Bulgaria - toukokuu 2025

Bulgaria on yksi ensimmäistä maista, jossa olen käynyt. Tarkka järjestysnumero ja vuosiluku ovat hieman epäselviä, joka tapauksessa 80-luvun alkupuolesta oli kyse ja käytyjä maita ennen Bulgariaa oli listallani ehkä pari-kolme?. Kyseessä oli tietenkin lapsuuden aurinkomatka perheen kanssa ja kohteena joku Nessebarin lähistöllä sijaitseva alue, olikohan nykyistä Sunny Beachia vai joku muu mesta?

Muistikuvat tuosta edellisestä reissusta olivat erittäin vähäiset, joten lähdin avoimin mielin uudelle visiitille, johon aikaa oli reilu viikko. Suunnitelmani oli kulkea maan läpi idästä länteen julkisella liikenteellä. Kehnot kelit yllättivät ja rannoilla oleskelu jäi aika lailla väliin. Mutta onneksi löytyi vaihtoehtoisia kohteita, joista Plovdiv varsinkin yllätti positiivisesti.

Kohteet:

1. Burgas
2. Plovdiv
3. Veliko Tarnovo
4. Sofia

24.5.2025 Helsinki – Burgas:
Lähden reissuun launtai-iltana ajamalla bussilla Myyrmäkeen, jossa teen pitstopin Eerikin Pippurin paikallisessa versiossa. Riisikebbe on taattua tavaraa ja auttaa jaksamaan yli puolenyön kestävän siirtymätaipaleen. Ajelen paikallisjunalla hiljaiselle Helsinki-Vantaalle, jossa jää sopivasti aikaa Oak Barrelissa istuskeluun.

Bulgaria on nykyään Schengen-alueella, joten matkustaminen on helppoa kuin heinänteko. Norskin kone on yllättävästi lähes täynnä ja reissuun on kyllä lähtenyt vaikka mitä punaniskaa. Pari heppua siemailee salmaria lentokentän vessassa ja Burgasiin saavuttaessa samat kaverit piereskelevät äänekkäästi terminaalissa. Kentältä kaupunkiin pääsee edullisella mittaritaksilla ja olen ehkä reilun puolen tunnin kuluttua Bulgaria-hotellissa, joka on melko näyttävä kommariajan luomus. Sisätilat on rempattu huolella ja hotelli vaikuttaa suorastaan tasokkaalta. Kello on yli kaksi, joten menen heti nukkumaan. Kaupunki vaikutti totaalisen kuolleelta, vaikka onkin lauantaiyö.

25.5.2025 – Burgas:
Aamulla sää näyttää melko harmaalta, ei nyt sentään sada mutta rantakelejä ei todellakaan ole tulossa. Hotellissa on hyvät ja raskaat aamiaismätöt, joita tankkaan koko päiväksi. Vaikka hotelli onkin melko lailla Burgasin ytimessä, niin eipä juuri näy ihmisiä tai liikennettä! Lähden tutustumaan kaupunkiin, joka ei ole varsinaisesti kuuluisa nähtävyyksistään. Suurin osa lentomatkustajista taitaa suunnata Mustanmeren rannoille, joko pahamaineiselle Sunny Beachille tai johonkin muuhun rannikolla sijaitsevista lukuisista turistirysistä. Burgasistakin löytyy kyllä hiekkaranta, joka sijaitsee alle kilometrin päässä keskustasta.

Suuntaan ihan ensimmäiseksi tarkistamaan bussi- ja juna-asemat, jotka sijaitsevat ihan ytimessä nekin. En ole vielä lyönyt ihan lukkoon matkasuunnitelmaani. Alun perin ajattelin viettäväni muutaman yön jossakin rantakohteessa, mutta sääennuste näyttää kyllä aika ankealta. Lämpöä on alle 20 astetta ja huomiseksi on luvassa sadetta. Päätän arvioida tilannetta uudelleen huomenna, voi olla, että Sunny Beachin visiitti jää väliin.

Kävelen kohti pari kilometrin pituista puisto- ja ranta-aluetta. Hiekkaranta näyttää autiolta ja likaiselta. Kesäkausi on selvästikin vasta tuloillaan, koska kuppilat ovat vielä pääosin kiinni ja aurinkovarjot pystyttämättä. Löytyy kyllä paikallinen Cafe del Mar, jolla ei ole mitään tekemistä Ibizan alkuperäisen version kanssa. Karaokeakin olisi tarjolla tässä mestassa!

Talsin pari tuntia vailla päämäärää rannoilla ja puistoissa. Nyt on ihmisiäkin liikkeellä ja meininki on melko itäeurooppalainen. Skidit ajelevat puistoissa polkuautoilla, kaljan ryystämistä julkisesti ei tarvitse hävetä ja kaikenlaista performanssia kuten laulamista on tarjolla. Päädyn johonkin uinuvaan lähiöön, josta kävelen takaisin hotellille.

