South Africa, Swaziland and Lesotho - 2014-2015

This year the public vacations were again optimal for traveling at around Christmas and New Year so you could get about two weeks off by using just a couple of vacation days. This seemed to be reflected in prices of flights and I had trouble finding any decently priced tickets when I started planning my getaway.

South Africa was not the number 1 destination for this break but when I spotted reasonably priced tickets there I though why not?

I spent over two weeks in three countries - in the northern parts of the country you can easily score 3-4 country points easily in a couple of weeks.

In Swaziland I spent three nights but Lesotho visit was unfortunately just a day trip. The most positive surprise was the diversity of places, cultures and nature I experienced during a limited period of time. I travelled from the buzzing metropolis of Johannesburg to the mountains in Lesotho and further on to Krueger to see the Big Five of animals - just to name a few highlights. All my prejudices about safety proved to be incorrect and in general this area was very easy to travel. In general yet another good trip and for sure I will return to Africa in the near future as well...

Places visited:

  1. Johannesburg / South Africa
  2. Mlilwane / Swaziland
  3. Durban / South Africa
  4. Sani Pass / Lesotho
  5. Nelspruit / South Africa
  6. Krueger / South Africa

Check out the photo gallery

21.-22.12.2014 Helsinki-Frankfurt-Addis Abeba-Johannesburg:
Joulun reissu on taas alkamassa ja tällä kertaa on useamman Aasiassa vietetyn vuoden jälkeen suuntana Afrikka - tarkemmin sanottuna Etelä-Afrikka ja toivottavasti pari muutakin maata noin parin viikon kuluessa.

Kun etsin pari kuukautta sitten lentoja johonkin kauas pois ja jouluksi tajusin olevani enemmän tai vähemmän myöhässä kohtuuhintaisten lentojen osalta. Pitkän hakemisen jälkeen löytyi kuitenkin alle tonnin lennot Johannesburgiin, joka ei varsinaisesti ollut ihan todo-listan kärkipäässä mutta pienen mietinnän jälkeen alkoi muodostua useamman maapisteen sisältävä keikka, johon mahtuu toivottavasti tasapuolisesti kaupunkia, safaria ja ehkä rantaakin.

Johannesburgin maine ei ollut ihan parhaasta päästä mutta vähän raffimmat paikat kiinnostavat toki aina. Lennot myi minulle uusi tuttavuus Tripsta, joka vaikutti kuitenkin ihan ok putiikilta ja hinnat olivat selkeästi kilpailijoita alemmat.

Lähden taas käsimatkatavaralla matkaan keskellä pimeintä Suomen talvea - taitaa olla musta joulu taas tulossa. Teen checkinin lentokenttäbussissa ja tulostelen paperiset boarding passit automaatilta. Näköjään checkin onnistuu loppuun asti kaikille lennoille, jotka ovat kombo Luffea ja aiemmalta Afrikan keikalta tuttua Ethiopiania.

Helsinki-Vantaalla on varsin hiljaista. Luffen kone on viimeistä paikkaa myöten täynnä. Muuta mainittavaa lennolta ei jää. Frankfurtissa Ethiopian boardaa paljon vähemmällä hässäkälllä kuin viimeksi Afrikkaan mennessäni. Kone taitaa olla taas täynnä. Nukkuminen jää olemattomaksi sillä lennon ajoitus on taas huono eli alkuillasta taivaalle ja joskus neljän aikaan perillä.

Addis Abeban kenttä on yhtä sekava kuin viimeksikin. Monitorit toimivat miten sattuu ja portit vaihtuvat lennosta. Jengi rynnii koneeseen hullun lailla kun portti avataan - onneksi pääsen ensimmäisten joukossa sisään. Kone ei tule ihan täyteen ja saan onneksi paikan ilman vieruskaveria. Nuokun useamman tunnin kunnes kone kirjaimellisesti jysähtää Johannesburgin kentälle, olihan melkoinen laskeutuminen!

Kaikki joutuvat täyttämään jotain ebola-lomakkeita, jotka immigration laittaa pinoon edes vilkaisematta taudin kuvia. Muutenkin erittäin lupsakka passinleimaus. Minulla pitäisi olla guest housen kyyti odottamassa mutta en näe nimeäni missään. Tsekkaan varmuuden vuoksi toisen arrivals-aulan ennen kuin soitan guesthouseen. Heppu löytyykin infotiskin luota ja kohta olen matkalla kohti Melvillen kaupunginosaa.

Pieni guesthouse vaikuttaa miellyttävältä paikalta keskellä paremman väen "omakotitaloaluetta". Kävelymatkan päässä on myös ravintola- ja baarikatu, jossa voi LPn mukaan liikkua turvallisesti pimeän aikaan (toisin kuin monessa muussa paikassa Jozissa).

On aika väsynyt olo joten otan parin tunnin päikkärit ennen kuin lähden käymään syömässä tuolla äsken mainitulla 7th streetillä. Kuppilaa on tosiaan joka lähtöön ja päädyn testaamaan guesthousen oman Lucky Bean-ravintolan. Safkat ovat ihan ok mutta kestää varsin kauan. Baareissa alkaa meno vasta kohoamaan kellon lähentyessä iltayhdeksää mutta jätän nämä kekkerit väliin ja palaan majatalolle. Olen muka fiksuna laittanut paikan koordinaatit Nokialaisen karttoihin mutta näköjään paikannus meni hiukkasen killiin ja eksyn parin korttelin päähän Melvillen pimeille pikkukaduille.

Alkaa hieman huolestuttaa sillä olisin mainio uhri jollekin pikkurikolliselle eikä majataloa vaan tunnu löytyvän. Idioottina en kirjoittanut mestan varsinaista osoitetta ylös! Soitan majataloon ja saankin heti opastusta - olin tosiaan parin kadunkulman päässä joten talsin nolona takaisin. Sitten ei muuta kuin pieni hiljainen hetki sanaristikkojen kanssa partsilla ja nukkumaan joskus yhdentoista maissa...

23.12..2014 Johannesburg:
Herään kirkkaaseen auringonpaisteeseen joka alkaa selkeästi lämmittää huonetta jo kuuden jälkeen. Koitan torkkua kahdeksaan asti ja menen sitten aamiaiselle. Buffetin tarjonta on rajallinen mutta riittävä ja ahdan itseni täyteen pikaisesti. Kyselen isännältä eli Conwaylta vinkkejä ja hän osoittautuu avuliaaksi hepuksi. Kuten olin itsekin suunnitellut niin tämän päivän sightseeing hoituu helpoimmin yleensä välttämälläni hop-on hop-off -bussilla - Jozi kun on sen verran valtava koltaan että on ihan turha tehdä mitään kävelykierrosta.

Bussipysäkille pitää kuitenkin ottaa taksikyyti (tässä Melvillen yksi huonoista puolista) mutta eipä siinä kauan kestä. Ostan lipun joka on Euroopan vastaaviin verrattuna ihan kohtuullisen hintainen eli about 15€. Bussissa on aika paljon väkeä ja pysäkkejä tusinan verran. Ajelen ensimmäiset pysäkinvälit vain maisemia katsellen. Ydin näyttää aika hätäiseltä stadilta - ei nyt varsinaisesti pelottavalta kuten moni luulee mutta selkeästi yksi tylymmän oloisista suurkaupungeista on kyseessä. Vastaan tulee jokunen laman jäljiltä hylätty kerrostalo, joista on ikkunat rikki ja alakerta muurattu umpeen!

Muuten kaduilla on aika vireän oloista touhua vaikka joulunaikaan moni lähteekin muualle. Löytyy paljon pikkukauppaa ja kaikenlaista katukojua. Meininki on selkeän afrikkalaista vaikka esim. Ugandaan verrattuna kaupungin yleisilme on länsimaalaisempi... Bussi kiertään keskustan jälkeen pari vähemmän kiinnostavaa museota ja istun kyydissä aina yhdelle kaupungin kuuluisimmista nähtävyyksistä asti eli jään pois Apartheid Museumin pysäkillä.

Mestahan on varsin laaja ja visiitin kestoksi suositellaan vähintään 2,5h. Tämä pitää yllättävän hyvin paikkansa sillä poistun aika lailla tuon ajan kuluttua - jotkut ovat viettäneet museossa puoli päivääkin! Paikka on yksi rankemmista nähtävyyksistä joka on tullut vastaan eli ei missään nimessä lapsille suositeltavaa kamaa. Museo kertoo apartheidin tarinan kronologisesti hyödyntäen valtavan määrän henkilö-esittelyjä, videoita ja kaikenlaista roinaa eri aikakausilta. Rajuinta osastoa ovat videot, joissa näytetään mellakoita ynnä muuta väkivaltaa sensuroimatta. Mitä pidemmälle näyttely etenee sitä hullummalta tämä systeemi vaikuttaa... Museo on ilman muuta yksi kiintoisimmista "dark tourism" -spoteista, missä on tullut käytyä (ja kyllähän niitä jokunen onkin tullut vastaan). Kyllä jää mietteliäs olo kun poistun rakennuksesta, miten jengi vaan on voinut olla täysin sekaisin...

