”. Lopuksi 30 USD maksusuoritus yhdellä tiskillä ja leima passiin. Rinkkani löytyy hihnalta ongelmitta ja olen varmaan puolen tunnin kuluessa arrivals-hallissa.

Kenttä ei ole kovin kaukana kaupungin keskustasta ja sinne pääsee alle 10€ maksavalla prepaid-taksilla. Kuski on puhelias heppu, joka haluaa kaupitella kaikenlaisia kyyti- ja opaspalveluita. Kieltäydyn kohteliaasti, sillä olen buukannut yhden retken jo etukäteen ennen reissua. Lopuksi ukko alkaa vielä vinkumaan tippejä. Valehtelen, että minulla ei ole käteistä rahaa mukanani. Hotellilla saan onneksi huoneen heti, sillä nyt alkaa olla sen verran veto pois, että on pakko saada muutama tunti unta palloon.

2.11.2022 Kathmandu:
Saan nukuttua ehkä viitisen tuntia, kunnes herään joskus iltapäivällä. Hotellin lähiympäristö vaikutti taksin ikkunasta melkoisen kaoottiselta alueelta, vaikka majapaikka onkin onneksi hiljaisen sivukadun varrella. Muutaman sadan metrin päässä alkaa Thamelin kaupunginosa, joka on paikallinen ”turistighetto” eli monesta aasialaisesta suurkaupungista löytyvä alue, johon on keskittynyt kaikenlaista reppureissaajille ja muillekin turisteille suunnattua palvelutarjontaa. Kaupunki vaikuttaa erittäin sekavalta ja liikenne on karmeaa. Jalankulkijana saa koko ajan olla varuillaan huonokuntoisten katujen, mopojen ja autojen vuoksi. Meteli on tietenkin taukoamaton ja suunnistaminen ilman Google Mapsia olisi vaikeaa – sen verran sekava kaupungin asemakaava tuntuu olevan.

Kiertelen Thamelia tunnin verran ilman suurempaa päämäärää. Pari kertaa eksyn, mutta onneksi nykyään on appsit puhelimessa, toista se oli ennen paperikarttojen kanssa. Pysähdyn illalliselle pieneen ravintolaan, jossa tarjoillaan ”buffia”. Kestää hetken, ennen kuin tajuan kyseessä olevan puhvelin lihan. Hindumaassa kun ei tietenkään ole naudan lihaa tarjolla. Puhvelimättö osoittautuu erittäin maistuvaksi ja ei maksa juuri mitään. Nepal on yksi halvimmista maista, joissa olen käynyt. Ruoka-annos ravintolassa ei montaa euroa maksa ja katukeittiöissä pääsisi vieläkin halvemmalla. Talsin takaisin hotellille ja menen ajoissa nukkumaan. Huone on vähän kulahtaneen oloinen ja parvekkeelta kuuluu mökää. Korvatulpat pelastavat taas tämänkin yön.

3.11.2022 Kathmandu:
Kunnon yöunet auttavat toipumaan edellisen yön reissaamisesta ja herään melko virkeänä hotellin aamiaiselle. Safkat ovat hyvät ja lähden heti aamupalan jälkeen kaupungille. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja keli on huomattavasti lämpimämpi, kuin mitä oletin. Oletin vuorilta tulevan huomattavasti viileämpää ilmaa, mutta Kathmandu on itse asiassa melko tasaisella alueella ja vuorille on melkoinen matka.

Päivisin lämpötila nousee tähän aikaan vuodesta lähemmäksi 25 astetta ja tajuan ottaneeni reissuun väärät tossut eli talvikäyttöön tarkoitetut Haltit. Pitänee ostaa jotkut jalkineet sandaalien lisäksi, sen verran hikinen olo tulee näissä monoissa. Toisaalta ei viitsi vaihtaa sandaaleihin, sillä tiet ovat kyllä aivan onnettomassa kunnossa.