Nyt on kaupunkikin herännyt eloon ja ravintoloiden terasseilla on melko runsaasti väkeä. Istun hetken hotellin vieressä olevassa puistossa ennen kuin menen päiväunille yhdeksännen kerroksen huoneeseeni. Sitä ennen katselen kännykästä Monacon F1-skaban. Illemmalla on taas täysin kuollutta. Käyn ostamassa kebabkiskasta pari pizza-siivua ja palaan hotellille. On alkanut satamaan ja loppuilta menee sisätiloissa.

26.5.2025 Burgas – Nessebar – Plovdiv:
Herään ajoissa jo kahdeksan maissa, koska olen päättänyt vaihtaa maisemaa. Keli ei ole parantumassa, joten piti kehittää vaihtoehtoinen kohde pariksi päiväksi. Turha jäädä Burgasiin pitämään sadetta, koska kaupunki on suoraan sanottuna tylsä.

Ennen siirtymistä sisämaahan haluan kuitenkin käydä pikavisiitillä Sunny Beachin puolella. Olen tehnyt yhden ensimmäisistä ulkomaan matkoistani sinne joskus 80-luvun alussa. En juurikaan muista reissusta, mutta jotain yksittäisiä väläyksiä on edelleen jossain muistini syövereissä. Eli kiinnostaa nähdä, onko mitään tuttuja paikkoja nähtävissä ja toisaalta kiinnostaa, miltä paljon parjattu Sunny Beach näyttää.

Teen checkoutin ja jätän repun säilöön hotellille. Sunny Beachin suuntaan menee busseja n. 20 minuutin välein ja matka kestää n. 45 minuuttia. Matkan varrella on paljon uuden näköisiä hotelleja ja kerrostaloja, sellaista vähän ryssätyylistä modernia luksusta tavoittelevaa arkkitehtuuria. Bussi pysähtyy Nessebarin sillan luona ja hyppään pois kyydistä.

Nessebar on Unescon maailmanperintökohde, jossa olen käynyt pikkupoikana. Paikka ei varmaan ole isommin muuttunut, koska kaikki rakennukset ovat suojeltuja. Muistan hämärästi vanhat puutalot ja ennen kaikkea tuulimyllyn, joka on edelleen vanhan kaupungin ulkopuolella. Niemen kärjessä oleva vanha kaupunki on hyvin rauhallinen, selvästikin turistimassat saapuvat vasta myöhemmin kesällä.

Nessebar on kieltämättä idyllisen kaunis paikka, varsinkin nyt kun kujilla saa kuljeskella lähes yksikseen. Alue on aika kompakti eli nopeasti kierretty, toki on mukava istuskella ja katsella vain merta. Keli on viileähkö, mutta onneksi aurinkokin välillä paistaa. Mitään isompia nähtävyyksiä Nessebarissa ei ole, pari kirkkoa ja rauniota lähinnä olisi tarjolla.

Jatkan matkaa kävellen kohti varsinaista Sunny Beachia. Ranta on melko autio, mutta selkeästi puhtaampi kuin mitä Burgasissa. Baarit ja klubit ovat selvästikin vasta availemassa oviaan kesäkautta 2025 varten. Jotain avajaisbileitä, joissa näyttää olevan minulle tuntemattomia paikallisia artisteja, olisi tarjolla parin viikon päästä.

Kävelen rantaa ja rantakatua varmaan tunnin verran, mutta eipä täällä ole mitään erityisen kiinnostavaa nähtävää. En taida edes saavuttaa varsinaista Sunny Beachin ydintä, missä paikan baarikadut ynnä muut paheiden pesät kai ovat? Joka tapauksessa pitää palata Burgasiin, sillä olen päättänyt jatkaa junalla kohti seuraavaa kohdettani.

Ajan paikallisbussilla takaisin Burgasiin ja syön jostain paikallisesta Subway-kloonista ostamani täytetyn patongin. Melko mehevä on tämäkin setti. Junaan löytyy lippu aseman lippuluukulta heposti. Bulgarian rautateillä on turha odottaa mitään luotijunia, vaan liikenne hoidetaan pääosin käytettynä hankituilla vaihtelevassa kunnossa olevilla 80-lukua henkivillä junilla ja vetureilla. Graffitia on runsaasti eikä junien buffaaminen tunnu olevan prioriteetti.

Juna lähtee minuutilleen aikataulussa ja on melko täynnä. Lippu on ainoastaan bulgariaksi kyrilisillä kirjaimilla ja jää epäselväksi, onko käytössä numeroidut istumapaikat. Otan jonkun sattumanvaraisen paikan, jossa jumitan seuraavat reilut 4h. Juna myöhästyy jonkun verran ja olen perillä Plovdivissa ehkä seitsemän maissa illalla. Ei ollut mikään erityisen elämyksellinen junamatka, koska maisemat ovat aika tasaista peltoa ja vähän väliä pysähdyttiin ties missä tuppukylässä.

