Ruotsi / Norja - 2014

Vaikka reissausta onkin takana yli 60 maan verran, niin kyllä myös naapurimaista löytyy paljon kaikenlaista mielenkiintoista. Norjaa on tullut itse asiassa kierrettyä aika vähän, vaikka olenkin käynyt maassa neljä kertaa. Yksi asia, mitä en ole tehnyt aiemmin on ulkomaanmatka omalla autollani. Nyt kun vanha kottero oli vihdoin päivitetty vähän modernimpaan (ja luotettavampaan) menopeliin, oli aika ottaa autolautta yli Pohjanlahden ja tehdä rundi Ruotsissa ja Norjassa.

Kuten kartasta näkyy, niin tällainen reissu vaatii aika paljon ajamista läpi Ruotsin. Nämä pätkät eivät olleet kovin mielenkiintoisia verrattuna Norjan maisemiin. En siis suosittele tällaista reittiä, ehkä kannattaisi kiertää Norjaan jostain pohjoisen kautta? Mutta toisaalta tämän retken osuus Trondheim - Atlantic Road - Trollstigen - Geiranger oli kyllä Norjaa hienoimmillaan ja voin kyllä suositella näitä nurkkia!

Norjassa ajaminen vaatii aikaa, sillä tiet ovat hitaita (ja maisemat pistävät pysähtymään vähän väliä). Niinpä viiden yön kierros tuntui aika lyhyeltä ja kiireiseltä. Ensi kerralla ehkä lentäen ja vuokra-autolla? Joka tapauksessa oli kyllä sen verran upeita maisemia, että pitää kyllä palata Norjaan taas jossain välissä...

Kohteet:

1. Umeå
2. Östersund
3. Stjördal
4. Trondheim
5. Kristiansund
6. Atlantic Road
7. Bud
8. Trollstigen
9. Valldal
10. Geiranger
11. Lom
12. Oslo
13. Örebro
14. Tukholma

13.7.2014 Vaasa – Uumaja:
Pari päivää on tullut jo kierreltyä Suomea kun on aika tehdä elämäni ensimmäinen pidempi reissu omalla autolla Suomen ulkopuolelle. Tromsön maraton-reissulla tuli tosin ajeltua lyhyt lenkki Norjan kautta mutta nyt suunnitelmana olisi olla Ruotsin ja Norja puolella noin viikon verran. Mitään kovin tarkkaa suunnitelmaa ei ole vaan ajatuksena on lähinnä ajaa pikkuhiljaa kohti etelää niin että paluu Suomeen tapahtuu Tukholman kautta lautalla. Ja nyt ensimmäinen Suomenlahden ylitys Vaasan kautta johtuen siitä että olen valmiiksi Pohjanmaalla.
Vaasa-Uumaja –lautta on minulle uusi tuttavuus ja lautalle ehtiminen vaatii aikaisen aamuherätyksen. 

Lauttasatama löytyy helposti ja kännykällä ostettu lippu vaihtuu ongelmitta boarding passiin. Autoja on kyydissä kohtuullisen paljon. Lautta ei ole kovin kummoinen – vaikuttaa jo parhaat päivänsä nähneeltä Tallinnan-lauttaa pienemmältä paatilta. Ostan paikan päällä erikseen hytin kun sellaisiakin on tarjolla 30 eurolla, matka kestää kuitenkin 4 tuntia joten on mukavampi oleilla jossakin ja yrittää nukkua aikaisen aamuherätyksen univelkoja pois. 

Nukkumisesta ei tule kuitenkaan mitään sillä kaikenlaiset kuulutukset vähän väliä varmistavat, että pysyy hereillä. Torkun siis ikkunattomassa hytissä useamman tunnin ennen kuin saavutaan määränpäähän. Koko matka menee hieman ohi mutta eipä laivalla tai merellä ole juuri mitään nähtävääkään. Uumaja satama on parinkymmenen kilometrin päässä kaupungista joten ihan ensimmäiseksi ajan ytimeen. 

