Indonesia 28.02.2009 - 18.03.2009

Olenko Japanissa? (Nagoya, Indonesia)
Olen toista kertaa paikassa nimeltä Nagoya, tosin tällä kertaa maa ei ole Japani vaan Indonesia. Tämä paikka on noin tunnin lauttamatkan päässä Singaporesta ja en ollut ihan varma mitä odottaa, sillä sekä Lonely Planetin että Wikitravelin stoorien perusteella kyseessä olisi ankean oloinen kaupunki? Mutta päätin joka tapauksessa katsastaa tämän mestan, koska tältä saarelta (Batam) on helppo jatkaa lentäen eteenpäin kohti muita Indonesian kohteita. Ja Nagoya ei loppujen lopuksi ollut mikään ikävä paikka, siitä lisää myöhemmin...

Haluatko miljonääriksi? (Nagoya, Indonesia)
Lauttamatka Singaporesta sujui yllätyksettä, jonka jälkeen oli edessä ehkä vaivattomin immigration ikinä. Olin ainoa viisumin hankkija joten pääsin kulkemaan omaa kaistaani.

Otin prepaid-taksin Nagoyan kaupunkiin ja valitsin Wikitravelin suositteleman edullisen hotellin joka osoittautui hyväksi. Soin erinomaisen illallisen Golden Prawn-nimisessä ravintolassa, jossa sai valita ateriansa altaissa olevista olevistä merenelävistä.

Vietin sunnuntaipaivan kiertämällä saarta autokyydissä. Vietnam Camp oli erityisen kiinnostava kohde tallaiselle hylättyjen paikkojen ystävälle - taas yksi kummallinen paikka jossa aika oli pysähtynyt, talla kertaa 80-luvun puoliväliin! Kyseessä oli siis pienimuotoinen kylä kouluineen ja kirkkoineen jonka Vietnamilaiset pakolaiset rakensivat. Lisaksi poikkesin paikallisella rannalla - olin taatusti ainoa länsimaalainen lukuisten vaatteet päällä uiskentelevien muslimien keskellä.

Päivään kuului myös pari oivallista ateriaa - erityisesti Bali-ravintolan antimet olivat mieleenpainuvia. Iltapäivällä olikin sitten kunnon trooppisen sateen aika - kadut täyttyivät hetkessä vedestä joten oli aika vetäytyä hotelliin.

Seuraava kohde onkin sitten Bali - ostin sinne seuraavaksi paivaksi käsittämättömän halvat 50 euroa maksaneet lennot Jakartan kautta. Ja otsikko viittaa siis paikalliseen valuuttaan eli rupiaan, joka on sen verran kevyttä kamaa, että miljoona ei ole edes kymmentä euroa!

Homman nimi on surffaus (Kuta Beach, Bali, Indonesia)
Lensin siis Batamista Denpasariin. Kumpikin Jakartan kautta kulkeneista lennoista oli myöhässä. Balin kentältä oli lyhyt taksikyyti kuuluisalle Kutan alueelle, joka on kyllä taas yksi "reissaajaghetto": kapeita kujia täynnä hotelleja, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Suosituimmat aktiviteetit ovat rannoilla oleilu sekä surffaus. Kutan pitkä ranta sopiikin paremmin noista jälkimmäiseen, sillä meri vaikuttaa melko myrskyiseltä. Yöelämä on myös vilkasta, koska turistit ovat pääosin nuoria reppureissaajia. Moni varmasti muistaa edelleen noin 5v. sitten tapahtuneen pommi-iskun, joka kohdistui juurikin tällä alueella olevaan yökerhoon. Tuon paikan ulkopuolella on iso muistomerkki, jossa on listattuna kaikkien uhrien nimet. Melkoisen kolkko muistutus ihmisten pahuudesta...

