Singapore - February 2017

Fourth visit to one of my favourite cities in the world during my South Pacific, Australia and New Zealand tour. Spent just two nights here but managed to see quite of lot things that did not exist during my previous visits. This little country is just amazing, so much to see and experience and it keeps evolving and changing all the time. Flying all the way to Fiji would have been way too much - would recommend Singapore as a pitstop for everyone on their way to South Pacific!

Check out the photo gallery

7-8.2.2017 Helsinki – Singapore:
Vähän pidempi reissu edessä tällä kertaa eli reilu pari kuukautta olisi tarkoitus kiertää Tyynen Valtameren ja Oseanian aluetta. Vaikka nyt olisi mahdollista reissata vaikka puolikin vuotta, niin ei silti ole mitään erityistä paloa muutamaa kuukautta pidempään keikkaan. Mutta tällainen parin kuukauden retki tuntuu oikean pituiselta – varsinkin kun Suomen talvessa vaihteeksi pakkanenkin paukkuu…

Tämän reissun suunnitelma on tarkoituksella aika löyhä – taskussa on meno-paluu Singaporeen sinivalkoisin siivin ja yksi jatkolento Fijin suuntaan. Pitkät lennot tympivät kerta kerralta enemmän ja ajatus jostain useamman lennon kombosta esim. Australiaan ei oikein innosta. Siksi päätin varata pari päivää ”akklimatisoitumiseen” Singaporessa, joka on kyllä tuttu paikka jo aiemmilta kolmelta visiitiltäni. ”Singis” on vaan yksi ehdottomia suosikkipaikkojani Aasiassa, joten parin päivän pikavisiitti pitää ilman muuta tehdä kun kerran olen tähän suuntaan matkaamassa!

Edessä on siis reilun kymmenen tunnin siivu Finnairin kyydissä. Kone on aika täynnä ja taitaa olla ensimmäinen kerta, kun lennän tällä uuden karhealla Airbusilla, johon mahtuu 9 penkkiä per rivi. Vaikka kyseessä on yölento ihan ”järkevään” aikaan eli keskiyöllä niin eipä juuri nukuta. Ratkon ties kuinka monta ristikkoa ja katson leffoja kun unijukka ei vaan tule. Ehkä pari tuntia saan torkuttua, kunnes jengiä aletaan herätellä aamupalatarjoilua varten…

Kentällä menee yllättävän kauan aikaa. Tällä kertaa olen poikkeuksellisesti reissussa rinkan kanssa ja sitä saakin odotella aika kauan. Lopulta pääsen kuitenkin metroasemalle, josta matkustan vajaan puolen tunnin verran Geylongiin, jossa en olekaan aiemmin ollut. Tämä hieman ytimen ulkopuolella oleva alue vaikuttaa hieman sekavalta, mutta hotelli löytyy helposti, kunhan tajuan katujen numerointisysteemin. Hotelli osoittautuu siistiksi ”business-hotelliksi”, joka oli yllättävän halpa eBookersin alennusten vuoksi. Menen heti nukkumaan pariksi tunniksi ja herään myöhemmin käydäkseni syömässä. Hotellin lähistöllä on joku muovituolityyppinen seafood-mesta, jossa tilaan kivikovia nuudeleita ja katkarapuja. Eipä ole ennen tällaisia kovaksi paistettuja nuudeleita tullut vastaan…

9.2.2017 Singapore:
Singapore on jonkun verran muuttunut sitten ensimmäisestä visiitistäni ja joka kerta löytyy uusia nähtävyyksiä, joita ei siis aikaisemmin ollut. Nytkin olen bongannut useamman mielenkiintoisen kohteen, joita ei edellisellä kerralla täällä ollessani ollut tarjolla. Ja lisäksi pari mestaa, joihin en ole aiemmin vaan rajallisen ajan vuoksi ehtinyt tutustua…

Keli on puolipilvinen, mutta hiostava. Lämpöä on kolmisenkymmentä astetta, vaikka aurinko ei juuri paahdakaan. Talsin metroasemalle ja ajelen muutaman pysäkinvälin kohti keskustaa. Suuntaan kohti Fort Canningin puistoa, jossa käsittääkseni vierailin jo ihan ensimmäisellä Singiksen reissullanikin? Joka tapauksessa puisto on hieman muuttunut ja sinne on avattu erittäin mielenkiintoiselta vaikuttava nähtävyys eli ”BattleBox”.

