Filippiinit 11.02.2009 - 25.02.2009

Idän helmi (Manila, Filippiinit)
Olen nyt ollut Manilassa kaksi päivää. Edellinen päiväkirjamerkintä oli Hong Kongista, jonka jälkeen vietin vielä yhden päivän Honkkarissa, josta lensin illalla Filippiineille. Lento oli ihan miellyttävä kokemus verrattuna lipun ostamiseen, mitä nyt kone oli vajaan tunnin myöhässä.

Kuuma ja kostea fiilis tuntuu itse asiassa ihan virkistävältä Suomen talven jälkeen. Manila on yksi hullummista Aasian suurkaupungeista, ei ehkä ihan Intian kaupunkien tasolla mutta ei jaa paljon niistä jälkeen... Kulttuuri on hyvin erilainen kuin muissa Kaakkois-Aasian maissa, silmiinpistävää on kristillisyys ja jossain määrin amerikkalaisuus. Historiallisia rakennuksia on turha hakea silla kaupunki on tuhoutunut moneen kertaan sodissa ja luonnonmullistuksissa. Paheiden ja nautintojen tarjonta on kattavaa - vahan väliä tulee vastaan epäilyttävän näköisiä baareja ja kaikenlaisia 'hierontapalveluita' tarjoavia laitoksia. Lisaksi katukauppiaat tarjoavat vahan väliä Viagraa, tiedä sitten mitä noissa paketeissa oikeasti on!

Saavuin ensimmäisenä iltana myöhään ja oli pieniä hankaluuksia löytää hotellia. Päädyin ankeahkon ikkunattomaan koppiin mutta vaihdoin heti seuraavana aamuna hieman tasokkaampaan paikkaan. Täällä olisi tarkoitus hengailla vielä hetki, todennäköisesti tehden päiväretkiä ympäristöön ennen kuin suuntaan kohti provinsseja joista pitäisi löytyä rantaelämää... Joka päivä on tosin ollut hieman pilviä taivaalla mikä on sinänsä ollut ihan helpottavaa kaupunkikierrosten kannalta!

Hintataso on hotelleja lukuun ottamatta erittäin edullinen, täällä ei saa juurikaan rahaa kulumaan. Taksit ovat varmaan maailman halvimmasta päästä joten liikkuminen on helppoa jos kävely alkaa tympimään... Testasin toisena iltana läheisen jalkakylpylän, jossa sai 8 eurolla erittäin miellyttävän käsittelyn matkaajan väsyneille jaloille. Ruokatarjonta on todella monimuotoinen - tarjolla on kaikkea korealaisesta keittiöstä hampurilaisiin!

Punanahka rannalla (Puerto Galera, Filippiinit)
Päätin vaihtaa maisemaa Manilassa vietetyn viikonlopun jälkeen. Vietettyani jo yli viikon Aasiassa kaipasin rannalle ja Puerto Galera vaikutti sopivalta kohteelta johon pitäisi päästä parin tunnin bussimatkalla ja noin tunnin lauttamatkalla. Kokonaisuudessaan aikaa meni kuitenkin varmaan tuplaten tuon verran silla Manilan hämmentävä bussijärjestelmä aiheutti hieman ylimääräistä viivettä...

LP: mukaan bussit Batangasiin lähtevät useammasta paikasta, mm. terminaaalista läheltä Intramurosia. Koska paikka oli tuttu paatin suunnata sinne. Löysinkin terminaalin helposti ja siellä näytti olevan oma kaistansa Batangasin busseille joita pitäisi mennä puolen tunnin valein. Bussia ei kuitenkaan näkynyt joten jäin odottamaan. Noin tunnin kuluttua aloin epäillä olevani vaarassa paikassa ja aloin kysellä ihmisilta kulkevatko bussit ollenkaan. Sain epämääräisiä kommentteja toisesta terminaalista, lopulta yksi bussikuski neuvoi menemään 'Buendia'-nimiseen terminaaliin. Löysinkin paikan kartalta ja oletin sen olevan samannimisen juna-aseman vieressä...

