Argentiina - lokakuu 2017

Oleilin pari päivää Buenos Airesissa ennen kuin oli aika suunnata mahdollisimman kauas kotoa eli lentää maan eteläkärkeen, joka myös Tulimaana tunnetaan. Lento pääkaupungista Ushuaiaan on kuin lentäisi Helsingistä Espanjaan eli mikään ihan lyhyt välimatka ei ole kyseessä. Sää muuttui taas eli nyt olin pitkästä aikaa paikassa, jossa oli vielä lunta maassa. Paikallinen kevät oli kyllä jo pitkällä ja ilmat olivat kuin Suomessa huhti-toukokuussa. Keskityin etupäässä raikkaasta ilmasta ja maisemista nauttimiseen, ohjelmassa oli mm. pingviinien bongailua ja pari kävelyretkeä kansallispuistoalueilla. On kyllä hieno kohde kaikille ulkoilmassa ja luonnossa viihtyville!

Kohteet:

1. Buenos Aires
2. Ushuaia

18.10.2017 Colonia – Buenos Aires:
On aika palata takaisin Buenos Airesiin, jossa on tarkoitukseni viettää kuitenkin vain yksi yö. Olen ostanut lipun kello 9.30 lähtevään lauttaan eli suuntaan satamaan heti herättyäni. Käyn pikaisesti katsomassa hotellin aamiaistarjonnan, mutta pari siivua vaaleaa leipää ja tee eivät houkuttele ja lähden menemään. Oli kyllä tämän reissun ankein hotelliaamiainen!

Satamassa kuulen, että laiva tunnin verran myöhässä, joten ei ole muuta tekemistä kuin tappaa aikaa terminaalissa. Lopulta käy niin, että Seacatin paattia ei tule ollenkaan, vaan kaikki matkustajat ohjataan kilpailevan yhtiön eli Buquebusin alukseen noin 1,5 alkuperäisestä aikataulusta myöhässä! Toinen laiva vie ongelmitta perille ja olen taas noin tunnin matkan jälkeen Buenos Airesin ihmisvilinässä. Olen varannut jo aiemmin käyttämäni Merit-hotellin yhdeksi yöksi ja marssin pikaisesti hotellille.

Tänään on tarkoitus tsekata vielä muutama nähtävyys tässä kaupungissa, joten lähden lähes heti uudelleen liikkeelle. Muutaman korttelin päässä hotellista sijaitsee kaksi museota, jotka voisivat olla kiinnostavia, mutta en kuitenkaan ehtinyt käydä niissä ennen Uruguayn visiittiäni. Käyn ensin Museo del Bicentenario – nimisessä paikassa, joka on tilana ihan mielenkiintoinen (maan alle rakennettu näyttelyhalli jonkun vanhemman rakennuksen perustuksien päällä), mutta näyttelyn anti jää epämääräiseksi. Paikan ideana on esitellä sekalaisia asioita Argentiinan historiasta, mutta taas kerran totaalinen englanninkielisten esittelytekstien puute pilaa paikan. Vielä turhempi on visiitti Cabildo-nimiseen museoon, jossa esitellään Argentiinan itsenäistymiseen liittyvää historiaa. Näytillä on hyvin sekalaista roinaa, jota ei millään voi pitää kiinnostavana. Onneksi kumpikin museo on ilmainen!

