Viro - toukokuu 2026

Virossa on tullut käytyä viime aikoina lähes vuosittain. Tämäkään vuosi ei ole poikkeus, koska on aika toteuttaa pitkään mielessä ollut Pohjois-Viron kierros. Tällä kertaa lähden matkaan omalla autolla, koska kiikarissa olevat kohteet ovat hankalia saavuttaa julkisilla.

Kelit eivät ole kovin keväisiä, mutta oikein sopivia nähtävyyksien ihmettelyyn ja kävelemiseen. Taas tulee nähtyä uusia puolia naapurimaasta. Narvan raja-aseman sillalla olevia lohikäärmeen hampaita katsellessaan tajuaa, kuinka Virossa koko Eurooppaa koskettava uhkakuva on vielä astetta vakavampi kuin Suomessa.

Kohteet:

1. Tallinna
2. Lahemaa ja Vihula
3. Rakvere
4. Narva-Jõesuu ja Narva

13.5.2026 Espoo-Tallinna
Helatorstain pitkä viikonloppu sopii hyvin reissaamiseen. Kelit ovat yleensä jo keväiset tai jopa kesäiset ja Euroopan kohteissa on hyvin tilaa. Ei tullut kuitenkaan buukattua mitään lentoja riittävän ajoissa, joten päätin tehdä pienen kierroksen etelänaapurissa.

Otan auton mukaan, koska tarkoituksena on viettää pari yötä Tallinnan ulkopuolella. Lähden heti työpäivän päätyttyä ajamaan kohti Länsisatamaa, jossa loppuunmyyty Tallinkin autokansi odottaa. Muutenkin porukkaa on aika runsaasti laivalla. Vietän lähes koko matkan laivan buffetissa, jossa on tarjolla tuttuun tapaan notkuvat pöydät vaikka mitä herkkua.

Tallinnassa on edessä lyhyt siirtymätaival hotelliin. On jo hämärää ja sataa. Navigointi vanhan kaupungin ympäri on yllättävän hankalaa, koska kaistat vaihtuvat useammassa paikassa vähintäänkin epäloogisesti. Löydän kuitenkin perille ongelmitta ja autolle löytyy parkkipaikka hotellin vierestä.

Olen buukannut aina luotettavan Ibiksen - Tallinnassa en tosin ole tätä ketjua aikaisemmin käyttänyt. Huone on siisti kuten odottaa sopiikin. Vanha kaupunki olisi tien toisella puolen mutta en jaksa lähteä enää iltakävelylle. Haen lähikaupasta iltapalaa ja menen ajoissa nukkumaan.

14.5.2026 Tallinna
Tämän päivän ohjelmassa on kävellä ympäri Tallinnaa ja käydä parilla alueella, jotka ovat toistaiseksi jääneet käymättä. Hotellivaraukseen ei kuulu aamiaista, joten käyn ensimmäiseksi ruokakaupassa ostamassa jonkun kolmioleivän ja energiajuoman. Balti Jaamin asema ja tori ovat aivan hotellin nurkilla eli päivän kävelykierros on luontevaa aloittaa näistä mestoista.

Torilla olen käynyt ennenkin mutta en ole koskaan tutustunut sen tarjontaan syvällisemmin. Nyt on hyvin aikaa käydä myös yläkerrassa. Turistiroinaa on onneksi vain vähän tarjolla ja tavaraa on kyllä ihan laidasta laitaan, samoin ruokaa ja tuoretuotteita. Jätän kuitenkin ostokset väliin ja suunnistan kohti Telliskiveä. Sielläkin on tullut käytyä ja paikka näyttää aika lailla samalta kuin viimeksikin. Pitäisi kyllä joskus käydä täällä iltaisin kun ravintolat ja kuppilat ovat auki.

Jatkan talsimista kohti Kalamajan puutaloja. Näillä nurkilla en ole koskaan käynyt ja tykästyn heti rauhalliseen alueeseen. Mitään erityistä nähtävää tai palveluja ei ole juurikaan tarjolla mutta tämä kaupunginosa on oikein miellyttävä paikka päämäärättömään harhailuun.

Saavun Noblessnerin alueelle, joka taitaa olla Tallinnan kalleimpia ja trendikkäimpiä alueita tätä nykyä. Moderneja kerrostaloja meren rannalla riittää - ihan tyylikästä arkkitehtuuria mutta vähän turhan kliininen mesta kuitenkin. Jatkan talsimista pitkin merenrantaa, kunnes saavun Lennusadamin ja Patarein nurkille. Patarei on taas rempassa ja nyt on käynnissä kunnianhimoiselta vaikuttava hanke, jonka tavoitteena on rakentaa vanhaan vankilaan museoita, ravintoloita ja ehkä myös asuntoja. Valmista voisi olla vuoden 2027 puolella. Patarein sisäpiha on kuitenkin avoinna ja kävelen tämän mielenkiintoisen kompleksin läpi kohti keskustaa.