Buendiaan pääseminen vaati junamatkustusta n. 10 pysäkinväliä ja yhden junan vaihdon. Aikaa kului paljon silla vähän väliä piti jonottaa lippuja, turvatarkastuksia ja ties mitä... Aloin olla kohtuullisen hikinen, kun vihdoin paasin perille. Siellä ei kuitenkaan näkynyt mitään bussiterminaalilta vaikuttavaa joten aloin taas kysellä. Taksikuskit sanoivat että terminaali on 'Very far'. En aluksi uskonut heitä mutta tajusin vihdoin myös LP:n ohjeiden perusteella että oikea paikka on itse asiassa aika lähellä hotelliani, Buendia-nimisen kadun ja junaradan risteyksessä! Annoin periksi ja otin taksin ko. paikkaan.

Sieltä löysinkin vihdoin oikean bussin joka vei minut ongelmitta Batangasin satamaan reilussa parissa tunnissa. Ehdin vielä paivan viimeiseen lauttaan joten loppujen lopuksi paasin Puerto Galeraan ennen pimeän tuloa!

Otin rauhallisen hotellin rannan tuntumasta, jostain syystä väkeä on varsin vahan. Ranta on noin 500m pitkä poukama, hyvin rauhallinen ja siisti. Rantabaareja on runsaasti ja muutama paikka muuttuu illan tullen jonkunlaisiksi ulkoilmaklubeiksi. Musiikkitarjonta on lähinnä rnb-henkistä. Vietin tämän paivan lähinnä rannalla ja kuten sanottu nahka paloi pahan kerran... Huomenna siis oleilua varjossa!

Ranta vaihtuu (Puerto Galera, Filippiinit)
Vietettyäni kolme yötä White Beachilla, päätin mennä katsastamaan 10km päässä olevan Sabangin. Sinne päästäkseen piti ensin ajaa hetki meluavalla tricyclellä ja sitten 15 minuttia jeepneyllä. Sabang vaikutti huomattavasti vilkkaammalta paikalta kuin uinuva White Beach. Alueella näyttää olevan myös melko aktiivinen sukellus-skene. Olen suunnitellut käyväni sukelluskurssin tällä reissulla, ehkäpä Sabang voisi olla hyvä ja kohtuuhintainen paikka sitä varten?

Ranta on itse asiassa aika surkea, lähinnä pikkukiviä eikä mitään valkoista hiekkaa. Turistit ovat pääosin brittiläisiä ja saksalaisia vanhempia herrasmiehiä, jotka tuntuvat viihtyvän nuorten paikallisten tyttöystäviensä seurassa. Etsin hotellin vähän kauempaa Sabangin ytimestä ja päädyn La Laguna-nimiselle rannalle. Paikka on ihan miellyttävä, vaikka hotellin terassilla soikin kovaääninen musiikki koko illan. Jos sukellus tai tyttöbaarit eivät kiinnosta, niin Sabangissa on aika vähän tarjolla. Toki löytyy myös kelluvia baareja, eli pari lauttaa, joissa voi särpiä kaljaa lahden keskellä. Baareihin on venekuljetus tai voihan sinne kai uidakin?

Keli oli vaihteeksi pilvinen ja hyvä niin, sillä piti parannella palanutta nahkaani. Tänään tuli maistettua ensimmäistä kertaa Filippiinien kansallisruokaa eli adoboa. Oikein hyvää, vaikka muuten ruoka on ollut aika mitäänsanomatonta.

Huijauksia ja hautoja, joissa on keittiöt ja vessat (Manila, Filippiinit)
Palasin Manilaan Puerto Galerasta samaa tietä kuin tulinkin eli veneellä ja bussilla. Paatin etsiä hotellin hieman rauhallisemmasta Ermitan kaupunginosasta. Tämä osoittautui hieman haasteelliseksi silla Manilasta tuntuu muutenkin olevan hankalaa löytää kohtuuhintaista hotellia (verrattuna muiden alueen pääkaupunkien hintatasoon). Esim. Bangkokissa ja Saigonissa löytyy lukematon määrä siistejä hotelleja ilmastoinnilla ja omalla suihkulla n. 10 euron päivähintaan, täällä saa maksaa noin tuplahinnan ja moni paikka on ollut varsin saastainen ja meluisa.