Jatkan matkaa kohti satama-aluetta, jonne on viime vuosina rakennettu lukuisia uudenkarheita toimistotaloja ja vanhat satamamakasiinit on kunnostettu ravintoloiksi ja kaupoiksi. Ihan tyylikkään oloinen alue, mutta vastaavia on tullut nähtyä aika monessa maassa. En siis jää pidemmäksi aikaa tutkimaan tätä aluetta vaan kävelen hetken rantabulevardia pitkin ja ihmettelen hetken paikallisia urheilusuuruuksia esittäviä patsaita. Messi on näköjään saanut jo näköispatsaan, vaikka miehen aktiiviura on vielä käynnissä…

 Sataman lähistöllä on kuitenkin varsin kiinnostavalta vaikuttava suurehko luonnonsuojelualue – en ihan ensimmäiseksi odottanut löytäväni tällaista itse asiassa aika valtavaa vihreää keidasta ihan BA:n ytimestä! Kyseessä on useamman kilometrin pituinen alue, joka lähes täysin luonnontilassa muutamia polkuja lukuun ottamatta. Maasto on jonkunlaista suomaata ja alueelta löytyy kymmeniä lintulajeja. Polkuja olisi varmaan kymmenen kilometriä ja alue on avoinna vain reilun tunnin eli en ehdi kiertää kuin pienen osan alueesta. Ehdin kuitenkin nähdä lintujen lisäksi kilpikonnan ja jotain majavan näköisiä otuksia, onpahan yllättävä paikka tällaisen suurkaupungin ytimessä. Tänne olisi kyllä pitänyt tulla aikaisemmin ja varata enemmän aikaa!

Joudun palaamaan ytimeen ja kiertelen hetken jo tutuksi tulleita Microcentron katuja. Mietin Boca Juniorsin lippiksen ostamista, mutta kaikki tarjolla olevat mallit ovat joko ruman näköisiä piraattituotteita tai sitten aivan liikaa Ruotsin lipun väreissä hehkuvia tuotteita. Jätän kotsan ostamatta ja käyn syömässä pastaa yhdessä jo aiemmin hyväksi havaitussa ravintolassa. Illallisen aikana alkaa satamaan kaatamalla ja luikin siksi mahdollisimman nopeasti hotellille.

19.10.2017 Buenos Aires - Ushuaia:
Herään vaihteeksi aikaisin eli joskus kuuden jälkeen. On aika jättää suurkaupungit taakse ja suunnata lähes niin kauaksi etelään, kuin vain on mahdollista mennä (ellei jatka aina Antarktikselle asti). Matkaa Argentiinan eteläisimpään kaupunkiin eli Ushuaiaan on sen verran paljon, että bussilla saisi matkustaa parisen päivää putkeen ja lentokin kestää yli kolme tuntia. Huomaan mailiin tulleen ilmoituksen, joka kertoo Aerolineas Argentinan lennon myöhästyvän puolisen tuntia. Hyvä niin, sillä muuten olisi tullut todella kiire ehtiä kentälle.

Aliarvioin kentälle tarvittavan matka-ajan pahasti. Vaikka kenttä ei olekaan kaukana (kotimaan lentojen kenttä on muutaman kilometrin päässä keskustasta), niin liikenne on sen verran tukkoista, että matka kestää yllättävän kauan. Kuljen paikallisbussilla, joka kustantaa vaivaiset 30 eurosenttiä. Kone myöhästyy vielä lisää tuntemattomasta syystä, joten lentokentällä tulee istuttua aika pitkään. Lennosta ei jää suurempia muistikuvia: sää on pilvinen eli mitään erityisen hienoja maisemia ei näy ja ruokaakaan ei tarjota. Halpislennon tunnelma, mutta täyden palvelun hinta!

Ushuaissa on vielä viileämpää, kuin osasin odottaakin. Lämpötila taitaa olla ehkä viitisen astetta plussan puolella ja taivas on ankean harmaa. Lumihuippuisia vuoria näkyy runsaasti. Maisemat tuovat mieleen Pohjois-Norjan. Kentältä on vajaa kymmenisen kilometriä kaupunkiin, jonne joutuu ottamaan taksin. Majapaikka löytyy jostain sivukadulta ja jään hetkeksi lämmittelemään huoneeseeni. Tajuan, että pitää varmaankin ostaa lisää talvivaatteita, sillä oletin kelin olevan hieman lämpimämpi tähän aikaan.