Kävelen läpi Thamelin alueen ja seurailen Lonely Planetin kävelykierrosta. Kadut ovat kapeita ja ruuhkaa on joka paikassa. Välillä saattaa kyllä löytyä joku hiljaisempikin kuja, mutta kohta sitä löytää taas itsensä jostain mopohelvetistä. Pidän pienen tauon jonkun pienemmän temppelin luona, jossa vallitsee taas hyvinkin seesteinen tunnelma. Pienestä kuppilasta saa maistuvaa teetä ja istun hetken ulkoterassin minikokoisessa pöydässä juomaani särpien. Jatkan matkaa Durbar Squaren suuntaan. Tämä paikka on Kathmandun kuuluisin nähtävyys, jossa on melkoinen temppelikompleksi ja pari museota. Alueelle on turisteille pääsymaksu. Paikalliset taitavat päästä ilmaiseksi sisään ja heitä onkin runsaasti liikkeellä. Osa porukasta harjoittaa jotain uskonnollisia rituaaleja ja myöhemmin näen melkoisen kulkueen, jonka tarkoitus jää kyllä hämäräksi.

Alueella riittää paljon nähtävää, voisi viettää tuntikausia vain katselemalla ihmisiä. Tsekkaan yleisen hälinän lisäksi myös isommat temppelit sisäpuolelta ja alueella sijaitsevan museon, joka osoittautuu aika tylsäksi. Jatkan kävelyä tavoitteenani tsekata vielä pari nähtävyyttä keskustan toisella laidalla. Thamelin itäpuolelta löytyy Garden of Dreams – niminen puisto, joka on kyllä taas hämmentävän rauhallinen keidas keskellä Kathmandun meteliä ja loppumatonta kaaosta. Paikassa ei ole mitään ihan ihmeellistä nähtävää eikä puisto ole alueena kovin suuri. Tajuan tehneeni pienen kartanlukuvirheen, sillä luulin paikallisen kuninkaallisen palatsin sijaitsevan puiston vieressä. Se onkin vasta noin kilometrin päässä, ja joudun kiirehtimään ehtiäkseni palatsiin ennen sen sulkeutumista.

Palatsi näyttää edelleen olevan auki, vaikka Googlen mukaan se olisi jo mennyt kiinni. Joka tapauksessa pääsen sisään luovutettuani kännykän sekä laukkuni säilytykseen. Paikassa on myös maskipakko, itse asiassa ensimmäinen mesta tällä reissulla, jossa pitää laittaa naamavaippa päälle. Palatsin alue on erittäin laaja ja rakennuksia löytyy useampia. Kiinnostavin näistä on ilman muuta 80-luvulle jämähtänyt päärakennus, josta löytyy mm. täytettyjä tiikereitä ja myös mattona on yhdessä huoneessa tiikerintalja. Euroopassa nämä sisustuselementit olisi taatusti kielletty!

Lisäksi on tarjolla kuninkaallisen perheen asuinrakennus ja paikka, jossa kuninkaallisia aikanaan ammuskeltiin. On epäselvää, kuinka kauan alueella saa oleskella, joten pitää kiertää mestat aika vauhdikkaasti. Ehdin kyllä nähdä kaiken haluamani ja tämä nähtävyys on ilman muuta käymisen arvoinen, olipahan erikoinen ja sopivasti epäkorrektin oloinen paikka.

En ole syönyt mitään aamiaisen jälkeen ja nyt alkaa olla jo melkoinen nälkä. Palatsin lähistöllä on yksi monista tiibetiläisistä ravintolaista, joka vaikuttaa vähän fiinimmältä paikalta. Tilaan jonkun useamman ruokalajin setin, joka sisältää keittoa, dumplingeja ja ties mitä mysteeriksi jääviä annoksia. Oikein maittava setti kaikin puolin!

Kävelen takaisin Thameliin, jossa päivän viimeinen aktiviteetti on ostaa jotkut ”crocsit”. Kujilta löytyy valtava määrä kaikenlaista retkeilyvarustetta myyvää putiikkia. Osa vaikuttaa tarjoavan merkkitavaraa, mutta vaikea sanoa, onko kyseessä piraatit vaiko aidot releet. Ostan tossujen ja sandaalien väliltä olevat kengät, jotka kustantavat noin kymmenisen euroa. Huomattavasti paremmin ”ilmastoidut” kuin Haltit, mutta toisaalta suojaavat paremmin kuin sandaalit. Saapa nähdä miten nämä kiinalaiset ”laatutuotteet” kestävät?

