Korea - huhtikuu 2024

Kävin Pohjois-Koreassa jo 2009 ja oli selvää, että myös etelässä pitää käydä. Meni kuitenkin 15 vuotta, ennen kuin tämä suunnitelma toteutui. Mietin pitkään matkaan ajankohtaa, sillä Koreassa on Suomen kaltaiset neljä vuodenaikaa. Kesällä voi olla kunnon helteet ja talvella voi olla ihan kunnon pakkasiakin. Päätin lähteä reissuun pääsiäisen tienoilla keväällä, joka osoittautui hyväksi ideaksi.

Olin reissussa reilun viikon ja vietin koko ajan Soulissa. Miljoonakaupungissa riittää kyllä näkemistä ja vaihdoin kaksi kertaa hotellia, niin tuli nähtyä useampi puoli kaupungista. Julkinen liikenne on myös erittäin toimivaa, joten kaupungin massiivisuus ja suuret etäisyydet eivät suuremmin haitanneet.

27-28.3.2024 Helsinki – Soul:
Edellisenä vuonna ei tullut poikkeuksellisesti yhtään uutta maata bongattua eli on korkea aika suunnata johonkin uuteen kohteeseen, varsinkin kun tämän reissun jälkeen maapisteitä on kasassa täydet 100 kpl. Kevätreissun kohteeksi valikoitui jo pitkään suunnitelmissa ollut Etelä-Korea. Aikaa on reilu viikko ja olen ajatellut viettää sen kokonaisuudessaan Soulissa.

Finskin lennot pääsiäisen aikaan ovat aika arvokkaat ja nykyisessä maailmantilanteessa lentoajat ovat tolkuttoman pitkät (eli reitti kulkee joko ryssien etelä- tai pohjoispuolelta). Kokonaismatka-aika on kuitenkin lyhyempi kuin esim. turkkilaisella tai Qatarilla eli päätän varata sinivalkoiset siivet joskus alkusyksystä.

Kone on odotetusti ihan täynnä ja saan ehkä huonoimman paikan eli keskipenkin käytäväpaikan. Viereen osuu vielä joku isokokoinen äijä, joka vyöryy vähän väliä naapurin tuolin alueelle. Reilun 11 tunnin lento lähtee puoli kuuden maissa illalla eli nukkuminen on joka tapauksessa mahdottomuus. Kärsin melkein puoli vuorokautta ristikoita ratkoen, leffoja katsellen ja pelejä pelaten.

Souliin saavutaan vihdoin aamuyöstä Suomen aikaa ja portilla monitori toivottaa suomalaiset tervetulleiksi. Immigrationissa on tolkuton jono, jossa menee varmaan puoli tuntia. Mitään ihmeempää kyselyä ei ole, vaan passiin napsahtaa joku pieni tarra 90 päivän oleskeluluvan merkiksi.

Olen varannut hotellin ensimmäiseksi kolmeksi yöksi ja lähden kohti keskustaa lentokenttäjunalla. Lipun ostaminen vaatii yllättäen käteistä, jota ei sitten muuten käytännössä tarvitsekaan loppureissun aikana. Vaihdan reilun puolen tunnin junailun jälkeen metroon ja nousen maan pinnalle jossain alle kilometrin päässä hotellilta. Myöhemmin tajuan, että lentokenttäbussi olisi vienyt suoraan hotellin ovelle!

Google Maps toimii huonosti Koreassa (syynä joku erimielisyys karttojen tallennukseen liittyen) joten käytän taas vaihteeksi maps.me:tä. Hotellin löytäminen kestää hetken, sillä kartoista löytyy joku lähes samanniminen paikka parin korttelin päästä. Lopulta pääsen rättiväsyneenä perille. Respassa kuitenkin sanotaan, että huone ei olisi vielä valmiina (vaikka kello onkin jo puoli neljä iltapäivällä). Noin viiden minuutin säädön jälkeen huone kuitenkin löytyy ja menen välittömästi nukkumaan. Herään illemmalla ja käyn hakemassa 7-11:stä iltapalaa. Nukun 12h seuraavaan aamuun asti.

29.3.2024 Soul:
Heräilen joskus klo 10 maissa ja taivas näyttää harmaalta. Vettäkin ripottelee hieman eli ei kovin keväiseltä näytä. Lähden kuitenkin ulos ja onneksi sade lakkaa. Kiertelen hotellin lähiympäristöä ja läheisestä puistosta löytää yllättäen joku kukkaisfestivaali, joka liittynee Aasiassa aina niin suosittuun kirsikkapuiden kukintaan. Nyt onkin erittäin hyvä aika bongailla pinkkejä kukkia, joita on kaikissa puistoissa ja aika monessa paikassa katujen varsilla. Lienee sanomattakin selvää, että tämä inspiroi myös paikallisia räpsimään selfieitä ja ryhmäkuvia.

