Sveitsi - kesäkuu 2011

On taas aika viettää juhannus muilla mailla! En ollut varannut mitään reissua hyvissä ajoin, vaan sääennusteen näyttäessä synkältä, aloin skannailemaan kohtuuhintaisia lentoja johonkin. Kohteen piti olla Euroopassa, sillä aikaa olisi rajallisesti.

Viikon varoitusajalla oli hankalaa löytää mitään erityisen halpoja lentoja, mutta Zurichiin näytti olevan tarjolla järkevän hintainen suora lento. Eipä tämäkään kohde ollut ihan ensimmäisenä mielessä, mutta kyllähän Sveitsi on aina jollain lailla kiinnostanut.

Päätin kuitenkin jättää Zurichin kaupungin kokonaan väliin ja vuokrasin auton koko reissun ajaksi. Halusin nähdä ennen kaikkea Alpit sekä vähän pienempiä mestoja. Vuorilla talsimisen jälkeen ehdin käydä vielä Luzernin pikkukaupungissa ja kävin myös hakemassa maapisteen Liechtensteinista. Oli mukava reissu ja ilman muuta olisi viettää vaikka pari viikkoa Sveitsissä.

23.6.2011:
Juhannusreissuista saattaa muodostua perinne - nyt jo toinen jussi peräkkäin matkalla. Tämä retki alkoi noin parin päivän varoitusajalla kun sääennuste näytti sateiselta... Halvimmat suorat lennot löytyivät Zurichiin eli ei muuta kuin matkaan. Sveitsi ei koskaan varsinaisesti ole ollut todo-listalla mutta kun tarkemmin ajattelee niin Alppien vuorimaisemat voisivat kyllä kiinnostaa!

Suuntaan kentälle suoraan töistä. Hki-Vantaa on todella tukossa - yllättävän paljon väkeä lähdössä maailmalle vaikka on juhannus tulossa. Finnairin Embraer lentää lähes aikataulussa eikä lennosta jää mitään suurempia kokemuksia muistikirjoihin.

Olen pitkästä aikaa vuokrannut auton joten perillä ensimmäinen homma on löytää Hertzin toimisto. Pienen hakemisen jälkeen olen jonossa - edelläni on harvinaisen ärsyttävä jenkki joka kyselee idioottimaisuuksia huomisesta autostaan!

Lopulta auto löytyy. Kyseessä on uudenkarhea Ford Fiesta jolla on n. 2500km lasissa. Laitan nokialaisen navigaattorin päälle ja lähden ajamaan n. 200 km kohti Interlakenin pikkukaupunkia Alpeille.

Navigaattori sekoilee välillä mutta löydän kohtuullisen hyvin perille. Suurin osa matkasta on moottoritietä - vähän väliä tulee tunneleita joista pisin taitaa olla yli 5km.

On jo pimeä kun pääsen perille. Interlaken on menossa yöpuulle hyvissä ajoin - ravintolat ovat sulkemassa ja kaupat ovat kiinni. Suuntaan Lonely Planetin suosittelemaan hotelliin. 3 tähden single room maksaa hurjat 100 euroa joka on ihan normaalia Sveitsissä! Ensin tarjottu huone on onneksi siivoamatta joten saan sviitin samaan hintaan! Ruokapaikkaa ei enää löydy joten illallinen jää kanaleipään hotellin pubissa.

24.6.2011:
Herään klo 9 maissa ja käyn pikaisesti hotellin aamiaisella. Päivän suunnitelma ei ole ihan selvillä vielä mutta teen checkoutin ja lähden kiertämään Interlakenia. Ensimmäiseksi haen apteekista silmätippoja sillä yllättäen joku tulehdus aiheuttaa sietämätöntä kutinaa. Myyjä puhuu sujuvaa englantia ja löytää tropin joka rauhoittaa punoituksen ja syyhyn nopeasti.

Interlaken on viehättävä pikkukaupunki ja kuvattavaa löytyy paljon. Syvänsininen joki on upea ilmestys - taustalla vielä lumihuippuiset vuoret. Reilun tunnin kuluttua lähden kuitenkin ajamaan eteenpäin...

Maisemat vaan kaunistuvat kun ajan vuoristoon. Päädyn parin mutkan kautta Lauterbrunnenin kylään, josta on mahdollista ajaa junalla euroopan korkeimmalle huipulle eli Jungfraulle. Matka kestää lähes 2h ja koostuu kahdesta junamatkasta. Hintaa keikalla on käsittämättömät 120 euroa joilla voisi lentää kauas!

Ensimmäinen osuus on käsittämättömän kaunis ja junan avoimesta ikkunasta saa lukuisia postikorttikuvia. Muutaman pysähdyksen jälkeen juna pysähtyy Kleine Scheideggiin josta alkaakin "metroajelu" huipulle. Eli viimeinen osuus kuljetaan tunnelissa maan alla - matkan varrella pari näköalapaikkaa.

Huipulla odottaa talvi ja hieman pilviset näkymät. Jäätiköllä voi tallustella vapaasti ja intialaiset turistit ovat aivan sekaisin lumesta... Näkymät ovat upeat mutta suomen talven jälkeen lumi ei innosta. Lähes 4km korkeudessa ilma on ohutta ja sen huomaa lievänä hengen ahdistuksena esim. portaita kiivetessä. Tsekkaan vielä "observatorion" ennen kuin suuntaan takaisin.

Jään pois Wengenin kylässä ja päätän kävellä loppumatkan kun möykkäävät inkkarit käyvät hermoille. Polku on jyrkkä ja mutkainen; matka kestää reilun tunnin. Pientä esimakua huomiselle...

