Saksan ja Luxemburgin kierros - 2012

Formula 1 -kisan seuraaminen paikan päällä oli ollut pitkään suunnitelmissani, olinhan seurannut lajia jo pikkupojasta asti eli joskus Keke Rosbergin ajoilta 80-luvulta alkaen.

Tänä vuonna oli vihdoin ensimmäisen formulareissuni aika ja valitsin kohteeksi Saksan Hockenheimin, johon on varsin helppo reissata Suomesta. Formuloiden lisäksi halusin tietenkin nähdä muutakin eli varasin useamman päivän oleillakseni Frankfurtissa ja sen ympäristössä. Lisäksi päätin käydä myös Luxemburgissa, joka olisi uusi maabongaus.

Vuokrasin auton kahdelle ensimmäiselle päivälle ja ajoin Luxemburgiin sekä takaisin. Seuraavat pari päivää menivät kilparadalla ja viimeiset kaksi päivää kuluivat Frankfurtia ja Reinin jokilaaksoa kierrellessä.

Kohteet Luxemburgissa:

1. Luxemburg
2. Diekirch

Kohteet Saksassa:

1. Frankfurt
2. Hockenheim
3. Koblenz ja Reinin laakso

19.7.2012 Helsinki - Frankfurt - Luxemburg:
On vihdoin aika lähteä katsomaan F1-skabat paikan päälle - kohteena Hockenheimin kisaviikonloppu Saksassa. Pohdin pitkään eri vaihtoehtoja ja päädyin lähtemään omatoimisesti Saksaan. Matkatoimistojen keikoissa ei ollut mitään järkeä sillä kaiken saa hoidettua itsekin paljon halvemmalla. Hockenheim sopi ajallisesti parhaiten kesälomasuunnitelmiin ja Saksassa on aina miellyttävä matkata joten buukkasin koko paketin netistä yksitellen joskus toukokuun puolessavälissä.

Otin Finskin suoran lennon vaikka Balticcia yms olisi lähtenyt halvemmallakin. Hidas matkustus ei tällä kertaa innosta vaan ajan reteästi autolla kentälle ja kärsin viikon parkkimaksut. Aamukone on täynnä formulamatkalaisia ja aikamoista moukaria on myös mahtunut mukaan. Vieressäni istuu pubiruusun oloinen puhelias nainen joka ryystää kaljaa jo aamukahdeksalta. Muuten tylsä peruspomppu ilman yllätyksiä...

Frankfurtin kentältä pitäisi löytää vuokra-auto. Buukkasin Ebookersin kautta halvimman mahdollisen ja voucher lupaa "Fiat 500 or similar". Firma on Budget tai Avis - näyttävät pitävän yhteistä kioskia johon on jumalaton jono. Seisoskelen varmaan 45min kunnes kuulen että autoni olisi ehkä toisessa terminaalissa! Sanoin että voin kyllä mennä sinne jos on välttämätöntä mutta sitten neiti toteaakin että itse asiassa kummastakaan terminaalista ei löydy varatun kaltaista biiliä! Kun kysyn mitä pitäisi tehdä niin mimmi ehdottaa että tule tunnin tai parin kuluttua kyselemään löytyykö autoja! Totean että "fuck" ja sehän ei käy. Sitten löytyykin yllättäen auto 40min kuluttua joka on "minivan". Totean että kaikki käy ja allekirjoitan laput.

Käyn syömässä pihvin kuppilassa jossa olen usein odottanut aamukonetta Suomeen jonkun Aasian keikan jälkeen ja palaan sitten Budgetin tiskille. Avaimet löytyvät ja auto osoittautuu Fiat Freemontiksi eli euroversioksi jostain Dodgen katumaasturista. Kokoa ja näköä löytyy enemmän kuin tarpeeksi ja kilometrejä on mittarissa vajaa 3000. Ei siis huono diili ollenkaan. Bonuksena on vielä navigaattori isolla näytöllä joten ei tarvi sohlata kännykän kanssa!