Kukkaisfestarit ovat vasta rakennusvaiheessa, mutta onneksi ruokakojuja on jo pystyssä. Syön aamupalaksi kanavartaan ja jatkan talsimista. Hotellin lähistöllä on myös paikallinen parlamenttitalo, jota pääsisi ihmettelemään erikseen varattavan kierroksen aikana. En ole kuitenkaan buukannut moista, vaan päätän ajella metrolla katselemaan Soulin ydintä.

Soulin metro on massiivinen ja raiteiden sekä pääteasemien kanssa saa olla tarkkana. Onnistun jotenkin hyppäämään väärään suuntaan menevään metroon, mutta onneksi kuulutukset ja asemien nimet ovat myös englanniksi. Pienen harharetken jälkeen päädyn Soulin päärautatieasemalle, joka vaikuttaa melkoisen sekavalta kompleksilta. Metrossa on lähes kaikilla asemilla melkoiset siirtymätaipaleet ja loputon määrä portaita eli matkustamiseen saa varata aikaa. Junat ovat välillä aivan tukossa – toisaalta myös hiljaisempia aikoja ja linjoja löytyy.

Yritän etsiä toimistoa, joka myisi matkakortteja. Netistä kaivamani osoite on kuitenkin virheellinen, sillä rempan vuoksi kyseinen putiikki on muuttanut johonkin. Jatkan siis kertalippujen ostamista, joka onnistuu kyllä nopeasti automaateista. Päätän lähteä katsastamaan Korean kansallismuseon, joka on aika massiivinen rakennus muutaman metropysäkin päässä.

Museo on ilmainen ja siellä voisi viettää vaikka puoli päivää, jos lukisi ajatuksella kaikki stoorit ja katsoisi kaikki filmit, joita on tarjolla useampia. Museo on kyllä kokonaisuutena vähän puiseva, tarjolla on aivan liikaa kivenpaloja ja kaikenlaista pölyttynyttä sälää. Ihan näyttävä rakennus, mutta näyttelyt eivät ole erityisen kiinnostavia. Palaan hotellille ja lepäilen hetken huoneessani.

Illemmalla lähden etsimään ruokapaikkaa hotellin lähistöltä. Ravintoloita on tarjolla runsaasti, löytyy kaikkea pikaruokamestoista fine diningiin. BBQ-paikkoja on myös monenlaisia ja ihan ensimmäiseksi menen yhteen kellarissa sijaitsevaan mestaan, joka osoittautuu vähän hienommaksi ravintolaksi. Minut ohjataan useamman henkilön loosiin, jossa olisi varmaan hyvä istua iltaa ja grillata isommalla porukalla. Ajattelin kuitenkin syödä vain nopean illallisen ja koitan tilata jotain hotpot-tyyppistä settiä. Käy kuitenkin ilmi, että näitä ruokia on tarjolla vain lounasaikaan! Totean että kiitos mutta ei kiitos ja lähden etsimään toista paikkaa.

Yhdessä paikassa todetaan, että pöydässä pitäisi olla vähintään kaksi henkilöä! Kolmannessa raflassa on tilaa myös yksinäiselle turistille ja pääsen testaamaan korealaista BBQ:ta. Homman nimi on siis grillata lihat pöytään integroidulla hiiligrillillä ja syödä kuollutta eläintä lukuisten lisukkeiden kera. Tarjoilija hoitaa grillauksen, koska ei selkeäsikään luota turistin kokkaustaitoihin. Ruoka on kyllä oikein hyvää, mitä nyt lisukkeena ollut kylmä taskurapu saa jäädä väliin. Poistun tyytyväisenä hotelliin, varsinkin kun safka kustansi vain jotain 25€.

30.3.2024 Soul:
Taivas on edelleen pilvinen, kun heräilen hyvin nukutun yön jälkeen. Ei sentään sada ja myöhemmin iltapäivällä alkaa aurinkokin paistamaan. Lämpöä on reilu 10 astetta eli ihan hyvä keli kävelemiseen. Tämän päivän ohjelmassa on vain yksi, mutta taas varsin massiivinen kohde eli sotamuseo.

Ajelen muutaman pysäkinvälin metrolla ja museo sekä sitä ympäröivä puisto löytyvät helposti. Ostan kaupasta evästä ja ihmettelen hetken aluetta, joka täynnä muistomerkkejä, sotakoneita ja puita. Toisella puolella katua alkaa Naton tukikohdan alue, joka on suljettu siviileiltä.

Museo on yhtä valtava kuin mitä Pohjois-Korean vastaava oli. Näyttelyitä on useammassa kerroksessa ja Koreoiden sodan lisäksi esitellään vaikka mitä keskiaikaisia kähinöitä. Kiinnostavinta antia ovat animaatiot, jotka kertovat taistelujen kulusta ja taustoista. Museossa menee helposti useampi tunti, varsinkin kun sisätilojen lisäksi on laaja ulkoalue, josta löytyy kaikkea tankeista lentokoneisiin. Ehkä kiinnostavin kohde on sotalaiva, joka joutui Pohjois-Korean kanssa pieneen konfliktiin joskus 2000-luvun alussa.

