Slovenia - 2013
Taas on aika jo perinteisen pääsiäisreissun. Finskin pisteitä oli vanhenemassa joten päätin buukata niillä reissun johonkin - sopivasti oli tarjolla reitti Sloveniaan, jossa en ollut aiemmin käynyt. Toivoin keväisiä kelejä, mutta toisaalta olisi kiva käydä laskettelemassa vuorilla (jos vain rinteet olisivat vielä auki).
Kelit olivat ikävä kyllä melko huonot. Hiihtämään kyllä pääsin, mutta kyseisenä päivänä satoi vettä ja olipahan melkoisen raskasta laskea! Slovenia vaikuttaa kyllä miellyttävältä maalta, jossa on helppo reissata lyhyiden etäisyyksien vuoksi. Ajankohta ei tosiaan ollut paras mahdollinen eli ehkä maasta saisi enemmän irti kesäkaudella?
Kohteet:
- Ljubljana
- Bovec
- Tarvisio (Italia)
- Piran
27.3.2013 Helsinki - Ljubljana: Jo
perinteeksi muodostunut pääsiäisreissu edessä, tällä kertaa vähän
etuajassa eli lähtö on jo pääsiäisviikon keskiviikkona. Kohteena on
Slovenia, joka valikoitui lähinnä Finskin pisteiden vanhenemisen
vuoksi, tosin eipä lento satasen verojen kanssa ole mikään ihan
ainutkertainen diili. Lento lähtee aamuseitsemän maissa ja
Helsinki-Vantaalla on kohtuullisen paljon hässäkkää. Menee todella
tiukalle varsinkin kun on vaihteeksi matkatavaraa ruumaan - olen
viimeinen matkustaja joka nousee koneeseen. Mutta ei hätää, tulipahan
optimoitua ajankäyttö ja laukkukin ehtii mukaan.
Kone on
puolityhjä ja lento aikataulussa. Ei turbulenssia eikä mitään muutakaan
mieleenpainuvaa... Ljubljanassa odottaa pilvinen keli ja tonnikaupalla
uutta lunta. Eli toiveet keväisestä reissusta auringonpaisteessa saa
hetkeksi haudata. Lentokenttä osoittautuu varsin pieneksi ja ulos
pääsee ilman suurempia kierroksia. Laukku tulee ensimmäisenä kiitos
myöhäisen checkinin. Kaupunkiin menisi busseja tunnin välein mutta otan
alle 9 euroa kustantavan minibussin joka vie suoraan hotellille.
City
Hotel vaikuttaa asialliselta, on kuitenkin liian aikaista tehdä checkin
joten laukku säilöön ja kaupungille. Sää on apean harmaa ja kaupunki
vaikuttaa aika rauhalliselta. Turisteja ei juurikaan näy. Vanha
kaupunki ja keskusaukio on ihan hotellin vieressä joten kierros alkaa
sieltä. Kirkko ja paikallinen linna dominoivat kaupunkikuvaa. Kirkon
portailla kokoontuu alkoholistien rinki, sisällä on taas jonoa
rippituoliin...
Talsin hetken joenvartta ja pitkin läheisiä
kujia - hiljaista on ja näkee että terassit odottavat kesäkautta.
Päädyn paikalliselle torille jossa myydään kaikkea mahdollista
peuranlihasta vaatteisiin... Lihatuotteet houkuttelisivat mutta en
viitsi ottaa salamipötköä kantoon. Pidän taktisen tauon jossain
kellariravintolan oloisessa kuppilassa ennen kuin otan hissin eli
"funicularin" ylös linnaan. Lasikuutio viekin ylös nopeasti ja linnasta
avautuu arvatenkin hienot näkymät yli kaupungin.
Linna ei
itsessään ole kovin kummoinen, mitään entisöityjä saleja on turha
odottaa vaan paikalta löytyy lähinnä ravintolaa, kokoushuonetta ja joku
museontynkä... Näkymät ovat kuitenkin hienot vaikka taivas on pilvinen.
Palaan
maan tasalle ja on aika syödä myöhäinen lounas. LP:stä löytyy
miellyttävä perinneravintola josta pitäisi saada härän kiveksiä. Niitä
ei kuitenkaan löydy mutta onneksi listalla on hevospihviä. Tilaan
sellaisen ja se voittaa kyllä viime aikoina otsikoissa olleet hevosella
ryyditetyt einekset! Alkaa väsyttää ja on aika palata hotellille. Huone
on valmis ja aikainen herätys vaatii parin tunnin nokkaunet...
