Tartto ja Viljandi - heinäkuu 2025

Etelänaapurissa on vielä monta mielenkiintoista paikkaa käymättä ja päätän aloittaa kesäloman pienellä rundilla Tallinnasta Tarttoon ja Viljandiin. Autoilu ei innosta, koska sitä on tänä kesänä ohjelmassa kotimaassakin. Julkinen liikenne Virossa toimii kyllä mainiosti eikä suunnittelemani reitti todellakaan vaadi omaa autoa. Viron junia en ole aiemmin käyttänyt, saapa nähdä millaista kyytiä on tarjolla?

Reissu sujuu oikein miellyttävästi, vaikka kelit ovat vähemmän kesäiset. Tartossa voisi käydä toistekin, on mielestäni Tallinnaa mukavampi ja rennompi stadi. Viljandi oli ehkä liiankin hiljainen paikka ja järvellä olisi viihtynyt paremmin, jos olisi ollut aurinkoisempi sää. Mutta oikein hyvä aloitus kesälomalle ja tervetullutta vaihtelua kotikonttorille!

Kohteet:

1. Tallinna
2. Tartto
3. Viljandi

6.7.2025 Helsinki – Tallinna:
Kesäloma on alkanut ja tänä vuonna olen päättänyt jättää väliin Keski- ja Etelä-Euroopan helteet eli pysyä lähinnä kotimaan kamaralla. Pieni retki etelänaapuriin on kuitenkin ohjelmassa, sillä tiiviin etätyörupeaman vuoksi on pakko päästä pois kotinurkilta. Kesäkuun kelit ovat kyllä olleet umpisurkeat ja kieltämättä olen jo alkanut kyseenalaistamaan em. linjaustani. Päätän kuitenkin buukata Tallinkin lipun ja yhdeksi yöksi hotellin Tallinnasta. Varsinaiset kohteeni Virossa ovat Tartto ja Viljandi.

Sunnuntai on taas yksi viileähkö ja sateinen päivä muiden jatkoksi. Menen julkisilla Länsisatamaan ja ehdin sopivasti paikalle, kun laivaan nouseminen alkaa. Väkeä ei ole ruuhkaksi asti, taitaa Viron matkailu olla vähenemään päin, kun hintataso on melkein sama kuin Suomessa. Laivamatka menee ristikkoa ratkoessa ja Tallink saapuu taas kerran ajallaan perille.

Olen varannut Tallinkin kautta Hestia Hotel Baronsin, jossa en ole aiemmin yöpynyt. Kyseinen hotelli sijaitsee vanhan kaupungin ytimessä historiallisessa rakennuksessa ja vaikuttaa oikein tyylikkäältä. Teen nopean check-inin ja lähden tarkastamaan vanhan kaupungin viban. Turisteja on runsaasti, mutta yllättävän vähän kuulee suomea.

Käyn pitkästä aikaa DM-baarissa eli Depeche Modelle omistetussa kuppilassa, jossa soi ainoastaan tämän legendaarisen bändin musiikki. Paikka ei ole juurikaan muuttunut siitä kun viimeksi siellä kävin, olikohan kyseisestä visiitistä jo 7 vuotta? Asiakaskunta on lähinnä suomalaisia. Jatkan matkaa ja käyn toisessa suosikkipaikassani eli Kohtissa. Tämäkään paikka ei ole muuttunut, mitä nyt turistit tuntuvat löytäneen kyseisen luolan.

Ei ole tarkoitus notkua Tallinnan yössä tappiin asti, joten lähden hakemaan vanhan kaupungin laitamilla sijaitsevasta Prismasta yöpalaa ja palaan sitten hotelliin. Tallinnan kuuluisat laulujuhlat ovat juuri päättyneet ja kaupungilla on paljon kansallispukuihin pukeutuneita virolaisia.