Plovdivissa on edessä lähes 3km kävely, koska olin jotenkin olettanut junan pysähtyvän kaupungin toisessa päässä olevalla asemalla (jonka lähistöltä olen varannut hotellin). Onneksi keli on taas ihan ok ja näen samalla keskeisimmät paikat kaupungista, kun talsin kohti hotellia. Matkan varrella bongaan yllättäen Hesburgerin: enpä tiennytkään, että turkulaiset ovat perustaneet filiaalin myös Bulgariaan!

Plovdiv vaikuttaa oikein miellyttävältä stadilta: löytyy laaja eläväisen oloinen kävelykeskusta ja kaikenlaisia kiinnostavan oloisia nähtävyyksiä. Jätän kuitenkin cityyn tutustumisen huomiseen ja etsin ydinkeskustan laitamilla sijaitsevan Best Western -hotellin, josta olen buukannut huoneen kahdeksi yöksi. Majoitus on kyllä halpaa eurooppalaisella tasolla: 4 tähden huoneen saa helposti 60 eurolla ja vaatimattomammat luukut ovat lähes Kaakkois-Aasian hinnoissa. Sama pätee ruokaan.

27.5.2025 Plovdiv:
Best Western osoittautuu hyväksi valinnaksi ja nukun leveässä sängyssä hyvin ja pitkään. Buukkasin huoneen ilman aamiaista eli yksi ensimmäisiä päivän askareita on löytää evästä jostakin. Suuntaan kuitenkin ihan ensimmäiseksi bussiasemalle, joka sijaitsee noin kilometrin päässä. Harhaudun hetkeksi johonkin kommarityylisten kerrostalojen takapihoille, ennen kuin löydän vaatimattoman oloisen dösiksen. Veliko Tarnovon bussiin ei myydä lippuja ennakkoon. Kielitaidoton lipunmyyjä kirjoittaa lapulle kaksi lähtöaikaa ja laiturin numeron. Huomenna pitäisi olla bussi lähdössä klo 8.30 eli aikainen herätys taas tiedossa.

Ostan Lidlistä pari pizzasiivua. Myymälä näyttää sisältä täsmälleen samalta kuin Suomessakin ja tuotteetkin ovat aika lailla samassa järjestyksessä. Lähden kävelemään kohti Plovdivin ydintä, josta löytyy myös vanhan kaupungin alue. Lonely Planetissa on parin kilometrin kävelykierros ja päätän seurata tätä reittiä, jonka varrella on pari maamerkkiä ja vähemmän tunnettuja nähtävyyksiä.

Käyn ihmettelemässä koristeellista taloa, jonka sisälle pääsee parin euron pääsymaksua vastaan. Kyseessä on pari sataa vuotta vanha paikallisten ”aatelisten” asuinpaikka, jossa on menneiden aikojen mittapuulla ylellinen sisustus. Näitä lukaaleja on kyllä tullut nähtyä sen verran paljon, että visiittini jää lyhyeksi. Jatkaa matkaa mukulakivikatua pitkin kohti kaupungin yhdellä korkeimmista kohdista sijaitsevaa linnoitusta. Paikka on melko lailla raunioina, mutta näköalat ovat upeat. Mestassa on muutama opastaulu, mutta historia jää jossain määrin epäselväksi. Ilmeisen vanha paikka kyllä on, asutusta tällä alueella kun on ollut jopa vuosituhansia!

Jatkan kävelykierrosta ja käyn tsekkaamassa pienimuotoisen lääketieteen museon, joka sijaitsee vanhassa apteekissa. Tämä paikka on melko kotikutoisen oloinen ja menee myös vahvasti ohisektoriin. Matkani jatkuu ja suuntaan kohti Plovdivin etukäteen kiinnostavinta kohdetta eli roomalaista teatteria. Kyseessä on kai parhaiten säilynyt teatteri koko Euroopassa ja paikka on kieltämättä vaikuttava. Teatteri on niin hyvässä kunnossa, että siellä edelleen järjestetään näytöksiä kesäisin. Istuskelen pitkän tovin marmoripenkeillä ja mietin, millaisia esityksiä täällä aikanaan on ollut tarjolla…

Alkaa olla nälkä ja suunnistan pois vanhasta kaupungista kohti uudempaa kävelykeskustaa. Miellyttävän oloisia terassiravintoloita riittää ja valitsen jonkun turkkilaista safkaa tarjoavan paikan. Tilaan kebbet, joista saa taas virtaa jatkaa turistikierrosta. Ihan vieressä on toinen mielenkiintoinen roomalaisten ajalta oleva nähtävyys eli vanhan stadionin rauniot. Tämä paikka on siitä mielenkiintoinen, että se sijaitsee nykyisen keskustan katutason alla. Osa stadikasta on kuitenkin kaivattu esiin ja turistit pääsevät istuskelemaan katsomon penkeille. Lisäksi pääsymaksua vastaan pääsee katsomaan lyhyen 3D-leffan, joka kertoo roomalaisilla stadioneilla harrastetuista urheilulajeista.

