Kanada - heinäkuu 2026

Talvi ja kevät olivat kuluneet etupäässä etätöissä, joten matkakuume alkoi taas vaivata kesän koittaessa. Tällä kertaa valitsin kohteen sulkemalla pois muutamia mahdollisia maita parilla kriteerillä, jotka olivat siedettävä lämpötila ja kohtuullinen matka-aika. Näin ollen Keski-Aasia ja tropiikin maat rajautuivat pois. Eurooppaan en enää halua kesäkaudella matkustaa, koska käristekupolit tuntuvat olevan jokavuotinen vitsaus.

Kanada oli alkanut kiinnostaa enenevässä määrin katseltuani brittiversiota Race Around The World -sarjasta. Toki maan kiertäminen lähes päästä päähän olisi vaatinut pari kuukautta aikaa, joten päätin tyytyä vähän maltillisempaan reittiin keskittyen Montrealiin ja Torontoon sekä pariin muuhun niiden lähistöllä olevaan kohteeseen. Käytin ensimmäistä kertaa matkan suunnittelussa apuna tekoälyä, joka tarjosi kyllä ihan valideja ehdotuksia reitistä ja nähtävyyksistä.

Kohteet:

1. Montreal
2. Kingston
3. Niagara Falls
4. Toronto

4.7.2026 Helsinki-Montreal:
Lähden reissuun heti ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänäni eli launtaina. Keli on Suomessa varsin kesäinen, mutta Eurooppaa kiusaava kuuluisa käristekupoli ei kuitenkaan ulotu Peräpohjolaan asti. Kanadassa on luvassa enintään 30 asteen lämpötiloja, joten lähden kevyellä varustuksella liikkeelle. Loppujen lopuksi koko viikko menee shortseissa ja t-paidoissa eli reppuun tuli ylimääräistäkin.

Lufthasan lento lähtee puolen päivän maissa ja ohjelmassa on lyhyehkö vaihto Münchenissä. Menen julkisilla kentälle ja teen Myrtsissä viime hetken ostokset kuten pistorasia-adapterin ja aurinkorasvan. Lennoista ja lentokentistä ei jää kyllä juuri mitään päiväkirjamerkintöjä: täydet koneet, sujuvat vaihdot ja koneet aikataulussa. Ja joka minuutin jumitin hereillä, päivälennot kun on.

Kanadassa on lähes täysin automatisoitu maahantuloprosessi, joka alkaa sähköisellä eTA-hakemuksella. Anomukseni meni sukkana sisään noin kymmenessä minuutissa. Montrealin lentokentällä piti aluksi asioida automaatilla, joka skannasi passin ja kyseli jotain tietoja. Sitten lopuksi oli myös lyhyt juttutuokio viranomaisen kanssa, joka kyseli muistaakseni pari kysymystä, ainakin matkan tarkoituksen ja onko minulla tuttavia Kanadassa. Mitään leimoja tai lappusia ei enää käytetä.

Marssin pankkiautomaatin kautta bussipysäkille. Ytimeen pääsee bussilla (josta voi vaihtaa myöhemmin metroon). Olen varannut majoituksen, joka sijaitsee aivan bussilinjan vieressä eli tämän siirtymän pitäisi olla varsin suoraviivainen. Ensivaikutelmat Kanadasta ovat oikein positiiviset, mitä nyt hieman hämmentää kun tässä stadissa ensisijainen kieli on ranska (toki kaikki vaihtavat sujuvasti englantiin kun turisti kertoo kielirajoitteensa).

Kanada ei ole halpa maa matkustaa ja varsinkin majoitusten kanssa saa sniidumpi turisti olla tarkkana. Koska 200€ / yö hotellit eivät innosta, niin olen buukannut ensimmäiseksi kolmeksi yöksi pienen kopperon paikallisen yliopiston kampukselta, jossa tavalliseen tapaan opiskelijoiden kämpät toimivat loma-aikoina hotelleina. Vanhassa rakennuksessa oleva huone kustantaa alle 100€ / yö, joka on Montrealin hintatasolla suorastaan halpaa. Huone on vähän kulahtanut, mutta erittäin siisti ja lähes kolmen metrin huonekorkeus on plussaa. Ilmastointia ei ikävä kyllä ole mutta tuuletin löytyy.

Olen aika tilteissä, sillä Suomen aikaa kello on jo yli keskiyön. En jaksa lähteä edes kauppaan, vaan menen nukkumaan. Huone on hyvin hiljainen, mutta ei tule nukuttua kovin hyvin, sillä lämpöä on vähän liikaa minun makuuni.

5.7.2026 Montreal:
Herään pienissä jetlageissa melko aikaisin paikallista aikaa. Tämä majatalo ei tarjoa mitään aamiaista, joten lähden etsimään syötävää (eli ruokakauppaa). Joku paikallinen marketti löytyykin viereisestä korttelista ja tankkaan aamiaisen jossakin puiston penkillä. Lämpöä on mittarissa jo lähes 30 astetta aamutuimaan eli kuuma päivä on tulossa.

Kampus sijaitsee vain kilometrin päässä Montrealin ydinkeskustasta, jota kohti lähden talsimaan heti aamupalan jälkeen. Katukuva on sekoitus Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa: arkkitehtuurissa yhdistyvät vanhan mantereen piirteet ja jenkkityyliset pilvenpiirtäjät. Autokanta on pääosin muualta kuin USAsta. Kirkkoja on paljon ja niillä tuntuu olevan ikään vähintään sata vuotta.

Liikennevaloja on ihan kaikkialla - tämä tekee Montrealista vähän tympeän kaupungin kävelemisestä pitävälle. Vähän väliä pitää odotella valojen vaihtumista, vaikka useimmissa risteyksissä onkin sekuntilaskurit, jotka helpottavat jumituksen ennakoimista. Kävelen keskustaa ristiin rastiin vailla suurempaa päivämäärää. Poikkean parissa kirkossa, jotka ovat komeita sekä ulko- että sisäpuolilta. Toisaalta eipä näissä pyhätöissä ole minulle mitään erityisen mielenkiintoista, joten jatkan matkaa. Suuntaan Montrealin satama-alueelle, jonka liepeiltä löytyy myös paikallinen vanha kaupunki sekä Chinatown.