Hyppään taas bussin kyytiin ja pian alkaakin sataa. Kaikki tunkevat alakertaan ja nähtävyyksien katselu jää vähemmälle. Minulla on päivän toisena kohteena Constitution Hill, jonka pitäisi olla viiteen asti auki. Bussi kaartaa paikalle ja lähden kyselemään seuraavaa kierrosta. Ikäväkseni kuulenkin, että joulusta johtuen tänään suljetaan pari tuntia aikaisemmin ja kierroksia paikan vankilatyrmiin ei enää olekaan tänään! Tuo selliosasto oli juurikin syy miksi valitsin tämän kohteen. Oikeussaliin pääsee sentään kurkistamaan mutta paikan anti jää vähän valjuksi.

Sade vaan yltyy ja pohdin mitä tehdä seuraavaksi. Nähtävyyksiä ei kannata enää kiertää joten otan taas bussin ja palaan lähtöpaikalle. Harhailen rautatieaseman sisuksiin, josta löytyy paikallinen "apteekki" eli pharmacy. Tästä putiikista löytyy yllättäen kaipaamani pistorasia-adapteri (näköjään kaikissa muissa maissa tähän asti toiminut setti ei riittänytkään E-Afrikassa)!

Soitan majatalon luottotaksikuskille Derickille, joka onkin jossain parin korttelin päässä. Pyydän häntää kuskaamaan minut takaisin Melvilleen 7th streetille, jolta etsin ruokapaikan. Tällä kertaa syön italiaslaishenkisessä kuppilassa, josta saakin kelpo raviolia. Talsin takaisin majatalolle ja lepäilen pari tuntia. Verkkoyhteys näyttää olevan alhaalla joten muutama juttu tulevia matkapäiviä varten jää tekemättä. Tsekkaan nopeasti roaming datalla sähköpostit ja totean Conwayn kuitanneen huomisen Soweton retken. Menen ajoissa nukkumaan...

24.12.2014 Johannesburg ja Soweto:

Taas uusi paikka viettää jouluaattoa - tänään ohjelmassa on erittäin mielenkiintoiselta vaikuttava retki Sowetoon eli "South Western Townships:iin". Kyseessä monestakin syystä historiallinen ja kuuluisa alue - erityisesti paikka tunnetaan siitä, että Nelson Mandelan pitkäaikainen kotitalo sijaitsee siellä ja tietenkin Soweto muistetaan myös monista apartheid-ajan levottomuuksista.

Autokyyti lähtee majatalolta joskus puoli yhdeksän maissa. Mukaan lähtee myös kolumbialainen pariskunta. Matka taittuu nopeasti ja pysähdymme ottamassa pari kuvaa Soccer City-stadionista, jonka ulkokuori näyttää jo hieman kulahtaneelta! Retken ohjelma on jäänyt hieman epäselväksi ja kuski toteaa vaan että vie meidät oppaan luokse.

Pian pysähdymmekin jossain päin Sowetoa pikkuisen talon kohdalla ja meidät ottaa vastaan 62-vuotiaaksi itsensä esittelevä Angie-rouva, joka vetää opastettuja kierroksia jäätyään eläkkeelle pankista. Angie on asunut koko ikänsä Sowetossa joten odotettavissa on aitoa kokemusta! Kierroksen idea on mielenkiintoinen - mitään turistibussia ei ole vaan liikumme joko kävellen tai välillä otetaan paikallinen minibussi eli afrikkalaisella skaalalla hieman tuoreempi Hiace. Tämä sopii erittäin hyvin sillä näin päästään kyllä niin lähelle paikallista eloa kun vain mahdollista!

Angie ei juurikaan kerro ohjelmasta vaan lähdemme talsimaan kohti tuntematonta. Hän tervehtii lähes joka toista vastaantulijaa ja kertoo samalle ryhmälle tarinaa Sowetosta ja sen historiasta. Ensivaikutelma paikasta on ihan jotain muuta kuin odotin - suomalaista kesämökkiä hieman muistuttavia pikkutaloja on siisteissä riveissä ja osa näyttää varsin viehättäviltä puutarhoineen. Mitään slummi-meininkiä tai hökkeleitä ei näy. Kadut on asfaltoitu ja jengi tallustelee rauhallisen oloisina.

Ensimmäinen kohteemme on tietenkin legendaarinen Nelson Mandelan talo, jossa herra asui ennen vangitsemistaan ja vielä hetken vapautumisensa jälkeen. Talo on pyritty pitämään alkuperäisen oloisena mutta sisällä on paljon Mandelan historiaan liittyvää tavaraa ja tarinaa. Talo on pieni kuten kaikki Soweton rakennukset, neliöitä taitaa olla se 40 kuten yleensä. Käsittämättömällä aksentilla englantia puhuva opas kertoo mielenkiintoisia detaljeja Mandelasta mutta valitettavasti suuri osa menee ohi hepun epäselvän puheenparren vuoksi!

Kolumbialaiset säätävät jotain matkamuistoja ulkosalla olevista kojuista ja reppanoilta loppuu käteinen kesken. Angie tekee jonkun ihme diilin kojun pitäjän kanssa ja sopii maksavansa hänelle ostokset myöhemmin kunhan kolumbialaiset löytävät jossain välissä toimivan automaatin. Käsittämätöntä luottamusta ihmisiin - kertoo jotain Soweton nykymeiningeistä!

Otamme Hiacen alle ja pienen pörräämisen jälkeen löydämme itsemme mielenkiintoisesta museosta, jossa kerrotaan Soweton opiskelijamellakoiden tarina 70-luvulta. Kuvamateriaali on rankkuustasoltaan samaan kuin apartheid-museossa. Kolumbialaiset lukevat näköjään joka sanan mitä museosta löytyy ja paikkaa ollaankin jo sulkemassa kun poistumme (joulun vuoksi laittavat ovet säppiin jo puolen päivän maissa).

Sitten ajellaan taas minibussilla johonkin. Soweton valtava koko paljastuu viimeistään näillä bussiajeluilla - lääniä ja väkeä riittää koko 4,5 miljoonan pään edestä! Arkkitehtuuri toistaa itseään mutta edelleenkään ei näy slummia. Seuraava stoppi on puisto, josta löytyy vanha näkötorni ja hämmentävä "taidenurkka", johon joku minulle tuntematon paikallinen suuruus on väsännyt surrealistisia patsaita ja muita installaatioita, joissa yhdistyy paikallinen historia ja ties mitkä hieman huuruisen oloiset visiot. Oppaaksi löytyy hauskan oloinen heppu, joka selittää mm. artistin ennustaneen 911-tuhot yhdessä maalauksessaan. Mesta on kyllä erittäin hämmentävä positiivisella tavallaan, arvostan!  

Kävelemme taas jonkun matkaa ja edelleenkään ei löydy avointa rikollisuutta tai kurjuutta. Eli täytyy myöntää olleensa väärässä tämän stadin suhteen. Juuri kun olin muuttanut mieleni vaihdetaan taas paikkaa ja ollaan alueella nimeltä Kliptown, jossa onkin jäljellä Angien mukaan Soweton viimeiset peltihökkelitalot, jotka ovat kyllä ihan sitä universaalia slummiarkkitehtuuria pahimmillaan. Kadun varrella on rivissä bajamajoja sillä näissä mökeissä ei ole juoksevaa vettä tai omia vessoja.Alue on kuitenkin vain murto-osa koko Sowetosta. Sattumalta myös kierroksen ensimmäinen ja ainoa sekopää vaivaa meitä jonkun aikaa yrittäen myydä jotain riepuja - tuloksetta tosin.

Viimeinen stoppi pitäisi olla myöhäinen lounas "twin towersin" sisälle rakennettuun ravintolaan. Tornit ovat itse asiassa vanhan ydinvoimalan osa (siis ne jäähdytysvedelle tms tarkoitetut valtavat tötteröt), jotka on maalattu kauttaaltaan mm-kisojen aikaan. Tornien sisältä löytyykin kaikenlaisia kuppiloita mutta tänään ei yllättäen olekaan ruokatiski auki vaan paikalla raikaa reipas afrobiitti ja olut virtaa - näyttäisi olevan jotkut privaattibileet menossa? Poistumme nälkäisinä ja plan b:ksi osoittautuu läheinen ostari, josta löytyy joku kanankoipia ja burgereita tarjoava kiska. Aika vaatimaton setti mutta nälkä katoaa ainakin hetkeksi.