Palaan takaisin hotellin nurkille ja käyn uudelleen katsastamassa kukkaisfestarin. Tällä kertaa alue on täynnä väkeä, mutta ruokakojuja ei ole yhtään enempää kuin pari päivää sitten. Suunnittelin syöväni street foodia, mutta jonot ovat sen verran pitkät, että päätän palata hotellille. En jaksa myöskään odotella ravintolassa, vaan ostan 7-11:stä kaikenlaista kuten jonkunlaisen sushi-rullan. Loppuilta menee huoneessa. Jalat ovat aika kipeät pitkien kävelyretkien ja metron portaiden kiipeämisen jäljiltä. Vanha akillesjännevamma tuntuu vihoittelevan aika ikävästi, saapa nähdä kestääkö koipi tulevien päivien aktiviteetteja?

31.3.2024 Soul:
Tänään on aika vaihtaa hotellia. Ensimmäiset kolme yötä meni Kensington-hotellissa, joka oli kyllä oikein miellyttävä kokemus ja hintakin oli kohdallaan. Mesta on kuitenkin buukattu täyteen tulevina päivinä ja haluan nähdä jotain muitakin kaupunginosia, joten olen varannut seuraavaksi kolmeksi yöksi Fairfield by Marriotin. Kyseessä taitaa olla joku ketjun halpisversio, sillä huoneen hinta per yö on varsin maltilliset 100€, siis Soulin hinnoilla ihan kelpo taksa.

Hotelli sijaitsee joen toisella puolella parin metropysäkin päässä. Hotellin aulassa odottaa melkoinen kaaos matkalaukkuja ja odotetusti huone ei ole vielä saatavilla puolen päivän maissa. Matkatavarahuonetta ei löydy, vaan respa ehdottaa jättämään repun aulan lattialle. Ei vaikuta kovin turvalliselta idealta, joten päätän käydä pienellä retkellä reppu selässä. Onneksi olen taas varsin kevyellä varustuksella liikenteessä.

Menen hotellin vieressä olevalle rautatieasemalle, josta löydän vihdoin kaivatun matkakortteja myyvän automaatin. Saan yhden monista Soulissa toimivista älykorteista, joilla voi maksaa joukkoliikenteen lisäksi kaupoissa. Ajelen taas metrolla pari pysäkinväliä ja talsin aseman vieressä olevalle suurelle kalatorille, joka on myös suosittu turistinähtävyys. Kaikenlaisia toreja ja markkinoita on kyllä tullut nähtyä, mutta tämä on kyllä aika ainutlaatuinen kompleksi: kalaa on tarjolla kahdessa kerroksessa ja otuksia löytyy kyllä joka lähtöön. On lohta, mustekaloja ja ties mitä minulle tuntemattomia lajeja. Lisäksi löytyy vaikka mitä äyriäisiä.

Torikojujen lisäksi on lukematon määrä ravintoloita, joihin voi joko tuoda itse ostamansa eväkkään tai tilata menusta taatusti tuoretta ruokaa. Päätän tilata kunnon satsin sashimia, joka onkin erittäin hyvää ja varmaan suoraan jostain alakerran torikojusta. Kiertelen vielä hetken toria ja räpsin fotoja. Kuvaaminen ei tunnu häiritsevän ketään, toisin kuin muutamassa muussa vastaavassa paikassa.

Lähden metrolla takaisin kohti hotellia. Hengailen vielä hetken läheisessä puistossa, sillä aurinko paistaa mukavasti ja lämpöä on varmaan 20 astetta. Joskus viiden maissa saan huoneen, joka osoittautuu muuten hyväksi, mutta vieressä menevän junaradan meteli kuuluu kyllä turhankin hyvin. Saapa nähdä, miten saan nukuttua.

Käyn pimeän laskeuduttua ihmettelemässä lähikortteleita. Tarjolla on pari ostoskeskusta, mutta myös pari ravintola- ja baarikatua. Löydän perinteisen pelihallin, josta löytyy kaikenlaista videopeleistä ns. tanssipeleihin. Eli näitä Aasissa hyvin suosittuja pelejä, joissa ”stepataan” ruudulla näkyvien kuvioiden tahtiin. Paikalliset ovat kyllä ihan käsittämättömän taitavia tässä lajissa! Parasta tarjontaa on kuitenkin pari klassikkopeliä eli mm. Bubble Bobble ja Puzzle Bobble, joita tuleekin pelailtua tulevinakin iltoina.

1.4.2024 Soul:
Olen päättänyt viettää koko reissun Soulissa lukuunottamatta yhtä päiväretkeä, joka oli suunnitelmissa jo kauan ennen kuin buukkasin tämän reissun. Se on tietenkin visiitti DMZ:lle eli Koreoiden välissä olevalle demilitarisoidulle vyöhykkeelle. Olen käynyt alueella jo Pohjois-Korean puolelta eli on kiinnostavaa nähdä, mikä on eteläinen ”versio” tästä vyöhykkeestä. Retkeen liittyy kuitenkin pari yllätystä, joista ensimmäisestä kuulen jo hyvissä ajoin. Rundin kohokohta eli visiitti ”joint security arealle” on toistaiseksi mahdotonta, sillä tämä alue on tällä hetkellä kokonaan suljettu turisteilta. Syynä on jenkki, joka yritti loikata Pohjois-Korean puolelle yhden turistikierroksen aikana. Eli tällä hetkellä on tarjolla retkiä ilman visiittiä kummallakin puolella rajaa olevien talojen sisuksiin.