Illalla
on aika kaupunkikierros nro kakkosen - edelleen on hiljaista. Syön
iltapalaksi pizza slicen jossain pikaruokalan oloisessa paikassa ja
ratkon sanaristikkoja Cutty Shark-nimisessä baarissa... Ljubljana
vaikuttaa ihan miellyttävältä stadilta mutta vaatisi kyllä kesäisemmän
kelin!
28.3.2013 Ljublana: toinen
päivä pääkaupungissa on aurinkoisempi kuin eilinen. Hotellin aamiainen
osoittautuu riittoisaksi ja tankkaan koko päivää varten. Käyn
tsekkaamassa keskusaukion auringonvalossa ja se näyttääkin paljon
vireämmältä kuin eilen. Samat alkkikset näyttävät päivystävän
edelleenkin. Otan about samat kuvat kuin eilen uudelleen paremmassa
valossa ennen kuin lähden kävelemään vanhan kaupungin ulkopuolelle.
Päätän
tsekara eläintarhan sillä keväinen sää ei innosta museovisiitteihin.
Zoo vaatii parin kilometrin patikoinnin mutta löytyy helposti.
Eläintarhassa on hiljaista - vain muutama asiakas tulee vastaan koko
parin tunnin visiitin aikana. Eläintarha on paremmasta päästä
käymistäni. Elukoilla on kohtuullisen paljon tilaa ja useimpia niistä
pääsee ihmettelemään ihan lähietäisyydeltä. Suosikeiksi osoittautuvat
merileijonat, sudet ja tietenkin apinat eli paviaanit.
Eläintarhassa
tulee kävelyä varmaan pari kilometriä joten päätän ottaa taksin alle
paluumatkalla. Lysti kustantaa noin viisi euroa keskustan liepeille. On
aika välipalan joten päätän testata paikallisen instituution eli Hot
Horse-nimisen pikaruokalan. Kyseisestä paikasta saa heppaa eli
hevosburgereita. Pieni "kioski" osoittautuu moderniksi lasiseinäiseksi
ravintolaksi, jossa tilaus tehdään kosketusnäytöllä varustetun pömpelin
avulla. Sovelluksessa saa valita kaiken mahdollisen aina mausteisiin
asti. Burgeri tulee eteen viipymättä ja on kohtuullisen kookas sekä
maukas. Jos en tietäisi niin luulisin pihvin olevan nautaa!
Tsekkaan
vielä naapurissa olevan museon, joka esittelee viimeiset 100 vuotta
Slovenian historiaa. Varsin kiinnostava paikka - bonuksena alakerrassa
oleva tietokonenäyttely josta löytyy myös C64 ja VIC-20! Väsymys alkaa
painaa jaloissa ja palaan hotellille. Ostan evästä kaupasta, mm
paikallista salamia ja vietän loppuillan tv:n ääressä kun into ei riitä
enää hiljaisen kaupungin kiertelyyn...
29.3.2013 Ljubljana - Postojna - Bovec: kolmas
päivä ja on aika ottaa auto alle. Finski mainosti Cartrawler-nimistä
firmaa jonka kautta auto irtosi käsittämättömään 25eur päivähintaan
joten ei muuta kuin )eljäksi päiväksi "Vw Polo or similar" alle. Sain
vielä vaihdettua noutopaikaksi läheisen hotellin joten ei muuta kuin
matkaan kymmenen maissa.
Auto osoittautuu Skodaksi - uusi
tuttavuus mutta ihan ok menopeli vaikka kone ei vaikuta kovin
tehokkaalta. Nokialaisen navigaattori johdattaa ulos ytimestä ja pian
olenkin moottoritiellä. Ajelen noin 50km matkan Postojnaan, josta
löytyy kuuluisa luolasto.
Paikka on melkoinen turistirysä
syystäkin - kyseessä on Euroopan tai koko maailman suurin
tippukiviluolasto. Luolaan on rakennettu rautatie, jolla turistit
kuskataan parin kilometrin matka maan uumeniin: aika vaikuttava
kulkupeli, jossa saa olla tarkkana ettei iske päätänsä luolan kattoon
matalammissa kohdissa! Väkeä on käsittämätön määrä ja fiilis on kuin
hulluilla päivillä. Opas huutelee välillä tarinaa luolastosta mutta
kokemus jää aika hätäiseksi kun väki vyöryy koko ajan eteenpäin.