Kierros päättyy tähän ja on aika suunnata takaisin majatalolle. Tällä kertaa autokyydin tarjoaa järjestävän matkatoimiston pomo eli Cedric-niminen varmaan jo 70-vuotias valkoinen herra. Cedric tarinoi koko noin puolen tunnin ajomatkan ajan apartheidista ja rotukysymyksistä ylipäätään. Jää erittäin epäselväksi mikä herran kanta asioihin loppujen lopuksi on - välillä ukko tuntuu suorastaan rasistilta ja välillä taas vähintäänkin liberaalilta. Tarinaa tuntuu jatkuvan ikuisuuksiin asti ja joudumme odottamaan autossa varmaan melkein kymmenen minuuttia ennen kuin kehtaamme poistua majataloon! Mielenkiintoinen pointti tuosta vuodatuksesta oli ainakin se, että Cedricin mukaan keskiverto-valkoinen ei hänen mukaansa kadu apartheidia!

Lähden taas 7th Streetille syömään ja tänään näyttää varsin hiljaiselta. Vain muutama kuppila on auki. Istun portugalilaiseksi itseään mainostavan Nunosin pöytään ja tilaan pizzaa. Lätty on ihan ok - miinusta paikalle Abban soittamisesta (varsinkin kun mitään muuta orkesteria ei siis soitettu)...

Illalla pitäisi vielä varata pari lentoa ja hotelli mutta verkko on eilisen tapaan nurin. Jääköön tämä sitten huomiseen aamuun, tulee taas aikainen herätys!

25.12.2014 Johannesburg - Mlilwane (Swazimaa):
Heräilen seitsemän maissa ja verkko on edelleen nurin. Isäntä kuitenkin tekee jotain tukiasemalle ja johan alkaa toimia. Hotkin hätäisen aamiaisen ja onnistun buukkaamaan jonkun kalliin oloisen hotellin Durbanista (seuraavina päivinä tuskin on mitään verkkoyhteyksiä ja en viitsisi harhailla Durbanin kokoisessa stadissa etsimässä majoitusta jalan). Lentojen varauksesta ei tule mitään sillä saan jotain hämmentäviä virheilmoituksia siitä että olisin jo buukannut ko liput!

Puoli yhdeksän maissa on taas aika taksikyydin. Tällä kertaa luottokuski Derick ei ole ajossa vaan joku hänen renkinsä eli vanhalta viinalta löyhkäävä heppu, joka ei vaikuta kovin luotettavalta. Aluksi ukko aikoo viedä meidät lentokentälle vaikka luulisi hänen tietävän että olemme jatkamassa matkaa bussilla! Kyydissä on minun lisäkseni saksalais-kiinalainen pariskunta, joilla on siis sama matka. Kun soitan itse Derickille kuskikin tajuaa mihin pitää mennä ja pikkubussi löytyykin aika nopeasti. Ukko alkaa sitten vedättää hintaa jonka piti olla 150 randia koko kööriltä - äijä höpöttää jotain kolmesta sadasta. Lopulta nilkki saa 250 randia ja lähetämme huijarin matkoihinsa.

Pikkubussi osoittautuu normi-Hiacea paremmaksi kyydiksi ja matkustajia on vain kuusi. Bonuksena on langaton verkko, jonka viritänkin Lumiaan. Huomaan hämmästyksekseni mailista saaneeni kahdet e-liput lennolle, jota yritin buukata. Eli ilmeisesti minulla on nyt tuplabuukkaus ja arvatenkin myös tuplaveloitus tuosta lennosta! Pitää jossain välissä soittaa South African Airlinesin toimistoon ja pyytää hyvitystä, saapa nähdä miten käy!

Bussikyyti on kohtuullisen tylsä ainakin E-Afrikan puolella - maisemat ovat vihreää tasankoa tai peltoa. Swazimaan rajamuodollisuudet ovat ohi parissakymmenessä minuutissa joten aika leppoisaa meno on... Pysähdymme maan pääkaupungissa Mbabanessa, jossa on hieman epäselvää miten matka jatkuu. Saksalainen ja kiinalainen heitetään hotellilleen asti samalla bussilla ja minulle kerrotaan että pitäisi jatkaa taksilla koska loppumatka olisi "vaivalloinen". Jää vähän hämäräksi miksi mutta matkaemäntä järjestää jonkun ikälopun Toyotan, jonka pitäisi viedä minut määränpäähäni.

Kuski on taas vähän huijarin oloinen heppu, joka opettaa minulle Swazimaan kieltä matkan aikana. Olen buukannut huoneen kolmeksi yöksi Reilly's Rock -nimisestä mestasta, jonka pitäisi olla jossain Mlilwanen luonnonsuojelualueen sisällä. Pääsy paikkaan osoittautuu hankalaksi sillä kunhan ensin pääsee alueen "sisäänkirjautumisesta" läpi pitää ajella useampi kilometri erittäin huonokuntoisia teitä. Matkan varrella näkyy jo kaikenlaista elukkaa (lähinnä antilooppeja) eli näyttää kiinnostavalta kohteelta! Lodge löytyy lopulta varsin helposti kun seuraa kylttejä. Kuski itkee 30 randia lisärahaa, en jaksa kinata vaan annan ukon mennä.

Lodge on piilotettu pienimuotoisen kasvitieteellisen puutarhan sisään ja näyttää erittäin hienolta. Paikka on nimensä mukaisesti "hilltop lodge" eli sijaitsee pienen "vuoren" huipulla, josta on upeat näkymät alla avautuvaan laaksoon. Nurmikolla temmeltää jotain peuraa muistuttavia karvaturreja ja lintujen äänet kuuluvat joka suunnasta. Henkilökuntaa lukuunottamatta paikalla ei ole ketään vaikka mestan pitäisi olla täyteen buukattu.

Olo on väsynyt joten en jaksa lähteä tutkimaan lähiympäristöä vaan istahdan näköalaterassille jumittamaan ja tarkkailen lintuja, joita tulee tasaiseen tahtiin ruokintapaikalle. Pikkuhiljaa illan tummuessa alkaa muutakin väkeä saapua - aika lailla perhe- ja oldies-osastolla mennään kuten vähän arvelinkin. Mestan hinta pitää reppujengin poissa...

Tajuan vasta nyt että hintaan sisältyy vanha kunnon "puolihoito" eli aamiaisen lisäksi dinnerit! No sehän vain sopii ja illan pimettyä onkin ohjelmassa mielenkiintoinen "leirinuotio" eli ulkosalle on viritetty iso nuotio ja sen ympärille pöytiä rinkiin. Tarjolla on grillattua kanaa ja härkää - ei huonompi setti! Istun parin saksalaisen vieressä ja tämä äiti-poika -parivaljakko osoittautuu ihan ok juttuseuraksi. Illallisen jälkeen kaikki vetäytyvät huoneisiinsa - niin myös minä. Nukun kohtuullisen hyvin eikä ole vaivaa yön äänistä tai itikoista...

26.12.2014 Mlilwane:
Lodgella nukuttaa hyvin ja luonnon äänet eivät juuri keskeytä unia. Heräilen varmaan viimeisenä aamiaiselle - eilisen illan dinnerillä nähty porukka vaikuttaa lähteneen ajoissa johonkin. Aamiainen on perussettiä eli teetä, muroja + munat ja pekoni joilla pitäisi jaksaa vähän pidempi kävelyretki. Polkuja tuntuu löytyvän vaikka kuinka paljon mutta karttaa ei ole saatavilla omaan käyttöön. Otan Lumialla pari fotoa respassa olevasta kartasta ja "pääleiristä" pitäisi löytyä ihan omakin pientä korvausta vastaan.

Lähden talsimaan jotain respan mimmin vinkkaamaa polkua pitkin kunnes vastaan tulee lukittu portti. Mietin hetken mitä tehdä kunnes muistan neidin maininneen jotain tikkaista ja huomaankin aidan yli menevät puiset hieman huteran oloiset puolapuut. Ei muuta kuin sata kiloa läskiä aidan yli ja kohti etelää... Tämä puisto on tosiaan siitä mielenkiintoinen paikka, että poluilla saa retkeillä ihan vapaasti - mitään leijonia tms vaarallista elukkaa ei siis ole odotettavissa. Mutta kaikenlaista muuta nähtävää on kyllä runsaasti. Ja kävely ei maksa mitään eli varsinainen reppuhipin unelmahan tässä on kyseessä!

Kävelen jotain "päätietä" puiston tasaiselle puolella (toinen puoli on vuoristoisempaa maastoa) ja bongaan heti antilooppeja ja ison termiittikeon. Autoja tulee vastaan hiljakseen - mietin pitäisikö buukata joku autosafari leiristä... Kävelen pienelle järvelle, jossa pitäisi olla krokotiilejä ja virtahepoja mutta aika hiljaista on! Jengi näköjään myös pyöräilee puistossa, pitäisiköhän vuokrata fillari itsekin?

