Belgrad - syyskuu 2022

Euroopan kartalta puuttui vielä pari ruksia ja toinen näistä käymättömistä maista oli Serbia. Sinne oli ollut reissu suunnitelmissa pariinkin kertaan, mutta korona sotki nämä kuviot. Nyt oli kuitenkin vihdoin aika lähteä reissuun vajaaksi viikoksi. Suunnitelmani oli pysyä Belgradissa, jossa tuntui olevan kyllä nähtävää ja tekemistä useammaksi päiväksi.

Etukäteen kohdemaa kyllä arvelutti vähän, sillä tiedossani oli Serbian vinoutunut kanta Natoon ja Venäjään liittyen. Tällä kertaa ennakko-odotukseni eivät osoittautuneet vääriksi, vaan jopa Belgradin katukuvasta bongasi runsaasti anti-Nato ja pro-Venäjä -tyyppisiä viestejä. Jäi siis tältä osin aika negatiiviset tunnelmat Serbiasta.

Kaupunkina Belgrad on muuten oikein miellyttävä reissajan näkökulmasta. Löytyy rantoja, puistoja ja kiinnostavaa arkkitehtuuria kommarinostalgiasta modernimpiin luomuksiin. Englantia puhutaan vaihtelevasti ja kyriliset aakkoset saattavat aiheuttaa hämmennystä. Palvelukulttuuri on itäeurooppalaista, toki poikkeuksiakin oli. Turisteja ei juuri näkynyt.

5.9.2022 Helsinki – Oslo – Belgrad:
Pidän vaihteeksi viikon verran syyslomaa ja kohteena on paikka, johon olen yrittänyt päästä jo kaksi kertaa eli Belgrad. Kumpikin aiemmista yrityksistä meni puihin koronan vuoksi. Ensimmäisellä kerralla heinäkuussa 2021 jätin reissun vapaaehtoisesti väliin, kun koronahässäkät eskaloituivat mellakoiksi Belgradissa. Ja toisella kertaa saman vuoden syksyllä WizzAir perui lennot.

Eli nyt olisi se kolmas kerta, joka toden sanoo? Olen buukannut lennot Norskin pisteillä (joiden lisäksi piti vielä ostaa Finskin Stokis-Helsinki väli 70 eurolla) eli käytännössä lähes ilmaiset liput. Meno on nopealla vaihdolla Oslon kautta, joka sujuu ongelmitta. Olen perillä kohteessa joskus kahdeksan jälkeen illalla. Kentästä ei jää mitään mieleen eli homma toimii täälläkin. Mitään koronaan viittaavaa lisäprotokollaa ei ole havaittavissa.

Lentokenttäbussi on juuri lähdössä ja ajelen sillä reilun puoli tuntia kaupungin keskustaan. Hotelli löytyy helposti ja sviitti-kokoinen huone vaikuttaa hyvältä. Kello lähestyy jo kymmentä, kun lähden etsimään illallista. Ravintoloista ei ole pulaa, mutta lähes kaikki ovat jo sulkemassa. Kaljabaareja ja muita kuppiloita kyllä riittäisi, väkeä on liikkeellä runsaasti ja paikallisten tapana on istua pitkää iltaa terasseilla. Onneksi pienen talsimisen jälkeen löytyy joku meksikolainen pikaruokamesta, josta tilaan satsin mättöä. Palailen hotellille ja päätän jättää kaupungin ihmettelyn huomiselle.

6.9.2022 Belgrad:
Heräilen joskus yhdeksän jälkeen ja käyn hotellin aamiaisella. Keli on erittäin kesäinen, lämpöä joku 27 astetta eli varsin miellyttävä lukema, ei kuitenkaan mikään ns käristyskupoli. Tänään on ohjelmassa kaupunkiin tutustumista kävellen ja lähden liikkeelle joskus kymmenen jälkeen.

Aivan hotellin lähistöllä on yksi Belgradin maamerkeistä eli linnoitus. Tämä vuosisatoja vanha rakennelma tarjoaa hyvät näkymät Tonavan yli ja kaikenlaista perussettiä, mitä tällaisesta paikasta yleensä voi odottaa löytävänsä eli historian siipien havinaa, useamman museon ja sekalaisia ravintoloita sekä matkamuistomyymälöitä.

Linnoituksessa on aika hiljaista ja mitään ruuhkaa tai jonoja ei onneksi ole. Vietän pitkän tovin ihmettelemällä jokimaisemia, ennen kuin siirryn muurien sisäpuolelle. Useampi kohde linnoituksen sisuksissa on jostain syystä kiinni tai remontissa. Paikallinen sotamuseo on kuitenkin auki ja tsekkaan sen tarjonnan. Mesta keskittyy lähinnä vanhempiin aseisiin sekä sotakoneisiin, Balkanin rähinät viime vuosikymmeniltä käsitellään melko kevyesti. Museon vieressä on myös skideille suunnattu hämmentävän oloinen dinosauruspuisto, mutta jätän sen väliin ja laskeudun alas joen varteen.