Ushuaian kaupunki tuo myös mieleen Pohjois-Norjan pikkukaupungit. Se on rakennettu jyrkkään rinteeseen eli kadut ovat mäkisiä ja merinäköala kuuluu useimpien rakennusten ”luontaisetuihin”. Vaikka alueella asuu yli 50.000 ihmistä, niin kaupunki tuntuu paljon pienemmältä. Turismi on yksi pääelinkeinoista täällä ja se arvatenkin näkyy katukuvassa. Pääkadulla suurin osa liikkeistä liittyy jollain tavalla turismiin ja retkeilyhenkistä Goretexeihin pukeutunutta väkeä on kaduilla runsaasti. Tällä alueella on myös muuta Argentiinaa enemmän alkuperäisasukkaita, jotka täälläkin näyttävät jossain määrin aasialaisilta.

Retkeilyvarusteita ja -vaatteita on tarjolla runsaasti, mutta hinnat ovat vähintäänkin Suomen tasoa. Ostan kalsarit, pipon ja hanskat, joita toivottavasti tulen tarvitsemaan lähipäivinä. Sää vaihtelee tällä alueella nopeasti ja luvassa voi olla kaikkea mahdollista lumisateesta kevätaurinkoon. Syön halvan burgerin jossakin baarissa ja palailen majatalolle väistelleen kulkukoiria, joita on täälläkin joka paikassa. Jos isot koirat pelottavat, niin en suosittelen Etelä-Amerikan reissua…

20.10.2017 Ushuaia:
Nukun yli kymmeneen asti ja majatalon aamiainen jää tänään väliin. Keli on edelleen viileä, mutta ainakaan ei sada mitään. Laitan pipon päähän ja lähden tutustumaan kaupunkiin ja selvittelemään aktiviteettejä tuleville päiville. Vaikka alueen varsinaiset nähtävyydet ovat arvatenkin aika lailla painottuneet luontoon, niin myös kaupungissa on muutama kiinnostava kohde. Käyn ensin turisti-infossa ja kyselen erilaisten retkien hintoja satamasta löytyvistä kojuista. Alueella on mahdollista nähdä pingviinejä ja niiden bongausta sisältävä retki kiinnostaisi kovasti. Kuulen, että nyt ei ole vielä paras mahdollinen aika pingviinibongauksen kannalta, sillä otuksilla on pesimäaika eli vasta parin kuukauden kuluttua lintuja näkisi parveilemassa rannoilla. Yksi firma tekee kuitenkin retkiä saarelle, jolta löytyy pingviinien pesiä ja buukkaan oitis tällaisen setin sunnuntaille.

Käyn katsastamassa Ushuaian museon, joka ei ole erityisen kiinnostava. Etsin seuraavaksi yamana-intiaaneista kertovaa museota, mutta kyseinen paikka vaikuttaa olevan pysyvästi kiinni. Palloilen hetken pääkadulla ja mietin hetken, että mennäkö katsomaan hieman turistirysältä haiskahtavaa ”thematic gallerya”, jonka pitäisi esitellä Ushuaian historiaa ja myös yamanoiden kulttuuria. Päätän ottaa riskin ja reilun kympin kustantava lippu osoittautuu onneksi hintansa arvoiseksi. Kyseinen galleria on itse asiassa kokoelma vanhahtavan tyylisiä dioraamoja eri aikakausista ja kerrankin on myös asiallinen audioguide: ei liian pitkiä jaaritteluja vaan sopivan informatiivisia stooreja. Kyseinen paikka avaa kyllä alueen historiaa huomattavasti paremmin, kuin pölyisen oloinen museo.

