Mongolia 07.05.2009 - 10.05.2009

Trainspotting (Locations: Beijing, China; Ulan Bator, Mongolia)
Here's a more detailed story about the train journey from Beijing to Ulan Bator. This is based on the paper notes I wrote in the train. English version might be coming up later...

Tänään alkaa reissun viimeinen osuus eli hidas matka Mongolian ja Venäjän kautta kohti Helsinkiä. Matka alkaa Pekingin päärautatieasemalta ennen aamukahdeksaa. Paikan päällä on normaali kaaos - tosin juna löytyy helposti ja sinne pääsee ilman suurempaa byrokratiaa. Odotushallissa törmään laumaan valkoisia naamoja - lähinnä varvastossuihin sonnustautuneita karvanaamoja ja kipeästi kauneudenhoitoa kaipaavia teini-iän jo ohittaneita hippityttöjä. Lisäksi paikalla on muutama varttuneempi länsimaalainen matkaaja, aasialaisia on aika vähän. Olen buukannut paikan 4 henkilön 'soft sleeperista' - se näyttää olevan samaa sarjaa kuin muissakin kiinalaisissa yöjunissa. Huomaan olevani ainoa matkustaja kyseisessä hytissä, muutenkin juna on puolityhjä. Kyseisessä vaunussa näyttää olevan lähinnä länkkäreitä - ärsyttävä aussi-aksentti raikaa käytävillä...

Juna lähtee liikkeelle aikataulussa ja ensimmäiset tunnit menevät vuoristoisella rataosuudella - maisemat ovat kieltämättä upeat. Lipun hintaan kuuluu kumma kyllä kaksi 'ilmaista' ateriaa - nautin siis lounaan klo 11 maissa. Jotain peruskinkkimättöä, ihan ok mutta ei jää historiaan... Tunnit kuluvat hitaasti sillä junassa on hyvin vähän tekemistä, lähinnä syöminen, juominen, lukeminen ja maisemien katselu... Ilma on helteinen ja hytissä on kuuma - onneksi siellä on tuuletin ja saan olla yksin neljän hengen kopissa. Joka tapauksessa matkanteko alkaa puuduttamaan illan tullen vaikka olen vasta puolessa välissä 30h matkasta!

Juna tekee pari pikaista pysähdystä Kiinan puolella - asemien kaupustelijoilta voi ostaa lisää ruokaa ja juomaa - tosin ravintolavaunun tarjonta on vähintäänkin kohtuullinen jos se vain on auki! Matka jatkuu Pohjois-Kiinaan (tai itse asiassa ulko-Mongoliaan), jossa maisemat muuttuvat hiekkaiseksi aroksi. Asutus häviää pikkuhiljaa ja pian ollaan keskellä ei mitään. Välillä näkyy lampaita siellä täällä...

Illalliseksi tarjoillaan samaa ruokaa kuin aamullakin - olen kohtuullisen kyllästynyt muutenkin kun vihdoin saavutaan rajalle noin 12h matkanteon jälkeen. Aluksi kaikki luovuttavat passinsa Kiinan rajavartioille - sen jälkeen on vuorossa erikoinen harjoitus eli pyörien vaihto! Koska Kiinassa ja Mongoliassa on eri raideleveys pitää koko junan jokaisen vaunun pyörästö vaihtaa lähellä asemaa sijaitsevassa valtavassa hallissa. Tämän operaation aikana ei saa poistua junasta vaan olemme koko ajan vaunuissa, joita siirrellään ja nostellaan edestakaisin erilaisilla koneilla. Homma menee yllättävän kivuttomasti mutta koska vaunuja on lähes 20 kpl niin aikaa kuluu...

Vaihdon jälkeen palaamme asemalle, jossa on taas jotain epämääräistä odottelua - oletin että saamme poistua asemalle syömään ja juomaan... Vihdoin n. 3h säädön jälkeen pääsemme liikkeelle ja ylitämme rajan. Mongolian puolella on vuorossa taas passi- ja tullitarkastukset. Tämä sujuu kohtuullisen nopeasti - ehkä vain tunti odottelua keskellä ei mitään. Junaan tulee myös lisää väkeä - ikäväkseni saan havaita joutuvani jakamaan hyttini parin vuoden ikäisen mongoli-pikkunaperon ja hänen äitinsä kanssa. Odotan kauhulla koska tauoton itku ja jokellus alkaa. Lisäksi mamma virittää pikku enkelin paskapotan keskelle hytin lattiaa joten lienee odotettavissa miellyttäviä tuoksuja.