Vaikka Montreal sijaitsee itse asiassa saarella joen varrella, niin eri kokoisia paatteja kyllä riittää. Tarjolla olisi risteilyjä ja reittiveneitä, mutta jätän vesiliikenteen toistaiseksi väliin. Bongaan satama-alueelta Le Cirque Soleilin teltat - enpä tiennytkään, että tämä sirkus olisi tarjolla tässä kaupungissa! Yksi melko pakollinen homma Montrealin todo-listalleni, joka alkaa pikkuhiljaa selkiytymään.

Tämän reissun aikana pelataan jalkapallon MM-kisat, joita pitää tietenkin seurata. Pelejä olisi tarjolla Torontossa ja Vancouverissa, mutta tällä kertaa päätän seurata matsit telkkarin välityksellä. Tänään on kuitenkin kiinnostava Norja-Brasilia -peli, jonka voisin katsella jossakin paikallisessa kuppilassa. Tosin vaikuttaa siltä, että kisat eivät ole Montrealissa mikään kovin iso juttu.

Yhdestä kauppakeskuksesta pitäisi kuitenkin löytyä baari, joka mainostaa kisakatsomoa. Kävelen satamasta takaisin ytimeen ja ehdin syödä kauppakeskuksen food courtissa vietnamilaiset nuudelit. Samalla selvittelen Le Cirque Soleilin aikatauluja. Näyttäisi siltä, että esityksiä olisi to-su ja tänään on sunnuntai. Ja torstaina olisi jo muualla. Eli ei muuta kuin lippua ostamaan ja väliin jää jalkapallo tänään.

Sirkusteltassa on tilaa ja lähden talsimaan taas kohti satamaa. Matkan varrella ehdin sopivasti tsekkaamaan mielenkiintoiselta vaikuttavan Panorama Experiencen, joka loppujen lopuksi ei olekaan kovin mielenkiintoinen. Mainoksien mukaan “Immersive art exhibition blending art, sound, and nature into a unique contemplative journey” on melko sekava kokoelma videotaidetta ja tankkeja, joissa asustaa kosketukseen valolla reagoivia planktoneja. Poistun paikalta hämmentyneenä ja jossain määrin pettyneenä.

Onneksi sirkus ei petä. Olen nähnyt kaksi esitystä aiemmin, toisen Andorrassa ja toisen Espoossa (jääshow). Tiedän suurin piirtein mitä odottaa eli modernia sirkusta, visuaalista tykitystä ja äärimmäisen taidokasta akrobatiaa. Teltta ei ole aivan täynnä ja on onneksi ilmastoitu, sillä ulkona on edelleen melkoinen helle. ECHO-esitys on upea ja turha sitä on tässä koittaa sanoiksi pukea. Vaikea sanoa mikä kolmesta näkemästäni esityksestä oli paras, kaikki ovat omalla tavallaan hienoja.

Alan olla aika finaalissa päivän kävelyretken ansiosta ja lähden vielä talsimaan viimeiset pari kilometriä kohti majapaikkaa. Loppuilta menee lepäillessä ja koitan saada sisäisen kelloni siirrettyä Kanadan aikaan.

6.7.2026 Montreal:
Herään ennen kello seitsemää eli edelleen pääni on jollakin itäisemällä aikavyöhykkeellä. En edes ehdi nousta sängystä, kun kuulen jonkun kuulutuksen majatalon käytäviltä. En saa oikein selvää mistä on kyse, mutta ilmeisesti jotain palohälytykseen liittyvää on kyseessä. Päätän lähteä tarkistamaan tilanteen ja respan lähistöllä onkin muutama palomies täysvarustuksessa. Mitään hälyttimien pärinää ei kuitenkaan kuulu ja savun hajua ei ole havaittavissa.

Vaikuttaa siis väärältä hälytykseltä ja palaan huoneeseen, koska kukaan ei hätistele asukkeja pihalle. Koitan lepäillä hetken ja mietin samalla päivän ohjelmaa. Päätän pyhittää tämän päivän urheiluaiheisille aktiviteeteille ja lähden kävelemään kohti niistä ensimmäistä. Alle kilometrin päästä majatalosta löytyy varsin oleellinen areena monelle paikalliselle eli tietenkin Bell Center, joka on tätä nykyä Montreal Canadiensin kotiluola. Kanadan kansallispeli on tässä stadissa selkeä ykköslaji ja historiaa toki riittää, onhan Habs NHL:n menestynein seura (vaikka viimeiset 30 v on ollut melko hiljaista).

Halli on aika lailla piilossa parin isomman rakennuksen sisuksissa ja on vaikea uskoa, että tällaisesta paikasta löytyy lähes 20.000 katsojaa vetävä kiekkoareena. Valitettavasti pelit ovat kesätauolla ja opastettuja kierroksia ei ole tarjolla kuin vasta loppuviikosta. Onneksi hallin ulkopuolellakin löytyy ihmeteltävää eli seuralegendojen patsaita yms paikallista kiekkohistoriaa. Saku Koivun nimeä en löydä, eikä muutenkaan juuri mainita eurooppalaisia pelaajia. Canadiensin fanituotemyymälässä olisi tarjolla vaikka mitä, mutta jätän ostokset väliin. Jatkan matkaa metroasemalle ja pääsen testaamaan taas yhden suurkaupungin metron. Tämä linja on siitä erikoinen, että se kulkee kumipyörillä eikä varsinaisia raiteita ole! Ajan muutaman pysäkinvälin Montrealin olympiastadikalle, joka muistetaan Suomessa tietankin Lasse Virenin mitaleista vuodelta 1976.

Stadion on valitettavasti remontissa, mutta tarjolla on kuitenkin opastettuja kiertokäyntejä. Tällä reissulla konkretisoituu se fakta, että aika moni aktiviteetti pitää varata online eikä voi vaan tallustella paikalle. Stadikalle ei siis ole varsinaista lippukojua, vaan ainoa mahdollisuus päästä kierrokselle on tehdä buukkaus verkossa. Kierros on juuri alkamassa ja ystävällinen opas antaa minun tehdä varauksen samalla kun hän aloittelee tarinointiaan.