Bongaan ensimmäiset Nato-vastaiset seinämaalaukset, joita tulen näkemään enemmänkin. On ilmeistä, että Serbia on edelleen katkera Kosovon itsenäistymiseen liittyvistä Balkanin sotien viimeisistä vaiheista ja Naton pommituksia Belgradissa ei ole unohdettu. Maa on nykyään entistä pahemmin vinossa ryssien suuntaan ja kaupungilla näkee myös esim. Gazpromia ylistäviä julisteita. Linnoituksen matkamuistokojuissa myytiin jopa ryssien sotaa tukevalla Z-symbolilla varustettuja t-paitoja! Aivan käsittämätöntä ja suorastaan kuvottavaa toimintaa.

Ylitän Tonavan (tai itse asiassa sen sivujoen eli Savan) ja ihmettelen hetken joen rantaan telakoituneita bilepaatteja. Kaupungissa on lukuisia vanhoja proomuja, jotka on muutettu ravintolalaivoiksi. Näissä aluksissa on tarjolla kaikenlaista ruokaravintoloista teknoklubeihin, nyt tosin on erittäin hiljaista, kun on alkuviikko ja keskipäivä. Mutta ilmeisen suosittu konsepti on kyseessä, sillä laivoja on varmaan lähemmäs 20 kpl.

Kävelen joen varressa olevalla puistoalueella varmaan lähemmäs viitisen kilometriä. Mitään erityisen kiinnostavaa nähtävää ei ole tarjolla ja ihmisiäkin on liikkeellä todella vähän. On aika pitää pieni tauko ja etsiskelen hetken veneyhteyttä Tonavan keskellä sijaitsevalle saarelle, jossa sijaitsee Lidon ranta. Paatti on erittäin vaatimaton, eikä yhtä lailla vaatimatonta laituria ole mitenkään merkitty. Seuraamalla paikallisia lossi kuitenkin löytyy ja n. 5 min kestävä matka pääsee alkamaan.

Saari on jonkinlainen luonnonsuojelualue ja siellä ei ole mitään rakennuksia paria grillikatosta lukuun ottamatta. Tarjolla on varsin hieno luonnonhiekkainen ranta, joka on lähes tyhjä. Joen virtaus on lähes olematon eli mesta sopii hyvin myös uimiseen. Otan aurinkoa pari tuntia, kunnes alkaa tulla nälkä ja on aika palata kaupungin puolelle.

Lidon lähistöllä on Zemunin kaupunginosa, joka varsin miellyttävä pikkukaupungin oloinen paikka. Tarjolla on kaikenlaista kuppilaa ja vanhoja rakennuksia. Istuskelen hetken toriaukiolla ja katselen melko rauhallisen oloista menoa. Palaan jokirantaan ja syön kalasafkat yhdessä monista ravintolalaivoista. Tarjoilijat tuntuvat olevan joka paikassa harmaahapsisia vähän äkäisen oloisia ukkeleita, jotka puhuvat hyvin rajallisesti englantia. Ruoka tulee kyllä nopeasti eli mitään valittamisen aihetta ei ole.

En jaksa enää kävellä takaisin, vaan otan paikallisbussin. Koitan maksaa lippua käteisellä, mutta kuski ei kelpuuta rahaa ja viittoo vaan peremmälle. Törmään tähän ilmiöön myös tulevina päivinä. Vaikuttaa siltä, että paikalliset käyttävät ainoastaan jotain matkakortteja tai appseja eli harvasta bussista enää edes löytyy käteistä rahaa (vaikka virallisesti pitäisi voida maksaa edelleen myös käteisellä).

7.9.2022 Belgrad:
Toisen päivän ohjelma on samantyyppinen kuin eilenkin eli muutama nähtävyys ja rannalla oleilua. Keli on myös samanlainen eli aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja mittarissa on lähemmäksi 30 astetta. Kävelen parisen kilometriä hotellilta ja saavun Pyhän Savan kirkolle. Kyseessä on tämän stadin isoin ortodoksikirkko ja kyseinen rakennus on kyllä varsin vaikuttava ilmestys. Ulkokuori on jossain määrin pelkistetty, mutta sisällä on tarjolla kultaa ja kimallusta ortodoksityyliin.