Toinen käytännön ongelma on retken buukkaaminen. Olen etsinyt hyvämaineisen matkatoimiston (Vip Tours) ja koitan buukata retkeä heidän verkkosivuiltaan. Korttimaksaminen ei kuitenkaan toimi, joten päätä mennä perinteiseen malliin käymään firman toimistolla, joka näyttää olevan vain parin metropysäkin päässä. Tämä osoittautuu virheeksi, vaikka loppujen lopuksi saankin retken buukattua.

Rakennus, jossa Vip Tours sijaitsee, löytyy helposti, mutta varsinaisen toimiston löytäminen on kyllä lähes mahdoton tehtävä. Kyseessä on yli 30-kerroksinen kompleksi, ja matkatoimisto ei todellakaan sijaitse missään katutasossa tms helposti löydettävässä paikassa. Kierrän rakennuksen pariin kertaan ja päädyn siinä sijaitsevaan hotelliin, jospa firma olisi hotellin tiloissa? Ystävällinen respan henkilö soittaa matkatoimistoon, ja joku sieltä lupaa tulla hakemaan minut hotellin ulkopuolelta. Odottelen varmaan 10 minuuttia ja kun ketään ei näy, soitan itse perään. Käy ilmi, että varsin huonoa englantia puhuva nainen on ollut toisella hissillä. Lopulta hän löytää minut ja ajamme hissillä kauan etsimääni toimistoon. Myös retken buukkaus onnistuu vihdoin. Nainen suosittelee käyttämään jotain ulkoista retkien varauspalvelua kuten Viatoria, pitääpä joskus testata näitäkin.

Pääsen joskus puolen päivän jälkeen jatkamaan matkaa ja ajelen taas metrolla kohti Soulin ydintä. Iltapäivän ohjelmassa on tsekata yksi Soulin kuuluisimmista maamerkeistä eli pienellä nyppylällä sijaitseva näkötorni. Metrolla pääsee aika lähelle tornia ja pienen kävelyn jälkeen saavun köysiradan ala-asemalle, josta pitäisi olla muutaman minuutin matka kohteeseen. Asemalla odottaa kuitenkin melkoinen jono ja lippuluukulla lukee, että odotusta olisi tiedossa 40 minuuttia. Ihan niin kauan ei onneksi mene, mutta varmaan puoli tuntia kuitenkin. Köysirata on melkoinen pettymys, matka on todella lyhyt ja paremmat näköalat avautuvat huipulta. Eli kannattaa kyllä mennä joko bussilla tai kävellen.

Huipulla on mahdollisuus ihailla näköaloja joko ulkosalla tai mennä erillisen pääsymaksun vaatimaan torniin. Menen toki ylös asti, josta näkymät ovat kyllä hienot ja tarjolla on täydet 360 astetta. Tornin ikkunat ovat vaan valitettavan pölyiset, eli parempia fotoja saa kyllä vähän alempaa tornin juurelta. Muuten paikka ei ole kovin kummoinen, ehkä vähän kulahtanut näkötorni, joita on kyllä tullut koettua aika monta.

Laskeudun takaisin tornin juurelle ja ihmettelen näkymiä sieltäkin käsin. Näköalatasanteiden kaiteissa on aivan järjetön määrä ”rakkauslukkoja”, luulisi että kaiteet pikkuhiljaa murtuisivat niiden painosta? Porukkaa on pilvin pimein ja paikka vaikuttaa suositulta myös paikallisten keskuudessa. Ostin menopaluulipun köysiradalle mutta päätän kävellä alas. Parin kilometrin polku kiertää läpi yllättävän rauhallisen metsän ja osoittautuu hyväksi reitiksi. Poistun nyppylän vieressä olevaan hienoon puistoon, jossa on pari temppeliltä näyttävää perinteistä rakennusta. En jää kuitenkaan pidemmäksi aikaa puistoon, vaan lähden metrolla kohti Gangnamia, joka lienee tätä nykyä Soulin kuuluisin kaupunginosa, syynä tietenkin muutaman vuoden takainen renkutus.

Gangnamin ytimessä on odotetun ruuhkaista, runsaasti pilvenpiirtäjiä ja neonvaloja. Etsin hetken Samsungin paikallista lippulaivamyymälää, joka osoittautuu aikamoiseksi pettymykseksi. Parissa kerroksessa on esillä lähinnä puhelimia, eikä mitään kovin erikoista verrattuna jonkun tavaratalon ICT-myymälään. Minut ajetaan melkein pois koko mestasta, kun erehdyn pyrkimään tilaan, jossa on joku pelifirman tilaisuus.