Sää on aurinkoinen ja kaupunki vaikuttaa ihan mukavalta paikalta. Sunnuntaipäivä vaikuttaa aika hiljaiselta ja pohdin hetken aikaa kebab-kuppilassa mitä tehdä seuraavaksi. Väsymys vie voiton ideasta lähteä ajamaan eteenpäin ja jossain pitäisi päästä katsomaan myös illalla oleva futiksen MM-finaalikin. Siispä buukkaan paikallisesta Scandicista huoneen ja hengailen hetken kaupungilla ennen kunnon päiväunia. Uumajan kiertely jää kuitenkin vähiin – räpsin jotain fotoja ytimestä ennen kuin on aika kannustaa Saksa voittoon hotellihuoneessa. Ihan viihtyisän oloinen kaupunki jossa voisi viettää pari päivää…

14.7.2014 Uumaja – Östersund – Stjördal:
Hyvin nukutun yön ja reilun aamiaisen jälkeen on aika aloittaa varsinainen road trip ja tänään on tiedossa aika pitkä ja mahdollisesti tylsä taival Norjan puolelle – tavoitteena olisi päästä mahdollisimman lähelle Trondheimia. Ruotsin tiet ovat suoria ja liikennettä ei ole liikaa joten matka alkaa taittua nopeasti kunnes vastaan tulee todellinen rankkasade ja ukonilmat. Sadetta kestää varmaan pari tuntia ja saa kyllä hidastaa vauhtia reippaasti ettei tule vesiliirtoa…

Sade onneksi lakkaa iltapäivää kohden ja on aika tehdä ”pitstop” Östersundin kaupungissa. Kyseessä on hieman uneliaan oloinen pikkukaupunki, joka oli mahdollinen kohde eilen väliin jääneelle ajomatkalle. Hyvä niin sillä Uumaja oli kyllä miellyttävämpi paikka yöpyä. Syön maistuvan aterian paikallisessa thai-ravintolassa ennen kuin matka jatkuu.

Norjan ja Ruotsin välinen raja on varsin huomaamaton – lähinnä liikennemerkkien väreistä havaitsee olevansa eri maassa. Ja tietenkin maastosta joka alkaa muuttua vuoristoiseksi. Ihan hienoimpia vuonomaisemia ei ole vielä havaittavissa mutta huomattavasti kiinnostavampaa nähtävää kuin mitä esimerkiksi Helsinki-Tampere –välillä! Nopeusrajoitukset putoavat myös Norjan tasolle eli max 80 km/h saa ajella joten matkanteko hidastuu. 

Kello lähestyy jo kahdeksaa kun Trondheimiin on vielä matkaa noin 30 km. Vastaan tulee lähinnä lentokentän ympärille kasvanut Stjördalin ”kylä”, josta löytyy parikin lentokenttähotellia. Noin 1000 kr hotelliyö on kohtuullinen Norjan tasolla joten päätän jättää auton parkkiin ja jatkaa Trondheimiin vasta huomenna. Hotelli on siisti mutta huone osoittautuu tuskallisen kuumaksi (tosin päiväkin on ollut helteinen). 

15.7.2014 Stjördal – Trondheim – Kristiansund:
Tämä päivä jatkaa sama kaavaa kuin eilinen ja seuraavatkin päivät eli hotellin aamiainen joskus yhdeksän jälkeen naamariin, kamojen kasaus ja sitten auton keula kohti seuraavaa kohdetta. Yksi erityinen homma pitää kuitenkin hoitaa ennen ajoon lähtöä – bongasin nimittäin eilen kyltin joka mainitsi tietulleista. Norjassa tästä riemusta pääsee nauttimaan toisin kuin Suomessa ja nykyään homma on monessa paikassa täysin automatisoitu kamerojen avulla. Tullit rahastetaan myös turisteilta ja välttääkseen karhukirjeet jälkikäteen on mahdollista rekisteröidä autonsa ja luottokorttinsa verkkopalvelussa. Tämä askartelu pitää siis hoitaa kännykällä – Lumia näyttää toimivan tässäkin ongelmitta eli eipä tarvi taaskaan koskea turhaksi jäävään Android-tablettiin.