Jatkan kävelyä ja harhailen hetken jossakin pientaloalueella. Seuraava kohde löytyy helposti Google Mapsin avulla (kuka kaipaa enää vanhaa kunnon paperikartalla navigointia?). Kyseessä on yksi etukäteen kiinnostavimmilta vaikuttavista Belgradin nähtävyyksistä eli Jugoslavia-museo. Paikassa sijaitsee myös Titon hauta eli ilman muuta suositeltava kohde kaikille kommarinostalgiasta kiinnostuneille.

Alueella olisi kaksi museorakennusta, joista toinen on remontissa ja kiinni. Jää epäselväksi, mitä rempattavassa talossa olisi ollut tarjolla. Toinen rakennus keskittyy Titoon ja Jugoslaviaan. Suuri osa näyttelystä esittelee Titon saamia lahjoja eli melko perinteinen diktaattorin henkilöpalvonta -tyyppinen konsepti täälläkin on. Tito ja Jugoslavia esitetään hyvin positiivisessa valossa, joka lienee ymmärrettävää historian tuntien. Serbiahan oli käytännössä ns ”tynkä-Jugoslavia” ennen kuin tämä keinotekoinen valtio lopullisesti hajosi.

Titon haudalla on hiljaista ja paikka on jopa vaatimattomampi, kuin mitä odotin. Ison marmorisen hautapaaden lisäksi on tarjolla jotain valokuvia ja muistoesineitä. Belgradin asukkaita tämä paikka ei tunnu kiinnostavan. Kokonaisuutena tämä alue on kyllä varsin kiinnostava.

Jatkan kävelyä helteessä ja navigoin taas jossain pikkukaduilla ja pientaloalueella. Osun sattumalta afrikkalaisen taiteen museolle, joka on kieltämättä hieman odottamaton nähtävyys tässä kaupungissa. Päätän tsekata tämänkin mestan, koska kaipaan myös pientä viilennystä helteisestä säästä. Museossa ei ole yhtään muita asiakkaita, lippu maksaa ehkä 50 senttiä. Tarjolla on nimensä mukaisesti kaikenlaisia taideteoksia, lähinnä puisia maskeja ja patsaita. Museon ja teosten tausta jäävät hämäriksi.

Kävely alkaa jo tuntumaan jaloissa, kun saavutan vihdoin Sava-joen rannan. Siellä sijaitsee kaupungin pisimmät rannat, joita on tarjolla joen kummallakin puolen. Uimaranta osoittautuu varsin kaltevaksi pikkukivien peittämäksi alueeksi, jota reunustavat ravintolat ja ruokakojut. Ei siis mikään miellyttävin ympäristö auringonottoon, vaikka joki sopiikin hyvin uimiseen ja vesi on lämmintä.

Paikka vaikuttaa suositulta ja näin arkipäivänäkin väkeä on paljon. Lähes kaikki vaikuttavat paikallisilta ja turisteja ei näy. Otan aurinkoa parisen tuntia ja siirryn sitten varjoon seurailemaan joella tapahtuvia aktiviteetteja. Alueella on jonkunlainen stadion ja melonta sekä soutelu vaikuttavat olevan suosittua puuhaa.

Hämärän saapuessa lähden takaisin kohti keskustaa. Hyppään taas paikallisbussin kyytiin ja tälläkään kertaa ei rahaa huolita. Päätän testata jonkun hotellin nurkilla olevan kävelykadun lukuisista ravintoloista. Tilaan jonkunlaisen pihvin, joka osoittautuu valtavaksi rasvassa käristetyksi jauhelihapihviksi ilman mitään lisukkeita! Onpahan raskas setti.

Kiertelen Belgradin keskustan kortteleita, joissa on tosiaan melkoisen vireä ravintola- ja terassiskene. Yhdeltä sivukadulta löytyy paikallinen craft beer-kuppila, ja testaan myös Belgradin pienpanimoiden tuotantoa. Muuten ravintoloiden ja kauppojen tarjontaa on kyllä vain ja ainoastaan ns. peruslageria, eli mikään olutharrastajan kohde Serbia ei ole. Baareissa saa myös kessutella ilman rajoituksia, eli sisätilat eivät juurikaan houkuttele tupakoimatonta kaljoittelijaa.

8.9.2022 Belgrad:
Parina edellisenä päivänä on tullut käveltyä sen verran paljon, että tänään on aika ottaa rennommin. Lähden puolen päivän maissa bussilla Savan rannalle, jossa menee iltapäivä mukavasti. Auringon jo alkaessa laskea suuntaan joen vastarannalle, jossa on tarjolla aika lailla samat asiat eli sepeliä ja ravintoloita. Istun johonkin sattumanvaraiseen ravintolaan, jossa tarjoilija puhuu varsin sujuvaa englantia (joka tuntuu olevan harvinaista tässä kaupungissa). Tilaan jonkun pizzan, joka osoittautuu suomalaistyyliseksi mättöversioksi.