Reilun tunnin kierros kiertelee stadionin sisätiloissa ja kertoo kattavasti 1976 kisoista ja stadionin myöhemmästä historiasta. Katsomoon ja juoksuradoille ei kuitenkaan pääse eli vähän torsoksi tämä visiitti jää. Myös stadionin näkötorni on remontin vuoksi suljettu. Paikka on kyllä arkkitehtuuriltaan erittäin kiinnostava ja edelleen aktiivisessa käytössä. Alueelta löytyy vaikka mitä, kuten esim. pyöräilykypärän muotoiseen entiseen areenaan rakennettu Biodome (eli jonkinlainen kasvitieteellinen puutarha).

Ajan metrolla takaisin ytimeen ja tänään aion katsoa jalkapallo-ottelun paikallisessa baarissa. Ostoskeskuksen Time Out Market näyttää olevan melko täynnä Espanja-Portugal -pelistä kiinnostuneita. Löydän kuitenkin seisomapaikan ja haen baarista alkoholittoman oluen. Ei mene kovinkaan kauan ennen kuin joku henkilökuntaan kuuluva herra tulee kyselemään, miksi siinä patsastelen? Totean olevani asiakas, mutta ukkeli ohjeistaa minua hakemaan istumapaikan (joita ei juurikaan ole vapaana)! Eli pahempaa kuin sääntö-Suomessa (jossa baareissa kyllä saa myös seisoskella). Onneksi joku jakkara löytyy, tosin töllö näkyy varsin heikosti. Espanja hoitaa homman kotiin ja mitään suurempaa vaikutusta Montrealin katukuvaan ei ole havaittavissa. Pelipaitoja kyllä näkyy joka päivä, mutta kyllä tämä lätkäkaupunki on.

Lähden kävelemään kohti paikallista Notre Damea (kyllä, täälläkin on sellainen, tosin Pariisin versiota pienempi kirkko). Siellä pitäisi olla tarjolla Aura-niminen valoshow, joka on samaa sarjaa kuin tänä vuonna Kallion kirkossa järjestetty esitys. Täälläkin törmään matkailun perusasioihin vuonna 2026 eli pitäisi olla ennakkovaraus ja tilaisuus on loppuunmyyty. Eli pitää kokeilla huomenna uudelleen.

Päätän etsiä jonkin paikallista safkaa tarjoavan ravintolan ja vanhan kaupungin kävelykaduilta löytyy joku ranskalaistyylistä einestä tarjoava mesta. Tilaan crepesit ja siemailen sivistyneesti kivennäisvettä. Ihmisvilinää kyllä riittää mutta vanha kaupunki ei varsinaisesti tarjoa mitään kovin kiinnostavaa. Tällaisia alueita löytyy kyllä lähes jokaisesta Euroopan isommasta kaupungista. Kävelen takaisin majataloon jokivarren ja jonkun esikaupungin oloisen alueen kautta.

7.7.2026 Montreal:
Päätän viettää vielä neljännen yön Montrealissa. Opiskelijaluukku on muuten hyvä, mutta ilmastointi olisi tarpeen kun helle jatkuu. Bongaan Booking.com:ista kohtuuhintaisen hotellin vähän kauempana ytimestä. Mesta mainostaa uima-allasta, joka kyllä kelpaisi näillä keleillä. Lukitsen yhden yön Ruby Foo’s -nimisessä mestassa ja lähden heti aamusta metrolla kohti uutta majapaikkaa.

Hotelli sijaitsee jossain lähiön oloisessa paikassa moottoritien varrella. Lähistöllä on metroasema, ruokakaupat ja pikaruokalat eli ihan taktinen sijainti vaikka miljöö ei nyt olekaan mikään erityisen miellyttävä. Hotellissa on hieman hämmentävä Aasia-teema sisustuksessa ja paikka vaikuttaa siistiltä. Saan huoneen jo puolenpäivän maissa ja päätän testata heti uima-altaan.

Altaalla odottaakin melkoinen älämölö, sillä lauma intialaisia on vallannut sen. Pienehkössä altaassa on varmaan 15 kaikenikäistä mekastajaa, joista suurin osa on pukeutunut t-paitoihin. Intialaista jengiä on kyllä Montrealin katukuvassa muutenkin paljon, en tiedä ovatko turisteja vai siirtolaisia. Ostin ennen reissua uudet kuulokkeet, jotka onneksi eristävät altaan möykän melko tehokkaasti. Viereeni tulee suomalainen perhe, mutta en jaksa tehdä tuttavuutta heidän kanssaan. Inkkarit onneksi häipyvät vajaan tunnin kuluttua ja allasosaston tunnelma muuttuu täysin. Keskityn parin tunnin ajan loman perusasioihin eli auringonottoon ja musiikin kuunteluun. Toki muutaman kerran pitää käydä myös altaassa viilentelemässä.

Lähden joskus neljän maissa kohti keskustaa. Hotellin vieressä olevassa pikaruokalakeskittymässä on tarjolla suosikkini eli Wendy’s, jossa harvoin pääsee ruokailemaan. Pikaruokailu vaatii kyllä aikansa, sillä mesta on ihan jumissa ja ryhmä teinityttöjä tekee jotain varsin komplekseja tilauksia. Mutta burgeri on kyllä hyvä, ei nyt ihan Snackyn tasoa kuitenkaan.

Montrealin keskustassa on agendalla pari hommelia, joista ensimmäisenä on Notre Damen valoshow (johon olen tällä kertaa varannut online-lipun etukäteen). Homma toimii ja olen noin kuudelta kirkon penkissä odottamassa esitystä. Esitys on vähän samantyylinen kuin Kallion kirkossa näkemäni Genesis-show. Tässä setissä ei kuitenkaan ole sellaista vastaavaa tarinaa kuin Genesiksessä, vaan ennemminkin tykitellään visuaalisilla jutuilla, jotka perustuvat kirkossa oleviin elementteihin, kuten patsaisiin.

Esitys on kyllä hieno, osittain siksi että Notre Damessa riittää paljon yksityiskohtia kuten vaikka apostolien patsaat. Mitään kristillistä propagandaa siinä ei varsinaisesti ole, joten sopii myös vannoutuneille ateisteille. Poistun tyytyväisenä ja lähden kävelemään kohti läheistä metroasemaa. Matkan varrella tulee vastaan kortteli, jonka ympärillä on paljon kodittoman ja nistin näköistä porukkaa. Muuten ainakin keskustan alueella on ollut hyvinkin siistiä, mutta tällä alueella on kyllä melkoinen määrä laitapuolen kulkijoita.