Naputtelen navigaattoriin kohteeksi Luxemburgin ja vehje näyttää noin 230km taivalta. Lähden ajelemaan ja totuttelen hetken pikkubussin kokoiseen ajopeliini. Kyyti on tasaista ja automaattivaihteistolla ajaminen on suorastaan tylsää... Liikenne on vilkasta ja rekkoja on joka paikassa. Kaistojen vaihdon kanssa saa olla tarkkana. Poliiseja tai paskalaatikoita aka kameroita ei näy. Navigaattori laskee reitin jossa varsinaista autobahnia on varsin vähän eli välillä ajelen vaikka mitä pikkuteitä... Maisemat eivät ole mitään veret seisauttavia, pitäisi varmaan poiketa sivuun moottoritieltä että näkisi idyllisempiä paikkoja.

Kentällä meni varmaan pari tuntia joten painan suoraan aina Luxemburgiin asti. Kun alan olla lähellä pääkaupunkia päätän tehdä ennen hotellille menemistä visiitin kansalliseen kaivosmuseoon. Kuullostaa ehkä tylsältä mutta kyseessä on oikea kaivos, johon mennään malmin kuljetukseen käytetyllä pienellä junalla. Syvällä maan alla sitten ihmetellään erilaisia koneita ja kaivoksen historiaa eri aikakausilta. Löytyy myös mainareitten wc-pönttö ja tenupullolla varustetut työmiehen eväät. Oppaan mukaan malmia louhittiin humalapäissään kun työn riskit hirvittivät... Kierros on mielenkiintoinen - eipä ennen ole tullut käytyä rautakaivoksessa!

Suuntaan kohti pääkaupunkia joka on samanniminen kuin maakin. Luxemburg löytyy helposti mutta hotellin löytäminen on työn ja tuskan takana. Kaupungissa on tietöitä jotka ovat muuttaneet liikennejärjestelyitä ja tämähän sotkee navigaattorin pahan kerran... Kierrän varmaan 10km verran lenkkiä ja yritän kysellä puhelimitse ajo-ohjeita mutta hotellin respa ei osaa antaa mitään tolkullisia koordinaatteja. Paikallistan hotellin vihdoinkin ja kun ignoroin osan navigaattorin ohjeista niin johan kohde löytyy! Hotelli Melia osoittautuu tasokkaaksi mutta en viihdy huoneessa pitkään vaan lähden katselemaan kaupunkia.

Hotelli on vanhan kaupungin yläpuolella olevalla mäellä josta menee polku alas. Reitti osoittautuu aikamoiseksi seikkailuksi sillä se kiertää ties mitä takapihoja, vaatii yhden aidan yli kiipeämisen ja vilkasliikenteisen junaradan ylityksen (ihan vaan ratakiskojen yli hyppelemällä, sattuupa vielä junakin kohdalle!).

Luxemburgin keskusta on mielenkiintoinen yhdistelmä vanhaa ja uutta - esim. museoita on rakennettu vanhojen muurien päälle. Ytimen kapeilla kaduilla on paljon putiikkeja ja baareja. Meininki on aika sivistyneen oloista, jengi siemailee juomia puvut päällä ja kaupoissa on tarjolla merkkitavaraa. Keskusaukiolla soitetaan klassista livenä ja jengi nauttii illallisia valkoisilla pöytäliinoilla. Päädyn Banana's-nimiseen rennon oloiseen kuppilaan syömään... Päätän talsia toista reittiä takaisin hotellille varsinkin kun on jo pimeää.

20.7.2012 Luxemburg - Frankfurt:
Heräilen ilman suurempaa kiirettä mihinkään. Aamiainen ei ikävä kyllä sisälly hintaan joten teen checkoutin pikaisesti. Heitän repun auton eli tuttavallisemmin tankin takakonttiin ja lähden palloilemaan lähiympäristöön.

Rakennukset ovat metallia ja lasia - fiilis on outo sillä ihmisiä ei juurikaan näy. Arkkitehtuuri on vaikuttavaa ja räpsin fotoja kolosseista. Päätän tsekata nykytaiteen museon joka osoittautuu kiinnostavaksi. Muutama erityisen kiinnostava artisti ja jotain epäkiinnostavaa videohömppää - kokonaisuutena kuitenkin vahvasti plussan puolella!

Siirryn keskustan puolelle eli on taas aika autoilla Luxemburgin ruuhkissa. Navigaattori vie kyllä perille mutta parkkipaikan löytäminen on todella hankalaa. Noin vartin sompailun jälkeen löydän sattumalta parkkitalon ja ei muuta kuin tankki parkkiin.