Ushuaiassa on myös yksi selkeästi dark tourism – osastolle kuuluva kohde, joka pitää tietenkin tsekata. Kyseessä on lähes sadan vuoden ikäinen vankila, joka toimii nykyään museona. Ushuaiaan rakennettiin aikanaan varsinainen ”rangaistussiirtola”, jonne kuskattiin vankeja kaikista Argentiinan osista. Olot olivat taatusti ankeat pelkästään ilmaston vuoksi. Vankilan sulkeuduttua vuosikymmeniä sitten on tilat otettu hyötykäyttöön ja kompleksiin on rakennettu museoita, taidegallerioita ja ravintoloita. Osa rakennuksesta on lähes alkuperäisessä tilassaan ja tämä siipi antaa hyvän kuvan siitä, kuinka kehnot olot vangeilla olivat. Vähän tulee keskitysleiri mieleen…

Vankilassa olisi nähtävää tuntikausiksi: sellit ovat täynnä paikassa sijaitsevan merimuseon näyttelyesineitä ja erilaisia taidenäyttelyitä. Menisi varmaan koko päivä, jos lukisi kaikki esittelytekstit ja syventyisi kaikkiin näytillä oleviin esineisiin. Vietän paikassa varmaan parisen tuntia ja palailen majataloon. Ihan kiinnostava paikka, vaikka vankiloita on tullutkin nähtyä aika monta.

Illan pimettyä palaan pääkadulle ja testaan Lonely Planetin suositteleman parilla-ravintolan. Täällä näyttää olevan useampia ravintoloita, jotka tarjoavat noin 20 euron hintaisen buffetin, johon kuuluu rajoittamaton määrä liharuokia suoraan grillistä, jota paikallinen lihamestari operoi avotulella. Tarjolla on muutama kokonaisena paistettu lammas, härkää ja erilaisia makkaroita ainakin. Setti on ehdottomasti hintansa arvoinen ja kuten arvata saattaa, niin tulee otettua yksi lautasellinen liikaa! Mutta jaksaapahan ainakin kävellä huomenna!

21.10.2017 Ushuaia:
Tämän päivän ohjelmassa on tehdä retki Tulimaan kansallispuistoon eli Tierra del Fuego National Parkiin. Puisto sijaitsee noin 20 km päässä kaupungista ja sinne pääsee pikkubusseilla, joita lähtee muutaman kerran päivässä. Mitään yleisöryntäystä ei puistoon tunnu olevan, sillä bussin kyydissä on vain muutama ihminen minun lisäkseni. Bussi vie minut visitor centeriin, jossa parveilee enemmän väkeä. Maisemat muistuttavat jossain määrin Lapin erämaita, vaikka puusto onkin lähinnä lehtipuita – suurin osa puista on jotain hieman lepältä näyttävää minulle tuntematonta lajia.

Kansallispuistossa on lukuisia erimittaisia polkuja, jotka soveltuvat hyvin päiväretkiin. Valitsen niistä järven rantaa seurailevan suuntaansa noin 6 kilometrin mittaisen reitin, joka kulkee aina Chilen rajalle asti. Polku mutkittelee välillä syvemmällä metsässä ja ajoittain aivan rantaviivan tuntumassa. Näkymät ovat mielenkiintoisia: metsässä on valtava määrä keloontuneita puita, jotka nekin tuovat Lapin maisemat mieleen. Ilmeisesti kylmän ilmaston vuoksi puut lahoavat hyvin hitaasti ja tästä syystä keloja on kaikkialla. Polku on varsin helppokulkuinen eikä korkeuseroja juuri ole.

Valtakunnanrajasta varoittava kyltti tulee vastaan noin 1,5h kävelyn jälkeen. Mitään raja-aitaa ei ole eli Chilen puolelle loikkaaminen olisi helppoa. Jätän rajarikkomukset kuitenkin väliin ja jään Argentiinan puolelle ihailemaan maisemia. Kovin montaa kulkijaa ei ole näkynyt eli tämä reitti ei vaikuta kovin suositulta. Kävelen takaisin visitor centeriin ja huomaan, että on vielä vajaat pari tuntia bussin lähtöön. Ehdin hyvin kiertää pari lyhyempää polkua, jotka lähtevät noin kilometrin päästä. Nämä polut kiertelevät jokea ja sitä reunustavaa kosteikkoa eli maasto on aivan erilaista kuin järven rannassa. Alueella on paljon majavia, joiden tekemiä patoja näkyy myös. Majavat liikkuvat etupäässä öisin, joten otuksia en näe missään.