Ajan metrolla joen keskellä olevalle saarelle, jossa voisi viettää vaikka koko päivän. Puistomaiselta alueelta löytyisi vaikka mitä nähtävää, mutta tarkoitukseni on kulkea saaren kautta katsomaan mielenkiintoista rakennusta, jonka näin sattumalta toissa iltana. Kyseessä Habitat 67 eli Montrealin maailmannäyttelyyn rakennettu siihen aikaan ehkä futuristinen asuntokompleksi. Nykyisin tyyliä voisi kuvailla betonibrutalismiksi (vaikka arkkitehtuuri onkin aika monimuotoinen, toisin kuin monessa brutalismin tuotoksessa).

Kävelen vajaa pari km pitkin siltoja Habitatille. Kyseessä on edelleen asuttu rakennus, eli mikään museo ei ole kyseessä. Rakennusta voi ihmetellä vierestä kulkevalta tieltä ja yksityisaluekylttejä on selvästikin pystytetty pitämään uteliaat turistit loitolla. En havaitse muita bongareita, joten saan ihmetellä tätä erikoista luomusta ihan rauhassa. Arkkitehtuuria on vaikea sanoin kuvailla ja en muista nähneeni mitään vastaavaa aiemmin. Talo on kuin epämääräinen kasa laatikoita (tai parakkeja), joita on aseteltu vähän sattumanvaraisesti päällekkäin.

Pällisteltyäni rakennusta riittävästi, on aika palata takaisin. Talon vieressä on bussipysäkki, josta pitäisi mennä linja 777 johonkin keskustaan. Hetken odoteltuani bussi tuleekin ja metroasemalta ostamani päivälippu käy myös bussissa. Olen noin 15 minuutin kuluttua rautatieasemalla ja oli kieltämättä fiksu veto ottaa bussi, koska pari siltaa matkan varrella olivat vain autoliikenteelle. Ajelen metrolla takaisin hotellille.

8.7.2026 Montreal - Kingston:
Aamu alkaa paluulla täsmälleen samaan paikkaan, josta eilen illalla palasin hotellille. Montrealin rautatieasema on ”piilotettu” pääosin maan alle eikä sisäänkäyntikään ole kovin huomiota herättävä. Kävin pari päivää sitten etsimässä oikeat kulkureitit, joten asemahalli löytyy ongelmitta.

Olen buukannut junalipun verkossa jo ennen reissuun lähtemistä. Se osoittautuu turhaksi varotoimenpiteeksi, sillä juna on lähes tyhjä eikä matkan varrellakaan tule juurikaan lisää väkeä. Juna menisi aina Torontoon asti, mutta jään pois noin puolessa välissä Kingstonin pikkukaupungissa. Via Railin juna on oikein miellyttävä kokemus, tosin mistään suurnopeusjunasta ei ole kyse vaan joku reilut 100 km/h taitaa olla matkavauhtina. Maisemat ovat metsäisiä, mutta eivät mitään erityisen mieleenpainuvia.

Juna saapuu Kingstoniin lähes aikataulussa. Asema on lähes viiden kilometrin päässä keskustasta eli kävely ei innosta. Paikallisbusseja kulkee melko tiheään ja odottelen ehkä kymmenisen minuuttia ennen kuin hyppään bussin kyytiin. Lipun ostaminen osoittautuu ongelmaksi, sillä tässä bussissa on jenkkityylinen lipunmyyntikone, joka hyväksyy vain kolikkoja (joita minulla ei ole). Ystävällinen kuski päästää minut ilmaiseksi kyytiin ja saan samalla Kingstonin kiertoajelun, sillä tämä linja kiertää lähes koko kaupungin ennen kuin saavun motellini lähistölle.

Kingstonissa on tarjolla joko kalliita järvenrantahotelleja sataman ympäristössä tai sitten motellityylisiä paikkoja noin parin kilometrin päässä. Valitsin jälkimmäisen eli melko mitäänsanomattoman oloisen ”lodgen”, joka on näitä Pohjois-Amerikassa tyyppillisiä majataloja, joissa on pari kerrosta ja huoneiden sisäänkäynti ulkoa käsin. Respan kaveri on erittäin ystävällinen ja vinkkaa, että Kingstonissa on ”maximum security prison”, joka on nykyään avoinna turisteille. Tämähän alkoi heti kiinnostaa!

Viilentelen hetken kookkaassa huoneessa, lämpöä on taas se 30 astetta. Pienen lepotauon jälkeen lähden katsomaan varsinaista keskustaa ja satamaa, jotka näin vilaukselta bussin ikkunasta. Kingston on varsin miellyttävän oloinen stadi, jossa ei juurikaan ole korkeita rakennuksia (eikä varsinkaan pilvenpiirtäjiä). Pääkatujen ympärillä on omakotitaloja ja tunnelma on erittäin rauhallinen.

Keskustan alueelta löytyy lukematon määrä ravintoloita ja kaikenlaisia putiikkeja. Turisteja ei juurikaan näy. Suosittu aktiviteetti näyttää olevan erilaiset risteilyt, joita löytyy joka lähtöön: on lyhyitä ”thousand islands”-kierroksia, illallisristeilyjä ja ties mitä muuta. Kaupunki sijaitsee Ontario-järven rannalla eli vesistöjä kyllä riittää. Istuskelen hetken sataman vieressä olevassa puistossa ja päätän lähteä etsimään syötävää.

Kanadassa on helppo löytää kaikki oleelliset keittiöt ympäri maailman. Tänään tekee mieli kebabia ja pienen hakemisen jälkeen löytyy joku tyypillinen kebab-kuppila (jotka näyttävät suurin piirtein samalta useimmissa maissa). Kyseisen paikan kebbe ei tosin erityisesti jää mieleen, taisi olla ihan ok mutta ei mitään erikoista.

Jalat ovat taas aika tilteissä joten palaan motellille ja pistän ilmastoinnin päälle. Hurina peittää onneksi pihalta tulevan metelin, jota aiheuttavat lähes oveni edessä jumittavat kaljaa kittaavat ja röökiä käryttävät yksilöt. Onneksi nämä menevät kuitenkin ajoissa nukkumaan ja jatkavat matkaansa aamulla. Nukun hyvin leveässä sängyssäni.