Kello on jo lähempänä aamukahta kun pääsemme liikkeelle kohti Ulan Batoria. 'Hyttikaverit' menevät onneksi heti nukkumaan eivätkä aiheuta ylimääräistä meteliä. Yhteistä kieltä ei tunnu löytyvän joten en saa mammasta mitään käsitystä. Päätän mennä hakemaan yöpalaa ravintolavaunusta mutta huomaan sen vaihtuneen kokonaan toiseen rajalla! Uusi vaunu on kornin oloinen puupaneeleilla koristeltu versio, jonka valot ovat pimeänä. Istun pöytään ja kymmenen minuutin odottelun jälkeen saan kuulla vaunun olevan 'closed'. Palaan nälkäisenä hyttiin - olisi pitänyt ottaa muutama nuudelipönttö mukaan kuten kaikilla muilla näyttää olevan. Korvatulppien avulla saankin ihan hyvin unta aamukahdeksaan asti.

Kun herään ulkona paistaa aurinko ja maisemat ovat muuttuneet todella karun näköisiksi - joka suuntaan avautuu hiekkaista aroa ilman yhtään elonmerkkiä. Juna tekee pysähdyksen jossakin nimettömässä paikassa, joka on yksi synkimmistä näkemistäni - todella rumia betonihökkeleitä keskellä autiomaata. Asemalla on jonkun verran väkeä, ihmisten ulkonako on selvästi muuttunut - miten sen nyt kohteliaasti sanoisi - mongolialaisen näköisiksi... Eli pikimustia tukkia, punaisia poskia sekä kapeita tummia silmiä näkyy siellä täällä. Ravintolavaunu on onneksi auki ja sieltä saa jonkunlaista aamiaista. UB on enää parin tunnin päässä - sinne saavutaan aikataulussa ja guest housen kuski odottaa siellä minua kuten on sovittu. Lisaa tarinaa UB:sta seuraavissa merkinnoissa!

Riders on the storm (Location: Terelj National Park, Mongolia)
I did not have much time to see UB after my arrival before I had the chance to make an overnight trip to the nearby national park (well - 50 km away). Seeing the nature and countryside of Mongolia was one of the things I definitely wanted to do here so therefore I spent just one night in the guest house and started this brief trip with two spanish guys the next morning.

Saa oli ikävä kyllä muuttunut todella surkeaksi - illan vesisade oli yön aikana kääntynyt rännäksi ja lämpötila oli varmaan jotain 5 asteen kieppeillä. Tämähän ei kuitenkaan suomalaista pelota vaan lähdimme reippaina matkaan klo 9 maissa. Yksi guest housen hepuista ajoi meidät tavallisella henkilöautolla lumisia teitä pitkin kansallispuistoon, jossa pitaisi olla ohjelmassa mm. retkeilyä, hevosratsastusta ja yöpyminen perinteisessä mongolialaisessa asumuksessa eli jurtassa.

Noin 1,5h ajomatkan jälkeen saavuimme kohteeseemme. Kyseessä oli moderni paimentolaisleiri keskellä hienoja vuorimaisemia. Kuskimme jätti meidät keskelle leiriä ja poistui. Vastassa oli pari paikallista, joku viittoi meitä menemään lähellä olevaan jurttaan. Jurtta muistuttaa hämmästyttävän paljon Suomen armeijan puolijoukkuetelttaa sekä ulkomuodoltaan että kooltaan. Modernit versiot on tehty jostakin vedenpitävästä kankaasta ja sisällä on tutun näköinen kamiina. Tämä meidän jurttamme oli ilmeisesti jonkunlainen vierashuone - kalustuksena oli lähinnä muovimatto lattialla ja muutama sänky seinustoilla. Paivan ohjelma oli edelleen epäselvä - huonosti englantia puhuva isäntämme sanoi että lounas olisi parin tunnin kuluttua ja hevosratsastus kello kolmelta iltapäivällä.

Lähdimme siis tutkimaan ympäristöä kun ilmeisesti mitään erityistä ohjelmaa seuraavalle parille tunnille ei ollut. Maassa oli lähemmäs 10cm nuoskalunta - sade oli onneksi tauonnut. Espanjalaiset olivat vähintäänkin fiiliksissä nähdessään (ja koskiessaan) lunta, itse olisin jättänyt sen kyllä mieluusti väliin. Liikkuminen vuoristoisessa maastossa oli varsin hankalaa ja vaarallista lumesta johtuen, kiipesimme parille lähistöllä olevalle nyppylälle ihailemaan hienoja maisemia. Sen jälkeen kävimme tarkastamassa läheiset tilukset - alueella oli runsaasti kaikenlaisia eläinsuojia ja hevoset, lehmät, lampaat ja vuohet temmelsivät vapaina. Siellä täällä oli jurttia ja kävimme kurkistamassa muutamaan sisään. Ne olivat selvästikin pysyviä asumuksia paikallisille, alueella oli vain muutama varsinainen talo. Pettymys oli tosin suuri kun jurtista löytyi televisioita ja tietokoneita, ilmeisesti oltiin kuitenkin vielä aika lähellä sivistystä!