Päädyin pienen kiertämisen jälkeen hieman epamaaraiseen 'Slouch Hat Inn' -nimiseen paikkaan, joka tuli myöhemmin saamaan 'Worst Shithole Ever' -palkinnon. Ihan Ok huone sinänsä mutta en ajoissa tajunnut huoneen sijaitsevan 2. kerroksessa yhden vilkkaimman jeepney-reitin varrella! Eli melutaso pysyi erittäin korkeana läpi koko yön, varsinkin kun ikkunat olivat vähintäänkin väljät. Edes korvatulpat eivät auttaneet, ja lopulta kellon lähentyessä neljää menin kysymään respasta onko tarjolla toista huonetta. Pikkurikollisen näköinen tyyppi lupasi pienen säädön jälkeen 'downgraden' halvempaan huoneeseen jossa ei ollut suihkua / vessaa / ikkunaa. Se vaikutti kuitenkin hiljaisemmalta joten kannoin kamani sinne ja sain nukuttua muutaman tunnin kunnes herään täysillä olevaan telkkariin naapurihuoneessa. Lisäksi huomaan että ilmastointi ei toimi. Makoilen pari tuntia saamatta unta ja päätän vaihtaa paikkaa välittömästi.

Tehdessäni checkouttia ilmenee kuitenkin että nämä runkkarit haluavatkin laskuttaa minua kahdesta huoneesta - yleensähän oletan asiakkaan saavan vaihtaa huonetta jos hän on tyytymätön! Annan varsin suorasanaista palautetta ja vastineeksi naishenkilö kutsuu minua 'bastard:iksi'. Loppujen lopuksi maksan n. 1.5 kertaa alkuperäisen huoneen hinnan. Ei sinänsä aiheuta vararikkoa mutta paikan pitäjien asenne vituttaa kyllä niin suunnattomasti, että tämä voittaa kokonaisuutena jopa pari vihoviimeistä persläpeä Jordaniassa ja Thaimaassa. Ja vetää vertoja itäeurooppalaiselle palvelulle jota olen kokenut mm. Pietarissa ja Ukrainassa...

Naapurista löytyy onneksi miellyttävä vaikkakin hieman nuhjuinen hotelli, josta saan jo toistamiseen hotellihuoneen 303 ;) Vaikka väsyttää lähden päiväretkelle kiinalaiselle hautausmaalle, joka löytyy junamatkan ja pienen hakemisen jälkeen kaupungin pohjoisosasta. Paikka on tosiaan erittäin hämmentävä ja mielenkiintoinen kokemus - alueelle on siis haudattu Manilan kiinalaisväestöä ja paikalliseen (?) traditioon kuuluu rakentaa pienen talon kokoinen hautamausoleumi ja koristella se persoonalliseen tyyliin. Taloja on varmaan tuhansia - alue on kokonaisuudessaan kilometrien laajuinen! Koristelusta ja 'uhrilahjoista' mainittakoon mm. Coca Cola-tölkit ja tupakka-askit joilla muistetaan vainajia...