Trondheimin keskusta löytyy navigaattorilla helposti – tässäkin taas askel evoluutiossa eteenpäin sillä en ottanut paperikarttaa ollenkaan mukaan. Kaupunki vaikuttaa hienolta paikalta ja olisi varmasti parinkin yön arvoinen. Nyt on tarkoitus tsekata vain se kuuluisin nähtävyys eli Skandinavian isoin kirkko – kyseessä on erittäin upea goottilaistyylinen kivikirkko joita harvemmin näillä leveysasteilla näkee. Rakennus on kieltämättä vaikuttava ja kiehtovia yksityiskohtia riittää. Opastettu englanninkielinen kierros on juuri sopivasti alkamassa ja sitä kautta saa hyvän käsityksen paikan lähes tuhatvuotisesta historiasta. Itse pidin kuitenkin ulkopuolesta enemmän kuin varsinaisesta kirkkosalista – goottilaisessa arkkitehtuurissa groteskeine hahmoineen on vaan jotain kiehtovaa…

Alkaa taas satelemaan ja sateen lakkaamista odotellessa tarkastan kirkon yhteydessä olevat museot. Löytyy jopa Norjan kruununjalokivet ja muuta arvokkaan oloista roinaa! Tihuutus tuntuu jatkuvan mutta talsin silti hetken aikaa keskustan liepeillä. Trondheimissa on paljon valokuvauksellisia rakennuksia – varsinkin kirjavat ”venevajat” ovat hienon näköisiä! Tosiaan mukavan näköinen kaupunki mutta ei ole tällä kertaa tarkoitus jäädä pidemmäksi aikaa.

Seuraavaksi on tarkoitus suunnata kohti Atlantin valtamerta ja Kristiansundin kaupunkia. Nokialaisen navigaattori tekee parit temput ja ohjeistaa väärälle tielle (ja ehdottaa sitten jotain umpikujaan päättyviä pikkuteitä) – saa näköjään olla tarkkana sen kanssa vaikka yleisesti ottaen softa on toiminut luotettavasti. Maastot ovat hienoja mutta liikkuminen on hidasta sillä tiet ovat kapeita ja mutkaisia. Vähän ennen Kristiansundia tulee reissun ensimmäinen lossikyyti, joka onkin useamman kilometrin pituinen eli vähän muuta kuin suomalaiset lossit. 

Kristiansundiin saavuttaessa kello lähenee taas iltaa ja alkaa taas majoituksen hakeminen. Pienehkön kaupungin ytimessä on muutama keskitason hotelli jotka osoittautuvat lähes kaikki täysiksi. Kierrän yhden hepun kanssa kolme hotellia ja onneksi ehdin ennen kyseistä herraa viimeiseen näistä kolmesta majoitusliikkeestä ja saan keskustan viimeisen vapaan huoneen! Hinta on kyllä erittäin suolainen – jotain 200e sinänsä ihan ok kolmen tähden paikasta.
Kristiansundin ytimessä ei ole juurikaan nähtävää ja on taas varsin hiljaista. Illallinen on tällä kertaa Burger Kingissä ja pienen kävelyretken jälkeen menen nukkumaan. 

16.7.2014 Kristansund – Valldal:
Nukuin todella hyvin joten hotelli oli ainakin hintansa väärti. Respa antaa vielä vinkkejä tämän päivän ajomatkalle joten paikasta jää hyvä maku hinnasta huolimatta. Tänään on ohjelmassa kilometrikaupalla Norjan kuuluisimpia matkailuteitä joten odotettavissa on paljon pysähdyksiä ja valokuvausta ainakin. 

Kristiansundin ulkopuolelta alkaa kuuluisa Atlantic Road, joka on saanut nimensä pienten saarien päälle rakennetusta osuudestaan. Maisemat ovat merellisiä ja odotetun hienoja – vähän tulee kyllä Ahvenanmaan pikkusaaret mieleen. Liikennettä on runsaasti ja asuntoautot tukkivat tietä vähän väliä. Jatkan ajoa Atlantin rannalla aina Budin kylään asti, josta on hienot näkymät vuorille ja avomerelle. 

Sitten on taas pari tuntia ajelua edessä mutkaisilla pikkuteillä kohti sen ehkä kaikkein kuuluisimman tienpätkän eli Trollstiegenin lähtöpisteeseen. Matkan varrella on taas yksi lossikyyti. Peikkopolku on varsin huikea muutaman kilometrin pätkä serpentiiniteitä kohti pilvien yläpuolelle kohoavaa näköalapaikkaa, josta näkee hienosti kuinka liikenne kiemurtelee ylös ja alas vuorenrinnettä. Matkan varrella on useita upeita pysähtymispaikkoja joista näkee mm. aina ylimmältä tasanteelta alkunsa saavan joen eri muodoissaan.