Hengailen hetken Gangnamin pikkukaduilla, joista löytyy paikallisten suosimia baareja ja ravintoloita. Turistille on tarjolla aika vähän ja päätän suunnata hotellille. Hotellin lähistöllä oleva metroasema osoittautuu taas melkoiseksi sokkeloksi, ja harhaudun johonkin pimeille pikkukaduille vähäksi aikaa. Jalat ovat taas aivan finaalissa ja ostan hotellin naapurissa olevalta juna-asemalta paikallisen Lotteria-burgeripaikan tuotteita takeawayna ja vietän loppuillan hotellihuoneessa. Huomenna pitää harrastaa vähemmän kävelyä!

2.4.2024 Soul:
Nukuin huonosti, sillä heräsin rautatien meteliin muutamaan kerran. Onneksi varasin tämän hotellin vain kolmeksi yöksi. Lähden puolen päivän maissa ulos ja kävelen vajaan puolen kilometrin päässä olevalle alueelle, jossa pitäisi olla joku ”art village” eli katutaidetta teollisuushallien seinissä. Mesta osoittautuu suureksi pettymykseksi, sillä taide on pääosin hallien liukuovissa, jotka ovat näin päiväsaikaan ylhäällä. Se vähä, mitä näkyy, on aika vaatimattoman oloista graffitia. Graffitia ylipäätään on Soulissa todella vähän, ainakin keskustan alueella. Poistun nopeasti paikalta ja jätän pienten metallipajojen jengin ahkeroimaan.

Ajan metrolla kaupungin toiselle puolelle, josta löytyy dark tourism-tyyppinen kohde. Kyseessä on taas yksi entinen vankila, josta on tehty museo. Tämä paikka on ollut aiemmin japanilaisten käytössä 1900-luvun alkupuoliskolla. Stoori on melko tuttu monesta muusta vastaavasta paikasta eli silloista hallintoa vastustavat henkilöt joutuivat vankilaan, jossa heitä kidutettiin ja pidettiin vuosia epäinhimillisissä olosuhteissa.

Alue on varsin suuri, mutta näyttely on sopivan kokoinen eikä mene liian yksityiskohtaiseksi. Mutta kyllä ihmisen pahuus on aika universaali ilmiö – ei tämä laitos suuremmin poikkea muilla mantereilla näkemistäni rangaistuslaitoksista. Erityisesti hirttohuone ja kidutusmenetelmiä esittelevä näyttely jäävät mieleen. Istuskelen hetken vankilan vieressä olevassa puistossa. Sää on oikein miellyttävä ja ratkon ristikoita jonkun aikaa. Tänään en vaan jaksa kävellä ja suuntaan jossain vaiheessa iltapäivää takaisin kohti hotellia. Juna-aseman yhteydessä on Lotte-tavaratalo, josta löytyy laaja food court. Tilaan jotain paikallista nuudelimättöä, jonka kera tulee normaaliin tapaan aika monta lajia lisukkeita. Ravintoloita ja food courtteja on tässä kaupungissa aivan valtava määrä, Suomeen verrattuna siis aivan järjettömän paljon. Toisaalta kunnon ruokakaupat ovat harvassa, tosin 7-11 tai joku muu vastaavista löytyy lähes joka korttelista.

3.4.2024 Soul:
Tänään on taas vuorossa hotellin vaihto. Olen tarkoituksella buukannut kolme eri hotellia vähän eri puolilta Soulia. Nyt on vuorossa Ibis, jota mietin jo ihan ensimmäiseksi tukikohdakseni. Yleensä varsin edullinen ketju kustantaa täällä yli 150€ / yö, mutta on vähän perus-Ibistä ylellisempi ja osa valtavaa rakennusta, josta löytyy myös saman firman Novotel, kasino ja ties mitä palveluita.

Tämä Dragon Cityn nimellä kulkeva kompleksi löytyy helposti ja yllättäen huone onkin jo saatavilla puolen päivän maissa. Saan vielä ”high floorin” eli huoneen 32. kerroksesta, koskahan viimeksi ollut näin ylhäällä? Näköalat ovat kyllä hienot ja tällä kertaa junien melu ei häiritse, vaikka rata meneekin aika lähellä. En jää pidemmäksi aikaa ihailemaan näköaloja, vaan suuntaan Soulin pohjoisosaan ihmettelemään palatseja. Näitä löytyy kaupungista melkoinen määrä ja niistä kuuluisimmat sijaitsevat kävelyetäisyydellä toisistaan. Aloitan kierroksen kuuluisimmasta ja suurimmasta palatsista eli Gyeongbokgungista.

Alue on odotetun laaja, mutta rakennuksiin ei pääse sisälle. Arkkitehtuuri on jo tuttua Pohjois-Korean reissulta ja muistuttaa jossain määrin kiinalaisia palatseja, tosin Kiinassa rakennukset olivat vielä astetta värikkäämpiä ja koristeellisempia. Porukkaa on liikkeellä todella paljon ja aika moni (turistit mukaan lukien) on pukeutunut perinneasuun eli korealaiseen hanbokiin. Näköjään tällainen kulttuurinen omiminen on ihan ok?