Kiertelen vielä hetken aikaa keskustassa ja kuuntelen katusoittajaa, jonka settiin kuuluu mm. ”Miljoona miljoona miljoona ruusua”. Päädyn paikalliselle baarikadulle ja juon pari pienpanimo-olutta aurinkoisella terassilla. En tiedä yritettiinkö minua huijata, mutta baarimikko pyytelee anteeksi, kun reklamoin lähes 20€ laskusta yhdestä mallasjuomasta. Väittää rahastaneensa isomman seurueen laskua, tiedä häntä oliko asia tosiaan näin? Palaan hotellille ja ostan iltapalaa kaupasta. Huomenna on matkapäivä ja aikainen herätys eli pitää levätä.

28.5.2025 Plovdiv - Veliko Tarnovo:
Herään seitsemän maissa ja lähden hyvissä ajoin bussiasemalle. Siellä ei ole ruuhkaa ja Veliko Tarnovon minibussi (joku 15-paikkainen Sprinter) löytyy helposti. Matkustajia on alkuun ehkä 5, mutta matkan varrella porukkaa tulee lisää. Matka kestää n. 3,5h ja aika tylsä on tämä siirtymätaival. Bussi jättää matkustajat johonkin Veliko Tarnovon laitamille ja taas pitää kävellä reilu pari kilometriä kaupungin keskustaan. Ensivaikutelma kaupungista on aika sekava: pienehkö paikkakunta, jossa on rumia rakennuksia ja kohtuuttoman paljon liikennettä.

Buukkaamani hotelli löytyy helposti ja saan huoneen jo puolen päivän jälkeen. En ole vieläkään syönyt mitään, joten lähden välittömästi etsimään lounaspaikkaa. Naapurihotellissa on joku lounastarjous ja syön kahden ruokalajin lounaan alle kympillä euroissa. Palaan hotelliin lyhyille päiväunille ennen kuin lähden tutustumaan kaupunkiin.

VT on kaupunki, jonka asemakaavan ovat rajanneet vuoret ja joki. Kadut ovat kapeita ja mäkiä riittää. VT:n kuuluisin nähtävyys on melko massiivinen linnake, jota lähden katsomaan joskus kello neljän maissa. Linnake on pääosin raunioina, mutta jotain osia on korjattu tai rakennettu kokonaan uusiksi. Väkeä ei täälläkään juuri ole, joten satunnainen matkailija saa tallustella omassa rauhassaan. Korkeimmalle huipulle on rakennettu retro-henkinen kirkko, jonka sisällä on mielenkiintoisia seinämaalauksia. Teema ei ole todellakaan uskonnollinen, vaan esittelee minulle tuntemattomia Bulgarian kansallissankareita.

Lähden takaisin keskustaan ja etsin ravintolaa, jossa voisi syödä vaihteeksi kunnolla. Ego-niminen paikka vaikuttaa suositulta ja tarjoaa erittäin laajan menun paikallista mättöä sekä normaalit pizzat ja burgerit. Ruoka on täälläkin hyvää ja riittoisaa. Poistun kylläisenä ja palaan hotellille. Huomenna on ehkä tämän reissun mielenkiintoisin kohde tiedossa eli pitää taas levätä.

29.5.2025 Veliko Tarnovo:
En juurikaan harrasta bucket listejä, mutta aina silloin tällöin tulee kirjattua nahkakantiseen muistikirjaani erilaisia potentiaalisia tulevien reissujen kohteita ympäri maailmaa. Bulgariassa on yksi näistä eli Buzludzha, joka on yksi vaikuttavimmista (ja hulluimmista) kommunismin aikana rakennetuista monumenteista.

Olen buukannut retken monumentille etukäteen käyttämällä ensimmäistä kertaa Viatorin palvelua. Olen aina suhtautunut näihin online-opaspalveluihin vähän nihkeästi, koska hintaan sisältyy aina komissiot ja netistä löytyy vaikka mitä kauhutarinoita ohareista. Oli kuitenkin lähes mahdotonta löytää mitään matkatoimistoa (tai taksikuskia) netistä, joten päätin kokeilla tätä kanavaa. Homma tuntuu toimivan hyvin ja saan varattua n. 150€ kustantavan privaattiretken, joka on kieltämättä suolaisen hintainen, mutta on kuitenkin varmempi vaihtoehto kuin alkaa säätää taksikyytiä paikan päällä.

Paikallisen firman eli Hillviewin edustaja soitteli minulle jo pari päivää sitten ja sovimme lähdön klo 9.15 paikallisen turisti-infon edestä. Olen paikalla hyvissä ajoin ja vähän ennen yhdeksää saan WhatsApp-viestin kuskilta, joka on matkalla. Kyyti löytyy ja lähdemme kohti vuoria varsin hyvää englantia puhuvan hepun kanssa. Ajopelinä on massiivinen Dodge Ram -pickup, jolla matka taittuu miellyttävästi.