Kävelen noin kilometrin matkan leiriin, jossa onkin melkoinen hulina päällä. Jengiä on runsaasti ja osa porukasta tuntuu vain jumittavan tässä leirintäalueelta vaikuttavassa paikassa grillaten ja syöden... Ostan ensimmäiseksi kaipaamani kartan ja kysyn rangereilta retkistä. Taas tulee vastaan yksinäisen matkaajan dilemma eli pitäisi maksaa kahdesta henkilöstä jos haluaisin opaspalveluita tms. Päätän lähteä talsimaan itsekseni kartan kanssa joka osoittautuu hyväksi ideaksi.

Kierrän ensin noin 5km pituisen helpon polun, joka kiertelee niittyjä ja savannin oloista maastoa. Bongaan ensimmäiset seeprat tällä retkellä ja ylipäätään luonnossa! Lisäksi matkan varrella on paljon lintuja, pari erittäin arkaa villisikaa ja jotain puhvelin näköisiä mutta pienehköjä otuksia. Palaan hetkeksi leiriin juomaan kylmän kokiksen - onneksi päivä on ollut lähinnä pilvinen jotta jaksaa talsia paremmin kuin paahtavassa helteessä...

Jatkan matkaa kohti lodgea ja päätän improvisoida reitin soveltamalla "hippo-polkua" ja jotain muita tieuria. Hippopolku osoittautuu hieman hankalammaksi kuin aiemmin kulkemani reitti - ollaan jossain metsän siimeksessä ja korkeuserojakin löytyy... Virtahepoja ei edelleenkään näy vaikka ranger sanoo niiden piileskelevän järven toisessa päässä johon tämä polku nimenomaan johtaa.

Minulla on hieman hankaluuksia löytää takaisin lodgelle - tuntuu että polkuja menee lukematon määrä ristiin ja en löydä lodgen omaan polkua vaan kierrän jostain pidemmän kaavan kautta kolmen tikapuun kautta... Olen hiestä märkänä kun pääsen perille - kylmä suihku tuntuu erittäin hyvältä tämän retken jälkeen!

Illan ohjelma on about samanlainen kuin eilen - klo seitsemän jälkeen mennään taas ihmettelemään hämmentäviä bush baby-otuksia (jonkunlainen kissan ja apinan risteytys), joita ruokitaan taas banaaneilla. Illallinen on tänään sateen vuoksi sisätiloissa. Porukka näyttää vaihtuneen kokonaisuudessaan - taas aika lailla saksalaispainotteista väkeä on liikkeellä. Menen taas ajoissa nukkumaan...

27.12.2014 Mlilwane:
Mietin lähteäkö puiston ulkopuolelle mutta en jaksa ruveta säätämään taksia tms kyytiä. Nukun pitkään ja ennen kuin lähden liikkeelle päätän soittaa SAA:n asiakaspalveluun ja kysellä tuplabuukkauksesta. Homma osoittautuu hankalaksi sillä vasta kolmannella yrityksellä pääsen läpi ja saan varsin sekavaa opastusta. Loppujen lopuksi minua ohjeistetaan ottamaan yhteyttä pankkiini ja pyytämään perumaan toisen buukkauksen veloitus, sillä lentoyhtiö ei sitä pysty tekemään. Eli pitäisi soitella Nordealle jossain välissä. Päätän että homma jääköön maanantaille.

Lähden kävelemään eri reittiä kuin eilen - nyt tsekkaan ensiksi lodgen oman polun alkupään ja sieltähän löytyykin vaikka mitä kasvia nimikylttien kera! Kävelen erinäisiä tieuria pitkin taas "hippo-altaalle" jossa ei edelleenkään näy virtahepoja... Matkan varrella näkyy kyllä komea seepralauma ja kaikenlaisia sarvipäitä. Tallailen taas vuoristoreitille, jossa hieman eksyin eilen ja tästä viisastuneena löydän eilen missaamani polun takaisin lodgelle. Tämäkin reitti on hikinen ja olen taas suihkun tarpeessa kun pääsen perille!

Makoilen hetken aikaa huoneessa lueskellen kirjaa ennen kuin ihmetteln bush babyjä kolmatta kertaa. Sitten on taas illalllisen aika - tällä kertaa väkeä on hieman vähemmän ja olen saanut ihan oman "privaattipulpetin". Onneksi tämän illan seurue osoittautuu ihan ok jengiksi - eniten keskustelua syntyy belgialaisten ja Mosambikista kotoisin olevan naisen ja hänen miehensä kanssa. Respa on saanut tilattua minulle taksin huomiselle puoli seitsemäksi joten menen taas ajoissa nukkumaan.

Tämä puisto on kyllä hieno paikka - erityisesti pidin mahdollisuudesta rundailla jalan ihan itsekseen ilman aikatauluja tai mitään ryhmää. Toki miinuksena on "ison vitosen" eli leijonien ja muiden vaarallisempien otusten puute mutta toivottavasti näitäkin ehtii vielä näkemään!

28.12.2014 Mlilwane - Durban:
Tänään on matkapäivä ja yhteysväli, jota hieman kauhulla odotan. Olen varautunut käyttämään koko päivän reissaamiseen, saapa nähdä kuinka käy... Taksi saapuu jopa etuajassa ja joku lodgen väestä koputtelee ovella joskus kuuden jälkeen. Asiallisen oloinen heppu pikkutakissa odottelee Toyotansa kanssa ja pikaisen aamiaisen jälkeen lähden liikkeelle kohti Manzinin kaupunkia, josta lähtee minibusseja Durbaniin.

Taksimatka menee nopeasti ja olen kohta keskellä minibussikeskittymää, jossa on normaaliin Afrikkaa-tyyliin hirveä hässäkkä ja lukuisia Hiaceja ilman mitään kohdetietoja rivissä. Taksikuski vinkkaa oikean auton ja käyn jollakin kopilla antamassa passini ja maksun - noin 550km kyyti kustantaa jotain 20 euroa. Passi ja vaihtorahat tulevat pian takaisin bussille ja liikkeelle lähdetään hämmentävän pian eli noin 15 minuutin kuluessa!

Bussi on tietenkin viimeistä paikkaa myöten täynnä mutta jalkatilaa on ihan kohtuullisesti. Olen ainoa valkoihoinen tässä autossa - vieruskaverit ovat hiljaista väkeä eli eipä juuri tule tehtyä tuttavuutta lähinnä kai swazeista koostuvan porukan kanssa. Matka on aika tylsä ja rajamuodollisuudet menevät erittäin nopeasti. Nukun / nuokun parhaani mukaan ja Durban alkaa lähestyä hämmästyttävän pian!

Kello on jotain kolme kun pikkubussi pysähtyy yhdelle Durbanin bussiasemista. Buukkaamalleni hotellille on matkaa jotain reilu kolmisen kilometriä ja päätän käyttää kumijalkaa. Bussiaseman nurkilla norkoilee aika hämärän näköisiä takseja ja kun mitään varsinaista mittaritaksia tms luotettavamman oloista suharia ei löydy niin lähden kyselemään mitä kyyti kustantaisi. Ukkeli lupaa 50 randin kyytiä vaikka ei selvästi olekaan ihan varman osoitteesta. Laitan nokialaisen navigaattorin päälle ja kohde löytyy viidessä minuutissa - kuski kiittelee navigointiapuja ja poistuu pikaisesti paikalta...

Olen buukannut jonkun varsin random hotels.com - löydön (kaupunki vaikuttaa aika lailla täyteen buukatulta - liekä syy uudessa vuodessa?). Hotel 64 osoittautuu ihan ok:ksi, jotain funky-meininkiä selvästi yritetään... Hotellit tuntuvat olevan ylipäätään aika hintavia Durbanissa, saapa nähdä montako yötä täällä vierähtää?

Lähden heti checkinin jälkeen etsimään ruokapaikkaa läheiseltä Florida Roadilta, jossa onkin kaikenlaista tarjontaa. Menen johonkin sporttibaarin oloiseen paikkaan ja tilaan mustekalaa ja jalapeno-burgerin. Kumpikin on varsin hyvää settiä - lisäksi tarjoilija jättää mustekalan laskuttamatta (jonka jätän reklamoimatta). Alue vaikuttaa aika valkoiselta - lisäksi tuntuu olevan jonkun verran intialaista populaa... Talsin takaisin hotellille Shellin Selectin kautta ja ostan pesujauhetta, on nimittäin aika pestä pyykkiä sillä Swazimaan kävelyjen jäljiltä reppu on täynnä haisevia vaatteita! Nukun pienet päiväunet pyykkäilyn jälkeen ja otan loppuillan iisisti hotellilla.