Saimme lounaaksi jotain epämääräistä pyttipannua muistuttavaa mattoa, mongolialainen ruoka ei ainakaan vielä ole tehnyt minuun suurempaa vaikutusta. Odottelimme taas vajaan tunnin kunnes isäntämme poika oli saanut satuloitua hevoset. En ole ikinä ratsastanut ja suoraan sanottuna en pidä hevosista mutta pakkohan se oli lähteä mukaan koska ilmeisesti mitään opastettua retkeilyä ei muuten ollut luvassa. Hevoset olivat aika pieniä ja omani vikuroi kovasti ennen kuin tajusin että pidin ohjaksia liian kireällä. Saimme pikakurssin hevosen 'ohjaamiseen' ja ei muuta kuin menoksi. Oppaamme aloitti välittömästi laulun, jota kesti koko retken ajan. Hevonen osoittautui yllättävän säyseäksi mutta täytyy sanoa että maisemat menivät hieman ohi kun koko ajan sai olla varuillaan elukan kanssa. Teimme reilun tunnin turneen ennen kuin palasimme takaisin - kuten sanottu olisin kuitenkin tehnyt tämän reissun mieluummin patikoiden! Selvisin kuitenkin hengissä enkä pudonnut hevosen selästä.

Retken jälkeen ei taaskaan ollut mitään ihmeempää ohjelmaa. Espanjalaiset halusivat levätä joten päätin lähteä omin pain kiipeämään läheiselle vuorelle karjapolkua pitkin. Tämä osoittautui hieman vaaralliseksi mutta palkitsevaksi harjoitukseksi sillä vuorelta avautuivat noin puolen tunnin kapuamisen jälkeen hienot näkymät. Siellä täällä näkyi lehmiä ja 'kotiin' suuntaava lammaslauma tuli vastaan puolivälissä rinnettä. Auringon laskiessa palasin leiriin, jossa odotti illallinen, taas jotain pyttipannu-osastoa. Pimeän tulon jälkeen ei ollut juuri muuta tekemistä kuin hengailla jurtassa - onnistuimme lämmittämään sen saunaksi ennen nukkumaanmenoa joten oleskelu oli hetken varsin tuskallista. Onneksi lämpö laski nopeasti ja nukuin todella hyvin - heräsin tosin kerran kun ulkolämpötila oli laskenut ilmeisesti pakkasen puolelle. Ei muuta kuin lisää vaatetta ja peittoa päälle, heräsin seuraavan kerran kahdeksan maissa...

Aamulla saimme jotain pullan tapaista aamiaiseksi ja ohjelmassa oli lähinnä kyydin odottelu. Tein pienen omatoimisen patikkaretken lähiympäristöön, lumi oli sulanut yllättävän nopeasti ja saa oli selkeä. Kyyti saapui sovittuun aikaan ja vähäpuheinen kuski vei meidät takaisin guest houselle.

Kokonaisuutena ihan kiinnostava retki mutta ohjelma oli pettymys - olisin mielelläni jättänyt hevoset väliin ja tehnyt muutaman tunnin patikkaretken noissa huikeissa maisemissa. Tosin tämä olisi voinut olla hankalaa lumesta johtuen. Lunta ei muuten enää näkynyt paluumatkallamme kun olimme päässeet 10 km päähän leiristämme!

Impressions of UB (Location: Ulan Bator, Mongolia)
Here's a summary of the things I have done in UB during these almost three days. I'll be soon off to my next destination so I guess I have pretty much spent my time here.

UB has about half of the Mongolian population (there are more than 1 million inhabitants in UB). It is definitely not one of the prettiest cities around - there are some beautiful buildings here but most of the houses are ugly concrete structures that once again remind me of ex-Soviet countries. As said it is a bit dodgy place to stroll around - there are lots of weirdos around, some drunk people and bad traffic everywhere. The guest house staff keep warning about pickpockets all the time and the Spanish guys told that someone tried to steal something from their backpacks. And in the guesthouse there was a sign that requested us not to go out after midnight as it is too dangerous there!

There are some interesting sights though so you can easily spend at least two days here. There is a small Natural History Museum that has a collection of dinosaur skeletons that have been found in the Gobi desert - that would have been really cool thing to see as a little kid. The National History Museum is one of the better ones of such places and the Museum of Fine Arts is also worth a visit. The highlights of UB sightseeing is definitely the walking trip I made with a Canadian guy today - we walked for about 3km to the other side of the town where you can find the beautiful Winter Palace and a hill with some ugly Soviet-era monument and fine views over the city. The city actually looks quite pretty from a distance and there are funny looking colourful houses on that side. The roads are again in quite bad condition so walking is not that much fun anywhere in UB.

In general this place is an interesting mixture of Mongolian, Chinese and Russian culture. There are some buddhist temples here - it is also interesting to see the very strong Tibetan influence there. Don't think that I would move here but as said there is something fascinating in this very remote place!