7.7.2025 Tallinna - Tartto:
Sää on edelleen viileä, mutta ei sentään sada. Päätän jatkaa matkaa kohti Tarttoa. Ostan junalipun netistä ja varaan hotellin Booking.com:in kautta. Syön aamiaisen hotellissa ja lähden kävelemään kohti Balti Jaamia. Aikaa junan lähtöön on vielä tunti ja tapan aikaa istumalla puistossa ja syömällä mansikoita. Viron junakalusto on selvästikin uudistettu viime vuosina ja muistuttaa suomalaisia paikallisjunia, tosin sähkön sijaan junat kulkevat dieselillä. Etäisyydet ovat pieniä, joten lienee turhaa hommata mitään luotijunia. Junassa ei ole paikkalippuja ja olisi selvästikin pitänyt tulla aikaisemmin varaamaan ikkunapaikka. Matkustajia tuntuu riittävän ja matka on melko tuskainen, kun porukkaa tulee ja menee koko ajan. Pikku apinat möykkäävät ja maisemat ovat melko tylsiä. Eli ei siis mikään maailman suurten junareittien kategoriaan kuuluva retki!

Matka Tarttoon kestää yli 3 tuntia, sillä välillä on hyvinkin hitaita rataosuuksia ja väliasemia on runsaasti. Perillä odottaa yllättävän seesteinen tunnelma, sillä asema on vähän syrjässä Tarton ytimestä, jonne kuitenkin on vain reilu kilometri matkaa. Kävelen rauhallisten katujen ja puistojen läpi kohti vanhaa kaupunkia, josta olen varannut Soho-nimisen hotellin.

Tämäkin hotelli vaikuttaa laadukkaalta. On vasta iltapäivä, joten lähden välittömästi tutustumaan kaupunkiin. Kuten odotinkin, niin turisteja ei juuri näy. Tartto on kuitenkin varsin kansainvälinen kaupunki, sillä yliopisto selvästikin vetää puoleensa jengiä ympäri maailmaa. Vähän tulee mieleen Turku, siis yhdistelmästä vanhaa ja uutta sekä jokivarren maisemista. Vanhan kaupungin alue on melko kompakti ja vähemmän linnamainen kuin Tallinnassa. Puistoja sekä kävelykatuja on runsaasti eli kaupunki sopii mainiosti päämäärättömään harhailuun.

Kävelen kaupungin uudemmalle puolelle ja palaan joen vartta takaisin. Sadekuuro yllättää ja joudun pitämään hetken taukoa sillan alla. Katutaidetta ja graffitia on runsaasti, ei nyt mitään ihan erityisen laadukasta tule vastaan, mutta ihan hyvää settiä kuitenkin.

Bongaan hotellin nurkilta Pühaste-pienpanimon kuppilan ja istun hetken terassilla maistelemassa kyseisen firman tuotteita. Joku paikallinen puliukko tulee örisemään viereeni ja päätän poistua paikalta. Muuten asiakaskunta oli kyllä oikein asiallisesti käyttäytyvää sakkia! Syön jonkun perinneruoaksi mainostetun lihamurekkeen toisessa ravintolassa. Ihan hyvä annos, mutta paikasta jää huono maku, kun tarjoilija alkaa oikein kinuamaan tippiä. Käsittääkseni Virossa on edelleen samat tippauskäytännöt kuin Suomessakin? Ja ei, en todellakaan tipannut.

8.7.2025 Tartto:
Aamulla sataa, kun menen hotellin aamiaiselle. Tarjoilu ei muuten jää mieleen paitsi että juomaosastolla olisi optioina myös bisse ja skumppa! Varsinkin tuo ensimmäinen on melko harvinaista, ainakin niissä hotelleissa missä minä olen yöpynyt…

Sade onneksi loppuu ennen puolta päivää ja lähden kaupungille. Käyn bussiasemalla katsastamassa optioita huomiselle, niitä tuntuu kyllä riittävän. Kävelen jokivartta kohti kasvitieteellistä puutarhaa. Yleensä tällaiset puutarhat eivät ole prioriteettilistani kärjessä, mutta Tarton versio osoittautuu kyllä käymisen arvoiseksi. Tunnelma on harmoninen ja istun hetken lammen rannalla ratkomassa ristikkoa.

Jatkan talsimista ja suunnistan kohti Tarton kehuttua Kansallismuseota, joka löytyy pari kilometriä keskustan ulkopuolelta. Museon vieressä on pahasti turistirysältä haiseva ylösalaisin oleva talo, jonka jätän väliin. Kansallismuseo on kieltämättä vaikuttavan oloinen rakennus: ulkoasu on modernin minimalistinen ja rakennus on kooltaan suorastaan massiivinen.