Tiellä liikkuu runsaasti busseja, joten koko ajan saa olla tarkkana erityisesti mutkissa. Autossa tuntuu onneksi riittävän vääntö vaikka välillä tien jyrkkyys myös hieman hirvittää! Ylimmällä näköalapaikalla on epätodellinen tunnelma varsinkin kun pilvet välillä peittävät näkymän!

Myös maisemat huipulta alaspäin johtavalla tiellä ovat hienoja. Ilta alkaa taas lähestyä joten pitää alkaa etsiä majapaikkaa. Valldalin kylässä näyttää olevan tarjolla karavaanarien suosima leirintäalue, josta löytyy pieni yöpymismökki 400kr hintaan joka kompensoi sopivasti eilistä hotellihuoneen hintaa. Möksä on hyvin samantyyppinen kuin vastaavat Suomessa eli pari kerrossänlyä, pöytä ja jääkaappi. Haen paikallisesta marketista makkaraa ja muuta evästä. Onneksi tuli mukaan luotettava Gigantin parin euron ämpärimallinen grilli, jolla saa nakit äkkiä kuumiksi. Ensimmäistä kertaa käytössä oleva Tuurin Kyläkaupasta hankittu makuupussi osoittautuu sopivan kokoiseksi ja vähän turhankin lämpimäksi.

17.7.2014 Valldal – Geiranger – Lom – Hönefoss:
Hieman huonosti nukutun yön jälkeen on taas aika lähteä ajoissa liikkeelle. Tällä kertaa hotelliaamiaista ei ole tarjolla vaan eilen ostetut sämpylät saavat riittää. Ihan mökkikylän vierestä lähtee pari kertaa päivässä liikennöivä turistilautta, joka kiertää koko kauneudestaan kuuluisan Geiranger-vuonon. Hinta on taas kohtuullisen suolainen mutta paattiin saa kyytiin myös auton, joka säästää myöhemmin matka-ajassa. Päivä on valitettavan sumuinen joten näköalat voisivat olla vielä hienommat aurinkoisella kelillä – toisaalta taas utu tekee vuonosta entistäkin epätodellisemman näköisen.

Lautta seilaa rauhalliseen tahtiin parisen tuntia aina Geiranger-vuonon perukassa olevaan kylään, jossa on pari isoa risteilyalusta parkissa. Paikka on selvästikin lähinnä saksalaisten ja jenkkien kansoittamien Norjan-risteilyjen vakiopysäkki. Pikkupaatilla näkee kyllä erittäin hyvin kaiken sen mistä vuono on kuuluisa – erityisesti Seven Sisters – vesiputoukset ja vuorenjyrkänteillä keskellä ei mitään olevat maatilat. Hieno paikka tämäkin mutta olisipa ollut aurinkoinen aamu!

Kylässä on melkoinen hulina päällä kun risteilyturisteja kuskataan edes takaisin busseilla ja veneillä. Vuonon näkee vuorilta kahdelta näköalapaikalta, joista tsekkaan ensin lähempänä olevan ”kotkanpesän” joka vaatii taas pari km serpentiinitietä pitkin ajelua. Alkaa taas satamaan joten visiitti jää aika pikaiseksi. Sitten onkin aika suunnata sille alueen kaikkein kuuluisimmalle nyppylälle eli Dalsnibba –nimiselle huipulle, josta näkee vuonon noin 1,5km korkeudesta. Sinne onkin melkoinen kipuaminen serpentiinitietä pitkin ja risteilijöiden bussit aiheuttavat pientä jännitystä. Tie on kyllä leveämpi kuin Trollstiegenillä. Dalsnibba tarjoaa upeat näkymät kuten arvata saattaa ja onneksi pahin risteilyturistien invaasio taitaa olla jo tältä päivältä ohi. Sumukin hellittää välillä joten huipulta tosiaan näkee ihan alas vuonoon asti. 