Palkkaan pääportilta vanhan hepun oppaaksi, vartijat sanovat hänen olevan luotettava. Kaveri lupaa tunnin kierroksen 450 pesolla, hinta on suurinpiirtein saman kuin LP:n mainitsema. Kierros on sinänsä hyvä ja tyyppi löytää lukuisten kujien kätköista monta mielenkiintoista paikkaa joita en olisi ikinä itse löytänyt. Kun palaamme portille aikaa on itse asiassa kulunut lähemmäksi pari tuntia ja tyyppi alkaa vihjailla että hänen sanomansa hinta olikin tuntihinta eli nyt pitäisikin maksaa tuplaten! Olen edelleen aika kireänä hotellisäädön jäljiltä joten totean vaan tylysti että mitään tällaista ei ole sovittu ja lyön kaverille 500 peson setelin käteen ja lahden kävelemään. Tyyppi ei pahemmin vastustele... Eipä ole tallaista vedätystä vielä tullutkaan vastaan, täytyypä itse asiassa listata kaikki muut variaatiot joita on tähän mennessä ollut. Esim. kimppataksin hinnoittelussa ilmeneva koko taksin vs yksittäisen henkilön hinta on usein potentiaalinen mahdollisuus kusetukseen...

Järvi, jossa on tulivuori (Taal, Filippiinit)
Taalin tulivuori on noin 50 km Manilasta etelään ja on mielenkiintoinen kohde päiväretkelle. Aikaa yhdensuuntaiseen matkaan menee kuitenkin noin 3 tuntia: ensin erittäin hidas bussimatka, sitten 10km tricyclellä tai jeepneyllä ja lopuksi kosteahko venematka. Tulivuoren huipulle on vielä 30 minuutin hikinen kävely (tai jos laiskottaa, niin voi ottaa hevoskyydin). Palkintona tästä vaivasta on hienot näköalat joka suuntaan.

Alueella on siis suuri järvi, josta löytyy useampia saaria. Alueella on myös lukuisia vuoria ja järvessä on aktiivinen tulivuori (eli Taal). Tulivuoren kraaterista löytyy vielä toinen (vulkaaninen) järvi ja kuumia lähteitä. Kraaterin sisuksista tulee vähän mieleen Islannin maisemat. Olisi mahdollista laskeutua myös kraaterin pohjalle, mutta se olisi useamman tunnin retki, joka vaatisi oppaan. Tyydyn ihailemaan huipun näkymiä, jotka ovat kyllä ihan riittävä syy tämän päiväretken tekemiseen.

Järven rannalla olisi tarjolla myös majataloja, ehkäpä olisi pitänyt jäädä yöksi tänne? Päätän kuitenkin palata takaisin Manilaan. Matkan varrella näkymät ovat aika ankeat, bussin ikkunasta on tarjolla aika ikävän oloisia kaupunginosia ja slummeja. Aika levottoman oloista seutua, jonne turistin ei kannata mennä ainakaan pimeän tulon jälkeen. Toisella puolella näkyy Manila Bay, jonka saastaisuus on myös masentavaa.

Fish Spa (Manila, Filippiinit)
Ennen seuraavaa lentoani minulla on vielä yksi päivä aikaa Manilassa. Käyn aamulla tsekkaamassa Oceanariumin, joka on paikallinen akvaario. Kävin paikalla jo aiemmin, ja silloin huutavia kakaroita oli niin paljon, että jätin mestan väliin. Nyt on tiistai-ilta ja paikka on melko rauhallinen. Akvaario on ihan ok, mutta kiinnostavia juttu on kierroksen lopussa. Tarjolla on siis "fish spa", joka on matala allas täynnä pikkukaloja. Homman nimi on liottaa jalkoja tässä altaassa ja fisut alkavat syömään jalkojen kuollutta ihoa. Kyseessä ei siis ole mikään pureva piraijaparvi, vaan lähinnä kutitukselta tuntuva "toimenpide". Omituinen, mutta ei pidemmän päälle kovin miellyttävä tunne. En kestänyt jalkakylpyä kuin 10 minuuttia, mutta kersat tuntuivat pitävän siitä.

Lähdin iltapäivällä lentokentälle. Taksikuski koitti taas kusettaa kiinteä hintaa, mutta lopulta mittari meni päälle. Äijä vielä valitti, kun en tipannut häntä moisen touhun jälkeen! Cebu Pacific oli taas myöhässä, tällä kertaa reilun tunnin. Muuten oli taas ihan ok lento.