Olin hieman epävarma Balin visiitistä koska sadekausi ei ole vielä kokonaan ohi. Onneksi kelit ovat olleet ihan kohtuullisia - pilvetöntä taivasta ei ole vielä näkynyt mutta puolipilvinen saa on itse asiassa varsin optimaalinen rannalla oleilun kannalta. Lisaksi otin tämän reissun tasokkaimman hotellin, josta löytyy myös uima-allas joten pari päivää on mennyt varsin nopeasti lähinnä chillaillessa. Surffaajien suorituksia on myös mukava seurata vaikka Kutan ranta ei olekaan ehkä ihan parhaasta päästä, jos ei surffaa (roskainen ja kovat aallot tekevät uimisesta epämukavaa).

Turisteja ja kaikenlaisia kaupustelijoita on varsin runsaasti, taidan suunnistaa pian sisämaahan josta pitäisi löytyä kaunista luontoa ja kiintoisia temppeleitä. Paikallinen arkkitehtuuri vaikuttaa kiehtovalta - ikään kuin Angkor Wat kohtaisi hindutemppelit. Suuremmat temppelit ovat kuitenkin Kutan ulkopuolella joten niistä lisää myöhemmin.

Täällä on myös runsaasti ns. travellereita, joiden hippityylinen habitus kaipaisi kipeästi parturia ja tatuoinninpoistajaa... Itse asiassa ensimmäinen paikka talla reissulla jossa voi bongata runsain määrin kunnon Khao San Road -turistin stereotyyppejä. Ja tietenkin ruotsalaisia muotitietoisia nuoria Burberry-ruutuisissa shortseissaan ja huolella föönatuissa surffitukissaan. Minäkö konservatiivi? Ei toki mutta ehkä tulossa vanhaksi ;)

Varo kukkia jalkakäytävällä! (Ubud, Bali, Indonesia)
Yksi asia, mitä ei voi olla huomaamatta Balilla liikkuessaan ovat kukista tehdyt "uhrilahjat" kaduilla ja jalkakäytävillä. Ja jopa rannoilta löytyy näitä pieniä kukka-asetelmia. Eli todennäköisesti jossain vaiheessa tulee vahingossa tallattua näitä usein vanhempien naisten väsäämiä kukista ja lehdistä rakennettuja settejä. Homman uskonnollinen merkitys on minulle epäselvä, mutta liittyy selkeästi paikalliseen "versioon" hindulaisuudesta.

Olen nyt siirtynyt vähän rauhallisempaan paikkaan eli Ubudin pikkukaupunkiin. Sinne on noin tunnin ajomatka Kutasta. Alue on tunnettu temppeleistään ja buukkasin huomiselle päiväretken, joka käsittää visiitin useampaan temppeliin. Tämän päivän ohjelmassa oli mielenkiintoinen "Monkey Sanctuary", joka on nimensä mukaisesti täynnä leikkisiä apinoita. Illemmalla kävin katsomassa tanssiesitystä, joita Ubudissa riittää. Hyvin perinteisen esityksen juoni jäi vähän hämäräksi, mutta puvut ja maskit olivat hienoja. Erityisesti mieleen jäi loppuhuipennus eli tulen päällä tanssiminen.

Temppelien spottailua (Ubud, Bali, Indonesia)
Ubudissa ja sen lähiympäristössä on lukemattomia temppeleitä - kyseessä on siis hindutemppelit sillä toisin kuin muualla Indonesiassa valtaosa väestöstä on hinduja. Temppelit ovat arkkitehtuuriltaan hyvin erilaisia kuin Intialaiset versiot vaikka suurin osa jumalista onkin samoja. Nähdäkseni kaikki merkittävimmät temppelit buukkasin paikallisen matkatoimiston päivä retken joka kierteli Ubudin ympäristössä. Temppelien lisäksi ohjelmassa oli luonnon ihmeitä kuten tulivuoria ja 'riisiterasseja' (eli pengerrettyä vuorenrinnettä jolla kasvatetaan riisiä). Maisemat olivat upeita, saaren vihreys tuo mieleen Irlannin ja Azorit.