9.7.2026 Kingston:
Motelli ei tarjoa aamiaista, joten käyn tien toisella puolella olevassa Subwayssa. Täällä ei näytä olevan tarjolla valmiita ”konfiguraatioita” (jotka Suomessa helpottavat asiointia huomattavasti), vaan pitää taas arpoa leivät, soossit ja vaikka mitä muuta.

Lähden kävelemään kohti vankilaa, joka tunnetaan nimellä Kingston Pen. Kuljen läpi idyllisen omakotitaloalueen, jossa voisi kyllä itsekin asua. Olen yrittänyt buukata opastettua kierrosta netistä etukäteen (viisastuneena parista sählingistä Montrealissa), mutta korttimaksu ei vaan onnistunut eilen. Onneksi tämän nähtävyyden lippuja voi ostaa myös paikan päällä ja seuraava kierros on lähdössä noin puolen tunnin kuluttua.

Ehdin odotellessani ihmetellä rakennusta ulkopuolelta. Melko massiivisten muurien taakse ei juurikaan näe ja ensivaikutelma on kyllä sen oloinen, että tuolta ei ihan helposti karata. Istuskelen hetken vankilan vieressä olevassa pienvenesatamassa ennen kuin kierros alkaa aikataulussaan. Varsinainen opas on nuori kaveri, joka on ollut ehkä lastentarhassa silloin kun vankila oli vielä käytössä. Heppu hoitaa kyllä opastuksen asiallisesti, mutta parasta antia ovat eläkkeellä olevat vartijat, jotka esittelevät eri kohteita noin tunnin kestävän kierroksen aikana.

Kieltämättä paikasta tulee heti mieleen Prison Break -tvsarja ja vankiloihin sijoittuvat tositv-ohjelmat. Koska vankilan sulkemisesta on vain reilut 10 vuotta, niin on helppoa kuvitella mitä meno muurien sisällä on ollut. Karun oloinen paikka on tosiaan kyseessä ja kierroksen aikana kuulen mielenkiintoisia tarinoita kapinoista, paoista ja vartijoihin kohdistuneesta väkivallasta.

Vankilarundi on kyllä tämän reissun kohokohtia ja onneksi motellin kaveri mainitsi tästä, olisi voinut muuten mennä kokonaan ohi tämä ainutlaatuinen kohde. Jatkan kävellen kohti Kingstonin ydintä, tällä kertaa seuraan järven rantaan tehtyä ”rantaraittia”. Matkan varrella on useampi puisto ja keinotekoinen hiekkaranta. Luomu-rantoja en vielä Ontario-järvellä nähnyt ja muutenkin uimista ja vesileikkejä ei juurikaan harrasteta (vaikka rantaviivaa kyllä riittää). Alkaa tulla nälkä ja päätän testata kambodzalaisen ravintolan, joita on tarjolla useampikin. Muovituolimestan tyylinen pieni ravitsemusliike tarjoaa edullista einestä, tällä kertaa on poikkeuksellisesti cash only-tyyppinen palvelu. Kingstonissa on meneillään joku kaupunkifestari ja tarjolla on kaikenlaista showta kuten esim. jonglöörausta ja soittajia. Katselen hetken yksipyöräisellä temppuilevaa ukkelia.

Olen buukannut laivaristeilyn, joista päädyin Shipwreck Cruise -nimiseen reilun tunnin retkeen. Tämäkin ennakkovaraus osoittautuu turhaksi, sillä paatti on puolityhjä (syynä ehkä harmaat pilvet, jotka enteilevät sadetta). Risteilyn teemana on kiertää muutama saari ja keskittyä alueelle uponneisiin laivoihin, joita onkin yllättävän paljon. Isolta ruudulta näkee kuvia aluksista samalla kun laivaemäntä kertoo tarinoita havereista ja Kingstonin historiasta. Sade yltyy pikkuhiljaa ja ajaa suurimman osan porukasta sisätiloihin. Sinnittelen yläkannella ja nautin maisemista yksikseni.

Palaan motellille koska keli on edelleen kehno, itse asiassa ensimmäinen sadepäivä tällä reissulla. Lueskelen loppuillan kirjaa ja säädän seuraavalle päivälle junalippuja ja majoitusta. Näihinkin hommiin menee aina yllättävän paljon aikaa, mutta toisaalta pakko näihin säätöihin on varautua kun ei halua lukita koko matkasuunnitelmaa etukäteen.

10.7.2026 Kingston - Toronto - Niagara Falls:
Tänään on aika jatkaa matkaa ja teen checkoutin joskus kymmenen maissa. Kanadassa on käytäntönä veloittaa kortilta usein melko suurehko deposit, jonka palauttamista ihmettelen hetken respassa. Jää hämäräksi, mihin deposittia käytettäisiin, koska huoneita ei lähtiessä tarkasteta eikä motelleissa ole tarjolla mitään minibaareja tai ruokaa huoneen laskuun.

Kävelen bussipysäkille ja odottelen hetken asemalle menevää paikallisbussia. Tällä kertaa olen varustautunut kolikoilla ja ostan oikeaoppisesti lipun viskomalla rahaa automaattiin. Juna on tällä kertaa myöhässä noin 15 minuuttia ja matkan varrella myöhästyminen venyy lähes tuntiin. Mitään varsinaista selitystä ei ole havaittavissa, vaikuttaisi siltä että ei vaan päästä ajamaan ihan täyttä vauhtia?

Olen päättänyt siirtyä suoraan Niagaralle (joka vaatii junan vaihdon Torontossa). Olen ostanut etukäteen paikallisjunan ja bussin yhdistelmälipun, joka onkin ns. avoin lippu mihin tahansa reittiä kulkevaan kulkupeliin kyseisenä päivänä. Torontosta lähtevien Go-junien kanssa saa olla tarkkana, koska paikallisen rantaradan junilla on eri pääteasemia ja osa on express-junia, jotka jättävät suuren osan asemista väliin. Löydän pienen ihmettelyn jälkeen oikean junan, jolla pääsen noin puoleen väliin asti.

Viimeinen väli pitää kulkea bussilla, jota saan odotella puolisen tuntia. Ehdin käydä läheisessä Walmartissa ostamassa evästä, tosin tarjolla ei ole juurikaan valmisruokia, joten pitää tankata energiaa sipseistä ja suklaasta. Bussi jumittuu hetkeksi ruuhkaan ja mietin koska olen perillä Niagaralla, nyt olen jo melkein pari tuntia myöhässä alkuperäisestä aikataulustani.