Palaan taas visitor centerille ja odottelen hetken bussia, joka saapuu aikataulussa hakemaan turistit. Ihan mukava päiväretki tuli tehtyä: ei mitenkään erityisen vaativa reitti vaan ennemminkin aika leppoisia olivat nämä polut. Luonto oli toki kaunista, mutta ei ehkä niin veret seisauttavan hienoa kuin odotin. Varsinaista erämaatunnelmaa ei näillä poluilla saanut kokea, sillä autotiet olivat sen verran lähellä. Mutta ihan käymisen arvoinen paikka tämäkin ja omatoiminen päiväretki oli varsin helppo organisoida.

Käyn myöhemmin illalla syömässä kuningasrapua, joka on yksi paikallisista erikoisuuksista. Rapua ei onneksi tarvitse syödä kokonaisena, vaan tilaamassani annoksessa on lihanpalat kaivettu valmiiksi otuksen sisuksesta. Ihan maistuva setti, jota voisin kyllä sokkotestissä erehtyä luulemaan jokiravuksi tai joksikin muuksi katkarapua suuremmaksi äyriäiseksi…

22.10.2017 Ushuaia:
Tänään on ns. meripäivä eli lähden heti aamusta aiemmin buukkaamalleni veneretkelle. Koko päivän reissu on törkeän kallis eli lähes 150€ - kuten kaikki muutkin aktiviteetit Ushuaiassa. Pingviinien, merileijonien ja merimetsojen bongaaminen kiinnostaa kuitenkin sen verran, että pulitan tuon summan, jolla voisi saada vaikka lennot Espanjaan. Laiva lähtee yhdeksältä ja aluksen kyydissä on nelisenkymmentä turistia. Keli on aurinkoinen, mutta taas viileä ja merellä puhaltaa vielä hyinen tuuli. Ostamani pitkät kalsarit ja pipo ovat kyllä tarpeen tällä retkellä!

Pingviinisaarelle on noin parin tunnin matka, jonka aikana tehdään pari muuta pysähdystä. Pikkusaarilla asustaa siis merileijonia ja merimetsoja, joita voi bongailla laivan kannelta käsin. Otusten ulosteelta haiseville saarille ei saa suorittaa maihinnousua, joten kameran zoomi on taas tarpeen. Mutta ihan hyvin näitä elukoita näkee laivastakin. Maisemat ovat hienoja ja vuonomaisia, tällä kertaa tulee Uusi Seelanti mieleen. Parin tunnin kuluttua lähdöstä laiva telakoituu keskellä ei mitään olevan ranchin laituriin. Kyseisen paikan on perustanut joku englantilainen herrasmies lähes 200 vuotta sitten ja nykyään siellä toimivat jonkinlainen majatalo, ravintola ja eläinten luita esittelevä museo.

Ennen pingviinien bongausta on ohjelmassa lounastauko. Syön omat evääni ja kiertelen ranchia. Hienojen maisemien lisäksi paikassa ei ole juurikaan nähtävää. Hetken kuluttua ryhmämme lähtee pienemmällä veneellä kohti pingviinien saarta. Noin 15 min veneajelun jälkeen olemme kivikkoisella rannalla ja bongaan heti ensimmäisen pingviinin kävellä vaappumassa parin sadan metrin päässä. Se ei jää ainoaksi, sillä rantojen tuntumassa asustaa kymmeniä (ellei satoja) pingviinejä! Ne edustavat kahta lajia eli kuningaspingviinejä ja jotain toista hieman pienempää lajia, jonka nimi ei jäänyt mieleen.