Kiersimme pienen ryhmän kanssa useamman temppelin, kaikki olivat erilaisia ja omalla tavallaan vaikuttavia. Iltapäivällä sadekuuron jälkeen oli ohjelmassa Balin kuuluisin temppeli eli 'Mother Temple', joka olikin aika massiivinen kompleksi vuoren rinteellä. Ylimmälle tasolle päästäkseen piti kiivetä useampi sata porrasta!

Kävin vielä seuraavana aamuna omatoimisesti tsekkaamassa Gunung Kawi-nimisen temppelin, jossa oli kiinnostavia kallioon hakattuja rakennelmia hieman Petran tyyliin. Yllättävää kyllä juuri kyseisenä paivana tuli harvinainen aamusade.

Ubud on ihan miellyttävä paikka pysähtyä pariksi päiväksi ja siellä saa taatusti realistisemman kuvan Balista kuin Kutan rannoilla. Tuli myös koettua pari kunnon rankkasadetta, sadekausihan on vielä menossa. Mutta koska täydellisen rannan etsiminen on vielä kesken, niin päätin kuitenkin jatkaa eteenpäin...

Taikasieniä ja auringonlaskuja (Gili Islands, Indonesia)
Gili-saaret ovat yksi legendaarisimmista Kaakkois-Aasian reppureissaajien kohteista. Saarien pitäisi tarjota mitä parhaat puitteet siihen kuuluissaan chillaukseen, joten kyllähän tällainen mesta kuuluu ilman muuta matkasuunnitelmaani. Saaria on kolme ja jokaisella on vähän erilainen viba. Kävin aluksi kahdella saarella eli tsekkasin ensin bilesaareksikin kutsutun Gili Trawanganin ja sen jälkeen huomattavasti hiljaisemman Gili Menon.

Kuten odotinkin, Gili Trawanganin meno oli vähän turhan reipasta minun makuuni. Bungalow ympäristöineen oli meluisa (naapurissa pari reggae-klubia) ja henkilökunta yritti jatkuvasti kaupitella kannabista. Ravintoloissa oli listalla kaikenlaisia "sieniruokia" eli löytyi mm. "special magic mushroom shakes" ja "happy pizza" -tyyppisiä herkkuja. Mutta saari oli kyllä muuten todella kaunis ja oli helppoa löytää autio valkohiekkainen ranta sekä syvän turkoosia merta silmänkantamattomiin.

Pari päivää Trawanganilla riitti ja siirryin siis Menolle, joka on kyllä tähän asti yksi parhaista paikoista yleiseen laiskotteluun. Todella hiljainen ja luonnonkaunis saari, jossa on kuitenkin myös riittävästi palveluita sekä ravintoloita. Snorklaukseen on hyvät mahdollisuudet, siis suoraan rannalta eli mitään erillisiä retkiä ei tarvitse buukata. Ja ei autoja! Asuin erittäin mukavassa (ja todella halvassa) bungalowissa, josta näkyi täydellisiä auringonlaskuja. Ainoa miinus olivat kanat ja kukot, jotka usein herättivät turistin jo kuuden maissa!

Täydellisen rannan metsästystä (Sengigi, Lombok, Indonesia)
Otsikon mukainen missioni jatkuu ja päätin siirtyä Gili-saarilta Lombokin puolelle, koska Lonely Planet vinkkasi sieltä löytyvän myös maailmanluokan rantoja.

Sengigi on varsin hiljainen pikkukaupunki noin 20 km matkan päässä Gileistä. Matka kestää noin tunnin, ensin siirrytään veneellä Lombokin puolelle ja sitten romulla pikkubussilla pitkin mutkaisia teitä. Näkymät ovat vähintäänkin hienot - upeita rantoja löytyy vahan väliä tosiaan vuorten ympäröimistä poukamista!

Itse kaupunki on aika turha ja hieman rasittava paikka. Turisteja oli erittäin vähän mutta kaikenlaisia kaupustelijoita ja mopokuskeja siatkin enemmän. Internet oli edelleen hidas mutta muuten palvelut olivat ok. Otin hotellin noin kilometrin päässä keskustasta olevalta Batu Bolongi - rannalta, ihan ok fan-huone noin 5 eurolla eli yksi halvimmista paikoista tähän mennessä. Vaatimaton mutta siisti paikka, ei kuitenkaan välttämättä saisi veljeni 'Mika Approved’ -leimaa esim. vuotavan lavuaarin vuoksi...