Ympäristössä on myös paljon muitakin postikorttimaisemia – mm. pari syvänsinistä järveä ja kuumaiseman mieleen tuovaa vuoristoa. Jatkan pikkuhiljaa eteenpäin Dalsnibbasta kohti Lomin kylää läpi vuoriston. Sitten maisemat vaihtuvat hetkeksi vihreämmäksi. Lomissa teen pikaisen pysähdyksen kylän puukirkolla, joka sekin on lähemmäs tuhat vuotta vanha. Trondheimin tapaan myös tähän herran huoneeseen on pääsymaksu. 

Sitten onkin edessä useamman sadan kilometrin ajomatka kohti Osloa. Saapa nähdä miten pitkälle ehditään ennen pimeän tuloa. Tie kulkee läpi kansallispuistoalueen ja yhtäkkiä huomaan olevani keskellä Suomen Lappia muistuttavaa maisemaa vaikka koordinaatit ovat jossain Tampereen tasolla! Parin sadan kilometrin erämaataival on sekin hieno kokemus, tosin jatkuva sade vähän hankaloittaa ajamista ja maisemien ihailua. 

Jossain vaiheessa maisemat muuttuvat hyvinkin nopeasti vihreiksi pelloiksi ja maasto tasaantuu. Pitkä päivä alkaa väsyttää ja päätän yöpyä jossakin ennen Osloa. Päädyn Hönefössin pikkukaupunkiin kellon lähestyessä jo kymmentä. Kaupunki on vielä kuolleempi kuin aiemmat majapaikat mutta onneksi täältäkin löytyy Kristiansundissa hyväksi havaittu Comfort Hotel – tällä kertaa hintakin on kohtuullisempi. Ruokapaikat näyttävät olevat lähes kaikki kiinni mutta onneksi täältäkin löytyy kebab-kioski, jonka rullakebbet käyvät hyvin iltapalasta. Buukkaan puhelimella huomiseksi Scandicin Oslosta – hinta on yllättäen halvin koko keikan aikana eli suorastaan edullinen vajaa 800 kruunua! 

18.7.2014 Hönefoss – Oslo:
Osloon on onneksi vain noin tunnin ajomatka joka sujuu muuten ongelmitta lukuun ottamatta yhtä kuoppaa tien reunassa, joka aiheuttaa autolle pienen pohjakosketuksen asfaltin kanssa. Mitään näkyviä vaurioita ei onneksi tule joten matka jatkuu. Oslossa navigaattori ohjaa suoraan perille ja parkkipaikkakin löytyy hotellin lähistöltä. 

Hotelli on hyvällä paikalla keskustassa ja pikaisen check-inin jälkeen on aika tehdä sightseeing-kierros ytimessä. Olen osan keskustan nähtävyyksistä bongannutkin jo aiemmin parilla kiireisellä duunireissulla mutta nyt on aikaa tehdä isompi kierros alkaen kuninkaallisesta palatsista aina oopperatalolle asti. Museoita ei tule tällä kertaa katsastettua – eiköhän Oslossa tule vielä käytyä niin jää jotain seuraavaan kertaankin. 

Palaan hotellille ja syön välipalaksi takeaway sushia. Sitten on aika lähteä metrolla hieman kauemmaksi tsekkaamaan yksi itseäni aina erityisesti kiinnostanut kohde eli Oslon kuuluisa ”patsaspuisto” eli Vigelandsparken. Puiston keskellä oleva monoliitti on varmasti kaikille tuttu jostain matkaesitteestä tai postikortista mutta vasta paikan päällä tajuan kuinka paljon patsaita kokonaisuutena on. Paikka on kyllä todella vaikuttava ja ihmishahmot onnistuvat olemaan samalla sekä realistisia että absurdeja tarunomaisia figuureja. Yksityiskohtia ja yksittäisiä hahmoja riittäisi tutkittavaksi koko päiväksi mutta ainakin pari tuntia tähän kiehtovaan paikkaan on syytä varata!