Talsin kiireisessä ytimessä ja päädyn paikkaan nimeltä Am Tunnel. En oikein tiedä mitä odottaa mutta kyseessä on keskustan alla olevassa korttelit yhdistävässä tunnelissa oleva (ilmainen) taidenäyttely. Olen "tunnelissa" käytännössä yksin - muutama konttorirotta tosin tulee vastaan silloin tällöin sillä reittiä käytetään selvästi myös toimistojen välillä liikkumiseen. Taidetta tuli jo nähtyä riittävästi edellisessä paikassa joten poistun pikaisesti, aikaa olisi voinut käyttää vaikka kuinka paljon sillä teoksia on runsaasti!

Seuraavaksi tsekkaan pankkimuseon. Kuullostaa tylsältä ja paikka osoittautuukin juuri sellaiseksi - valitettava pettymys. Ranskankieliset selitykset rahan ja pankkitoiminnan historiasta eivät oikein avaudu... Mutta tämäkin nähtävyys oli ilmainen. Talsin vanhaan kaupunkiin, jossa käyn paikallisessa burgeriravintolassa syömässä pekonihampurilaisen.

Kello on sen verran paljon että pitää poistua maan pääkaupungista ja ottaa suunta kohti Diekirchin kylää. Kyseisessä paikassa käytiin 2. maailmansodan kuuluisa taistelu jonka ansiosta kylässä on Kansallinen Sotamuseo. 

Museo osoittautuu erittäin mielenkiintoiseksi ja se pitää sisällään valtavan määrän autenttista tavaraa ja kalustoa. Lisäksi paikassa on lukuisia erittäin huolella tehtyjä dioraamoja - tulee ihan P-Korea mieleen! Löytyy myös kaikenlaisia kulkupelejä kuten natsien Kubelwagen ja hupaisa Schwimmwagen eli uiva taisteluauto! Näkemistä on paljon - olisi mielenkiintoista saada joku vanha jermu oppaaksi kertomaan esineiden tarinaa...

Lähden joskus viiden maissa ajelemaan takaisin Saksaan sillä tankki pitää palauttaa ennen klo kymmentä. Matkaa on taas reilu 200km ja päädyn samalle reitille kuin viimeksikin. Luxemburgin puolella on hienoja metsiä mutta muuten taas aika tylsää ajelua rekkoja väistellessä...

Auton palautus sujuu ongelmitta - saa nähdä laskuttavatko extraa yli 250km per päivä menneistä kilometreistä. Etsin junaa keskustaan mutta se meneekin vain toisesta terminaalista eli pitää ottaa bussikyyti väliin. S-Bahn kyydittää pikaisesti keskustaan ja lähden etsimään hotellia. Muistelen sen olevan rautatieaseman läheisyydessä ja lähden etsimään oikeaa katua.

Katu löytyy nopeasti mutta hotelli onkin lähes parin kilometrin päässä. Perillä tajuan että sen mainostettiin olevan aseman vieressä mutta kyseessä ei suinkaan ollut päärautatieasema! Toki hotellin vieressä tosiaan on asema ja siitä pääsee noin parissa minuutissa päärautatieasemalle eli sijainti on kyllä ihan ok. Käyn jossain muslimien kuppilassa syömässä lihapullia ja menen sitten nukkumaan, muuta ei oikein jaksa tehdä. Ja kaikki lähistöllä olevat paikat ovat muutenkin kiinni...

21.7.2012 Frankfurt - Hockenheim:
Formuloiden aika-ajopäivä. Tänään on itse asiassa kisaviikonlopun toinen päivä sillä eilen oli ohjelmassa harjoituksia ja muiden luokkien aika-ajoja. Jätin eilisen kuitenkin väliin joten tänään on siis ensimmäinen kerta F1-skaboissa.

Radalle pääseminen vaatii kohtuullisen paljon matkustamista: Aluksi paikallisjunalla Frankfurtin päärautatieasemalle, sieltä intercity Mannheimiin josta vielä paikallisjunalla Hockenheimiin. Intercity on erittäin miellyttävää kyytiä ja juna on minuutilleen aikataulussa. Junassa on varmaan 20 vaunua mutta väkeä on vähän. Ihmettelen missä F1-fanit ovat kunnes pääsen Mannheimiin. Paikallisjuna on aivan turvoksissa ja kaikki näyttävät olevan menossa kisoihin paitsi viereiset istumapaikat vallannut möykkäävä ja sotkeva afrikkalaisperhe. Piinaa kestää onneksi vain parikymmentä minuuttia ennen kuin saavun Hockenheimiin.