Onneksi ruuhka hellittää ja olen noin tunnin kuluttua jossakin Niagara Fallsin kaupungin liepeillä. Olen buukannut taas halvimmat motellitason majoituksen, tällä kertaa valintani on Econo Lodge -niminen mesta joka on saanut melko kehnoja arvosteluja. Paikka osoittautuu kuitenkin siistiksi ja huone on taas pienen yksiön kokoinen. Respassa on kyllä melko tylyä palvelua.

Olen perillä hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa ja päätän ensimmäiseksi tsekata putoukset päivänvalossa. Heti motellin nurkilta alkaa suorastaan epätodellinen karnevaalitunnelma: Niagaralla kun on tarjolla ihan valtava määrä kaikenlaista oheistoimintaa kasinoista huvipuistoihin. Koska putoukset on nähty aika nopeasti, niin turistin pitää keksiä muita aktiviteetteja, jos meinaa viettää vaikka koko viikonlopun alueella.

Porukkaa on liikkeellä paljon ja intialaisen oloista väkeä on silmiinpistävän paljon. Putouksille (tai niiden ihailuun tarkoitetuille näköalapaikoille) on motelliltani alle kilometrin verran matkaa, joka vaatii kyllä hetken, sillä populaa velloo kaduilla tungokseksi asti. Oli hyvin tiedossa, että nämä putoukset eivät ole missään nimessä yhtä vaikuttavat kuin vaikka Iguazun putoukset, joita ihailin kaksi päivää. Niagara on kyllä nähty puolessa tunnissa (paitsi jos haluaa lähteä veneretkelle, jonka ideana on ihmetellä putouksia lähietäisyydeltä ja kastua läpimäräksi). Jätän veneilyt väliin ja lähden etsimään jotain syötävää.

Tarjonta on lähinnä roskaruokaa ja päädyn taas Wendy’siin. Paikasta löytyy myös verkkoyhteys ja alan tutkimaan Toronton hotelleja. On selvää, että Niagaralla yksi yö on ihan maksimi, nyt jo ahdistaa kakaroiden älämölö ja kaduilla vallitseva neonvalomaailma.

Käyn pitämässä lyhyen lepotauon motellilla ja palaan putouksille pimeän tullen. Niagaralla järjestetään joka ilta kymmenen maissa melko massiivinen ilotulitus ja lisäksi putoukset on valaistu, liekö valot päällä läpi yön? Väkeä on odotetusti liikkeellä aivan valtavasti, mutta onneksi ilotulitus on näkemisen arvoinen. On kyllä melkoista ekoterrorismia paukuttaa tuollainen määrä ruutia taivaalle joka ikinen ilta!

Kiertelen vielä hetken Niagaran yötä. Mitään ”paheiden pesiä” ei juurikaan ole tarjolla, sillä vierailijoista aika suuri osa on perheitä. Humalaisia ei näy eikä diskobiittiä kuulu. Aika erikoinen paikka tosiaan, en ihan osannut odottaa tällaista ”sirkusta”. Palaan motellille ja menen ajoissa nukkumaan. Onneksi majatalo on vähän sivussa pääkaduilta ja on erittäin hiljainen.

11.7.2026 Kingston - Toronto:
Herään taas melko ajoissa ja olen joskus 8 jälkeen ulkosalla. Kaupunki on varsin hiljainen ja eilisen illan kaaosta ei ole havaittavissa. Päätän käydä kolmannella ja viimeisellä putousten ihmettelyreissulla. Nyt ei ole mitään tungosta eikä tarvitse väistellä selfieiden ottajia. Ensimmäiset veneretkeilijätkin ovat päässeet liikkeelle.

Löydän rauhallisen puiston, jossa syön kaupasta ostamani aamiaisen. Sitten on kyllä pakko lähteä pois, sillä turistilaumat alkavat selvästikin heräilemään. Kävelen motellille ja jatkan matkaa reilun puolen kilometrin päässä olevalle bussipysäkille. Palaan Torontoon samalla bussin ja junan yhdistelmällä kuin millä tulinkin. Tällä kertaa ei ole myöhästymisiä tai odotteluita. Ehdin testata myös Kanadassa hyvin suositun Tim Horton’s -pikaruokalan, joka ei kyllä ole kovin kummoinen.

Toronton Union-rautatieasema on myös melkoinen kompleksi, josta kestää hetken löytää ulos. Olen varannut reissun kalleimman (ja toivottavasti tasokkaimman) majoituksen eli Riu-hotellin. Toronton hotellit ovat törkyhintaisia ja näin kesäkaudella perushotelli on helposti 250€ / yö. Riu tarjosi neljää tähteä 180€ / yö, nautitaan nyt sellaisesta kahden yön verran.

Päivä on varsin kuuma ja onneksi huone on valmiina. Viilentelen hetken todellakin motelleja ja opiskelija-asuntolaa paremmassa majapaikassa. Lähden katselemaan kaupunkia ja ihan ensimmäiseksi pitää saada kunnon ruokaa. Lähikadulta löytyy Shelbys-kebabkuppila, jos on tarjolla melko mielenkiintoisia annoksia, esim. kebab mac & cheese. Valitsen kuitenkin kebab tikka masalan, joka on yllättävän maistuva yhdistelmä (ja valtavan kokoinen annos).

Tänään on taas pelipäivä ja lähden etsimään kisakatsomoa. Torontossa on pelattu alkulohkojen pelejä ja Tiedon Valtatien mukaan pitäisi löytyä useampikin ulkoilmakatsomo. Yksi niistä sijaitsee hotellin lähellä olevalla aukiolla. Talsin paikalle hiki hatussa vain huomatakseni, että tarjolla onkin vain taidekirpputori! Näköjään kisakatsomo on jostain syystä peruutettu ja lähden pettyneenä takaisin hotellille. Huoneessa on onneksi iso töllö ja päätän katsoa molemmat pelit huoneessani. Muutenkin on hyvä ottaa yksi päivä iisimmin. Loppupäivä meneekin futiksen merkeissä, mitä nyt käyn hakemassa kaupasta jotain iltapalaa.

12.7.2026 Toronto:
Ensimmäistä kertaa tällä reissulla majoitus sisältää aamiaisen, joten pitää toki tankata kunnolla. Aamiaistarjonta ei jää erityisesti mieleen, mutta Riu vaikuttaa kyllä kaikin puolin laadukkaalta.