Valokuvien räpsijöitä saa väistellä koko ajan ja joku jenkki alkaa jopa huudella perään, kun kieltäydyn ottamasta kuvia! Alueella on kyllä varsin valokuvauksellisia spotteja, mutta rakennukset alkavat aika pian toistaa itseään. Käyn välillä katsastamassa etnografisen museon, joka on yllättävän mielenkiintoinen. Sen alueelta löytyy myös replikoita kaupoista ja yrityksistä eri vuosikymmeniltä.

Jalkoja alkaa taas kivistää, mutta vielä on päivän kierrosta reilusti jäljellä. Poistun palatsialueelta ja kävelen läpi Bukchonin kaupunginosan, jossa on hanok-tyylisiä perinteisiä rakennuksia. Yritän etsiä lounaspaikkaa, mutta useammassa raflassa on alkanut juuri ”break time”, näköjään aika moni ravintola pitää klo 15-16 jonkunlaisen siestan. Päädyn sitten syömään 7-11:iin nuudeleita ja kanaa. Onneksi näistä putiikeista löytyy yleensä mikrot ja kuumaa vettä eli einekset saa valmistettua kaupassa.

Jatkan matkaa seuraavaan palatsiin – itse asiassa tarjolla on kaksi vierekkäin olevaa aluetta eli Changdeokgung ja Changgyeonggung. Nämä ovat huomattavasti rauhallisempia ja tältä alueelta pitäisi löytyä yksi Soulin kauneimmista paikoista eli ”Secret Garden”. Tämä salainen puutarha jää kuitenkin näkemättä, sillä sinne pääsee vain opastetuilla kiertokäynneillä, jotka ovat tämän päivän osalta jo ohi. Mielestäni nämä alueet ovat miellyttävämpiä kuin Gyeongbokgung, mutta täälläkään ei pääse rakennusten sisälle. Jalat alkavat olla jo sen verran finaalissa, että en jaksa kiertää ihan jokaista nurkkaa. Suunnistan joskus kuuden jälkeen metroasemalle ja menen hotelliin lepäämään.

Illemmalla etsin ruokapaikkaa ja käyn aluksi tsekkaamassa hotellin ravintolan, jossa pitäisi olla buffet tarjolla. Hinta vaan on pöyristyttävät 100€ eli jää kyllä väliin! Ilmeisesti tämä buffa olisi kyllä sisältänyt mm. hummeria, mutta tuolla rahalla söisi viikon verran food courteissa. Kävelen rautatieasemalle, josta löytyy taas melkoinen valikoima korealaista ruokaa. Nälkä on sen verran paha, että tilaan mustekalaa 2 henkilön annoksen, joka ei ole yhtään liian iso satsi. Tämä satsi kustantaa noin 20€ - ruoka on kyllä varsin edullista täällä.

4.4.2024 Soul:
Herään joskus kuuden maissa, joka on tällä reissulla poikkeuksellisen myöhään. Olen pyrkinyt ottamaan rennosti ja nukkumaan vähintään yhdeksään asti, jos ei ole mitään erityisempää syytä olla ajoissa liikkeellä. Tänään sellainen on, sillä pienten vaikeuksien jälkeen buukkaamani DMX-retki lähtee klo 8 Soulin ytimestä. Eli pitää suorittaa pieni siirtymä heti aamutuimaan - saapa nähdä, millainen ruuhka on tässä stadissa näin aikaisin aamulla? Ei ollut isompaa tungosta, vaikka metro olikin niin täynnä että melkoisessa sillipurkissa oltiin. Täyttöaste tuntuu vaihtelevan tosi paljon metrolinjasta ja kellonajasta riippuen – välillä saa istua ilman vieruskavereita mutta on myös ajoittain vaikeaa päästä sisään tai ulos. Matkatoimiston opas löytyy helposti ja bussi saapuu melkein ajoissa. Matkaan päästään joskus kasin jälkeen.

Aluksi on ohjelmassa n. 30 km ajomatka pohjoiseen ja ensimmäinen stoppi on hieman hämmentävä kompleksi kauppoja, ravintoloita ja muistomerkkejä. Löytyy myös jonkunlainen huvipuisto. Busseja on parkissa varmaan parikymmentä eli varsin suosittu kierros on kyseessä. Ja tunnelma tietenkin aivan erilainen kuin P-Koreassa eli avoimesti julistetaan rauhaa ja Koreoiden yhdistymisen ilosanomaa. Tämä stoppi ei ole erityisen kiinnostava. P-Korean rahaa olisi myynnissä, hinta setelitukusta on vaan useampi kymppi euroissa. Rajan toisella puolella seteleitä sai muistaakseni parilla eurolla koko sarjan!