Asemalta olisi busseja radalle mutta jonot ovat hirveät eikä busseja edes näy. Päätän siis kävellä - matkaa on kyllä reilut puoli tuntia. Perille ei ole vaikea löytää kun seuraa formulakansaa ja muutenkin reitti on lähes suora viiva. Hockenheim vaikuttaa uinuvalta pikkukaupungilta joka herää hetkeksi kisojen aikana. Paikalliset asukkaat ovat pystyttäneet kaikenlaisia myyntipisteitä matkan varrelle mutta mitään suurempaa kisahumua ei ole havaittavissa...

Reitti kulkee leirintäalueen halki jossa germaaneilla on mitä mielikuvituksellisimpia rakennelmia telttojen ja asuntoautojen ympärillä. Musiikki raikaa ja olut virtaa eli tunnelma on nousussa... Rata onkin ihan hollilla ja saavun "kisatorille" eli katsomoita ympäröiville kojuille, joista löytyy kaikkea mahdollista krääsää ja tietenkin lihapitoisia ruokia sekä kaljaa.

Väkeä tulee koko ajan lisää mutta mitään tolkutonta tungosta ei ole. Käyn ensin tsekkaamassa katsomopaikkani eli Sydkurve A:n. Numeroitu paikka löytyy helposti ja saan jonkun rannekkeen käteeni. Kisamuotiin näyttää kuuluvan muovinen lippukotelo jota roikotetaan kaulassa - ostan siis itsekin sellaisen 6 eurolla. Ferrarin logolla olisi maksanut 15eur.

Kisaturisteja on kaikkialta - saksalaisten lisäksi britit ovat hyvin edustettuna ja suomalaisia on myös käsittämättömän paljon. Dresscodeen kuuluu jonkun tallin paita / takki ja tietenkin lippis. Osalla jengistä on ihan käsittämättömiä releitä joita on askarreltu kauan mutta suurin osa ihmisistä on aika normaalin oloisia. Lisäksi osa saksalaisista on kesämiestyyliin ilman paitaa...

Moottorit alkavat pärisemään klo 11 maissa kun alkaa ykkösten vapaa harjoitus. Äänimaisema on kieltämättä vaikuttava mutta kyllähän se korkealta ujeltava ääni on vähemmän miehekäs kuin esim Porsche cupin autojen jylinä jota kuulee myöhemmin. Korvatulpat ovat ykkösten aikana välttämättömyys, muita luokkia pystyy seuraamaan ilmankin.

Katsomoni osoittautuu hyväksi paikaksi kisojen seuraamisen ja valokuvaamisen kannalta. Hitaat mutkat ovat tarpeen että autoista näkee muutakin kuin ohikiitävän vilauksen! Vapaissa harjoituksissa ei ole mitään jännitettävää mutta niistä saa hyvän käsityksen siitä miten homma toimii paikan päällä. Harjoittelen itse kuvien ottamista joka osoittautuu vaikeaksi sillä vauhtia on todella paljon.

Aika-ajo alkaa paikallista aikaa kahdelta. Ensimmäinen osio menee kuivalla kelillä ja Kimi tykittää pohjat. Sitten alkaakin sataa ja toinen osio menee ihan arpapeliksi kun keli muuttuu koko ajan. Kolmas osio meneekin kaatosateessa ja Kimi jää sen viimeiseksi. Alonso nappaa paalun ja germaanit mylvivät kun Schumi ehtii kolmanneksi. Herra näyttää edelleen olevan erittäin suosittu Saksassa...

Sade lakkaa ja rata kuivuu nopeasti. Iltapäivän ohjelmassa on sekä GP2- että GP3-kisat. Jälkimmäisessä on mukana kaksi suomalaista joten nämä "täytelajit" pitää ilman muuta tsekata vaikka osa porukasta poistuu jo aika-ajojen jälkeen. Kisat osoittautuvat aika tylsiksi ja kummassakin ajellaan pitkät matkat turva-auton perässä. Suomalaismenestystä ei tule vaan minulle tuntemattomat suuruudet korjaavat pisteet kotiin. Lähden joskus kuuden jälkeen talsimaan takaisin juna-asemalle ja näköjään juuri silloin alkaa taas satamaan. En meinaa oikein löytää takaisin asemalle kun aliarvioin matkan pituuden - onneksi formulaturisteja seuraamalla löytää aina perille. Paikallisjuna on taas täynnä, ei kuitenkaan niin tukossa kuin aamulla. DB kuljettaa ongelmitta takaisin Frankfurttiin jossa käyn pakollisella Double Whopperilla Burger Kingissä ennen kuin otan vaihteen vuoksi ratikan hotellille...