Läheinen ranta oli ihan ok, ei kuitenkaan pääse henkilökohtaiselle top10-listalleni... Vietin Sengigissa kaksi yötä lähinnä rannoilla. Ajattelin vuokrata polkupyörän toisena paivana mutta sellaisen löytäminen osoittautui hankalaksi - tarjolla oli ainoastaan mopoja! Kun lopulta löysin toimivan pyörän hinta olisi ollut kaksi kertaa mopon hinta eli selkeää vedätystä. Vaikka kyse oli vain parista eurosta homma haiskahti sen verran että en halunnut tukea kyseistä paikkaa. Päädyin siis kävelemään pari kilometriä, pitäisi varmaan opetella ajamaan skootteria... Itse asiassa rannat Sengigin eteläpuolella olivat aika huonoja (likaisia ja täynnä veneitä), parhaat paikat olivatkin pohjoisessa jossa maasto oli sen verran vuoristoista, että pyöräily olisi ollut tuskallista! Joten ikävä kyllä en löytänyt täydellistä rantaa Lombokista, suosittelen ennemminkin menemään Gileille!

Open water diver ja hummerin syöntiä (Gili Islands, Indonesia)
Blogimerkinnät ovat olleet viime aikoina harvassa, pahoittelut siitä! Syynä on se, että olen taas palannut "Gileille" ja täällä ei varsinaisesti ole prioriteettina puuhailla tietokoneiden kanssa. Ja lisäksi nettiyhteydet ovat surkeita (ja sähköt katkeilevat vähän väliä). Sen verran olen seurannut myös koti-Suomen tapahtumia, että tiedän lumimyrskyjen lähestyvän - nauttikaahan talvesta siellä!

Viime päivinä olen suorittanut PADI Open Water Diver -kurssia. Olen ainoa oppilas tällä kurssilla eli kyseessä on todellinen "personal trainer". Saan toivon mukaan kurssin suoritettua loppuun huomenna, pidempi tarina tästä aiheesta on tulossa. Ja eilen tuli syötyä erittäin tuoretta (ja edullista) hummeria, olipahan hyvää!

Haluatteko sukeltaa? (Gili Air, Indonesia)
Tässä yhteenveto OWD-kurssin tunnelmista... Sukelluskurssi oli ollut mielessäni jo kauan - varsinkin kun olen harrastanut snorklausta lukuisissa paikoissa (ja usein vielä maailmanluokan sukelluskohteissa kuten esim. Blue Hole Egyptissa ja Cozumel Meksikossa). Kyselin kurssien hintoja jo Filippiineillä ja Indonesiassa näytti olevan sama hintataso eli noin 350USD. Sengigissa oli parin firman toimistot ja vakuutuin saksalaisten omistaman Dream Diversin tarjonnasta. Eli eurooppalaisten omistama firma joka ei yrittänyt puristaa kurssia liian tiukkaan aikatauluun (Filippiineillä yritettiin vetää homma 2 tai 3 päivässä) ja lisäksi yksilöllinen opetus eli ei mitään 10 henkilön ryhmiä Thaimaan tyyliin.

Itse kurssi pidettiin kolmannella Gili-saarella eli Gili Airilla. Vietin siellä kolme yötä miellyttävässä paikassa nimeltä Sunrise Hotel - aivan loistava Bungalow riippumatolla ja upeilla näkymillä kustansi noin 10 euroa / yo. Muutenkin Air oli mielestäni paras Gili - hieman parempi palvelutarjonta kuin Menolla mutta ei mitään Trawanganin kaltaista hörhöilyä...