Bussi jatkaa matkaa varsinaiselle demilitarisoidulle alueelle, jonka rajalla tarkastetaan passit. Muuten meininki on aika leppoisaa. Seuraava kohde on tämän retken mielenkiintoisin, mutta valitettavasti mennään läpi todella vauhdikkaasti. Kyseessä on 3rd infiltration tunnel eli yksi monista P-Korean aikanaan kaivamista tunneleista, joiden kautta suunniteltiin hyökkäystä etelään. Tunneli on melko ahdas ja jyrkän laskun jälkeen saa kävellä koko ajan kumarassa. Monta muutakin ryhmää on paikalla samaan aikaan eli turistilauma käytännössä lähes juoksee muutaman sadan metri pituisen tunnelin päästä päähän.

Mitään sinänsä kovin erityistä nähtävää ei ole (paitsi pieni aukko tunnelin päässä josta pitäisi näkyä P-Koreaan), mutta aika massiivinen homma on ollut aikanaan kaivaa tällainen putki käytännössä läpi harmaan kiven! Tunnelissa tulee hiki ja onneksi on pieni tauko ennen bussin lähtöä. Tunneliin pääsee näköjään myös jonkunlaisella junalla eli lisämaksusta välttäisi hikisimmän osuuden eli nousemisen erittäin jyrkkää käytävää pitkin takaisin maan pinnalle.

Seuraava kohde on ”observatorio” eli näköalatasanne jossa pääsee kiikareiden avulla vakoilemaan P-Korean puolta. Aika hiljaista naapurissa kyllä on, vaikka oppaan mukaan välillä voi bongailla jotain sotilashenkilöitäkin. Taivas on onneksi pilvetön – kehnommalla kelillä ei välttämättä näe kovin pitkälle. Mainitsen oppaalle käyneeni pohjoisen puolella ja kaveri vaikuttaa aidosti kateelliselta tästä.

Rundin viimeinen kohde on unification village eli pieni asuinalue DMZ:n sisällä. Siellä ei ole mitään kovin mielenkiintoista vaan taas yksi matkamuistomyymälä. Syön jonkun soijapohjaisen jäätelön ja sen jälkeen on aika palata lähtöpisteeseen Soulissa. Menen takaisin hotellille ja lepäilen vähän aikaa huoneessa. Illan ohjelmana on katsastaa hotellista löytyvä kasino. Se on tyypillinen aasialainen peliluola, jossa miesvoittoinen asiakaskunta pelaa etupäässä baccaratia, joka taitaa olla maanosan suosituin kasinopeli. Ihmettelen hetken rulettipöydissä olevia valtavia rahamääriä ja päätän koittaa onneani yksikätisissä. Tällä kertaa on tuuri kohdallaan ja saan vajaan kympin aloituspanoksella yli 100€ voittoa! Taitaa olla jopa enemmän käteistä kuin mitä tarvitsisin loppureissun aikana. Palaan huoneeseen ja siemailen pari highball-cocktailia, joita saa edullisesti hotellista löytyvästä kaupasta. Ja ihailen 32. kerroksen hienoja näkymiä ja kaupungin valomerta.

5.4.2024 Soul:
On tullut käveltyä joka päivä varmaan kymmenen kilometriä tai enemmänkin eli aika pitää lepopäivä. Nukun pitkään ja lähden joskus puolen päivän maissa etsimään puistoa, jossa voisi ratkoa ristikoita ja nauttia keväisestä kelistä. Hotellin nurkilla on joku karttaan merkitty viheralue, mutta mestaan kuljettaisiin jonkunlaisen vartiokopin kautta. Onkohan kyseessä joku jenkkien sotilastukikohtaan liittyvä alue? En lähde kyselemään, pääsisinkö sisään ja jään istuskelemaan pienempään puistoon, joka ei ole erityisen vihreä tai viihtyisä. Mutta en jaksa lähteä kauemmaksikaan.

Palailen jossain vaiheessa hotellille ja lähden myöhemmin vielä uudelleen liikkeelle. Palaan toiselle puolelle jokea Kensington-hotelliin, jossa yövyin heti saavuttuani. Syynä tähän visiittiin on hotellin ravintola buffet, jota en ehtinyt testata aiemmin. Noin 50€ hintaan saa kyllä melkoisen kattauksen korealaista ruokaa + juomat eli on kyllä ihan hintansa arvoinen paketti.

Poistun pienissä ähkyissä hotellilta ja ajattelen poiketa myös aiemmin bongaamassani Brooklyn Breweryssä. Paikka jää kuitenkin väliin, sillä pienpanimo on kyllä melkoisen uniikki siinä mielessä, että pelkkää olutta ei anniskella vaan pitäisi tilata myös ruokaa! Eli meno on kuin Suomessa 80-luvulla…

Jatkan matkaa ja ajan metrolla Itaewoniin, joka on yksi Soulin yöelämän keskuksista. Sieltä löytyykin menoa ja meininkiä joka lähtöön: jonkunlainen punaisten lyhtyjen alue, tietenkin ruokaravintoloita ja yllättävän meluisa baarikatu, jossa on pubeja, klubeja ja kaikkea näiden väliltä. Meno on melkein kuin Ibizalla ennen vanhaan eli baarit luukuttavat musaa kilpaa kadulle ja vähän väliä joku yrittää tunkea jotain (koreankielistä) flyeriä käteen. Käyn yhdessä baarissa, jossa meno on aika rauhallista. Jengi pelaa pelejä, istuu pöydissä ja löytyypä terassin puolelta jopa nuotiokin! Tsekkaan myös jonkun pienpanimobaarin, jossa saa paikallista IPAa ilman ruokatilausta. Lähden takaisin hotellille ennen puolta yötä kun perjantai-illan huuma alkaa olla vasta eskaloitumassa?