Kyseessä on toisen maailmansodan aikainen bunkkeri, joka liittyy hyvin oleellisesti Singaporen sotahistoriaan (josta olin ennen tätä visiittiä täysin tietämätön). Kyseinen bunkkeri on avattu yleisölle vasta aivan hiljattain ja kompleksiin pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla, joita tehdään useamman kerran päivässä. Buukkaan noin puolen tunnin kuluttua alkavan kierroksen ja menen hetkeksi puistoon odottelemaan.

Rundilla on väkeä aika paljon mutta koko kööri mahtuu kuitenkin jotenkuten pienehköihin huoneisiin, joita kierretään oppaan kanssa. Esillä oleva roina lienee suurilta osin replikaa tai haalittu jostain muualta, mutta aika autenttisen oloisia huoneita paikassa kyllä on – huonekalujen ja aparaattien lisäksi vahanuket tuovat onnistuneesti sotavuosien tunnelmaa. Kierroksen ideana on käydä läpi keskeisimmät vaiheet Japanin hyökkäyksestä Singaporeen aina antautumiseen asti ja samalla avata ”boxin” historiaa ja eri huoneiden käyttötarkoituksia. Noin 1,5h kestävä opastus on erittäin mielenkiintoinen ja olin kyllä täysin tietämätön tästä taistelutantereesta ennen tätä erinomaista esitystä! Hyvin kiinnostava kohde ja jotain ihan muuta kuin mitä aiemmin Singiksessä on tullut nähtyä.

Jatkan matkaa kohti tutumpia nurkkia ja tsekkaan, ovatko Clarke Quayn rakennukset edelleen paikallaan. Kävelen Chinatowniin, jossa sielläkin on tullut käytyä varmaan joka kerta. Paikkaan on kuitenkin sitten viime käynnin rakennettu suurehko buddhalaistemppeli, joka vaikuttaa käymisen arvoiselta. Kyseessä on taas yksi ”Buddhan hampaan temppeli” – vastahan tuli moisessa käytyä Sri Lankalla… Mistähän näitä hampaita riittää? Aika perinteistä temppeliarkkitehtuuriahan tämä rakennus edustaa, mutta kuitenkin aika moderni tunnelma tässä paikassa on. Suosittua hupia näyttää olevan vaihtaa 100 kymmenen sentin kolikkoa ja ”uhrata” ne yksi kerrallaan temppelistä löytyville sadalle Buddha-patsaalle. Näiden sadan lisäksi on varmaan tuhansia pikku-Buddhia ja muutama isompi veijari.

Tsekkaan nopeasti myös Chinatownin hindu-temppelin, jossa olen varmasti käynyt aiemminkin. Kurkistan myös sisään naapurissa olevaan moskeijaan, jossa saa näköjään vääräuskoinenkin käyskennellä. Paikka on aika mitäänsanomaton verrattuna vaikka Brunein mega-moskeijoihin ja poistun pikaisen visiitin jälkeen. Jatkan kävelykierrosta kohti marinaa ja paria uudempaa kohdetta siellä suunnassa.

Räpsin kuvia pilvenpiirtäjistä ja pidän hetken aikaa sadetta – onneksi kuuro ei kestä kovin kauan. Suuntaan kohti Gardens by the Bayta, joka on mielenkiintoiselta vaikuttava puisto tai oikeastaan valtava puutarha. Täysin keinotekoinen mesta tämäkin kyllä on – kuten niin moni paikka Singaporessa muutenkin. Mutta suuruudenhulluudessaan näkemisen arvoinen paikka tämä kyllä on: valtavan puiston lisäksi täältä löytyy kaksi yhtä lailla valtavaa ”kasvihuonetta”, joista toiseen on luotu eräänlainen sademetsä! Päätän kuitenkin jättää tämän paikan tarkemman tutkimisen huomiseen ja lähden takaisin kohti hotellia.