Kurssi alkoi kirjan lukemisella ja videoiden katselulla. Opettajani oli indonesialainen Kus, joka oli sukeltanut varmaankin jo tuhansia kertoja. Muita oppilaita ei ollut joten sain erittäin henkilökohtaista opastusta. Kirja ja videot olivat aika jenkkimeininkiä eli kaikki perusasiat väännettiin rautalangasta. Heti ensimmäisenä päivänä menimme onneksi jo parin tunnin kuluttua mereen testaamaan varusteita ja opettelemaan perusteita. Ehdottomasti hankalin asia oli 'buoyancy' eli 'kelluminen / leijuminen' meren pinnalla ja varsinkin pinnan alla! Iltapäivällä lähdettiinkin sitten veneellä vähän kauemmaksi ja käytiin noin kolmen metrin syvyydessä. Unohdin heti alkuun 'paineentasauksen' (equalization) ja sain korvani kipeiksi! Mutta virheistä oppii...

Toisena päivänä alkoi tuntua siltä että olen saamassa flunssan. Kurssilla kiellettiin ehdottomasti sukeltamasta flunssassa mutta päätin silti jatkaa enkä maininnut asiasta. Onneksi mukana oli Buranaa ja jotain antibiootteja ;) Toisena päivänä kävimme ensimmäistä kertaa syvällä, noin 10 metrissä. Kyseinen sukellus meni lähinnä varusteiden kanssa kikkaillessa pienessä paniikissa... On erittäin tärkeää olla 100% rentona koko ajan!

Vasta kolmantena päivänä hommasta alkoi nauttia tosissaan - muutenkin olimme saaneet tehtyä lähes kaikki pakolliset harjoitukset kuten maskin poistamisen / tyhjentämisen jne joten keskityimme lähinnä merenelävien ihmettelyyn... Suurin ero snorklaamiseen on siinä että sukeltaessa pääsee todella lähelle kaloja / koralleja - ja muutenkin näkee paljon enemmän kuin pinnalla ollessa! Tein paivan päätteeksi 'final exam:in' - se oli varsin helppo ja sain tulokseksi 100%.

Neljäntenä paivana flunssa alkoi pahentua, korvissa alkoi tuntua pientä painetta kun laskeuduimme 18 metriin! Mutta kaikki on edelleen ok, flunssa parani itse asiassa heti tuon retken jälkeen. Ja sain kurssin onnistuneesti päätökseen puolen paivan jälkeen, sitten olikin ohjelmassa lähinnä auringonottoa! Kokonaisuutena erittäin hyvä setti, Kus piti homman hyvin käytännönläheisenä ja jätti kirjassa / videoilla olevan jenkkimeiningin pois. Ehdottomasti suositeltava paikka ja tapa tämän kurssin

Hitaan matkustamisen taito (Gili Air, Lombok ja Bali, Indonesia)
Tänään oli kyllä mieleenpainuva reissupäivä, ei tosin positiivisessa mielessä vaan tuli koettua ehkä yhdet suurimmista säädöistä ikinä. Eli kuinka n. 200km siirtymä kestää lähes 10 tuntia...

Yksi asia mikä on ruvennut tympimään matkustamisessa ovat tuskalliset yli 5 tunnin siirtymät jotka vaativat kohtuuttoman määrän odottelua ja säätöä. En ole koskaan nauttinut Lonely Planetin mainostamasta äärimmäisestä viherpiiperryksestä ja suurköyhäilystä joka tarkoittaa sitä että ihan jok’ikinen mahdollinen väli kuljetaan halvimmalla mahdollisella julkisella kulkuneuvolla. Varsinkin Aasiassa se tarkoittaa usein ihan käsittämättömän määrän sähellystä ja ennen kaikkea aikaa kun aikataulut ovat joustavia ja bussi- tms asemat voivat olla kaukana keskustoista...