Ostan tiketin ja käyn ensimmäiseksi syömässä myöhäisen lounaan museon ravintolassa. Reilulla kympillä saa minun makuuni oikein hyvän alku- ja pääruoan päivän listalta, oikein hyvä diili siis. Sitten on aika tutustua museon antiin ja sitähän riittää. Pysyvän näyttelyn lisäksi on pari erikoisnäyttelyä ja huoneita on valtava määrä. Museo on tyyliltään erittäin moderni eli mitään saviruukun sirpaleita ja kivikokoelmia ei onneksi ole tarjolla. Videota, ääntä ja interaktiivisia kohteita on tarjolla kyllästymiseen asti.

Vietän museossa varmaan kaksi tuntia, mutta ei siinä ajassa ehdi kovin syvällisesti perehtyä kuin pieneen osaan kokoelmista. Erittäin hyvä läpileikkaus Viron historiasta on kyllä tarjolla ja ehdottomasti parhaita kansallismuseoita, joissa olen käynyt. Ja ylipäätään malliesimerkki siitä, millaisia museoiden v. 2025 pitäisi olla.

Palaan takaisin keskustaan läpi omakotitaloalueen. Pidän lepotauon hotellissa. Lähden vielä seitsemän maissa iltakävelylle ja seurailen turistikartassa olevaa kävelykierrosta. Reitti kiertelee yliopiston alueella ja sen varrella on lukuisia historiallisia rakennuksia. Yliopiston vieressä on mielenkiintoinen raunioitunut kirkko, jonka historia jää hieman epäselväksi. Päätän palata selvittämään asian huomenna, sillä osittain korjattuun rakennukseen pääsee päivisin sisällekin.

Ostan kaupasta iltapalaa ja istuskelen hetken vanhan kaupungin keskellä sijaitsevalla aukiolla (joka on nykyisin ravintoloiden terassien valtaama). Tartto on kyllä oikein miellyttävä kaupunki ja Tallinnan turistilaumoista ei ole tietoakaan.

9.7.2025 Tartto – Viljandi:
Olen ostanut verkosta lipun kello yhden maissa lähtevään bussiin. Ehdin siis hyvin käydä tsekkaamassa pari kiinnostavaa paikkaa Tartossa ennen bussin lähtöä. Suuntaan ensimmäiseksi takaisin kirkolle, jonka näin eilen iltakävelylläni. Kirkot eivät yleisesti ottaen ole erityisen kiinnostavia, mutta tämä osittain raunioitunut jylhä tiilirakennus on mielenkiintoinen. Kyseessä on katolinen kirkko, joka oli vuosien varrella tuhoutunut jo 1800-luvulla. Osa rakennuksesta on kunnostettu yliopiston käyttöön ja myöskin korjatut tornit ovat avoinna turisteille.

Torneista avautuu hienot näkymät yli puistojen ja rakennusten. Muuten kirkko on aika lailla tyhjää täynnä, mutta ihan käymisen arvoinen kohde. Jatkan matkaa kaupungin laitamille, josta löytyy A le Coqin panimo. Tämä merkki on varmasti tuttu kaikille suomalaisille, mutta en aiemmin tiennyt panimon sijaintia. Kaljan paneminen on aina tapahtunut Tartossa ja panimon alueelta löytyy rakennuksia ja tuotantolaitoksia aina 1800-luvulta alkaen.

Vanhemmassa osassa on A le Coq-museo, joka on aika samanlainen kuin muutama muu panimomuseo, joissa olen aiemmin vieraillut. Oluen valmistamisen prosessi käydään läpi seikkaperäisesti ja vanhoja tuotantovälineitä on nähtävillä runsaasti. Ja kuten kaikissa muissakin vastaavissa paikoissa, lipun hintaan kuuluu tuopillinen huurteista.

Lähden kävelemään parin kilometrin päässä olevalle bussiasemalle. Lux Express lähtee aikataulussa ja bussi on aivan täynnä. Matka Viljandiin kestää noin 1,5h ja reitti kulkee jotain pienempää tietä läpi maaseudun.