29.12.2014 Durban:
Aamiaisella on taas kerran samat perusmätöt kuin aiemmissakin paikoissa eli eipä siitä muuta mainittavaa... Päätän selvittää MC-ongelmat ja tulevien päivien ohjelman ennen kuin lähden mihinkään eli ei muuta kuin puhelinta käteen! Päätän testata Lync-puheluja kännykän kauttaa säästääkseni roaming-kuluja mutta hommasta ei tule mitään. Lync soittaa kyllä nätisti Suomeen mutta nähtävästi vastaanottava pää ei kuule yhtään mitään! Lisäksi huomaan että kännykän roaming ei toimi kunnolla eli en pääse ollenkaan soittamaan Suomeen - homma kusee siis pahasti!

Tunnin säädön jälkeen on aika tarttua vanhanaikaisiin konsteihin eli menen respaan ja pyydän lankapuhelinta käyttöön. Soitan ensin Nordeaan, jossa minua kehotetaan soittamaan Netsille sillä korttini on entinen Visa. Nets ohjeistaa taas vuorostaan olemaan yhteydessä lentoyhtiöön sillä heidän mielestään lentoyhtiön pitää perua virheellinen veloitus! Hohhoijaa - eli takaisin lähtöruutuun ja taas yksi soitto SAA:lle. Tällä kertaa "agentti", jonka kanssa puhun on samaa mieltä eli tuplaveloitus voidaan perua ja hän lupaa laittaa pyyntöä eteenpäin... Saapa nähdä kuinka kauan tässä kestää!

Seuraavaksi soitan matkatoimistoon, jonka kanssa olen aiemmin mailaillut Lesothon retkestä. Reissu onnistuisi kyllä mutta ilmeisesti kuitenkin vain päiväretkenä vaikka mieluiten haluaisin viettää edes yhden yön uudessa maassa. Näyttää kuitenkin siltä että aikaa on käytössä liian vähän ja olisi tarvinnut 1-2 lisäpäivää tehdäkseni pidemmän rundin tuossa pikkuvaltiossa. Parempi päiväreissukin kuin ei mitään joten sovimme tästä keikasta. Firman toimisto on näköjään Ushaka Marine Worldissa, jonne olen joka tapauksessa menossa joten sovin poikkeavani siellä myöhemmin tänään...

Lähden kierrokselle joskus puolen päivän maissa ja kävelen ensin Florida Roadille, jossa näytti ainakin eilen pörräävän takseja. Selectin nurkalla on jotain huijarin oloista jengiä ja jätän nämä pirssit väliin. Bongaan jonkun mittaritaksin oloisen suharin, joka on juuri jättämässä pokaansa jollekin hotellille ja kysyn pääseekö kyytiin. Mittari napsahtaa heti päälle ja olenkin pian rantabulevardilla. Hyppään pois Tropicana-hotellin nurkilla, jossa pitäisi olla matkatoimisto - näköjään toimipisteitä onkin kaksi ja heppu jota etsin onkin hieman kauempana olevassa Marine Worldin konttorissa.

Ei muuta kuin apostolinkyytiä eteenpäin... Ranta näyttää hieman sekavalta - hiekkaa riittää useamman kilometrin verran mutta aallot ovat kovat ja jengi uiskentelee vaatteet päällä. Rantakuppiloita ei juuri löydy ja yleinen ilmapiiri on hieman nuhjuinen. Taitaa jäädä auringonotto ja uinti väliin tältä päivältä...

Ushaka Marine Center löytyy pienen hakemisen jälkeen ja paikka osoittautuu aikamoiseksi helvetin esikartanoksi. Mestasta löytyy ostoskeskus, akvaario, delfinaario, ties mitä vesipuistoa ja lukuisia ravintoloita! Ostoskeskuksen syvyyksistä löydän myös matkatoimiston, jossa ilmeisen kreikkalainen Sotiris-niminen heppu kertoo Lesothon retkestä ja hoidan samalla maksun huomisesta.

Keskellä Marine Centeriä on "feikki-hylky" eli mistä lie muovista tehty laivanraato, jonka sisuksista löytyy ravintoloita. Käyn syömässä jonkun buffet-meiningin, joka osoittautuu erittäin huonoksi - mautonta ja rasvaista ruokaa löytyy kyllä tonnikaupalla mutta eipä moista mössöä jaksa kovin paljon syödä...

Päätän tsekata centerin tarjonnan ja kysyn lippua vain akvaarioon. Sitähän ei ole saatavilla vaan on pakko ostaa "edullinen" combo, jossa pakotetaan samalle lipulle koko vesipuistohelvetti ja akvaariot ynnä muut vastaavat! Tajuan tehneeni virheen kun astun feikkihylyn sisuksissa olevaan akvaarioon, jossa lukemattomien huutavien kakaroiden aiheuttama meteli kuurouttaa alta aikayksikön.... Poistun akvaarioista pikaisesti ja pohdin mitä muuta kannattaisi tsekata noin 15 euron pääsymaksua vastaan?

Tutkailen hetken pingviinejä ennen kuin päätän tsekata massiivisen delfiini-altaan. Delfinaariothan ovat ylipäätänsä aika epämuodikas homma tätä nykyä mutta täällä näyttää olevan kysyntää näille otuksille ainakin väkimäärästä päätellen. Itse taisin edellisen kerran ihmetellä vangittuja delfiinejä Särkänniemessä joskus 30v sitten eli ehkä on syytä katsoa tämäkin kortti uudelleen. Meininki on kyllä aika synkkää - selkeästi lapsille tarkoitettu show yrittää olla hauska mutta kyllä mielellään näkisi nämäkin otukset vapaudessa! Poistun sekavin tuntein ja päätän jättää koko Marine Worldin taakseni - olihan turha visiitti!

Kävelen pari kilometriä rannallla ihmetelleen paikallisten menoa kunnes löydän vihdoin jonkun rantakuppilan, jossa istuskelen reilun tunnin odotellessani illan pimenemistä. Mietin kävelläkö hotellille vai ottaa pirssi - päädyn kuitenkin mittariin jonkun hotellin nurkilta. Kuski ehdottaa kiinteää 50 randin taksaa mutta pyydän käyttämään mittaria. Tällä kertaa käy kuitenkin niin, että mittari nakuttaa 70 randia eli kerrankin kiinteä hinta olisi ollut edullisempi! Syön hotellin raflasssa jotain pientä evästä ennen kuin menen ajoissa nukkumaan - huomenna on aikainen herätys!

30.12.2014 Durban - Lesotho - Durban:
Taas on retkipäivä eli aikainen herätys ikävä kyllä. Respa soittelee jo ennen kuutta kertoakseen että kyyti odottaa! Pakkaan päiväretken vaatimat kamat nopeasti (ja unohdan sadeviitan, toivottavasti ei tule vettä). Alakerrassa odottaa taas vanhempi valkoinen herrasmies - liekö toinen matkatoimiston omistajista? Matkaan lähdetään reteästi pikkubussilla, jossa ei ole minun lisäkseni muita matkustajia. Lupasivat tehdä tämän retken vaikka muita ei olekaan lähdössä - oikein miellyttävää palvelua siis! Kyseessä on siis suosittu päiväretki Lesothon itärajelle kuuluisan Sani Pass Roadin kautta.

Juttelen alkumatkan ukkelin kanssa sekalaisista jutuista - tarina menee hieman hämäräksi kun heppu alkaa selittää jostain suuresta suunnitelmasta kehittää tennistä ja squashia yhdistävä mailapeli. Yritän selittää että kyseinen homma on keksitty jo kauan aikaa sitten ja tunnetaan nimellä padel mutta herra vaan jatkaa innoissaan randin kuvat silmissään...

Keskityn loppumatkasta maisemien seuraamiseen ja ne ovatkin varsin mielenkiintoisia eli yhtäkkiä alkaakin vaikuttaa siltä että olisi jossain Keski-Euroopassa matkalla Alpeille! Puusto on lähinnä havupuuta ja vuoria kohoaa joka puolella. Jossain vaiheessa tielle tunkee varsinainen hernerokkasumu ja näkyvyys heikkenee aivan minimiin. Samalla alkaa tihuuttaa vettä - saapa nähdä mitä tästä retkestä tulee!

Sumu ja sade onneksi hellittävät kun päästään perille ensimmäiseen välietappiin eli Underbergin kylään. Mesta on uinuvan oloinen paikka jossain vuorten keskellä - edelleen tulee vahvasti Keski-Eurooppa mieleen. Tänne olisi voinut tulla pidemmäksikin aikaa jos vain olisi enemmän reissupäiviä! Löydän itseni Sani Pass Toursin toimistolta, jossa odotellaan reilu puoli tuntia muita reissaajia. Ehdin syödä pikaisen aamiaisen naapurissa olevassa kuppilassa joten munien ja pekonin voimalla pitäisi taas jaksaa yksi retki.