Tämänpäiväinen sääto vahvisti edelleen naita tuntemuksia - jouduin siis käyttämään ihan tolkuttoman määrän aikaa päästäkseni Gileilta Balin puolelle jotta ehtisin seuraavana päivällä olevalle Bangkokin lennolle. Toinen vaihtoehto olisi ollut buukata aamulento Lombokista Balille mutta olin hieman skeptinen Indonesian halpislentoyhtiöiden aikataulussa pysymisen suhteen... Eli paatin siirtyä muita keinoja käyttäen n. 200km matkan sukelluskurssin päätyttyä. Tämä tarina antaa myös hyvän kuvan siitä kuinka asiat yleensä järjestyvät Aasiassa pienen säädön ja yllätysten jälkeen. Tässä siis kaikki kulkuvälineet joita käytin päästäkseni päämäärääni:

1. Vene Gili Meno - Bangsal: Sain kyydin Dream Diversin veneellä jolla firman oma väki siirtyi paivan päätteeksi Lombokin puolelle. Aikaa meni noin 20 minuuttia ja homma sujui yllätyksittä

2. Pikkubussi Bangsal - Senggigi: Edelleen Dream Diversin kyydissä, ei ongelmia. Aikaa meni noin 30 min.

3. Bemo Senggigi - Mataram: Paikallinen versio lavatakseista eli pakussa on kaksi penkkiä joille ahdetaan niin paljon väkeä kuin vain mahtuu. Ei ongelmia, matka kesti noin 30 min

4. Bemo Mataramin toiselle bussiasemalle: Tyypillinen aasialainen kaupunki, jossa on useampi bussiasema eri puolilla kaupunkia. Pienen säädön jälkeen löysin oikean bemon, jolla paasin kulkemaan n. 15 min matkan kaupungin laitamille vain todetakseni että julkinen liikenne oli päättynyt pimeän tultua. Lisaksi sain kunnon verinaarmut jalkaani noustessani autoon. Alue näytti aika epäilyttävältä ja valo oli vähissä. Paikalla päivysti kuitenkin useampi taksi joten ei muuta kuin tinkaamaan seuraavasta etapista

5. Taksi Mataram - Lempar: Sain tingattua muutamalla eurolla paikallisen kuskin ajamaan n. 30km matkan Lemparin satamaan, josta kulkee autolautta kellon ympäri Balille. Aikataulu oli mysteeri, toivottavasti lautta lähtee pian! Satama löytyi ongelmitta vaikka koko matka mentiin ihan täydellisessä pimeydessä...

6. Lautta Lempar - Padang Bai: Lautta lahti n. puolen tunnin odottelun jälkeen ja osoittautui juuri niin hitaaksi ja puuduttavaksi kuin odottaa sopi. Ei mitään palveluita, ainoastaan kovat penkit ja kuorsaavia indonesialaisia seurana... Kello oli jo reilusti yli puolen yön kun saavuimme Padan Baihin

7. Bussi Padang Bai - Denpasar: Lautalla oli yllättäen kyydissä bussi, joka vei indonesialaisia Denpasariin. Kuski tarjosi kyytiä minullekin ja kun hinta oli kohtuullinen paatin jatkaa bussin kyydissä välttääkseni aikaisen aamuherätyksen. Matka sujui nopeasti mutta perillä Denpasarissa huomasin taas olevani jollakin suljetulla bussiasemalla kaupungin laitamilla... Yritin löytää hotellia mutta tuloksettoman harhailun jälkeen paatin jatkaa matkaa Kutaan, jossa olin ollut aiemmin

8. Taksi Denpasar - Kuta: Bussiaseman ympäristössä oli useita takseja odottamassa ja paatin ottaa hieman ylihinnoitellun kyydin Kutan backpacker-ghettoon, jossa otin ensimmäisen halvan hotellin jossa oltiin vielä hereillä. Kello oli noin kolme aamulla kun oli vihdoin yöunien aika...

Eli tässä omatoimimatkailua parhaimmillaan, homma kyllä sujuu kun on aikaa ja kärsivällisyyttä. Mutta Aasian halpalentoyhtiöt ovat muuttaneet kuviota aika lailla, 30-50 euron lentoliput ovat usein aika houkutteleva vaihtoehto tallaisiin säätöihin verrattuna. Ja taksikyydit huomioiden ei hintaerokaan ole enää kovin merkittävä...