Viljandin bussiasema on melko vaatimaton ja hotelli löytyy aivan dösiksen vierestä. Majatalo on jonkun pienen ostoskeskuksen yläkerrassa ja on totaalisen mitäänsanomaton, mutta siisti. Viljandi on kuuluisa puutaloistaan, mutta nämä kulmat tuovat mieleen lähinnä jonkun suomalaisen keskimääräistä ankeamman pikkukaupungin.

Lähden etsimään tätä kuuluisaa idylliä ja harhailen hetken kaupungin uudemmalla puolella, joka on varsin epäkiinnostava. Puutaloalue löytyy kyllä helposti ja vaikuttaa suorastaan kuolleelta – siis ihmisiä ei juurikaan näy. Turisteja on vielä vähemmän kuin Tartossa eli tästä idyllistä saa nauttia pääosin ihan yksikseen!

Puutaloalue on pääosin asuinkäytössä – kauppoja ja ravintoloita ei juurikaan ole. Alueen reunalla sijaitsee järvi, joka olisi varmasti hieno paikka vähän kesäisemmällä kelillä. Nyt on taas pilvinen päivä ja lämpömittarissa on ehkä 17 astetta eli mikään rantakeli ei todellakaan ole. Istun hetken hiljaisessa rantakahvilassa ja mietin, millainen meno täällä olisi hellepäivänä?

Jatkan matkaa kohti Viljandin maamerkkiä eli linnan raunioita. Jäljellä on lähinnä palasia muurista eikä paljon muuta. Linnan alueella on uudisrakennus, josta löytyy myös ravintola ja kattoterassi. Tarjolla olisi kalakeittoa ja pihvejä eli ihan hienojen näkymien vuoksikin päätän pitää ruokatauon. Safka osoittautuu maistuvaksi näköalat yli järven ja linnan ovat kyllä upeat.

Kiertelen vielä jonkun aikaa vanhan kaupungin hiljaisia katuja. Onhan tässä stadissa oma viehätyksensä, mutta turisti arvostaisi, jos olisi vähän enemmän palveluita, edes ruokakauppaa ei näiltä nurkilta löydy. Palaan hotellille ja ostan kaupasta iltapalaa. Kauppakeskuksen nurkillakin alkaa olla kuollutta eli aika hiljaista taitaa Viljandissa olla myös näin keskikesälläkin?

10.7.2025 Viljandi – Tallinna - Helsinki:
On aika palata Suomeen, mutta tämä vaatii vielä useamman etapin eri kulkuvälineillä. Paikallinen VR liikennöi Viljandista Tallinnaan ja olen taas ostanut lipun verkosta etukäteen. Kävelen pari kilometriä juna-asemalle tihkusateessa. Asemalla on todella hiljaista eikä juna tule läheskään täyteen.

Matka taittuu samanlaisella suomalaisen paikallisjunan oloisella pelillä kuin Tallinna-Tartto -välikin. Tallinnaa lähestyttäessä matkustajia alkaa pikkuhiljaa tulla lisää, kunnes istumapaikat alkavat olla täynnä. Junailu on kyllä helppoa Virossa, mutta aika hitaita nämä reitit ovat.

Olen Tallinnassa joskus puolen päivän jälkeen ja päätän suunnata ensimmäisellä mahdollisella lautalla Helsinkiin. Tallinkin aikataulut eivät oikein natsaa, joten päätän kokeilla pitkästä aikaa Viking Lineä. En ehdi säätää online-lippuja vaan kävelen satamaan ja menen perinteiseen tyyliin lippuluukulle, joita onneksi sentään löytyy vielä. Lippuja on tarjolla vaikka laivaan nousu on kohta alkamassa.

Viikkari on aika täynnä ja perheitä mölyapinoineen on liikkeellä enemmän kuin Tallinkin kyydissä. Istuskelen kannella jonkun aikaa ennen kuin nälkä alkaa vaivata ja päätän testata laivan buffan. Tarjoilut ovat ehkä vähän suppeammat kuin ruotsinlaivalla, mutta kyllähän sitä pienet överit ehtii hyvin syömään. Helsingissä odottaa suorastaan kuuma keli ja ennusteiden mukaan kaivattu helleaalto olisi vihdoin tulossa?

Oli oikein virkistävä reissu naapurimaahan ja tällainen rundi onnistui todella kivuttomasti julkisillakin. Tartossa voisi käydä toistekin, Viljandissa kyllä riitti yksi yö ainakin minulle.