Kierroksella on kaksi kohdetta eli Shipkan torni, joka on jonkunlainen muistomerkki ja hautamausoleumi paikallisille sotasankareille. Maksan parin euron pääsymaksun ja pääsen kiipeämään tornin huipulle, josta näkyy vuorimaisemien lisäksi myös Buzludzhan siluetti. Jatkamme matkaa kohti retken varsinaista huipennusta eli ufoa muistuttavaa monumenttia. Paikka on kyllä melko syrjäinen ja ihmettelen, miksi ihmeessä monumentti on rakennettu juuri tänne? Tie on kohtuullisen hyvässä kunnossa eli paikan päälle pääsee kyllä helposti, kun laittaa oikean osoitteen navigaattoriin. Matkan varrella on hieno kommarityylinen patsas, jossa on kuvattu soihtuja ja työn sankareita.

”Ufo” on kyllä vaikuttava. Onhan se valtavan kokoinen, mutta ikävä kyllä melko huonossa kunnossa. Betonista valuu läpi vettä ja monumentin alaosa on graffitien ja töherrysten peitossa. Sisätiloihin ei ole päässyt enää vuosikausiin ja tiesin kyllä, että kovin paljon nähtävää paikan päällä ei ole. Kierrän pari kertaa rakennuksen ympäri ja mietin, miltä sisällä olisi näyttänyt 80-luvulla, kun Buzludzha oli vasta avattu. Monumentin sisällä oli jonkinlainen kokoustila / esityslava, katsomo ja kuvien perusteella varsin vaikuttavia taideteoksia. Nykyisin sisätilat ovat ikävä kyllä enemmän tai vähemmän tuhoutuneet johtuen joko ilkivallasta tai katossa ammottavista rei’istä.

On aika palata kaupunkiin. Pidämme lyhyen ruokatauon Shipkassa, jossa on tarjolla kebabia ja jotain perinneruokaa eli sisälmyskeittoa. Kummatkin ruokalajit maistuvat oikein hyvin eivätkä maksa montaa euroa. Ajamme takaisin lähtöpaikkaan ja kiitän kuskia. Kaveri oli vähän pihalla kohteista ja suunnistus tapahtui Google Mapsilla. Mutta heppu oli oikein joviaali seuramies ja kielitaitokin oli riittävä eli oikein onnistunut retki tuli tehtyä!

Käyn bussiasemalla tsekkaamassa Sofian aikataulut. Busseja näyttäisi menevän melkein tunnin välein, joten en osta lippua etukäteen. En haluta vielä lukita lähtöaikaa, koska lomalla ei joka aamu pidä laittaa kelloa soimaan. Ylitän VT:a halkovan joen siltaa pitkin ja ihmettelen taas yhtä monumenttia. Kommariaikakauden patsaita ja muistomerkkejä tuntuu kyllä riittävän! Keli on taas aurinkoinen ja istuskelen hetken jonkun kuppilan terassilla ratkomassa ristikoita.

30.5.2025 Veliko Tarnovo - Sofia:
Heräilen joskus yhdeksän jälkeen ja lähden sateisessa säässä talsimaan kohti bussiasemaa. Siellä odottaa ikävä yllätys: kaikki aamupäivän bussit on loppuunmyyty ja ensimmäinen vapaa paikka löytyy vastaa lähes viiden tunnin päästä lähtevään iltapäivän bussiin. Päätän joka tapauksessa ostaa tämän lipun ja mietin samalla, mitä ihmettä tehdä sateisessa kaupungissa?

Sitten tavalliseen tapaan huonoa englantia puhuva lipunmyyjä alkaa selittää jotain Google-kääntäjän avulla. Aluksi rouva näyttää puhelimensa näytöltä, että klo 15 bussi olisi peruttu. Kysyn, että miksi ihmeessä hän myi juuri lipun tähän vuoroon? Mimmi näpyttelee jotain ja seuraavaksi Google sanoo, että bussi olisi rikki. Kuulostaa erittäin pahaenteistä ja alan miettimään vaihtoehtojani. Muistan, että Veliko Tarnovosta pääsee myös junalla Sofiaan. Hylkäsin tämän vaihtoehdon aiemmin, koska junayhteys on vaihdollinen ja bussia hitaampi.

Näyttäisi kuitenkin siltä, että seuraava juna lähtisi noin puolen tunnin kuluttua. En ole ihan varma aseman koordinaateista, mutta se ei pitäisi olla kaukana. Saatan ehkä juurikin ehtiä junaan, jos liikun ripeästi. Jätän siis bussiaseman taakseni ja painan puolijuoksua asemalle, joka on melko mitättömän näköinen tönö. Lippuluukulla ei ole jonoa ja noin 5 min ennen junan lähtöaikaa minulla on tiketti kourassani. Maksoin siis turhaan jotain 12€ bussilipusta, toisaalta juna on halvempi ja kustantaa jotain alle kympin euroissa. Sade jatkuu edelleen.