Luolasto on valtava ja visuaalisesti upea mutta kyllä privaatimpi
kierros olisi paikallaan!
Lähistöllä sijaitsee Predjaman linna,
joka on myös syytä katsastaa. Linna on rakennettu kiinni
kallioseinämään ja on varsin vaikuttavan näköinen etenkin ulkopuolelta.
Sisäpuoli on vaatimattomampi ja suorastaan kolkko - paikka sopisi
jonkun kauhuleffan kuvauksiin! Sää on edelleen sumuinen joten se vielä
osaltaan vahvistaa synkkää tunnelmaa...
Pysähdyn linnan jälkeen
jossain random kauppakeskittymässä josta löytyy halvat kengät. Sitten
on edessä vajaan 100km taival kohti pohjoista. Maasto muuttuu nopeasti
vuoristoiseksi ja maisemat ovat hienoja. Lunta on aika vähän joten saa
nähdä miten käy hiihtämisen. Tie kapenee koko ajan ja alkaa muistuttaa
serpentiiniä, Skoda pysyy kuitenkin hyvin tiellä. Rakennukset alkavat
olla alppityylisiä. Kylät ovat lähes pimeinä, pohdin miten majoituksen
löytäminen onnistuu...
Bovec löytyy illan pimetessä ja sielläkin
on hiljaista. Ensimmäinen hotelli on kokonaan kiinni - ei näytä
hyvältä! Onneksi Kanin Hotel naapurissa on auki ja tilaa on runsaasti,
paikalla näyttää olevan lähinnä kajakkimelojia. Lunta on niukasti ja
sataa vettä. Hotelli osoittautuu ihan ok:ksi, plussana uima-allas
sisätiloissa.
Testaan läheisen gostilnan eli ravintolan -
listalla onkin paljon mielenkiintoisia riistaruokia. Päätän tilata
karhua sillä hinta on käsittämättömän edullinen 20 euroa! Nalle
osoittautuu maukkaaksi ja peittoaa aikanaan Helsingissä syömäni
karhuruukun kirkkaasti. Huomenna on hiihtopäivä joten menen ajoissa
nukkumaan pian illallisen jälkeen...
30.3.2013 Bovec - Tarvisio: Hiihtopäivä
eli ensimmäinen kerta laskemassa Alpeilla. Bovecin hiihtokeskus eli
Kanin on kiinni - syynä joku tekninen ongelma hississä. Hotellin
avulias respa suosittelee ajamaan Italiaan, josta löytyy Tarvision
rinteet noin 45min ajomatkan päästä. Eipä ole paljon vaihtoehtoja joten
ei muuta kuin matkaan joskus kymmenen maissa aamulla. Taivas on
pilvinen mutta onneksi ei sada vettä...
Tie Italiaan on kapea ja
mutkainen, serpentiiniäkin riittää ja pilvet ovat matalalla.
Raja-asemalla on autiota eli EU-ajassa ollaan. Tarvisio löytyy
helposti, vaikuttaa vähän isommalta paikalta kuin Bovec. Fiilis on
ilmeisen italialainen - pizzeriaa ja trattoriaa löytyy joka
kadunkulmasta. Keli on plussan puolella ja edelleen synkän harmaa.  Hissit
näyttävät pyörivän mutta väkeä ei juurikaan näy. Menen suksivuokraamoon
jossa rennon oloinen kaveri hoitaa sukset ja monot 20eur päivähintaan.
Hissilippu kustantaa 17.50eur päivä joten about Suomen hinnoissa ollaan
- tosin rinteet ovat vähän eri tasolla! Nousen tuolihissiin ilman
sekuntiakaan jonottamista ja lasken pari kertaa "hiihtokoulurinteen" -
edellisestä laskusta onkin varmaan viitisen vuotta...
Hiihto
on raskasta sillä lumi on märkää ja näkyvyys surkea. Onneksi väki on
vähissä joten saa laskea omaa laskuaan ja vaikka pysähtyä keskelle
rinnettä jos siltä tuntuu... Parin laskun jälkeen huomaan että lasit
alkavat hajota - eriste muuttuu pölyksi ja muoviosissa on halkeamia.