4.11.2022 Kathmandu – Bhaktapur – Nagarkot:
Tänään on aika jättää Kathmandun saasteet parin päivän ajaksi. Olen buukannut pari viikkoa sitten kahden yön retken, jonka aikana olisi tarkoitus nähdä vuoria ja vähän pienempiä stadeja. Buukkaus paikallisen matkatoimiston järjestämälle privaattiretkelle sujui ongelmitta sähköpostin välityksellä, mutta tilisiirtona suoritetun maksun kuittausta piti odotella kyllä todella kauan.

Opas odottaa kuitenkin sovitusti hotellini aulassa klo 9.30 ja lähdemme matkaan. Erittäin hyvää englantia puhuvan oppaan lisäksi matkaan lähtee autokuski, joka ei paljon puhu. Ensimmäisen päivän ohjelmassa on ajaa noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Bhaktapurin kaupunkiin, joka on kuuluisa temppeleistään ja historiallisista rakennuksistaan. Matkaa ei ole kovin paljon, mutta liikenne on varsin hidasta koko matkan.

Bhaktapurissa jalkaudumme oppaan kanssa ja lähdemme tutustumaan alueeseen. Paikallinen vanha kaupunki on lähes kokonaisuudessaan punatiilisiä rakennuksia ja kapeita kujia. Turistit parveilevat pääosin kaupungin aukioilla, joita löytyy myös useampi kappale. Pikkukaduilla on taas aika hiljaista eli kokonaisuutena tunnelma on huomattavasti rauhallisempi kuin Kathmandussa. Ja ilma on selkeästi puhtaampaa.

Aloitamme kierroksen aukiolta, jolla on meneillään paikallisen musiikkivideon kuvaukset. Proggikseen osallistuu varmaan satakunta ihmistä: kuvaajia, tanssijoita ja kaikenlaisia avustajia. Artisti jää mysteeriksi, mutta on mielenkiintoista seurata Bollywood-henkisiä tanssiesityksiä. Seuraavan parin tunnin ajan opas kierrättää minua läpi kaupungin kujien ja lukuisten temppeleiden. Kaveri kyllä selkeästi tuntee mestat ja niiden historian. Saan myös melkoisen määrän dataa hinduismista ja siihen liittyvistä rituaaleista. Kierrokseen kuuluu myös pari pakollista visiittiä ”kaupallisten yhteistyökumppanien” liikkeisiin eli käymme tsekkaamassa metallikulhoja ja tauluja tarjoavat puodit. Kulhokauppa on kyllä ihan mielenkiintoinen: omistaja kertoo oudosti värisevien kulhojen parantavan kaikenlaisia vaivoja…

En enää muista, kuinka monta temppeliä tuli nähtyä, mutta oli niitä kyllä melkoinen määrä. Parhaiten mieleen jäi eroottisin kaiverruksin koristeltu rakennus, jonka seinillä oli tosiaan lukuisia reliefejä erilaisista akteista ja alastomista ihmishahmoista. Nämä taideteokset taisivat olla jo parisataa vuotta vanhoja. Ostamme oppaan kanssa rasvassa tiristettyä katuruokaa välipalaksi.

Poistumme vanhasta kaupungista ja etsimme hetken autokuskiamme. Toyota löytyy ja jatkamme matkaa kohti vuoristoisempaa aluetta. Nenäni vuotaa ja silmiä kutittaa, ikään kuin olisi siitepölyallergia päällä? Ihmetyttää kyllä nämä vaivat, sillä Kathmandussa ei juuri puita näkynyt. Olisiko saasteinen ilma saanut aikaan jonkun allergisen reaktion?

Ajelemme reilun tunnin mutkaisia teitä ylemmäksi vuorille ja saavumme joskus iltapäivällä Nagarkotiin, joka on pieni kylä tien päässä. Paikka on kuuluisa näköaloistaan ja taitaa olla lähinnä Kathmandua oleva paikka lumihuippuisten vuorien bongaamiseen. Alueella onkin lukuisia hotelleja, jotka ovat sijoittuneet vuoribongauksen kannalta strategisesti oikein.