Paikallisjuna, jolla pitäisi ajaa muutama pysäkki, on tietenkin myöhässä eli loppujen lopuksi aikaa jää ruhtinaallisesti. Toki hieman huolettaa vaihto, mutta luulisi seuraavan junan odottavan matkustajia? Näin onneksi tapahtuu, ja vajaan tunnin kuluttua bussiepisodista olen Varna – Sofia -pikajunan kyydissä. Mikään varsinainen pikajuna ei tämäkään toki ole, vaan pysähdyksiä erilaisissa tuppukylissä on noin 15 min välein.

Olen Sofiassa noin viiden tunnin kuluttua. Matka on muuten tylsä, mutta viimeiset 50km tarjoavat varsin hienoja maisemia. Sääkin paranee ja perillä paistaa aurinko. Asema ei ole varsinainen päärautatieasema, vaan joku tavara-asemalta vaikuttava mesta ehkä 5km keskustasta. Joku paikallisjuna olisi odottamassa, mutta on epäselvää mihin se menee. Päätän kävellä vajaan kilometrin päässä olevalle metroasemalle. Syöminen on jäänyt aamun hässäkän vuoksi väliin, joten nautin taas vaihteeksi lounaaksi minimarketin eineksiä.

Metro kuljettaa Sofian ytimeen ja lähden talsimaan kohti hotelliani. Olen taas buukannut Best Westernin, mutta tämä hotelli osoittautuu hieman nuhjuiseksi ja retro-henkiseksi. Ihan ok hinta-laatusuhde kylläkin ja on sitä pahemmissakin murjuissa tullut oltua. Lähden välittömästi checkinin jälkeen tekemään pienen kaupunkikierroksen.

Päätän testata Happy-nimistä ravintolaa, joka vaikuttaa joltain paikalliselta Amarillolta. Paikka on tupaten täynnä ja melutaso on infernaalinen. Hintataso on taas halpa ja tilaan lihapitoiset annokset. Ruoka tulee nopeasti ja on vähintäänkin riittävää. Ainoa sähläys tapahtuu maksaessa: ensimmäistä kertaa Visa ei tunnu kelpaavan. Onneksi on myös Mastercard mukana ja sillä ei ole ongelmia. Kiertelen vielä hetken Sofian ydintä ennen kuin palaan hotellille. Nähtävyyksien katselu saa jäädä huomiseen.

31.5.2025 Sofia:
Saan nukuttua hyvin, vaikka hieman epäilytti huoneen sijainti kadun puolella ja ratikkalinja, joka kolistelee vähän väliä hotellin ohi. Mätän aamiaista taas reilusti, sillä suunnitelmana on tehdä vähän pidempi kaupunkikierros (jonka reitti ei ole vielä ihan lukkoon lyöty). Palaan samoille nurkille, jossa olin eilen syömässä. Jostain syystä poliiseja on liikkeellä runsaasti, eli onkohan joku tapahtuma tai mielenosoitus meneillään? Muutaman korttelin päästä löytyy syy kyttien läsnäoloon: kyseessä on euroa vastustava mielenosoitus. Enpä tiennytkään, että Bulgariasta olisi tulossa euro-maa!

Protesti vaikuttaa onneksi aika rauhanomaiselta, vaikka osa porukasta on selkeästi hyvin vakavissaan. Poistun väkijoukkojen täyttämältä aukiolta vain päätyäkseni keskelle toisenlaista tapahtumaa eli joku retroautojen kokoontuminen on kyseessä. Tämä onkin mielenkiintoinen happening, sillä tarjolla on etupäässä vanhoja itäautoja ja aika paljon eurooppalaista 70s / 80s -kalustoa.

Ihmettelen tovin autovanhuksia, kunnes jatkan matkaa kohti yhtä Sofian maamerkeistä eli Alexander Nevskyn kirkkoa. Kyseessä on taas yksi kirkko muiden joukossa, toki ihan vaikuttava rakennus. Käyn pikaisesti sisätiloissa, mutta eipä juuri innosta tämäkään herran huone. Päätän suunnata pois keskustan tungoksesta ja jatkan matkaa kohti stadionia ja sen vieressä olevaa laajaa puistoaluetta.

Puistosta löytyy mielenkiintoinen monumentti, joka on tyypillinen ryssätyylinen sotasankarien muistomerkki. Patsaita on vandalisoitu kiitettävästi eli sotilaiden kädet on tahrittu punaisella maalilla ja monumentin jalustaan on maalattu sirppi ja vasara -symboleita, jotka on rastitettu. Syynä on tietenkin ryssien sotarikokset Ukrainassa. Arvostan tätä protestia, toivottavasti seuraavaksi räjäyttävät koko monumentin!