22.7.2012 Frankfurt - Hockenheim:
Tänään on varsinainen kisapäivä ja ensimmäisenä on vuorossa GP3 noin klo 9.30. Lähden jo seitsemän jälkeen liikkeelle ja huomaan heti asemalla että sunnuntaiaamuisin paikallisjunat kulkevat erittäin harvoin. Missasin täpärästi edellisen junan ja seuraavaa saakin odotella melkein puoli tuntia. Tekee todella tiukkaa ehtiä Mannheimin junaan mutta juoksemalla ja etuilemalla portaissa ehdin juuri ja juuri kyytiin! Sitten on taas vaihto paikallisjunaan ja samanlainen tungos kuin eilenkin... Ensimmäisessä junassa onnistun pudottamaan puhelimeni johonkin penkkien väliin. Kuulen jopa kolauksen mutta en heti tajua mitä tapahtui vaan menen ravintolavaunuun syömään jossa tajuan tapahtuneen. Palaan etsimään luuria mutta se ei vaan osu silmiin vaikka pari matkustajaakin auttaa etsinnässä. Käyn vielä uudelleen katsomassa ravintolavaunussa kun saksalainen herra tulee perässäni ja ojentaa puhelimeni. En vieläkään tajua mihin väliin se putosi mutta hienoa että tällaista rehellisyyttä löytyy!

Tällä kertaa bussikyyti Hockenheimissa onnistuu jonottamatta. Bussi vie tosin johonkin Helvetin kuuseen josta on lähes yhtä pitkä kävelymatka radalle kuin asemalta. Pääsen pelipaikoille juuri kun GP3-kisa on alkanut ja rynnin katsomoon. Jengiä on vielä vähän ja ensimmäiset pari kisaa saa seurata ilman vieruskavereita.

Ihmisiä alkaa saapua puolenpäivän maissa kun ajetaan Porsche Cupia. Aamun kisat ovat aika tylsiä - ei suurta draamaa voitosta tai mitään muitakaan merkittäviä tapahtumia. Sitten koittaa reilun tunnin tauko ennen kuin päivän päätapahtuma alkaa. Käyn syömässä roskaruokaa eli pizzaa ja jonkunlaisen jauhelihapihvin sämpylän kanssa ja huuhtelen herkut saksalaisella oluella. Jonot ovat pitkät kaikkialla ja väkimäärä lienee maksimissaan tänä viikonloppuna.

Palaan katsomoon valmistautumaan kisaan. Homma näyttää erilaiselta kuin telkkarissa ja tilanteen seuraaminen perustuu tauluun jossa näkyy kuskien järjestys per kierros. Videoscreenillä näkyy samaa kuvaa kuin tv:ssä mutta se on niin kaukana että detaljeja ei näy... Kiikarit olisi tarpeen tai ennemminkin joku kaukoputki sillä ainakin omieni tarkkuus ei riittäisi mitenkän parin sadan metrin päässä olevan taulun zoomailuun!

Kisa alkaa täsmälleen aikataulun mukaisesti ja heti alusta tajuaa että kyllä tv:stä näkisi paremmin! Omasta katsomostani ei näy ensimmäinen mutka joten sen tapahtumia joutuu tihrustamaan screeniltä. Lähdössä ei tapahdu mitään suurempia - pientä tönimistä ja Kimi saa kuitattua ehkä yhden sijan. Pian autot kaartavat katsomoni alta ja vauhtia tosiaan on sen verran että eipä siinä kauan ehdikään niitä väijyä.

Tulostaulu menee pimeäksi joten kisan seuraamisesta tulee entistä hankalampaa. Alonso johtaa ja muutama kärkiauto joutuu pois pelistä rengasrikkojen ja muiden ongelmien vuoksi. Kilpailu etenee vauhdikkaasti ja sadetta tai turva-autoa ei ole tällä kertaa luvassa. Katsomosta näkyy onneksi varikkosuora joten pysyn kohtuullisen hyvin perillä juonesta.