Matkatoimiston buukkaama hotelli osoittautuu oikein tasokkaaksi ja tarjoaa huoneen parvekkeelta aivan loistavat näkymät. Ilma on selkeästi viilentynyt ja laskee iltaa kohti mentäessä lähemmäksi kymmentä astetta. Loppupäivälle ei ole mitään ihmeempää ohjelmaa eli vietän aikaa rentoutuen huoneessa, hotellin ulkoterassilla ja myöhemmin illallisbuffetissa.

Porukkaa on melko paljon, sekä nepalilaisia että turisteja. Miinuksena muuten miellyttävään tunnelmaan ovat lauma ryssiä ja paikallinen seurue, joka laulaa sekä möykkää ainakin iltakymmeneen asti. Onneksi kuitenkin lopettavat hyvissä ajoin keskiyötä, sillä huomenna on aikainen herätys. Ruoka on kyllä hyvää ja monipuolista. Useimmat ruokalajit ovat minulle uusia tuttavuuksia eli jotain muuta mitä paikallinen Thamel-ravintola Suomessa tarjoaa.

5.11.2022 Nagarkot – Dhulikhel:
Herään poikkeuksellisen aikaisin eli joskus puoli kuuden maissa ihan tarkoituksella. Vaikka preferoinkin auringonlaskuja, niin onhan se nähtävä, kun möllikkä nousee jostain vuorijonon takaa. Tämä näky ei onneksi vaadi mitään tunnin retkeä pilkkopimeässä, vaan onnistuu ihan hotellihuoneen parvekkeelta. Kun kännykkä kilauttaa herätyksen, on vielä puolihämärää ja mystinen usva on peittänyt ikkunasta avautuvan laakson. Melko vaikuttava näky näinkin! Kello lähestyessä kuutta alkaa aurinko pikkuhiljaa valaista maisemaa ja joskus kuuden jälkeen alkavat ensimmäiset valonsäteet pilkistää vuorijonon takaa. Hotellin terassilla alkaa myös melkoinen trafiikki, kun jengi räpsii kuvia valoilmiöstä (ja tietenkin toinen toistaan typerämpiä selfieitä). Parvekkeella saa onneksi nauttia vuorista ja aamun raikkaasta ilmasta aivan omassa rauhassaan.

Siirryn aamiaiselle joskus seitsemän maissa ja mätän ison satsin ruokaa, koska edessä on melkoinen kävelyretki. Tämän päivän ohjelmassa on siis siirtyminen Dhulikheliin ja matkaa sinne on ainakin 15 km. Oppaan mukaan kyseessä on itse asiassa 20 km reissu, eli ei ihan mikä tahansa päiväkävely. Suurin osa matkasta on kuitenkin loivaa alamäkeä, eli mikään varsinainen extreme-ekeily ei ole kyseessä.

Kävelemme pari kilometriä autotien reunassa, kunnes siirrymme hiekkateille ja pikkupoluille. Päivästä on tulossa lämmin ja t-paidassa tarkenee kyllä ihan hyvin heti aamustakin. Lähes koko matkan vuorijono näkyy vasemmalla ja opas tuntuu tietävän useimpien huippujen nimet. Osa niistä on jopa ”seiskatonnisia”, vaikka etäisyyden vuoksi ne näyttävät paljon matalammilta.

Reitin varrella on paikallisten taloja, tiluksia ja pari hotelliakin. Mitään ihan koskematonta luontoa ei tällä reissulla tule vastaan, vaan ennemminkin hyvä läpileikkaus Nepalin ”landesta” ja vuorimaisemista. Perunanviljely näyttää olevan suosittua täälläkin, pellot vaan ovat aika erilaisia kuin Sohjolassa (eli pieniä pengerrettyjä plänttejä).