6-7.4.2024 Soul-Helsinki:
Se on sitten reissun viimeinen päivä ja erittäin pitkä lento edessä. Kone lähtee kuitenkin vasta illalla, eli käytännössä on koko päivä aikaa vietettäväksi. Teen checkoutin ja teen ensin kävelyretken jokirantaan ja tsekkaan pienen saaren, jossa on joku suojeltu metsäalue. Jatkan matkaa metrolla kohti Gangnamia. Päädyn alueelle, josta löytyy useampi urheilustadion, mm. Soulin olympiakisojen pääareena. Sen vieressä on myös baseball-stadion, jossa on näköjään peli alkamassa. Enpä tiennytkään, että tämä tappavan tylsä laji on suosittu Koreassa. Stadikan ulkopuolelta löytyy useampi ravintola ja päätän testata Frank Burgerin. Hamppari on muuten ihan ok, mutta lähes kylmä! En jaksa valittaa asiasta, vaan mätän hiilarit sisuksiini ja jatkan matkaa.

Pienen kävelymatkan päässä on hupaisa nähtävyys, eli Gangnam Style -monumentti, joka on rakennettu tämän kuuluisan musavideon kuvauspaikalle. Käsiä esittävän patsaan vierestä löytyy myös pömpeli, joka soittaa tauotta Psy:n hittiä (ja näyttää myös videon). Turistit poseeraavat innokkaasti monumentin edessä ja näen useamman tanssiesityksen.

Talsin läpi ostoskeskuksen ja suuntaan läheiseen puistoon, jossa pitäisi olla muinaisten kuninkaiden hautoja. Niitä tosiaan löytyy kolme kappaletta, tosin yksi on piilossa pienen nyppylän takana eikä sitä pääse ihmettelemään lähempää. Muihinkaan kammioihin ei pääse sisään, vaan saa tyytyä ihmettelemään kivistä rakennelmaa ja hautaa vartioivia patsaita aidan takaa. Muistuttaa kovasti paikkaa, jossa tuli käytyä P-Korean reissulla.

Kello alkaa olla sen verran paljon, että on aika palata hotellille hakemaan reppu ja suunnata pikkuhiljaa lentokentälle. Olen hyvissä ajoissa kentällä ja siellä ei ole mitään isompaa hässäkkää. Kentän palvelutarjonta on kyllä iso pettymys: odotin, että ruokapaikkoja löytyisi joka lähtöön (kuten muualla Soulissa), mutta terminaalissa on vain yksi erittäin ruuhkainen food court, jossa ei ole kovin montaa vaihtoehtoa. Tyydyn tilaamaan jostain munaruokiin erikoistuneesta pikaruokalasta jonkunlaisen sämpylän ja munakkaan yhdistelmän. Ateriaan sisältyy myös kylmä kahvi ja jonkunlainen rasvassa paistettu peruna. Olipahan erikoiset eväät!

Finskin lento lähtee ajoissa ja tällä kertaa käytössä on pohjoinen reitti eli kierretään koko Aasia ja ylitetään Pohjoisnapa. Kestoa lennolla on yli 13h eli taitaa olla pisin lento, jonka olen koskaan tehnyt. Olen ostanut etukäteen ikkunapaikan ja onneksi vieruskaveriksi tulee joku normaalin kokoinen nainen eli jopa nukkuminenkin onnistuu. Herään joskus aamuyöstä Suomen aikaa aamiaistarjoiluun. Lentoemo antaa myös jonkunlaisen ”diplomin” Pohjoisnavan ylityksestä! Olen kotona joskus aamukuuden maissa. Oli raskaita lentoja lukuun ottamatta taas oikein mukava reissu ja tuli vihdoin se 100. maapistekin plakkariin. Soulissa meni helposti reilu viikko ja vielä olisi ollut lisääkin nähtävää. Oli kyllä odotetun hätäinen metropoli enkä nyt ihan heti lähtisi takaisin. Tässä iässä alkaa taas kiinnostaa enemmän se ”täydellisten rantojen bongailu”, mistä oma matkailu aikanaan lähti liikkeelle. Kaukomatkat ja suurkaupungit eivät enää viehätä samalla tavalla kuin ennen. Suomessa on näköjään tullut takatalvi eli maa on taas valkoisena, taidanpa käydä vielä tekemässä kauden viimeisen hiihtolenkin kunhan olen nukkunut.