Vihdoin kaikki retkelle lähtijät löytyvät ja matkaan päästään Toyota Landcruiserilla, johon minun ja kuskin lisäksi ahtautuu brittiläinen perhe ja kolme mustaa ranskista. Kersoja on tässä bändissä kolme joten saapa nähdä millainen keikka tulee. Kuski vaikuttaa hauskalta hepulta ja hän kertoo vähän väliä mielenkiintoisia juttuja alueesta ja Lesothosta. Sää on edelleen siedettävä - pilviä näkyy kyllä mutta ei sada ja näkyvyys on ihan ok.

Ajamme ensin Etelä-Afrikan rajalle, jossa on varsin leppoisa passintarkastus. Rajan jälkeen tie muuttuu todelliseksi perunapelloksi josta ei ilman nelivetoa selviäisi. Liikennettä on silti kohtuupaljon - onhan kyseessä varsin kuuluisa turistireitti. Maisemat ovat hienoja kuten arvata saattaa. Jotenkin tulee vähän Irlanti mieleen alueen vihreistä vuorenseinämistä! Pysähdymme vähän väliä ottamaan fotoja ja ihmettelemään maisemia tarkemmin kunne yhtäkkiä pilvet tuntuvat laskeutuvan ja ollaan taas kirjaimellisesti ihan usvassa!

Huipulle mentäessä ei siis valitettavasti juuri maisemia näy mutta kyllä serpentiinimallisessa metsäautotiessä on kyllä kokemusta vähintään riittävästi! Vielä hämmentävämpää on kuitenkin se, että kun pääsemme vihdoin perille Lesothon raja-asemalle niin taivas repeääkin ja yhtäkkiä ollaan kauniissa puolipilvisessä säässä! Raja-asema on varmasti vaatimattomin minkä olen nähnyt ja meininki vielä leppoisampaa kuin edellisellä kopilla eli tällä kertaa riittää että kuski vie nipun passeja parakin näköiseen kopperoon, jossa lyödään samalla kertaa maahantulo- ja maastapoistumisleimat! Jäi muuten hämäräksi kummalle maalle raja-asemien välinen 9 km tienpätkä kuuluu - yleensähän maarajojen raja-asemat ovat kävelymatkan päässä toisistaan...

Huipulla on karun kaunista maisemaa - puita ei näy sillä ollaan lähes 3 km korkeudessa. Raja-aseman pällistelyn jälkeen hyppäämme taas jeeppiin ja ajelemme jokusen kilometrin pieneen kylään, jossa on sekalainen nippu perinteisiä "savimajoja" - kivestä rakennettuna tosin. Jää vähän hämäräksi kuinka autenttinen tämä mesta on - ilman muuta täällä käy joka päivä autolasteittain turisteja. Joka tapauksessa ryhmällemme esitellään yksi vaatimattomista asumuksista myös sisäpuolelta ja tarjotaan vastapaistettua leipää. Näppäilen fotoja ulkopuolelta ja ihmettelen läheistä tietyömaata, jossa kiinalaiset rakentavat uutta leveää tietä noin 50km päässä olevaan seuraavaan kylään...

Noin puolen tunnin visiitin jälkeen ajamme takaisin lähelle rajaa, jossa on samainen lodge, jossa olin miettinyt yöpyväni. Sää on kuitenkin taas kääntynyt surkeaksi eli olemme keskellä sumua ja sadetta eli ehkä parempi palata kuitenkin Durbaniin. Lodgella on "Afrikan korkeimmalla paikalla sijaitseva pubi", joka onkin ihan tukossa retkeläisistä. Palvelu pelaa kuitenkin nopeasti ja syön maistuvaa mutta aika suolaista lammasta ja maistan samalla lesotholaista olutta (joka ei ole mitään kovin kummallista). Ulkona sade vaan jatkuu joten luikimme pikaisesti takaisin autoon ruokailun jälkeen. Sitten onkin aika ajella sama reittin alaspäin - Underbergissä ollaan joskus kello 15.30 maissa.

Minulla on vielä edessäni parin tunnin automatka Durbaniin - se menee lähinnä nuokkuessa. Myös Durbanissa sataa joten loppuilta menee hotellilla. Nyt pitäisi säätää joku retki Krugerin kansallispuistoon, johon olen varannut kolme päivää. Vaikuttaa siltä että puistossa oleva majoitus on täyteen buukattu joten minun pitänee yöpyä noin 50 km päässä olevassa Nelspruitin kaupungissa ja tehdä sieltä käsin päiväretkiä.

31.12.2014 Durban:
Käyn aamiaisella ja alan sitten järjestelemään Krugerin keikkaa. Olisi näköjään mahdollista päästä jollekin peruutuspaikalle Johannesburgista lähtevälle kolmen päivän retkelle mutta sillä tulisi vietettyä käytännössä vain kaksi päivää itse puistossa. Päätän hylätä tämän tarjouksen ja soitan Kruger Flexi Toursille, jolta löytyy ihan ok paketti, joka sisältää Krugerin lisäksi retken Blyde River Canyoniin. Buukkaan jonkun random 3* mestan läheltä Nelspruitin ydintä ja laitan puolen päivän maissa koneen kiinni - eiköhän tämä tästä...

Talsin taas Florida Roadille katsomaan miltä vuoden vaihtumiseen valmistautuva Durban näyttää. Aika hiljaista on - kuubalaisessa kuppilassa on kuitenkin jo ruuhkaa vaikka kello ei ole vielä edes kaksi iltapäivällä. Istun terassilla jonkun aikaa ja katselen millaista seurakuntaa kyseisessä paikassa liikkuu - näyttää olevan lähinnä mustia ja intialaisen oloista jengiä. Tilaan jotkut nachokset ja ratkon ristikkoja kunnes kyllästyn. Käyn Sparissa hakemassa evästä ja palailen hotellille odottelemaan illan pimenemistä.

Lähden joskus lähempänä puolta yötä taas Florida Roadille ja toivon näkeväni ilotulitusta. Tämä osoittautuu turhaksi toiveeksi sillä en näe yhtään rakettia ja muutenkin meno on äärimmäisen rauhallista. Mitään pommeja ei käytännössä kuulu ja ilmeisesti raketitkin ammutaan jossa rannan tuntumassa, jonne olisi pari kilometriä matkaa. Todella hämmentävä fiilis - olisin odottanut vähän riehakkaampaa menoa mutta ehkä tämä "hienostokaupunginosa" on vaan väärä paikka?

Baareissa riittää kuitenkin väkeä ja istun jonkun aikaa iltaa paikallisessa irkkubaarissa joka näyttää juuri siltä kuin odottaa sopii eli aivan samalta riippumatta koordinateista kartalla. Ja Guinnesia saa tietenkin hanasta.

1.1.2015 Durban - Nelspruit:
Tänään on sitten aika lentää sillä tuplabuukkaamallani lennolla - saapa nähdä onko edes yhtä buukausta jäljellä! Hotellin respa hoitaa taksin, joka kiidättää noin 40km matkan kentälle nopeasti ja kuski antaa jopa pienen alennuksen kun en löydä tarpeeksi pikkurahaa! Yleensä homma olisi mennyt niin päin että olisin antanut ison rahan ja vaihtorahat jäävät saamatta...

Kentällä on juuri niin hiljaista kuin uudenvuoden päivänä sopii olettaa ja checkiniin sekä turvatarkastukseen menee ehkä 5 minuuttia yhteensä. Huomaan olevani puolitoista tuntia ennen boardingia mestoilla joten ei muuta kuin odottelemaan. Kone on arvatenkin joku pieni Dash tms johon ajellaan bussilla. Bussiin tulee minun lisäkseni vain neljä ihmistä ja ihmettelen onko tässä koko kööri?

Kyllä - taitaa olla tyhjin kone koskaan millä olen matkustanut sillä kyllä tähänkin sillipurkkiin mahtuisi varmaan 50 henkilöä! Tämä ei kuitenkaan menoa haittaa vaan kone ampaisee taivaalle aikataulussa ja tunnin pomppu menee erittäin miellyttäväksi - ainakin lentoemo ehtii hoitaa juomatarjoilut koko poppoolle tarvittaessa vielä kahteen kertaan!

Nelspruitin kentällä on vielä hiljaisempaa kuin Durbanissa ja hämmästys on suuri kun kentän ulkopuolella ei ole näkyvissä yhtään taksia tai edes taksihuijaria niin kuin lähes kaikilla lentokentillä yleensä on! Kyselen parilta poliisilta mistä löytyisi kyytejä (ei kuitenkaan miekkatakseja jos vain mahdollista) ja naispoliisi viittoo läheiseen matkamuistomyymälään, jonka myyjä löytääkin heti jostain hepun, joka lähtee ajamaan minua noin reilun 20km päässä olevaan hotelliin.