Eilen ei juurikaan tullut nähtyä kaupunkia, joten tänään on ohjelmassa useampi nähtävyys ja sekalaista harhailua kaduilla. Ihan parin korttelin päässä on Toronton Graffiti Alley, joka on nimensä mukaisesti kuja täynnä taidetta, sekä perinteistä graffitia että muraaleja ja jotain kokeellisempia juttuja. Ihan laadukkaita teoksia mutta ei mitään ihan totaalisen veret seisauttavaa.

Jatka kävellen kohti Toronton ydintä. Tunnelma on kyllä erilainen kuin Montrealissa - toki kieli on eri mutta ehkä oleellisin ero on se, että kaupunki tuntuu astetta isommalta ja modernimmalta. Tungosta, autoja ja liikennevaloja riittää. Pilvenpiirtäjiä on myös runsaasti ja arkkitehtuuri on sellaista geneeristä suuren maailman metropolin tyyliä.

Tämän päivän ohjelma painottuu hyvin vahvasti jääkiekkoon ja siihen liittyen oleellisin nähtävyys globaalisti lienee Hockey Hall of Fame. Tämä pyhättö löytyy Toronton keskustasta ja ei ole ainakaan näin kesäkaudella kovin ruuhkainen. Paikasta löytyy kyllä vaikka mitä: sen aidon ja alkuperäisen Stanley Cupin lisäksi on pelivälineitä, paitoja, videoita, kiekkokaukalo ja ties mitä muuta. Jos lukisi jokaisen stoorin ja katsoisi kaikki filmit, niin mestassa menisi ainakin puoli päivää. Toki suurin osa näyttelystä on erittäin NHL-keskeinen, vaikka löytyy myös ”international hockey”-osasto ja jopa Jokerien pelipaitakin.

Poistun hall of famesta ja jatkan kohti toista jääkiekkoon liittyvää paikkaa. Kyseessä on Scotiabank Arena, joka on Toronto Maple Leafsin kotiluola. Areenalla tehdään opastettuja kierroksia ja yritän taas virheellisesti buukata sellaista paikan päältä. Tällä kertaa ainoa sallittu tapa on käyttää getyourguide -appsia, joka onneksi löytyy puhelimestani. Hoidan buukkauksen kuntoon ja pääsen lähes heti seuraavalle rundille.

Tämäkin kierros on varsin mielenkiintoinen. Toki olen ennenkin nähnyt isoja areenoita (jotka ovat aika samankaltaisia, tämäkin on ns. monitoimihalli, jossa on lätkän lisäksi Raptorsin korisjengi ja konsertteja). Kierroksen aikana käydään katsomossa, jäällä (joka on kesän ajan sulatettu pois), selostamossa ja tietenkin pukuhuoneissa. Onhan tässäkin paikassa sellaista suuren maailman loistoa ja kompleksista löytyy myös yökerho! Hoki on ykkönen täälläkin ja NBA-seura Raptors on alhaisempi prioriteetti.

Palaan hotellille ja käyn hakemassa kulman takana olevasta Aasia-marketista kunnon takeaway-mätöt. Pidän vähän taukoa hotellissa ja lähden illan hämärtyessä katsomaan yhden Toronton maamerkeistä eli CN Towerin. Yhdeksän maissa mestaan ei ole enää jonoja ja ennakkolippuja ei tarvita. Hissejä saa vähän odotella, mutta olen huipulla juuri oikeaan aikaan eli auringonlaskun koittaessa. Ylhäällä taas väkeä on ihan liikaa ja taas kerran ihmetyttää intialaisten valtava määrä. Meteli on infernaalinen.

Vietän tornissa noin tunnin ja näen, kuinka auringonlasku muuttuu hämäräksi ja sitten pimeydeksi. Kaupungin valot näkyvät kyllä hienosti ja mielestäni tällaiset tornit ovat usein parhaimmillaan näin illalla tai yöllä. Lähden joskus kymmenen maissa takaisin hotellille.

13.7.2026 Toronto - Mississouga:
Yritin löytää kohtuuhintaista hotellia Torontosta, mutta tarjolla on vain epäilyttäviä lääviä, jotka silti maksavat lähemmäksi 150€ / yö. Joten tänään on edessä siirtyminen kauemmaksi. Mutta ennen sitä on tarkoitus tsekata muutama kiinnostava kohde Toronton ytimessä. Syön aamiaisen hotellilla ja lähden sen jälkeen metrolla kohti kaupungin pohjoisosaa. Hieman keskustan ulkopuolella sijaitsee Casa Loma, jota mainostetaan Kanadan ainoaksi linnaksi. Paikka vaikuttaa arkkitehtuuriltaan ja historialtaan sen verran kiinnostavalta, että se pitää ilman muuta tsekata.

Kyseessä on vasta 1900-luvun alussa rakennettu kompleksi, jonka paikallinen pohatta rakensi tarkoituksella eurooppalaisten esikuviensa näköiseksi. Aika pian linnan ylläpitokustannukset kävivät kuitenkin sietämättömiksi ja linna muuttui asunnosta mm. yökerhoksi, hotelliksi ja myöhemmin turistinähtävyydeksi. Päivä on taas kuuma ja linnaksi ei tietenkään ole ilmastointia. Nähtävää kyllä riittää ja linnamaiseen tyyliin tarjolla on lukematon määrä sokkeloisia huoneita, portaita ja yleistä ahtautta. Väkeä on runsaasti, mutta ei liikaa. Tämäkin linna on täsmälleen samaa sarjaa kuin muut näkemäni eli vaikuttava ulkoapäin ja vähemmän vaikuttava sisäpuolelta.

Tarjolla on kyllä vaikka mitä erikoista nähtävää: aito tiikerintalja lattialla, satojen metrien pituinen tunneli tien toisella puolella sijaitsevaan autotalliin, linnassa kuvattuja leffoja esittelevä huone ja lukuisia vanhoja autoja. Toki verrattuna moneen muuhun tyhjää täynnä olevaan linnaan tämä kokoelma on kiinnostavimmasta päästä!