Pingviinit eivät tunnu välittävän vierailijoista, vaan ne jatkavat rauhassa pesimispuuhiaan. Kuningaspingviinit ovat rakentaneet pesänsä pikkukivistä maan päälle ja pienemmät linnut taas ovat kaivaneet kuoppia, joissa ne hautovat muniaan. Elukat ovat kyllä hupaisaa katseltavaa ja ihmiset eivät tunnu häiritsevän niitä yhtään. Vietämme saarella noin tunnin, joka kuluu kyllä erittäin nopeasti kuvia räpsiessä ja pingviinejä tarkkaillessa. En ole koskaan aiemmin nähnyt tällaista määrää näitä hupaisia otuksia luonnossa – Uudessa Seelannissa tuli bongattua ihan muutama yksilö, mutta ei tällaista yhdyskuntaa.

Pingviinisaarella olisi voinut viettää vaikka pari tuntia, mutta retki jatkuu ja ennen paluuta Ushuaiaan on vielä ohjelmassa hieman tylsältä kuulostavaan luumuseoon tutustuminen. Paikassa on nimensä mukaisesti kohtuullisen suuri kokoelma erilaisten lähinnä merieläinten luita ja luurankoja. Saan englanninkielisen yksityisopastuksen paikalliselta biologilta, joka vaikuttaa olevan aidosti innoissaan luista ja niihin liittyvistä tutkimuksista. Opastettu kierros on kieltämättä hyvä ja ankealta vaikuttanut museo osoittautuukin ihan mielenkiintoiseksi paikaksi.

Takaisin kaupunkiin palataan bussilla, joka ajaa yhden (valokuvaus)pysähdyksen taktiikalla noin 80km matkan pitkin vuorten välissä kiemurtelevaa tietä. Matkan varrella näkyy mielenkiintoisia kivettyneen näköisiä metsäalueita ja lisää majavien puita. Opas antaa hyvän vinkin matkan varrella olevasta patikointireitistä – pitääpä selvittää tarkemmin, olisiko siinä hyvä retki huomiselle. Ushuaissa syön taas mereneläviä paikallisessa kuppilassa, ennen kuin palaan majataloon ja vietän loppuillan kämpillä.

23.10.2017 Ushuaia:
Tälle päivälle on kaksi vaihtoehtoista retkeä: joko kiivetä kaupungin yllä olevalle vuorelle tai lähteä talsimaan Laguna Esmeralda -nimiselle järvelle, josta kuulin eilisellä reissulla. Noista jälkimmäinen vaihtoehto on saanut huomattavasti parempaa palautetta Tripadvisorissa, mutta vaatii hieman vuorivisiittiä enemmän järjestelyjä.

Käyn turisti-infossa kysymässä apuja järvelle pääsemiseksi. Sinnekin pitäisi päästä pikkubussilla. Toinen haaste on alueen ilmeisen märkä maasto ja kyselen, tarvitaanko vedenpitäviä jalkineita (joita minulla ei siis ole). Infon virkailija suosittelee vedenkestäviä kenkiä, joita onneksi saa vuokrattua parin korttelin päässä olevasta liikkeestä. Saan kymmenellä eurolla käyttööni hienot ”kumiteräsaappaat”, joilla luulisi pärjäävän vähän kosteammallakin suolla.