Löydän alle 100 chf huoneen paikallisesta majatalosta ja syön hevospihvin ennen kuin nukkumatti tulee...

25.6.2011:
Nukun kohtuullisen hyvin ja herään jo puoli kahdeksan maissa. Hotellin aamiainen on runsas ja ahmin koko päivän tarpeisiin munakokkelia ja pekonia. Ajan n. 15 min Wilderswiliin, josta lähden lähes 100v vanhalla junalla kohti korkeuksia.

Junakyydin päätepiste on Schönige Platte hieman yli 2km korkeudessa. Paikka on käytännössä pieni juna-asema ja alppipuutarha, joka ei ole erityisen kiinnostava.

Paikalla on japanilaisia enemmän kuin laki sallii joten lähden vaellukselle kohti First-nimistä huippua. Matkaa on n. 16km ja aikaa menee arviolta 6h. Maisemat ovat aivan uskomattomat ja ne vaihtelevat koko matkan ajan kiitettävästi. Ensimmäiset kilometrit ovat kohtuullisen vihreää mutta pikkuhiljaa näkymät muuttuvat kivisemmiksi...

Polku kulkee nousujohteisesti eikä alkumatka ole erityisen rankka. Väkeä on liikkeellä kohtuullisen paljon ja välillä joku painaa ohi. Noin parin tunnin talsimisen kuluttua saavun toiseen matkan varrella olevista taukopaikoista. Terassiravintola keskellä ei mitään tarjoaa upeiden maisemien lisäksi teetä ja kotitekoista makkaraa.

Tauon jälkeen alkaa retken rankin osuus eli useamman kilometrin jyrkkä nousu huonokuntoisella polulla. Ilma alkaa tuntua ohuemmalta ja välillä hengästyttää todella pahasti. Tuskaisen taipaleen jälkeen saavutan huipun parin tunnin kuluttua. Olen liian poikki kiivetäkseni vuoristohotelliin mutta pitkän lepotauon jälkeen sisuunnun ja käyn katsastamassa sieltä avautuvat upeat näkymät.

Sitten onkin edessä muutama kilometri pelkkää laskua kohti Firstin gondolihissiä. Matkan varrella on vuoristojärvi ja muita postikorttimaisemia. Olen todella väsynyt kun saavun hissin yläasemalle. Paikka on näköjään hiihtokeskus talvisin - rinneravintolakin on auki.

Gondoli kuljettaa alas alppikylään jossa on yllättävän paljon väkeä - japseja ja inkkareita riittää. Syön perinneruoka röstin makkaralla ja päätän suunnata takaisin. Paikallisjuna kuljettaa puolessa tunnissa lähtöpisteeseeni. Otan taas auton alle ja lähden ajamaan kohti yöpymispaikkaa eli Luzernia.

Luzernissa on hieman vaikeaa löytää majoitusta sillä kaupungissa on joku paikallinen vappu. Saan ytimessä sijaitsevan Tourist Hotelin viimeisen huoneen ja suihkun jälkeen lähden ihmettelemään bileitä. Koko vanha kaupunki on täynnä väkeä... Olut virtaa ja musiikki soi toreille rakennetuilla lavoilla. Aika rauhallista suomalaisella skaalalla tosin! Lähden puolen yön jälkeen nukkumaan ja jätän paikalliset juhlimaan.

26.6.2011:
Aamulla Luzern on hiljainen ja juhlien jäljet on pääosin siivottu. Kiertelen hetken vanhassa kaupungissa ja otan kuvia. Miellyttävä paikka - olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa!

Lento odottaa illalla joten pitää lähteä taas tien päälle. Kohteena naapurimaa eli Liechtenstein. Kyseessä on 30 000 asukkaan minivaltio joka on tullut tutuksi Suomen jalkapallomaaotteluista.

Vaduz löytyy helposti reilun tunnin moottoritiematkan jälkeen. Mitään rajamuodollisuuksia ei ole ja ennen kuin huomaankaan olen keskellä uinuvaa pikkukaupunkia. Paikka on todella pieni - keskusta koostuu parista kadusta ja aukiosta. Lisäksi kaupunkikuvaan kuuluu ruhtinaan linna jyrkänteen laidalla.

Vaduzissa ei ole paljonkaan tekemistä - tsekkaan ruhtinaan viinitarhan ja maan virallisen museon. Muuta näkemistä en keksi joten lähden ajelemaan kohti Zurichia. Tulipahan kuitenkin saatua yksi maapiste lisää...

Ajelen taas moottoritietä ja ennen lentokentälle palaamista ehdin vielä tsekkaamaan Reinfallin eli Euroopan suurimman vesiputouksen. Se on vaikuttava näky jota olisi voinut katsella pidempäänkin! Auton palautus kuitenkin painaa päälle ja kaasutan kohti lentokenttää.

Luovutan Fiestan ehjänä ja teen checkinin. Ehdin syödä tartar-pihvin ennen kuin on aika kiirehtiä portille joka on näköjään vaihtunut... Huomaan sattumalta uuden portin ja siirryn koneeseen.

Sveitsissä voisi viettää helposti parikin viikkoa jos ei olisi rahasta kiinni... Hotellien hinta menee ohi kipukynnyksen ja kaikki muukin on tasaisen kallista. Ihmiset ovat mukavia ja puhuvat kieliä kiitettävästi. Ruoka ei juurikaan säväyttänyt. Maisemat taas olivat maailman upeimmasta päästä!