Palaan suksivuokraamoon. Isäntä on siirtynyt baarin puolelle mutta
lainaa ilmaiseksi laseja - rento meininki siis...
Alkaa satamaan
vettä mutta se ei menoa haittaa. Nousen pikkuhiljaa aina huipulle asti
noin 1800m korkeuteen. Lasken ensimmäistä kertaa pitkän laskun ja olen
aivan hapoilla - raskas keli, pitkä tauko ja rapakunto eivät ole hyvä
yhdistelmä... Pidän pitkän tauon bistrossa ennen kuin lähden uudelleen
huipulle. Sää huononee koko ajan ja vettä tulee lisää. Huipulla sade
muuttuu lumeksi.
Laseista ei ole hyötyä sillä ne ovat märät ja
huurussa - tuskailen siis ilman rillejä lumi- tai vesisateessa.
Laskeminen on aika tukkoista raskaan lumen ja olemattoman näkyvyyden
vuoksi. Yritän löytää vuoren toiselle puolelle mutta sumun vuoksi en
löydä kyseistä aluetta ollenkaan! Pari italiaanoa kyselee myös mistä ko
rinne löytyy joten oletan sen olevan suljettu!
Sade alkaa
kastella tosissaan ja olen aika poikki joten alan suunnata takaisin.
Kello on jotain puoli neljä kun palautan kamat - hiihtokeskus sulkee
klo neljä. Lähden ajamaan läpimärkänä takaisin. Poikkean paikallisessa
Sparissa hakemassa evästä ja ajan samaa reittiä takaisin.
Lepään
hetken hotellilla ennen kuin käyn testaamassa uima-allasosaston. Allas
on ok lukuunottamatta apinoita jotka roiskuttavat vettä päälleni. Sauna
maksaa 12eur joten jätän sen väliin... Käyn samassa ravintolassa kuin
eilenkin, tällä kertaa lautasella on peuraa. Hyvä setti jonka jälkeen
ajoissa nukkumaan...
31.3.2013 Bovec - Bled - Radovljicka - Piran: Matkapäivä
alkaa taas sateisena. Tarkoitus on siirtyä pari sataa kilometriä
etelään kohti Piranin rannikkokaupunkia josta ehkä löytyisi parempaa
keliä...
Suunnitelmana on ajaa läpi vuorten ensin Kransjka
Goraan ja sieltä pari stopin kautta etelään. Alkumatka on näkymiltään
upeaa vuoristo- ja jokimaisemaa ja postikorttimaisemia riittää. Vajaan
tunnin ajomatkan jälkeen alkaa serpentiinitie kohti ylitettävää vuorta.
Vesisade jatkuu eli onneksi ei ole jäätä tiellä. Mutta muutaman
kilometrin jålkeen alkaa tiellä olla lunta - ilmeisesti yöllä on
pyryttänyt... Edessä matelee Audi Tsekin kilvissä - muuta liikennettä
ei onneksi ole.
Audi päättää kääntyä jossain vaiheessa
takaisin kun lumen määrä vain lisääntyy - jatkan matkaa vain
havaitakseni että lunta alkaa olla jotain 15cm eikä tietä ole aurattu.
Skoda alkaa hyytymään ja on pakko todeta tosiasiat eli ei tätä reittiä
pääse eteenpäin. Teen hieman uhkarohkean käännöksen jyrkänteen reunalla
ja ei auta kuin ajaa kiltisti takaisin...
Onneksi vaihtoehtoinen
reitti löytyy Italian kautta ja noin reilun tunnin jälkeen olen taas
takaisin alkuperäisellä reitillä. Lunta tuntuu riittävän mutta heti kun
laskeudutaan vuoristosta niin keli muuttuu keväisemmäksi.
Ajan
moottoritietä Blediin joka on yksi Slovenian suurimpia turistirysiä.