Noin puolessa välissä matkaa alkaa tämän retken rankin osuus eli ehkä kilometrin pätkä metsän valtaamia kiviportaita pitkin. Aluksi laskeudutaan melko jyrkkä rinne alaspäin, jonka jälkeen kivutaan vähintään sama matka seuraavalle huipulle. Onneksi paikalla on joku majatalo, josta saa vettä ja teetä. Pidämme puolen tunnin tauon ennen viimeistä rypistystä.

Loppumatka ei ole kovin raskas, mutta kieltämättä alkaa jo pikkuhiljaa väsyttää. Taloja ja sivistyksen merkkejä on koko ajan enemmän, kunnes olemmekin perillä Dhulikhelin pikkukaupungissa. Hotelli vaikuttaa tasokkaalta ja sieltä löytyy jopa uima-allas. Olen melkoisen hikinen ja jalkoja kyllä särkee siihen malliin, että tosiaan tuli käveltyä aika tarkkaan 20 km.

Vietän loppupäivän hotellilla. Päivällä on tarjolla buffet-lounas, jonka antimet eivät ole kovin kummoisia. Luinen liha tuntuu olevan näiden seisovien pöytien vitsaus ja tämäkään kattaus ei tee poikkeusta. Koko ajan saa varoa, että ei nielaise jotain luunpalaa tai rustoa sisuksiinsa. Hotellilla ei juuri näy turisteja, mutta nepalilaista väkeä on kyllä paikalla. En tiedä mitkä bileet on kyseessä, mutta melkoista meteliä nämä veijarit pitävät. Laulu raikaa, vaikka viina ei juuri virtaakaan. Alkoholia kyllä tässä maassa käytetään ja paikalliset oluet tuntuvat lähes kaikki olevan extra strong -tyyppisiä 7-volttisia pirtelöitä.

Käyn ostamassa kokista pienestä tienvarsiputiikista hotellin ulkopuolella ja vietän pari tuntia uima-altaalla. Vesi on sen verran kylmää, että jätän uimisen väliin. Illalla on ohjelmassa taas buffet-safkat ja ikävä kyllä aika lailla samat einekset kuin päivälläkin. Vetäydyn sviittikokoiseen huoneeseeni. Onneksi mölyäminen naapurihuoneissa on tauonnut.

6.11.2022 Dhulikhel – Panauti – Kathmandu:
Tänään on ohjelmassa vielä pari aktiviteettia tämän retken puitteissa, jonka jälkeen olen vielä yhden yön Kathmandussa. Lähdemme liikkeelle autolla joskus kahdeksan maissa ja teemme pienen kävelykierroksen Dhulkhelissa. Tästä uinuvan oloisesta pikkukaupungista ei jää mitään erikoisempia muistikuvia. Ajamme puolisen tuntia seuraavaan kohteeseen, joka Unescon maailmanperintökohteeksi julistettu Panauti. Tarjolla on samantyyppistä miljöötä kuin aiemmin Bhaktapurissa (eli vanhoja tiilirakennuksia ja temppeleitä). Turisteja ei vaan näy yhtään, eli varsin autenttinen paikka on kyseessä. Ja kaikki on toki Bhaktapuria pienemmässä mittakaavassa: kadut ovat kapeampia, rakennukset matalampia ja autojen sekä mopojen määrä on huomattavasti vähäisempi. Panauti on kuuluisa kaupunkia halkovasta joestaan (ja siellä asustavista ankoista). Kovin puhtaalta ei tämä virta näytä ja paikalliset käyttävät sitä ahkerasti pyykkäämiseen ja peseytymiseen. Kierrämme muutaman temppelin, joissa on todella rauhallista (ja ei edelleenkään yhtään turistia). Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja antaa taas vähän erilaisen perspektiivin Nepaliin.

Ajamme takaisin Kathmanduun, josta olen buukannut eri hotellin kuin ennen tätä retkeä. Woodapple Hotel osoittautuu hyväksi valinnaksi: aivan uusi hotelli, jonka kattoterassilta on hienot näkymät yli Kathmandun. Huone on myös melkoisen kookas ja on pakko ottaa pienet päiväunet valtavan kokoisessa sängyssä. Illan hämärtyessä istun tunnin verran hotellin ravintolassa teetä siemaillen. Aurinko on jo laskenut ja kaupungin valot alkavat pikkuhiljaa syttymään. Olen buukannut hotellin spasta hieronnan, joka alkaa tunnin myöhässä klo 20. Iäkkäämpi rouva käsittelee kävelyretkellä kipeytyneitä raajojani hieman kovakouraisesti, mutta kokonaisuutena kyllä oikein rentouttava kokemus.