Mercure-hotelli osoittautuu ihan ok:ksi ja 600 randin eli noin 40 euron hinta per yö ei juuri kirvele... Huoneessa on kyllä muutama miinus jotka tajuan vasta myöhemmin eli kohtuuttoman kapeat sängyt ja primitiivinen ilmastointi, joka puhaltaa jääkylmää ilmaa suoraan naamalle jos huoneen haluaa siedettävän viileäksi. Ja ulkoa kuuluu läpi yön erilaisia hälyääniä mutta onneksi earit ovat tietenkin matkassa mukana. Käyn hotellin raflassa syömässä pihvin, johon pitäisi kuulua sieniä ja juustoa mutta ensin mainitut ovat loppu...

Menen nukkumaan jo joskus kuuden maissa sillä huomenna pitäisi olla liikkeellä jo aamuneljältä! Nämä käsittämättömän aikaiset aamuherätykset ovat suurin haittapuoli puiston ulkopuolelta tehtävissä päiväretkissä... Kuten aina safareilla yksi parhaista ajankohdista elukoiden bongaamiseen on heti auringonnousun jälkeen joten ei auta valittaa jos haluaa nähdä "ison viisikon" eli norsun, sarvikuonon, leijonan, puhvelin ja leopardin! Näistä olen aiemmalla Ugandan keikalla nähnyt vain kolme - vielä puuttuu sarvikuono ja leopardi. Ja leijonankin kohtaaminen jäi ehkä parin minuutin mittaiseksi. Toivottavasti huomenna lykästää!

2.1.2015 Nelspruit - Kruger:
Herään joskus puoli neljän maissa - on vielä pimeää ja ulkoa kuuluu lintujen ja hyönteisten konsertointi. En oikein tiedä mitä kaikkea tarvisin mukaan mutta otan kameran ja perussetin mikä yleensäkin kulkee laukussa päiväretkillä.

Venttailen hetken aikaa hiljaisessa respassa ja ei aikaakaan kun safarimaasturi kaartaa hotellin pihaan lähes ajallaan - kello taitaa olla viisi minuuttia yli neljä. Kyseessä on varsin tyypillinen menopeli joka on tehty Toyotan avolavapakusta, johon on asennettu erikseen lavan päälle "hytti", johon mahtuu yhdeksän henkilöä. Tällä kertaa meitä on oppaan lisäksi matkassa vain neljä, joka on valokuvauksen kannalta hyvä sillä nyt mahtuu vaihtamaan puolta lennossa.

Oppaana toimii Jujuck eli JJ ja muut matkustajat ovat amerikkalainen pariskunta, joilla näyttää valitettavasti olevan mukana sopivasti itku- ja jokellusiässä oleva noin parivuotias kersa. Saapa nähdä millainen keikka tästä tulee - karkoittavatko koliikkivaivojen äänet myös villieläimet?

Ajelemme pimeydessä ja hiljaisuudessa noin tunnin kunnes saavumme puiston portille nimeltä Numbi. Tajuan että olisi pitänyt ottaa jotain evästä mukaan - varsinainen aamiais- / lounasstoppi on odotettavissa vasta tuntien päästä! Olemme hieman etuajassa sillä portti avataan vasta 5.30. Päivä valkenee jo viideltä joten pääsemme siis kiertämään puistoa auringonnousun aikaan, mikä onkin usein parasta aikaa elukoiden bongaamiseen.

Safari alkaa siis puoli kuuden maissa ja aluksi ajelemme asfalttitietä syvemmälle puistoon. Ensimmäinen bongattu eläin on hyeena, joka rapsuttelee itseään tien laidassa. Heti perään onkin vuorossa mielenkiintoisempi näky, kun tietä pitkin jolkottelee lauma villikoiria, jotka ovat oppaan mukaan varsin harvinaisia täällä! Dogit muistuttavat hieman sutta ja ovat kyllä sen näköisiä että en lähtisi silittelemään...

Ajelemme hetken aikaa autoletkassa kunnes JJ kääntää jollekin hiekkatielle, jossa ei taas hetkeen näy muita. Krugerissa teitä on satoja tai jopa tuhansia kilometrejä ja liikenne on paikoittain vilkasta. Tiet ovat sen verran hyväkuntoisia, että jengi ajelee omilla autoillaan ja vastaan tulee kaikkea mahdollista alkaen mamman pikku kauppakassista aina isoimpaan maasturiin mitä rahalla saa. Autot ovat aika uusia kuten muuallakin Etelä-Afrikassa eli perinteiset kehitysmaa-Toyotat ovat aika harvassa.

Krugerissa homman nimi on ajaa, ajaa ja bongailla kaikkea mitä tienvarressa näkyy. Lääniä on sen verran että koko päivän retkellä tulee helposti parisataa km rundausta puiston sisällä ja tämä todellakin vaaditaan jos haluaa bongata saman päivän aikana täyden kattauksen eläimiä ja varsinkin the big fiven. Norsu ja puhveli ovat helpoimmat - niitä näkee päivän aikana kymmeniä. Sarvikuonoja löytyy kyllä kohtuullisella hakemisella. Vaikeimmat ovat leijona ja leopardi, joista varsinkin jälkimmäinen vaatii paljon ajamista, kyselyä muilta oppailta ja vähän tuuriakin. Näiden viiden lajin lisäksi kiinnostavia bongailtavia ovat mm kirahvit, seeprat ja virtahevot. Ja sitten on tietenkin lukematon määrä antilooppeja, apinoita ja lintuja...

Päivä alkaa vauhdikkaasti sillä ensimmäiset sarvikuonot tulevat näkyviin noin puolen tunnin päästä. Otukset makoilevat pienellä kallionnyppylällä ja mulkoilevat autoa. Norsuja ja puhveleita tulee näköpiiriin aika pian sarvijaakkojen jälkeen eli noin tunnissa on kolme viidestä kasassa! JJ bongailee vähän väliä kaikenlaista mikä olisi varmasti muuten mennyt täysin ohi - suosittelen kyllä opasta matkaan sillä varsinkin jos itse ajaisi tulisi enemmän tuijoteltua tietä kuin usein puiden takana lymyileviä otuksia...

JJ pysäyttelee vähän väliä ja kyselee vastaantulijoilta onko näkynyt mitään mielenkiintoista - näin homma toimii ja välillä jos löytyy kenttää kilautetaan kaverille ja kysellään viimeisimmät bongaukset. Saamme joltain kulkijalta vinkin leijonasta ja JJ kääntää rattia jollekin pikkutielle. Pienen hakemisen jälkeen törmäämme liikenneruuhkaan, joka Krugerissa tarkoittaa sitä, että jotain mielenkiintoista on nähtävissä. Ja kuinka ollakaan autojen välistä ja ruohikon takaa pilkottaa jellonan pää - pieni lauma on lepäilemässä puiden siimeksessä eikä tunnu häiriintyvän autokaravaanista. Räpsin fotoja uudella Nikonillani, jonka 42x zoom tuntuu toimivan juuri tällaisissa tilanteissa erittäin hyvin!

Jatkamme rundia kunnes on aika pitää ensimmäinen tauko yhdessä puiston lukuisista "leireistä" eli parkkeeraamme Skukuza Campiin, joka on käytännösssä pieni kylä jossain puiston keskellä. Majoitusmökkejä löytyy ainakin sata kappaletta ja niiden lisäksi on ravintolaa, bensa-asemaa ja ties mitä muuta... Tätä olisi siis ollut majoitus puiston sisällä!

Lähdemme taas matkaan noin puolen tunnin breikin jälkeen ja nyt etsitään kuumeisesti leopardia. JJ saa taas vinkin joltain oppaalta ja etsiikin nopeasti tienpätkän, jonka varrelta löytyy taas autosuma eli hyvä merkki eläinbongareille! Pienen zoomailun jälkeen näemme mustan kiven, jolta roikkuu täplikäs häntä. Siellähän leopardi köllöttelee puiden varjossa - on tosin aika vaikeaa saada edustavaa kuvaa otuksesta kun se selkeästi piilottelee keskipäivän auringolta... Näin on siis iso viisikko bongattu vain muutamassa tunnissa - tosin ilman asiantuntevaa opasta hommasta ei olisi tullut yhtään mitään!

Ajelemme vielä useamman tunnin ja nähtävää toki riittää - vastaan tulee mm kilpikonnia, virtahepoja, paviaaneja ja aivan käsittämätön määrä antilooppeja. Kersa häiriköi retkeä säännöllisesti eikä vanhemmilta löydy rotia hiljentää pikku riiviötä... Toivottavasti huomenna ei ole moista häiriötekijää matkassa! Kun kello lähenee neljää on aika poistua puistosta ja ajaa takaisin Nelspruitiin. Oli kaiken kaikkiaan hieno retkipäivä ja oli erinomaista kokea tällaisen ison kansallispuiston meininkiä. Päiväretki pienemmällä porukalla toimi hyvin sillä vastaan tuli aika monta täpötäyttä maasturia joissa saattoi välillä olla hankaluuksia nähdä kaikkia otuksia.