Mesta on juuri niin suuri pettymys kuin voi odottaa - kun on napannut
kuvan jyrkänteellä olevasta linnasta niin paikka on nähty. 12 euron
sähkövenekyyti vie saarelle, jossa on pieni kirkko ja jotain
myymälöitä. Paremmalla säällä varmaan idyllinen paikka mutta
kohtuullisen tylsä setti kaiken kaikkiaan...  Ajan noin viiden
kilometrin päässä olevaan Radovlijckan kylään jossa on kuuluisa
historiallinen keskusta. Paikka on aika autio mutta kiintoisa
mehiläistenhoitomuseo on onneksi auki. Paikka on aika "bizarre" -
erityisesti vanhojen mehiläispesien kyljessä ollut psykedeelinen taide
on näkemisen ja kuvaamisen arvoista.
Vieressä on planeetan
suosittelema ravintola - sieltä löytyy maistuva "roast calf" jonka
lisukkeeksi erehdyn ottamaan jotain viljasta tehtyä paistettua jauhoa,
varsin kuvottavaa einestä siis. Sade jatkuu ja kovenee entisestään kun
lähden ajamaan kohti Pirania, jossa pitäisi päästä Välimeren tunnelmiin.
Reilun
100km ajomatkan ja yhden eksymisen jälkeen meri avautuukin sinisenä (ja
sade loppuu vihdoinkin). Piranissa on jotain outoja rajoituksia
autoilulle ja Skoda pitää jättää noin kilometrin päässä keskustasta
olevaan parkkihalliin. Talsin ytimeen jossa on vähän enemmän elämää
kuin muissa paikoissa tänään ja kysyn huonetta Hotel Piranista joka
lienee paikan kuuluisin hotelli. Yösija löytyy ja osoittautuu mukavaksi
mutta kohtuullisen kalliiksi.
Käyn pikaisesti pyörähtämässä
keskusaukiolla ja lähiympäristössä - ihmiset viettävät iltaa
italialaistyylisissä ravintoloissa hillitysti... Istun hetken hotellin
baarissa ihmetellen pimeää merta ja vetäydyn sitten nukkumaan.
1.4.2013 Piran - Ljubljana: Hotellin
aamiainen nopeasti naamariin ja checkout joskus 10.30 maissa. Sää on
taas pilvinen mutta onneksi ei sada. Piran näyttää paljon vilkkaammalta
kuin eilen mutta mitään tungosta ei silti ole. Harhailen kaupungin
kapeilla kujilla ja kuvailen kaikenlaista vastaantulevaa.  Paikassa
näyttää olevan jonkunlainen akvaario, joka ei ole kovin kummoinen
mutta silti menee hetki ihmetellessä sting rayta yms eväkkäitä. Kiipeän
paikalliselle kirkolle, jonka nurkilta avautuu hienot näkymät yli
kaupungin. Valitettavasti kellotapuli on suljettu eli ihan korkeimmalle
huipulle ei pääse.
Palaan hotellille puolen päivän maissa ja
saan kyydin parkkihalliin. Päivän ohjelmassa on vielä tsekata
lähistöllä olevan historiallinen suolatehdasalue ja rannat vaikka kausi
ei vielä olekaan alkanut. Suola-altaat löytyvät helposti mutta paikassa
ei ole mitään erityisen sävähdyttävää nähtävää... Paljon lääniä ja
muutama ränsistynyt rakennus joissa on jotain matkamuistomyymälää ja
pari videota alueen historiasta...
Ajan "patsaspuistoon" jossa
on jotain epäkiinnostavia betonimöhkäleitä, poistun pikaisesti
tsekatakseni naapurissa olevan Portorozin rannat. On vielä liian
aikaista auringonotolle ja rannat vaikuttavat keinotekoisilta. Nopea
poistuminen myös tästä paikasta ja suunta takaisin kohta Ljubljanaa...
Lentokenttä
löytyy helposti ja Skoda takaisin Avisille... Kenttä on varsin pieni
eikä tekemistä juurikaan ole parin tunnin odotteluajalle. Finski eli
käytännössä Flybe on ajoissa ja lento saapuu itse asiassa etuajassa
Helsinkiin...
Ihan ok keikka mutta surkeat kelit söivät
fiiliksiä. Sloveniassa voisi pyörähtää kesäaikaan tai sitten paremmilla
talvikeleillä että pääsisi oikeasti hiihtämään. Helppo maa matkustaa
jossa pääsee lyhyillä siirtymillä nopeasti ihan erilaisiin keleihin ja
ympäristöihin! Hintataso kohtuullisen edullinen ja low seasonina ei
juurikaan ollut ruuhkaa missään.
|