Jatkan matkaa läpi puiston, joka alkaa muuttua melkoiseksi pusikoksi. Tämän päivän rundin viimeinen kohteeni sijaitsee jossain puiston toisella puolella ja on hieman hankala löytää. Sosialistisen taiteen museo on piilotettu huomaamattoman näköisen rakennuksen sisäpihalle eikä jonoja todellakaan ole. Tämä on taas yksi niistä paikoista, joihin Lenin-patsaat ynnä muut epäkurantit pystit on varastoitu rakennuksen sisäpihalle. Lisäksi löytyy sosialistista realismia edustavia tauluja sisätiloista. Vaikka vastustan aatetta verisesti, niin tämä taidesuuntaus on jotenkin perverssillä tavalla aina kiehtonut allekirjoittanutta. Museo on pienehkö eikä teosten taustoja juurikaan avata. Ihan mielenkiintoinen paikka, mutta jotenkin toivoisi enemmän taustoitusta näihin kokoelmiin!

Museon vieressä on metroasema ja palaan ytimeen. Käyn hotellilla lepäämässä ja lähden myöhemmin etsimään illallispaikkaa. Tsekkaan lähellä olevan ostoskeskuksen, jossa on tarjolla taas yksi Happy ja lähinnä burgeripaikkoja. Kävelen keskustaan, josta löydän vihdoin varsinaisen ravintola- ja baarikadun. Tarjontaa on runsaasti ja lähes joka paikassa on terassit. Valitsemani ravintolan nimi ja ruoka ei jää varsinaisesti mieleen, mutta ihan hyvää oli taas kerran. Palaan hotellille ja jumitun katselemaan MTV 90s -kanavaa, jota kaipaisi Suomeenkin.

1.6.2025 Sofia:
Nukun vaihteeksi pidempään ja oleilen hotellissa melkein puoleen päivään. Eiliset mielenosoitukset ovat ohi ja keskustassa on taas rauhallista. Ihmettelen Lonely Planetin ohjeistaman kävelyreitin varrella olevia tsaarien aikaisia rakennuksia. Ilmeisesti Bulgariassakin on ollut tsaareja – kyseessä eivät siis ole itänaapurin entiset hallitsijat. Nykyisessä formaatissaan Lonely Planet on mielestäni aika hyödytön opas: ei löydy nähtävyyksien aukioloaikoja tai tietoa julkisesta liikenteestä. Toki nämä ensisijaisesti tsekataan verkosta, mutta olisi kyllä edelleen hyödyllistä, että edes suuntaa-antavat tiedot löytyisivät vanhaan malliin opaskirjasta.

Kävelykadun lähistöltä löytyy mielenkiintoiselta vaikuttava kohde eli Red Flat. Kyseessä on kommunismin ajan kerrostaloasunto, joka on aikamatka 80-luvulle. Kukaan ei enää asu kyseisessä osoitteessa, mutta kalustus ja irtaimisto on säilytetty ja pientä pääsymaksua vastaan pääsee ihmettelemään, millaista elämä itäblokissa oli kommunismin aikaan. Audio guide kertoo seikkaperäisesti asunnossa vaikuttaneen perheen tarinaa ja avaan mielenkiintoisia asioita sofialaisten arjesta 70- ja 80-luvuilla.

Seuraavaksi pitää tehdä myös jotain retrohenkistä eli vaihtaa setelirahaa. Lentokentän automaatista nostamani levat alkavat olla lopussa ja pitää vielä maksaa ainakin yksi asia käteiselle. Kävelykadun varrelta löytyy perinteinen rahanvaihtokiska, jossa eurot vaihtuvat nopeasti ja ilman turhia kysymyksiä. Korttinostojen kulut ovat aika suolaisia, joten ehkäpä säästin jotain?

Kello neljältä alkaa päivän teemaan eli kommunismiin liittyvä opastettu kävelykierros. Kierros on yllättävän pitkä ja kestää lähes kolme tuntia. Ideana on ihmetellä ydinkeskustan alueella olevia rakennuksia ja monumentteja, jotka kaikki jollain tavalla liittyvät kommunismin aikakauteen. Opas kertoo mielenkiintoisia tarinoita ja avaa kiitettävällä tavalla historiaa ja arkipäiväisiä asioita menneiltä vuosikymmeniltä. Erityisen mielenkiintoisia kohteita ovat osittain purettu ryssien ”voiton patsas” ja massiivinen kulttuurikeskus, joita löytyi lähes jokaisesta itäblokin maasta. Kierros päättyy kulttuurikeskuksen alueelle, jossa näyttää olevan menossa useampikin tapahtuma.

Istuskelen hetken kulttuurikeskuksen puistossa ja lepuutan jalkojani. En ole syönyt kunnolla koko päivänä joten on aika etsiä ravintola. Skannailen lähikortteleita Google mapsilla ja löydän paikan, jossa pitäisi olla terassi sisäpihalla. Bongaan kartasta myös Glory Hole Donuts -nimisen paikan, jota luulen aluksi vitsiksi. On pakko käydä tarkistamassa, onko asia näin vai onko joku vakavissaan perustanut moisen firman? Ja kyllä – kyllähän putiikki tosiaan löytyy ihan Sofian ytimestä!