Kävelen läpi vanhan kaupungin ja bongaan Google Mapsista jonkun gastropubin, josta löytyy oikein passeli myöhäinen lounas. Turisteja on kohtuullisen paljon, mutta suomalaisia on vähemmän kuin takavuosina.

Pidän lepotauon hotellilla ja nukun päiväunet. Ilta alkaa jo hämärtyä, kun kävelin takaisin vanhaan kaupunkiin illalliselle. Ehdin ravintolaan juuri ennen kuin keittiö on menossa kiinni. Käyn vielä oluella Koht-baarissa, joka sekin on nykyään täysin turistien valtaama. Palaan ennen puolta yötä hotellille.

15.5.2026 Tallinna-Lahemaa-Vihula
Nyt on aika aloittaa lyhyt roadtrip, jonka aikana on tarkoitus katsastaa muutama uusi kohde Pohjois-Virossa. Ensin pitää kuitenkin löytää ulos Tallinnan keskustasta, joka osoittautuu yllättävän hankalaksi. Vaikka Tallinan on muuten helppo kaupunki autoilla, niin sataman alueella on kyllä useampi varsin sekava liikenneympyrä ja yllättävä käännös.

Ennen siirtymistä kohti itää käyn Sadamarketissa, josta mukaan tarttuvat ns. mummojen ostosrattaat, jotka aion lahjoittaa eräälle pyöreitä vuosia täyttävälle henkilölle. Balti Jaamin torilla olisi itse asiassa ollut tarjolla hienompia (ja halvempia) rattaita mutta eilen ei ollut ostohousuja jalassa. Muuten Sadamarketin tarjonta on kyllä yhtä apaattista kuin aiemminkin: piraattiroinaa,kiinakamaa ja tuntuisi löytyvän myös vapeja, sähkölamauttimia yms arveluttavaa tavaraa.

Toisella yrittämällä löydän reitin Narva Maanteelle ja varmaankin Viron parhaalle moottoritielle. Ajelen joku 50km kohti Narvaa ennen kuin käännyn pohjoiseen kohti rannikkoa. Sieltä löytyy Lahemaan kansallispuisto, jossa olisi vaikka mitä nähtävää. Alueen kuuluisin kohde on Viru Bog Trail, joka on suolle tehty noin 6km patikointireitti.

Kyseessä on samankaltainen paikka kuin Torronsuo Suomessa eli osa reitistä kulkee polkuja pitkin metsässä ja välillä ollaan pitkospuilla keskellä suota. Väkeä ei ole liikaa ja keli on oikein sopivaa tällaiseen helpohkoon kävelykierrokseen. Keskeltä suota löytyy jopa uimapaikka, mutta jätän jääkylmältä vaikuttavan suonsilmäkkeen väliin.

Jatkan ajamista kohti Viron pohjoisrannikkoa. Jonkun pikkukylän laitamilta löytyy hieno luonnonhiekkainen ranta, mutta keli on vähän turhan viileä auringonottamiseen. Matka jatkuu vielä hetken pitkin kapeita mutta hyväkuntoisia teitä. Tämän illan majoitus on Vihulan kartanossa, joka ainakin kuvissa vaikutti tasokkaalta paikalta.

Kartano on vähintään yhtä hieno kuin kuvissa ja tilava huone sijaitsee vanhassa viinatehtaassa (joka oli aikoinaan yksi kartanon monista tulonlähteistä). Isolla alueella on kartanon lisäksi lukuisia muita rakennuksia, joista löytyy kylpylä ja saunoja. Illan ohjelmassa onkin viettää aikaa porealtaissa ja testata kaikki saunat. Porukkaa ei ole ruuhkaksi asti ja huutavia pikku paskapäitäkin on onneksi vain muutama. Kartanon ”tavernassa” on tarjolla maistuvaa ruokaa, toki olisi myös jotain fine dining-tyylistäkin menoa päärakennuksessa. Valitsen kuitenkin pubiruoan.

16.5.2026 Vihula-Rakvere-Narva-Jõesuu
Kartanon aamiainen on erinomainen ja sen syötyään jaksaa kyllä ajella useampaankin paikkaan. Näitä kartanoita Pohjois-Virossa riittää ja vajaan puolen tunnin ajomatkan päästä löytyy Palmsen kartano, joka on nykyään museo. Tämäkin on varsin vaikuttava paikka, jossa pääsee kiertelemään vapaasti sekä ulkoalueilla että kartanon sisällä. Keli on aivan loistava ja tulee pidettyä pidempi tauko kartanon puutarhassa. Sisätiloissa on sitä tutuksi tullutta menneiden aikojen luksusta eri muodoissaan.