Olen hotellilla joskus puoli kuuden maissa ja lähden käymään läheisellä ostarilla. Sieltä löytyy ruokakauppa, josta hankin evästä huomiselle ja sushibaari, jossa syön jonkun kombon ennen kuin on taas aika aikaisen nukkumaanmenon...

3.1.2015 Nelspruit - Kruger:
Toinen safaripäivä alkaa samalla kaavalla kuin edellinen eli neljän maissa liikkeelle. Tällä kertaa on myös kyydissä pariskunta mutta onneksi ilman jälkikasvua. Kyseessä on Zimbabwessa asuva valkoinen parivaljakko - aika mielenkiintoinen kotipaikka heillä siis...

Ajamme taas puistoon Numbin kautta ja tänään tuntuu olevan hieman hiljaisempaa elukoiden suhteen ainakin alkuun. Tällä kertaa yksi ensimmäisistä bongauksista onkin leijonat, jotka löytyvät lähes sattumalta ilman mitään vinkkejä. Nyt jellonat ovat paremmin näkyvissä kuin eilen ja saan pari hyvää otosta tuuheaharjaisesta uroksesta.

Automatka jatkuu ja pian tulee vastaan kirahvit, sarvikuonot, norsut ja puhvelit. Ajamme selvästi eri reittiä kuin eilen ja vastaan tulee myös erinäköistä maastoa - mm. pitkä pätkä savannia. Osa elukoista ei enää säväytä ihan samalla tavalla kuin eilen mutta kyllä tätä retkeä jaksaa helposti toisenkin päivän. Teemme stopit vähän eri paikoissa kuin eilen ja on varsin mielenkiintoista syödä lounasta golf-kentän country clubilla - enpä tajunnutkaan että keskellä kansallispuistoa on 18 reiän golf-kenttä. Vesiesteellä asustaa krokotiilejä ja virtahepoja joten kyseessä olisi varmasti eksoottinen kokemus jos pelaisin kolopalloa...

Leopardia haetaan taas huolella ja myös tänään lykästää eli yhden asfalttitien varrelta löytyy täpläturkki tällä kertaa roikkumassa puun oksalta. Tämä yksilö on huomattavasti kuvauksellisempi kuin eilinen ja saan monta hyvää otosta tästä kissasta useammastakin kuvakulmasta! Ruuhka on taas melkoinen mutta leopardia ei tunnu autot häiritsevän...

Suhaamme puistoa ristiin rastiin vielä pari tuntia mutta mitään ihan uutta ja ihmeellistä ei enää löydy. Paluumatkalla sattuu mielenkiintoinen episodi kun JJ vaihtaa jonkun asuntovaunuun renkaan. Palaamme taas joskus kuuden maissa Nelspruitiin.

4.1.2015 Nelspruit - Blyde River:
Tänään ei ole enää tarkoitus olla safarilla vaan suunnitelma on nousta taas vuorille ja tarkistaa pari jokea, vesiputousta ja kuuluisa kanjoni. JJ on taas puikoissa ja tällä kertaa lähtö on vasta kello seitsemän maissa. Päivä vaikuttaa kuumalta ja vaikka ajamme ylös vuorille tuntuu lämpöä riittävän. Maasto on vähän samantyyppistä kuin Lesothon retkellä mutta kuitenkin vihreämpää sillä täällä ei nousta yhtä korkealle. Vuorten välissä kiemurtelee useampi joki syvissä kanjoneissa ja ne ovatkin yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä alueella.

Täällä tuntuu myös olevan haasteena matalalle laskeutuvat pilvet eli välillä näkyvyys sumenee kun pilvi peittää vuoren tai kokonaisen laakson... Keli on kyllä pääosin aurinkoinen eli siinä mielessä on hyvä retkipäivä.

Tsekkaamme ensin näköalapaikan nimeltä God's Window, joka on saanut nimensä siitä, että sieltä näkyy hyvin yläkerran ukon luomukset. Hieman on pilviä matalalla joten otokset jäävät osittain sumeiksi. Sitten tsekkaamme pari vesiputousta jotka ovat kyllä maisemiltaan hienoja (vaikka on tässä vuosien varrella aika monta putousta tullut nähtyäkin). Kaikkien nähtävyyksien luona on rivi matkamuistokojuja, joissa myydään aika lailla samanlaista roinaa - löytyy kyllä hienoja maalauksia ja veistoksia joita voisi kuskata kotiin enemmänkin jos tilaa olisi! Tyydyn ostamaan pienet kivipatsaat ison viisikon eläimistä - setti kustantaa noin kymmenen euroa.

Ajamme varsinaiselle kanjonille, jossa tulee taas pilviä horisonttiin ja näkymät ovat taas hieman sumeita. Hieno paikka joka tapauksessa mutta olisi voinut kyllä olla ihan pilvetön hetkikin! Päivän kiintoisin kohde on kuitenkin vielä edessä eli paikka nimeltä "Potholes". Kyseessä on taas yksi jokeen liittyvä nähtävyys eli paikka, jossa jokeen on muodostunut erinäisiä "hiidenkiirnuja", joiden läpi vesi kuohuaa. Aika erikoisen näköinen mesta ja ilmeisesti reiät ovat muodostuneet samalla periaatteella kuin Suomen hiidenkirnut eli virta on jauhanut jonkun irtokiven avulla reiän kallioon?

Päivä alkaa olla jo aika hiostavan kuuma ja lähdemme ajamaan takaisin. Poikkeamme paluumatkalla "pannukakkubaarissa" eli ravintolassa joka on erikoistunut crepes-tyylisiin setteihin. Täytteeksi löytyy sekä makeaa että lihaisaa versiota - valitsen chili con carnen joka toimii hyvin juuston kanssa.

Palaamme hotellille joskus kolmen maissa ja hyödynnän loput iltapäivästä altaalla oleiluun. Tuntuu olevan taas kerran kohtuullisen paljon pieniä mölyapinoita uimassa joten eipä tulee mitään kovin chilliä pool-sessiota. Viimeinen ilta menee aika rauhallisissa merkeissä ja menen joskus kymmenen maissa nukkumaan.

5.1.2015 Nelspruit - Johannesburg - Addis Abeba - Jeddah - Frankfurt - Helsinki
Tänään onkin edessä kotimatka ja taitaa tulla ennätys peräkkäisistä lennoista - on nimittäin vaivaiset viisi "legiä" edessä. Ensiksi on lennettävä pikkukoneella Johannesburgiin, josta sitten lähes samoja jälkiä pitkin takaisin kuin tulomatkallakin - lisänä kuitenkin yksi välilasku.

Otan taksin Nelspruitin kentälle, jossa on lähes yhtä hiljaista kuin tullessakin. Ehdin syödä aamiaisen Wimpy-nimisessä mestassa kunnes on aika hypätä Embraerin kyytiin. Jengiä on sentään enemmän kuin tullessani mutta puolityhjä kone on silti kyseessä. Pomppu menee vajaassa tunnissa ja sitten onkin aika hakeutua Ethiopianin tiskille.

Aika tylsä taival kohti kotia alkaa päivälennolla Addisiin, jossa on taas odotetun sekavaa touhua. Tällä kertaa Eurooppaan mennään Luffen jumbolla, jossa on jostain syystä välilasku Saudi-Arabiassa. Kone on puolityhjä tällä ensimmäisellä pätkällä, mutta Saudeista nouseekin kyytiin sellainen määrä öljysheikin näköistä väkeä, että jokainen paikka tulee täyteen. Aika tuskainen yölento siis edessä - onneksi sheikit ovat rauhallista matkaseuraa kun ei heille tuo tuliliemi juuri maistu. Vaimokkeilla tosin on kohtuullisen voimakasta parfyymiä joka hieman häiritsee...

Sitten on vielä jo perinteeksi muodostunut aamulento Frankfurt-Helsinki edessä eli viisi lentoa ja reilu vuorokausi matkustamista tulee täyteen ennen kuin laskutelineet koskettavat kotimaan kamaraa.

Varsin tiivis parin viikon rundi takana - hienoja mestoja ja paljon yllätyksiä (lähinnä positiivisia) paikoista, joista ei oikein tiennyt mitä odottaa.  Etelä-Afrikka on varsin helppo maa matkustaa ja paljon puhutusta turvallisuudesta en kokenut suurempaa huolta kuin missään muuallakaan reissussa. Kelit olivat miellyttävät - ei liian kuumaa mutta miellyttävä lämpö verrattuna Suomen synkähköön loppuvuoteen. Afrikkaa tulee varmasti rundattua vielä monta kertaa mutta ehkä seuraavaksi joku toinen manner?

Back to www.acidkainen.net home page