Loppujen lopuksi kisa on aika yllätyksetön. Alonso voittaa johtaen joka metrin ja Kimi kipuaa neljänneksi 10. lähtöruudusta. Vettel saa myöhemmin aikasakon ohituksestaan joka nostaa Kimin podiumille. Saksalaismenestys on siis kehnoa - silti kansa jaksaa mylviä sekä Schumille että Vettelille... Maaliintulon jälkeen on jäljellä vielä erittäin mielenkiintoinen osuus eli rata avataan yleisölle. Sinne saa näköjään rynniä ihan vapaasti ja nopeimmat ehtivät näkemään palkintojenjaon.

Jengi jää käyskentelemään maalialueelle pitkäksi aikaa. Formulat ovat nähtävissä aitojen ympäröimällä alueella ja varikollekin pääsee vilkuilemaan aidan raosta. Kuskit ovat jo häipyneet ja varikkoa puretaan kovalla kiireellä. Hetken kuluttua alueelle alkaa vyöryä tallien valtavan kokoisia rekkoja jotka ovat kieltämättä vaikuttava näky. Radalla on valtava määrä kuminpaloja joita jengi keräilee innoissaan matkamuistoiksi. Bongaan katsomosta suomalaisia joilla on hieno "Keke"-tekstillä varustettu Suomen lippu.

Kun on ratakin on nähty niin on aika talsia taas muutama kilometri juna-asemalle. Telttaleiriäkin ollaan purkamassa - suomalaisten formula-saunaa ei enää näy. Osa saksalaisista jatkaa juhlintaa tosin. Asemalla odottaa taas käsittämätön tungos. Lippuni on vasta tunnin kuluttua olevaan junaan mutta kun kukaan ei tunnu niitä tarkastavan päätän omatoimisesti "vaihtaa" junaa. Mannheimissa joudun kuitenkin odottelemaan junanvaihtoa yli tunnin joten hyödynnän ajan tutustumalla paikallisen kebab-kuppilan tarjontaan. Olen hotellilla joskus lähempänä yhdeksää ja menen ajoissa nukkumaan...

23.7.2012 Frankfurt - Koblenz:
Tämän päivän kohteena on "Romanttinen Rein" eli noin 60km pätkä ko. jokea päättyen Koblenziin. Ei ehkä kuulosta seikkailijan unelmakohteelta nimensä perusteella ja mitään kovin extremeä onkin turha hakea. Sen sijaan hienoja postikorttimaisemia ja ennen kaikkea linnoja löytyy aivan käsittämätön määrä - niiden vuoksi päätinkin tämän retken tehdä.

Mietin autonvuokrausta mutta edellisen säädön jälkeen päätän kuitenkin junailla. Se tuntuu olevan Saksassa helppoa hommaa ja junat kulkevat todella tiheään. Koblenziin pääsee reilussa tunnissa ja olen siellä joskus yhdentoista maissa. Matkan varrella näkyykin pian ensimmäiset linnat jotka uhmaavat painovoiman lakeja vuorten rinteillä. Idyllisiä pikkukyliä näkyy vähän väliä ja monenlaiset laivat seilaavat jokea sekä ylä- että alavirtaan. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila lähestyy vihdoin hellelukemia!

Koblenz on yli 100.000 asukkaan kaupunki joka vaikuttaa kuitenkin kokoistaan pienemmältä. Kaupungista löytyy paljon historiallisia rakennuksia - päänähtävyytenä on hieman Suomenlinnaa muistuttava linnake johon mennään köysiradalla yli Reinin. Paikasta on hienot näkymät mutta muuten nähtävää on aika vähän. Sisätiloissa on saksankielisiä museoita joista ei saa juurikaan mitään irti.

Jokivarresta lähtee lukuisia risteilylaivoja jotka tekevät erilaisia kierroksia. Valitsen "linnaristeilyn" jolla pitäisi nähdä muutama linna joelta käsin. Tämä osoittautuu hyväksi ideaksi sillä linnoja on vaikea nähdä / kuvata ihan lähietäisyydeltä johtuen jyrkistä vuorista. Näen useamman "satulinnan" ennen kuin hyppään pois laivasta päästäkseni tutustumaan yhteen linnaan tarkemmin.