Ajelen bussilla takaisin hotellille. Tästä päivästä ei jäänyt juurikaan päiväkirjamerkintöjä – hyvä niin, sillä ei pitää ahtaa jokaista lomapäivää täyteen ohjelmaa.

9.9.2022 Belgrad:
Viimeinen kokonainen päivä Belgradissa pitää sisällään muutaman nähtävyyden tsekkaamisen ja taas jonkun verran kävelyä. Reilun kilometrin päästä hotellista löytyy mielenkiintoinen dark tourism -henkinen kohde eli jäljet Naton pommituksista vuodelta 1999. Iskuissa vaurioituneet rakennukset on jätetty tarkoituksella korjaamatta. Muilta osin ympäristö on ihan normaalissa käytössä ja autoja sekä jalankulkijoita liikkuu ohi koko ajan. Alueella on useampi Nato-vastainen banderolli ja jotain pummin oloisia ukkeleita jakamassa propagandaa. Eli tämä asia on selvästikin edelleen kipeä muisto paikallisille. Mitään opastauluja tai muuta virallisempaa informaatiota historiasta ei ole tarjolla.

Jatkan matkaa kohti Tesla-museota. Tämä tiedemies lienee yksi kuuluisimmista serbeistä ja on saanut oman museonsa. Museo vaikuttaa pieneltä ja sinne pääsee vain opastetuilla kierroksilla. Seuraava englanninkielinen kierros alkaa vajaan tunnin kuluttua, joten menen läheiseen puistoon odottelemaan. Kierros on aika mielenkiintoinen ja keskittyy muutamien Teslan sähköenergiaan liittyvien keksintöjen demonstroimiseen käytännön ”kokeiden” avulla. Lisäksi on tarjolla pari huonetta, jossa kerrotaan Teslan elämästä.

Palaan hotellille ja jonotan hetken kehuttuun ravintolaan lähinurkilla. Mesta osoittautuu kehujen arvoiseksi ja varsin lihapitoiset ruoat maistuvat hyviltä. Illan pimetessä lähden tsekkaamaan vielä yhden kaupungin vanhimmista kaduista, joka osoittautuu melkoiseksi turistirysäksi. Mukulakivikadun varrella olevat rakennukset ovat täynnä ravintoloita, joissa näyttää olevan tarjolla perinneruokia ja kaikenlaisia trubaduureja ynnä muita haitarinsoittajia. Poistun tämän kujan tungoksesta pikaisesti.

Kävelen jonkun aikaa pikkukaduilla, kunnes päädyn puistoon, jossa on meneillään jonkunlaiset kaupunkifestarit. Tarjolla on katuruokaa, juomaa ja käsitöitä ynnä muuta roinaa torikojuista. Visiittini jää lyhyeksi, sillä saman tien alkaa satamaan – taitaa olla ensimmäiset pisarat tämän reissun aikana? Kävelen takaisin hotellille ja istun hetken aikaa kadunvarsibistron terassilla ennen kuin on aika mennä nukkumaan.

10.9.2022 Belgrad – Tukholma - Helsinki:
Ehdin istuskella hetken puistossa aamiaisen jälkeen ennen kuin on aika lähteä kohti lentokenttää. Suunnitelmani on mennä kentälle samalla bussilla kuin mitä käytin Belgradiin tullessani. Tämä ei kuitenkaan onnistu, sillä jostain syystä bussia ei näytä tulevan n. 20 minuutin odottelun jälkeen. Alkaa tulla jo kiire ja palaan hotellille, josta saan tilattua taksin. Onneksi pirssille kelpaa myös luottokortti, sillä minulla ei ole enää yhtään käteistä jäljellä. Olen tehnyt online-checkinin, mutta lentokentän passintarkastuksen jonossa vaaditaankin perinteistä printattua boarding passia! Sellaisen saamiseksi pitää jonottaa varmaan puoli tuntia checkin-tiskille ja alkaa tulla todella kiire koneeseen. Saan vihdoin tuon kaivatun lappusen ja pääsen juuri ajoissa portille. Onpa melkoista kehitysmaameininkiä!

Norski lentää aikataulussa Stokikseen, jossa on parin tunnin vaihto Finnairin koneeseen. Olen perillä joskus iltakahdeksan maissa. Vähän sekavat tunnelmat jäivät Serbiasta, lähinnä anti-Nato ja pro-ryssä -tunnelmiensa vuoksi. Belgrad on kyllä ihan miellyttävä stadi, hintataso kohtuullinen ja löytyy sekä rantoja että kaikenlaisia nähtävyyksiä. Eli puitteet monipuoliselle kaupunkilomalle ovat kyllä olemassa. Mutta vuoden 2022 maailmantilanteessa vähän kyseenalainen matkakohde.