Löydän myös ravintolan, jossa tilaan keiton ja pääruoan. Olen varsin hämmästynyt kun annokset tulevat pöytään, sillä kumpikin satsi tarjoillaan eräänlaisen leivän sisällä, siis jopa keitto! Luulen aluksi saaneeni väärät annokset, mutta kyllä leipien sisältä löytyy ihan oikeat einekset. Jää epäselväksi, että ovatko kaikki safkat vastaavalla tavalla kokattuja? Juon pari pienpanimobisseä High Five Bar-nimisessä kuppilassa, jossa pitää jossain vaiheessa sulkemisajan lähestyessä kipata olut lasista muovituoppia. Syy tälle keikaukselle jää mysteeriksi. Palaan hotellille ja pakkaan kamojani, sillä huomenna on aika lähteä kotimatkalle.

2.6. Sofia – Helsinki:
Tuleepa nukuttua huonosti jostakin tuntemattomasta syystä. Ja edessä on pitkä päivä, sillä lento lähtee vasta kymmenen maissa illalla. Olen vielä suunnitellut päivälle melko fyysisen aktiviteetin, joten saapa nähdä millaiset ovat tunnelmat illemmalla. Päätän kuitenkin olla muuttamatta suunnitelmiani ja lähden joskus ennen yhtätoista liikkeelle.

Ostan metroasemalta julkisen liikenteen päivälipun ja lähden kohti Vitosha-vuorta, joka sijaitsee vajaan 10km päässä Sofian ytimestä. Perille pääsee metron ja bussin yhdistelmällä. En oikein löydä tietoa siitä, mikä olisi paras päiväretki laajalle alueelle. Päätän käydä katsomassa vesiputouksen ja muutaman muun kohteen, jos aika vaan riittää. Aloitan retken tsekkaamalla pienen ikivanhan kirkon, joka on kyllä melkoisen vaatimaton. Pääsymaksu taisi kyllä olla korkein mitä tällä reissulla on joutunut pulittamaan, olikohan melkein 10 euroa?

Maps.me -appsissa näkyy kätevästi myös metsäpolut (jotka vaikuttavat myös hyvin merkityiltä). Vesiputoukselle on noin tunnin erittäin hikinen kipuaminen, joka on kyllä melkoisen raskas reissu (helpompaa polkuakin pitkin). Tarjolla olisi myös vaikeampi reitti, jota en onneksi valinnut. Väkeä on melko vähän ja pääosan matkasta saan talsia ihan yksikseni. Vesiputous ei ole mikään erityisen vaikuttava, mutta matkan varrella olevat näköalat ja luonto ovat kyllä ilman muuta kokemisen arvoisia. Tajuan myöhemmin, että olisin myös voinut ajaa toisella bussilla ylös vuorelle ja saapua vesiputoukselle kävelemällä rinnettä alaspäin.

Palaan hieman eri reittiä lähtöpaikkaan ja ihmettelen hetken pientä järveä, jolla joku paikallinen kalastaa. Alaspäin menee lukuisia polkuja, joista valitsen hieman vaarallisemman vaihtoehdon. Tämä ura kulkee melko jyrkästi alaspäin ja välillä irtokiviä sekä kuolleita lehtiä on sen verran paljon, että on vaikeaa pysyä pystyssä. Pääsen kuitenkin perille kaatumatta eikä tule kolhittua alkuvuodesta murtunutta rannetta, joka on edelleen jossain määrin rikki.

Olen aika väsynyt ja lähden bussilla takaisin kohti keskustaa. Päädyn taas kulttuurikeskuksen puistoon, jossa pidän pienen lepotauon. Tänään on tämän reissun lämpimin päivä ja mittarissa on lähemmäksi 30 astetta. Helleaalto taitaa olla tuloillaan? Käyn syömässä kävelykadulla ja palaan kauppaan, josta ostin eilen Red Flatin lipun. Siellä on tarjolla myös kirjoja ja päätän kartuttaa graffitikirjojeni kokoelmaa taas yhdellä opuksella eli tietenkin Sofian graffiti-skeneä kuvaavalla teokselle.

Palaan hotellille hakemaan laukun ja jatkan metrolla lentokentälle. Metrossa ei ole juurikaan matkustajia ja Sofian lentokenttä osoittautuu varsin hiljaiseksi. Kenttä on aika kompakti eikä ruuhkia juuri ole. Ostan tuliaisia ja siirryn odottelemaan Norskin konetta. Se on aikataulussaan ja saavun joskus yöllä yhden maissa Suomeen. Oli kyllä oikein onnistunut reissu vaikka rantakelejä ei ollutkaan tarjolla. Toisaalta löytyi vaihtoehtoista tekemistä ja taas kerran hyvä muistutus siitä, miksi ei pidä koskaan tehdä liian yksityiskohtaista matkasuunnitelmaa ennen reissua.