Matka jatkuu kohti Rakveren kaupunkia, jonka kuuluisin nähtävyys on vanha linna. Tämä linna kohtuullisen vaatimaton, mutta muurien sisällä on kaikenlaista mielenkiintoista nähtävää. Löytyy useampi ”show”, joissa esitellään mm. kidutusvälineitä ja alkemiaa. Esitykset ovat ikävä kyllä viroksi, joten on melko hankalaa seurata tarinoita. Kidutuskammiorundilla esitellään aluksi entuudestaan varsin tuttuja välineitä, kuten esimerkiksi rautaneito. Lopuksi on ohjelmassa hieman hämmentävä kummitusjuna-tyylinen kävelykierros, joka esittelee mm. keskiajan vitsauksia.

On aika suunnata kohti tämän illan majoitusta, joka sijaitsee meren rannalla Narva-joen lähistöllä. Siksi kaupungin (vaiko kunnan?) nimi onkin Narva-Jõesuu. Täälläkin on hienoja hiekkarantoja, jotka vaikuttavat olevan täysin luonnontilaisia - ei siis näy rantakuppiloita tai oikeastaan mitään muitakaan palveluita. Alueella on useampi kylpylähotelli ja myös pari uudehkoa huoneistohotellia, joista löytyy ainakin tähän aikaan vuodesta varsin edullista majoitusta.

Illan ohjelmassa ei ole mitään erityisempää paitsi auringonlaskun ja euroviisujen katselemista. Suomi lähtee kisaan ennakkosuosikkina ja niinhän siinä käy että ihan muut maat vievät kärkisijat (eli Bulgaria yllättäen voittaa).

17.5.2026 Narva-Tallinna-Espoo
Nukun melko huonosti, jäikö euroviisuista niin paha maku suuhun että ei oikein uni tullut? Syön aamiaiseksi eilisiä ruokakaupan eineksiä ja pakkaan repun. Hotellilta on lyhyt matka Narvan kaupunkiin, joka on yksi Viron ja Venäjän rajanylityspaikoista.

Narva vaikuttaa todella hiljaiselta ja parkkipaikka kaupungin ytimestä löytyy helposti. Turisteja (eikä muitakaan ihmisiä) ei näy missään, on suorastaan aavemaisen hiljaista. Raja-asema on ihan kaupungin keskustassa ja siellä on jopa pientä jonoa. Raja on ollut osittain suljettu jo pitkään, syynä tietenkin ryssien murharetki Ukrainaan. Ajoneuvot eivät enää saa ylittää Narvajoen siltaa, vaan rajan ylitys onnistuu ainoastaan jalan.

Narva on kuuluisa linnastaan, joka sijaitsee aivan joen rannassa. Vastarannalla on myös toinen linna, joka Venäjän territoriota. Linna on huomattavasti suurempi kuin Rakveressä ja sisätiloissa on myös enemmän nähtävää. Näyttelyt eivät kuitenkaan jää mieleen, vaan mielenkiintoisempaa on tirkistellä tornien ikkunoista itään ja ihmetellä mitä sillalla ja naapurimaassa tapahtuu. Toisen linnan muureilla näkyy myös ihmisiä, arvatenkin tekemässä samoja asioita.

Syön kevyen lounaan linnan kahvilassa ja mietin, paljonko aikaa on jäljellä ennen kuin pitää lähteä ajamaan kohti Tallinnaa. Ehdin käppäillä ehkä tunnin verran Narvan keskustassa, jossa on kyllä aika vähän nähtävää. Arkkitehtuuri on ehtaa Neuvostoliittoa ja parin kirkon lisäksi ei ole tarjolla oikein mitään erikoisempia rakennuksia tai muita maamerkkejä. Päiväreissu taisi olla ihan riittävä kosketus tähän stadiin.

Marssin takaisin parkkipaikalle ja edessä on noin 200km ajomatkan kohti Tallinnaa. Siitä ei jää juurikaan muistikuvia, sillä tie on hyvässä kunnossa ja liikennettä on vähän. Ihan eri meininki kuin Via Balticalla, joka on tunnettu kaahareistaan. Ehdin hyvissä ajoin Tallinkin autokaistalle jonottamaan ja loppumatka meneekin sitten täpötäydessä laivassa. Oikein mukava ”spring break” tuli vietettyä ja joka päivälle löytyi mielenkiintoisia kohteita. Onhan nämä autoreissut aina vähän stressaavia, mutta eipä näitä spotteja olisi voinut kiertää julkisilla.