Kyseessä on Marksburg-niminen linna, joka sijaitsee tietenkin pienen vuoren huipulla ja arvatenkin paikan päälle pääseminen vaatii hikisen kapuamisen jyrkkää polkua pitkin. Matkan varrella tulee myös nähtyä paikallisen kylän viehättävä vanha kaupunki.

Käy hyvä tuuri aikataulujen kanssa sillä toinen päivän kahdesta englanninkielisestä kierroksesta on juuri alkamassa. Kierroksen vetää kumaraselkäinen vanha rouva joka tulee valtavan kokoisen avaimen kanssa päästämään ryhmän pääovesta sisään. Kuten aina linna ei ole sisältä niin vaikuttava kuin kauempaa ulkoa päin. Huoneet ja käytävät ovat ahtaita ja mukavuudet keskiaikaista tasoa. Tämä linna ei ole mikään kuninkaallinen versio vaan on kuulunut varakkaille yksityishenkilöille ennen kuin siitä tehtiin museo. Linna eroaa muista lähialueen "burgeista" siinä että sitä ei ole koskaan tuhottu (eli siis rakennettu uudelleen).

Kierros kestää vajaan tunnin ja siinä ajassa näkee hyvin kaikki keskeisimmät paikat - korkeimpaan torniin ei tosin pääse. Paikasta löytyy myös kidutuskammio jossa on mm. venytyspenkki ja muita "instrumentteja" joita käyttötarkoituksesta ei ole epäselvyyttä! Groteskia mutta tietenkin kiinnostavaa. Mummeli lopettelee kierroksen ja jään vielä istuskelemaan hetkeksi linnan ravintolan terassille josta on upeat näkymät yli Reinin.

Palaan takaisin kylään ja lähden etsiskelemään kyytiä jonnekin. Koblenziin menevä bussi näyttää olevan lähdössä joten hyppään kyytiin - matka kestää tolkuttoman kauan ja bussi on laivaan verrattuna hiostavan kuuma! Koblenzissa päätän vielä tsekata vanhan kaupungin joka jäi näkemättä - osoittautuu vähän turhaksi keikaksi sillä siellä ei ole mitään kovin ihmeellistä nähtävää. Syön wiener schitzelin keskusaukiolla - valtavan leikkeen lisäksi annos koostuu pelkästään perunasalaatista eli aika minimalistinen setti!

Hyppään joskus klo 20 maissa junaan kohti Mainzia. Siellä on pari minuuttia aikaa vaihtaa junaa ja DB ei taaskaan petä vaikka vähän myöhässä oltiinkin. Frankfurtissa juna on joskus yhdeksän jälkeen ja en jaksa taas muuta kuin mennä hotellille. Reinin tutkimiseen olisi voinut käyttää parikin päivää rauhallisella tahdilla. Oma auto olisi suositeltavin kulkupeli mutta onnistuu homma julkisillakin ihan hyvin!

24.7.2012 Franfurt - Helsinki:
Viimeinen päivä Saksassa toistaiseksi... Herään myöhään ja kasaan kamat nopeasti. Otan S-junan rautatieasemalle ja jätän repun sinne säilytykseen. Lähden kävelemään kohti pilvenpiirtäjiä ja erityisesti kohti Main Toweria joka on yksi kaupungin korkeimpia paikkoja. Jengiä on todella paljon sillä joku turistibussi on juuri saapunut mestoille. Odottelen hetken jonkun kuppilan terassilla ennen kuin ajelen hissillä noin 200m korkeuteen. Näkymät ovat upeat ja aurinko paistaa!

Jatkan matkaa "vanhaan kaupunkiin" jota ei juurikaan Frankfurtissa ole mutta pari hienoa aukiota ja kirkkoa vielä löytyy. Käyn tsekkaamassa "The Domin" ja päädyn hengailemaan jokirantaan lukemaan kirjaa. Pienen tauon jälkeen ajelen u-bahnilla tsekkaamaan Explora-nimistä museota jossa on tarjolla optisia harhoja ja muita illuusioita. varsin kiintoisa paikka ja olen ainoa asiakas lukuunottamatta aasialaista naista.

Sitten onkin aika rientää lentokentälle. U- ja S-bahn hoitavat homman nopeasti eikä lentokentällä ole suurempaa draamaa. Finskin Embraer kuljettaa ongelmitta perille ja tällä kertaa autoilen kotiin kärsittyäni 60e pysäköintimaksun...