Kävelen takaisin metroasemalle ja ajan keskustaan. Kävelen ihmettelemään Toronton satama-aluetta, jossa on tarjolla ihan miellyttäviä paikkoja oleiluun, mm. feikkiranta eli jostain on kärrätty valkoista hiekkaa järvenrantaan. Auringonottajia ei juurikaan näy, vaikka olisi tarjolla ilmaisia aurinkotuolejakin. Ostan kaupasta mansikoita (tuontitavaraa jenkkilästä), jotka eivät ole ihan suomalaisten marjojen veroisia.

Päätän käydä Toronton kuuluisassa akvaariossa. Nämä kohteet ovat aina riski, sillä tyypillisesti tällaiset paikat ovat täynnä huutavia kakaroita ja vedenelävien tiirailu on yleensä melko tuskallista johtuen yleisestä älämölöstä ja tungoksesta. Tämäkään akvaario ei ikävä kyllä poikkea tästä standardista. Akvaarion kiinnostavinta antia on haitankki, jota pääsee ihmettelemään asettumalla liukuhihnalle, joka kuljettaa ihmiset tankin ympäri (ja välillä myös ali). Lisäksi löytyy hämmentävä graffiti-näyttely, jossa akvaarioihin on taiteiltu pieniä teoksia veteen upotettuihin esineisiin.

Haen repun hotellilta repun ja kävelen rautatieasemalle. Löysin pitkän etsinnän jälkeen hyvältä vaikuttavan majapaikan Toronton naapurikaupungista eli Mississougasta. Paikka sijaitsee Go-junan reitin varrella eli ytimeen pääsee noin puolessa tunnissa. Juna tuli tutuksi jo Niagaran keikalla.

Menen aluksi erehdyksessä express-junaan, joka ei pysähdy oikealla asemalla. Tajuan virheen viime hetkellä ja rynnin pois. Hitaampi juna kuljettaa minut rauhallisen oloiseen lähiöön, joka vaikuttaa suorastaan idylliseltä. Buukkaamani huoneistohotelli vaikuttaa uudelta ja siistiltä. 10. kerroksen kämpässäni on hieno näköala järvelle (ja parveke, joka on rempassa). Ehdottomasti kannatti siirtyä tänne!

En jaksa suorittaa enää, vaan lepäilen ja käyn illemmalla katselemassa vieressä olevan venesataman tunnelmaa. Haen kaupasta iltapalaa ja istuskelen hetken parvekkeella (jolta puuttuu kalustus rempan vuoksi).

14.7.2026 Mississouga:
Tämän päivän sääennuste lupaa +35 eli käristyskupoli taitaa olla tulossa myös Kanadaan. Herään puoli yhdeksän maissa kolisteluun ja vaikuttaa siltä, että joku olisi huoneistossa. Siivooja on näköjään tullut aamutuimaan käymään ja yllätän tämän leidin tyhjäämästä roskiksia! Lähetän naisen matkoihinsa ja ehdin nukkua ehkä tunnin, kunnes ulkoa alkaa kuulua kunnon jyskytys ja poraus. Parvekeremppaa tehdään näköjään naapuriasunnossa! Pitää kyllä poistua tästä huushollista ja nopeasti.

Kartan mukaan muutaman kilometrin päässä olisi hiekkarantoja eli varsinkin tällaisella kelillä päivän suunnitelma on selvä. Kävelen kolmisen kilometriä läpi omakotitaloalueen, jonka talot vaikuttavat melko arvokkailta. Hikisen taipaleen jälkeen on edessä pettymys, sillä kartassa lupaavalta näyttänyt laguuni onkin leväinen ja ranta on mallia pikkukivet.

Lepäilen hetken nurmikolla puun alla ja mietin mitä tehdä. Päätän kokeilla vielä seuraavaa rantaa, joka on parin kilometrin päässä. Se osoittautuu paremmaksi (vaikka on myös melko kivinen) ja uskaltaudun uimaan (koska muitakin uimareita on paikalla). Ontario-järven vesi on miellyttävän viileää ja vaikuttaa puhtaalta.

Olisin voinut viettää rannalla pidempäänkin, mutta haluan nähdä futiksen välierän ja alkaa tulla kiire ehtiä hotellille. Palaan junalla, sillä kävelyyn menisi yli tunti. Juna kuitenkin on reippaasti myöhässä ja ehdin loppujen lopuksi katsomaan vasta toista puoliaikaa ESP-FRA -matsista. Otan pelin jälkeen päiväunet ja käyn illemmalla syömässä kunnon mätöt Pump House Grill -nimisessä paikassa. Aika vähän on tullut käytyä ”oikeissa” ravintoloissa tällä reissulla kun kaupoissa on laaja tarjonta eineksiä ja pikaruokaa löytyy joka lähtöön.

15.7.2026 Mississouga - Toronto - Helsinki:
Viimeinen päiväni Kanadassa tällä erää on pilvinen, suorastaan usvainen. Ajattelin käydä rannalla, mutta ankea ilma ei oikein inspiroi. Syön myöhäisen aamiaisen huoneessa ja teen checkoutin ennen puoltapäivää. Oleilen puistossa pari tuntia ennen kuin otan junan Torontoon. Pitää näköjään lähteä ajoissa, kun junat tuntuvat olevan kroonisesti myöhässä. En keksi mitään järkevää tekemistä Torontossa, joten lähden kerrankin hyvissä ajoin lentokentälle.

Ajoitus osoittautuu hyväksi, koska ehdin katsomaan ENG-ARG -semifinaalin dramaattisen lopun lentokentän baarin telkkarista. Online-checkinissä oli joku ongelma ja joudun hakemaan paperisen boarding passin. Yritin buukata ikkunapaikan, mutta tämä varaus ei koskaan toteutunut.Olen kuitenkin onnekas, sillä saan käytäväpaikan ja vieressäni oleva keskipaikka on tyhjänä. Ikkunapaikalla oleva heppu väittää buukanneensa kaksi istuinta, mikä ei todellakaan haittaa sillä edessä on 7,5 h lento. Nukkumisesta on turha haaveilla, sillä tämäkin laskettaneen päivälennoksi.

Kone saapuu ajoissa Frankfurtiin, jossa on edessä vaihto Helsingin koneeseen. Tämä lento onkin sitten tuskien taival täpötäydessä sillipurkissa. Alan olla aika tilteissä, sillä Kanadaan aikaa elän aamuyötä. Vaellan zombiena läpi Helsinki-Vantaan ja kotona nukahdan lähes heti kun pääsen vaakatasoon.