Kävelen takaisin hotellille läpi hieman Kaivopuiston mieleen tuovan hienostoasuinalueen läpi ja päätän syödä illallisen hotellin nurkilla olevalla mukavan oloisella terassilla, joka tuntuu olevan paikallisten suosiossa. Päivän kala maistuu hyvin ja ruokailun jälkeen onkin sitten pian Nukku-Matin aika…

19.7.2014 Oslo – Tukholma:
Tänään on taas vuorossa ajopäivä ja toinen tämän reissun pidemmistä siirtymistä eli Oslo – Tukholma –väli, jolta en odota mitään kovin mielenkiintoista nähtävää ainakaan tien päältä. Koko matka on ainakin Ruotsin puolella nopeaa moottoritietä. Oslosta poistuminen tuottaa tosin hankaluuksia sillä tietöiden vuoksi joku päätie on suljettu – tämähän tietenkin sekoittaa navigaattorin täysin ja norjankieliset kiertoteiden opasteet ovat vähintäänkin epäselviä!

Pienen hakemisen jälkeen oikea pikatie onneksi löytyy ja muuten päivä on lähinnä ajamista lukuun ottamatta pitstoppia Örebrossa, jossa on aikaa poiketa myös paikallisessa linnassa. Linnasta on vain rajattu osa huoneita auki ilman erillistä opastusta ja päivän viimeinen kierros on juuri lähtenyt. Ei linna nyt kuitenkaan ihan ainutlaatuiselta näytä joten kurkistus yhteen torniinkin riittänee. Ensimmäinen vastaantuleva ravintola näyttää olevan Östersundin tapaan thaikkula joten sinne siis! Ihan ok mätöt täälläkin!

Loppumatka onkin sitten suoraa tietä kohti Tukholmaa ja sielläkin on hotellina Scandic. Näköjään tuli buukattua ihan Siljan sataman vieressä oleva paikka – huomisen lautta vaan on Viking eli pitää aamusella ajelle toisella puolelle kaupunkia. Hotelli on täynnä lapsiperheitä ja muita laivaturisteja. Käyn pikaisesti 20. kerroksen Sky Barissa ihmettelemässä näköalat ennen kuin on syytä mennä ajoissa nukkumaan sillä herätys on kuuden aikaan aamulla. 

20.7.2014 Tukholma – Turku – Helsinki:
Tänään on sitten edessä aivan uusi kokemus laivamatkustamisessa eli päivälaiva Tukholma – Turku ja Vikingin uusi Grace- paatti. Olisin kyllä preferoinut yölaivaa Helsinkiin mutta Siljalla ei ollut tilaa ja Vikingillä olisi ollut tarjolla autopaikka vain vanhalle Amorellalle ja Turkuun. Eli tuleepahan ainakin nähtyä hienoksi kehuttu uusi laiva. 

Auton lastaus sujuu ongelmitta ja hytti on valmiina. Käyn räpsimässä kuvia aurinkokannelta kun Tukholma jää taakse. Laiva näyttää kyllä muita Vikingejä tasokkaammalta mutta palvelut ja kansien rakenne eivät juurikaan poikkea muista firman aluksista. Samat ravintolat, yökerhot ja pubit löytyvät vaan astetta tuoreempina kuin vanhemmista laivoistakin. Aurinkokansi on kyllä toimiva ja lisäksi näyttää löytyvän paljon kaikenlaisia perheille suunnattuja puuhahuoneita yms. Väkeä on runsaasti.
Käyn torkkumassa pari tuntia hytissä ennen kuin menen katsomaan Hockenheimin formulaskabat laivan pubiin. Bottakselle kakkostila ja taputukset ovat sen mukaiset! Loppumatka menee lähinnä maisemia katsellessa ja hytissä oleillessa – Turun saaristossa kyllä riittää pikkusaaria! Yllättävän nopeasti tällainen yli 10-tuntinen laivamatka kuitenkin menee mutta en kyllä ihan heti tekisi samaa uudelleen, varsinkaan jos ei ole kaunis kesäpäivä…

Vajaan parin tunnin ajomatkan kuluttua olen vihdoin kotona vietettyäni reilun viikon tien päällä. Norjan kohteet ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia mutta kyllä tällaiset kilometrimäärät alkoivat jo puuduttaa. Ehkä kivuttomampi tapa tehdä tällainen reissu olisi varata lennot eri paikkoihin Norjassa ja sitten vuokrata auto paikan päällä? Norjaan tulee vielä varmasti lähdettyä uudelleen – ainakin Bergen ympäristöineen jäi näkemättä ja Oslossa on varmasti vielä paljon tekemistä.