Menen bussiasemalle, josta pitäisi lähteä minibussi aivan hetken kuluttua. Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan istuskelen yksikseni bussissa varmaan tunnin, kunnes lippuja myynyt nainen tulee selittämään Google-kääntäjän avulla, että bussi on matkustajien puutteen vuoksi peruttu. Olisi pitänyt olla vähintään kolme matkustajaa ja minä olen edelleen ainoa kyseiseen suuntaan menijä. Ei auta kuin kävellä taksitolpalle ja ruveta tinkimään hinnasta. Englantia ei puhuta täälläkään ainakaan aluksi, mutta onneksi kielitaitoinen ihminenkin löytyy ja saan tingattua meno-paluun hinnaksi noin 50€. Ei halpaa, mutta retki kiinnostaa entistä enemmän kun homma menee vaikeammaksi ja ehdin jo vuokrata saappaatkin…

Fabion näköinen taksikuski ajaa minut päätien varressa olevalle parkkipaikalle ja sovimme, että ukkeli on takaisin samassa paikassa kello viisi. Parkkipaikalla ei ole kovin montaa autoa, mutta muutama muukin näyttää olevan juuri lähdössä samalle retkelle. Lähden aluksi kävelemään väärää polkua pitkin, mutta kun mitään opasteita ei näy, niin palaan takaisin ja havaitsen oikean sinisillä merkeillä varustetun polun. Matkaa määränpäähän eli järvelle on viitisen kilometriä ja tämä reitti vaikuttaa astetta haastavammalta kuin kansallispuiston polut. Kumisaappaat tulevat heti tarpeeseen, sillä polku on erittäin mutainen ja kulkee useamman suon yli.

Maisemat ovat varsin monipuolisia: välillä reitti kulkee metsän keskellä, välillä purojen varsia pitkin ja ajoittain tulee vastaan suo tai kosteikko. Ihmisiä ei juurikaan tule vastaan, mitä nyt jokunen satunnainen kulkija silloin tällöin. Sää on puolipilvinen ja edelleen lämpötila on jossain viiden plusasteen tasolla. Eli varsin hyvä ulkoilusää tänäänkin. Tämäkin reitti on aika tasainen yhtä nousua lukuun ottamatta. Muta ja suot ovat kuitenkin aika raskaita kulkea ja koko ajan saa varoa askeleitaan, että ei liukastu tai vajoa kosteikkoon. Opasteita on vaihtelevasti ja jostain syystä vähän ennen järveä ne loppuvat hetkeksi kokonaan. Puroa seuraamalla on kuitenkin helppo löytää järvi.

Kävelen järvelle rauhalliseen tahtiin noin parissa tunnissa ja perillä odottaakin hieno näkymä: lumihuippuiset vuoret ympäröivät vaaleansinistä järveä, jonka tyyni pinta heijastaa vuorimaisemien ja rannoilla kohoavien puiden peilikuvat. Pidän evästauon ja ihailen maisemia pitkän tovin, ennen kuin täytyy lähteä liikkeelle, että ei tulisi kylmä. Katson kelloa ja totean, että ehdin vielä kävellä järven toiselle puolen ennen kuin on aika suunnata takaisin. Tämä kannattaa, sillä toiselta puolen löytyy surrealistisen näköisiä kivettyneitä puita ja muita kiintoisia näkymiä. Jos aikaa olisi, niin matkaa voisi jatkaa vielä parin tunnin ajan vuorilta työntyvän jäätikön reunalle asti. Maa on kuitenkin edelleen osittain luminen, joten tuo jäätikköretki voisi olla melkoista tarpomista…

Palaan rauhalliseen tahtiin takaisin ja taksikuski on odottamassa hieman etuajassa. Ukkeli heittää tälläkin kertaa turhia jupisematta minut määränpäähän ja käyn palauttamassa saappaat. Housut ovat ihan kurassa eli tämän illan ohjelmassa on pyykkäystä. Oli kyllä hieno retki ja ehdottomasti taksikyydin hinnan arvoinen keikka. Itse asiassa paljon kiinnostavampi polku, kuin mitä varsinaisella kansallispuistoalueella olevat reitit! Loppuilta menee lepäillessä ja syödessä. Käyn testaamassa toisen parillabuffet -paikan, joka tarjoilee sekä kiinalaista että paikallista ruokaa. Kyllähän täältä maailman ääristäkin pitää toki kiinalaista ruokaa saada!