Illan viimeinen aktiviteetti on käydä taas tiibetiläisessä ravintolassa. Tällä kertaa kyseessä on pieni (ja varsin halpa) paikallinen kuppila, jonka ruoka on vähintäänkin yhtä hyvää kuin vähän fiinimmässä paikassa, jossa kävin muutama päivä sitten.

7.11.2022 Kathmandu – Paro / Bhutan
Iltapäivällä olisi lento kohti Bhutania, mutta ehdin vielä tehdä pienen kierroksen ennen kuin on aika ottaa taksi kohti lentokenttää. Yksi Kathmandun kuuluisammista nähtävyyksistä on ”Monkey Temple” eli viralliselta nimeltään Swayambhu. Kyseessä on buddhalainen temppeli, joka sijaitsee kukkulan päällä parisen kilometriä Thamelista länteen.

Hotellistani on vajaan puolen tunnin kävelymatka temppelille ja matkan varrella on sekä ruuhkaisia katuja että hiljaisempi kaupunginosakin. Temppelille pitää talsia parisen sataa porrasaskelmaa, joita kiipeilevät myös apinat. Otuksia on tosiaan ihan valtava määrä ja ne eivät juurikaan välitä ihmisistä, mitä nyt välillä yrittävät varastaa ruokaa tai matkamuistoputiikkien roinaa.

Turisteja on jonkun verran, mutta suurin osa porukasta on paikallisia, jotka tulevat suorittamaan uskonnollisia rituaaleja. Yhdessä rakennuksessa on meneillään jonkinlainen seremonia, johon myös vääräuskoiset toivotetaan auliisti tervetulleiksi. Vähän eri meno kuin tietyissä puolikuun kuvalla varustetuissa pyhätöissä. Kuuntelen hetken munkkien ”laulua” ja saan lasillisen makeaa teetä, jossa on riisinjyviä. Jos olisin uskonnollinen, niin buddhalainen rauhallisuus ja suvaitsevaisuus voisi kiinnostaa…

Kiertelen hetken laajaa temppelialuetta ja katselen maisemia sekä apinoiden puuhia. Poistun alueelta toisesta portista, jonka lähellä olisi tarjolla luonnontieteellinen museo. Olen ainoa asiakas tässä erittäin kulahtaneessa paikassa, jossa pitäisi erikseen ostaa myös valokuvaukseen oikeuttava lippu. Räpsin ilmaiseksi pari salakuvaa täytetyistä tiikereistä ja poistun aika pikaisesti. Olipahan melkoisen tunkkainen paikka, toisaalta Helsingin eläinmuseo 80-luvulla oli aika lailla samankaltainen kokemus.

Palaan hotellille ja syön pienet eväät, ennen kuin on aika ajaa taksilla lentokentälle. Kathmandun kenttä on aika pieni eikä siellä ole juurikaan tekemistä. Drukairin lennolle on tulossa aika iäkkään oloista porukkaa – jostain syystä Bhutan tuntuu kiinnostavan erityisesti eläkeläisryhmiä. Bhutaniin pääsee vain maan omilla lentoyhtiöillä, joista Drukair on toinen. Kenttä on yksi maailman hankalimmista, koska vuoret ovat erittäin lähellä kapeaa laaksoa. Kone on vähän läävähtäneen oloinen Airbus, mutta mitään ihmeempää eksotiikkaa ei tässä lennossa ole. Koneen pohjoispuolelta näkyy jossain vaiheessa Mount Everest ja muita yli 8km huippuja, mutta istun ikävä kyllä käytäväpaikalla ja väärällä puolella eli parhaat maisemat jäävät minulta näkemättä. Laskeudun Paroon illan jo hämärtyessä...