Ajelen taas metrolla Geylangiin. Tällä kertaa saavun hotellille toisesta suunnasta ja bongaan matkan varrella jotain paikallisia hieromalaitoksia – Geylang kun on tunnettu Singiksen punaisten lyhtyjen alueena. Aika huomaamattomia nämä mestat kyllä ovat. Pari kertaa joku sekavan oloinen ukkeli koittaa kaupata näitä palveluita ja kerran joku hutsun oloinen nainen sanoo ujosti ”hello”. Mutta muuten suorastaan huomaamatonta toimintaa verrattuna Thaimaan tai Filippiinien vastaaviin alueisiin… Jätän hieronnat väliin ja käyn pienen lepotauon jälkeen eilisessä muovituolimestassa syömässä. Ruoka on huomattavasti parempaa kuin eilen. Palaan hotellille ja tutkin Fijin sääennusteita, jotka vaikuttavat aika synkiltä ja sateisilta. Ei sentään taifuunia ole tulossa mutta saapa nähdä millainen keli siellä odottaa!

10.2.2017: Singapore
Toinen päivä Singaporessa pitää sisällään pari laajempaa kohdetta ja pakolliset metroajelut sekä kävelyt. Lähden ensiksi Sentosan suuntaan – sielläkin on tullut käytyä aiemmin, mutta alue on sen verran iso, että en ole nähnyt puoliakaan siitä. Jätän tällä kertaa (keinotekoiset) rannat väliin ja tutustun paikan muuhun tarjontaan. Metroajelun jälkeen en hyppää ”paikallisjunan” kyytiin vaan kävelen ”laituria” pitkin varsinaiselle saarelle. Tarkoituksenani ei ole mennä huvipuistokompleksia kauemmaksi vaan hengailla siis Universal Studios – teemapuiston lähistöllä. Tuon varsinaisen huvipuiston jätän kuitenkin väliin, sillä hinta on suolaiset reilu 50 euroa ja paikassa on ilmeisesti krooniset jonot joka paikkaan. Universalin nurkilta löytyy kaikkea muutakin ja päätän tsekata kehutun akvaarion, joka lienee isommasta päästä maailmassa. Halpaa hupia ei ole tämäkään mesta, sillä tiketti kustantaa noin 30 euroa.

Akvaario on kieltämättä hieno ja jengiä (erityisesti huutavia kakaroita) on onneksi vähemmän kuin odotin. Pienempien altaiden lisäksi löytyy pari valtavaa kalatankkia ja haialtaan läpi menevä tunneli, joka vaikuttaa suosituimmalta nähtävyydeltä. Tulee kyllä heti fiilis lähteä sukeltamaan, kun katselee näitä trooppisia kalalajeja – pitäisiköhän sitä tehdä pari dyykkiä myöhemmin tällä reissulla? Haiallasta lukuun ottamatta muita fisuja saa katsella ilman suurempaa väenpaljoutta ja jopa toisen isomman tankin ruokintasession näkee hyvin. Akvaario on kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen – edellä mainittujen lisäksi myös meduusa-tankit olivat erityisen kiinnostavia!

Päätän tarkistaa vielä toisenkin kohteen Sentosalla. Tämä onkin aikamoinen hasardiveto, eli jonkunlaisia ”illuusioita” lupaava Trick the Eye-niminen ”museo” on siis kyseessä. Paikan konsepti ei oikein avaudu etukäteen ja hämmennyn entisestään, kun lipunmyyjä on selvästi huolissaan siitä, että minulla ei ole kaveria mukana. Paikka kun on tarkoitettu kuvien ottamiseen ja minun raukan pitää pyytää muita ottamaan kuvia! Homman nimi kyllä avautuu nopeasti kun pääsen sisään – kyseessä on siis kokoelma erilaisia ”taustoja”, joiden avulla voidaan luoda hieman kotikutoisen oloisia illuusioita esim. jyrkänteen reunalla roikkumisesta. Eli oivallinen paikka kaikenlaisille selfie-friikeille, joihin itse en todellakaan kuulu. Etupäässä aasialainen kävijäkunta tuntuu kuitenkin olevan paikasta kovin innoissaan ja kummastelen tätä touhua parinkymmenen minuutin ajan kunnes riittää. Outoudessaan ehkä pikavisiitin arvoinen paikka mutta täysin hukkaan heitettyä rahaa kuitenkin…

Jatkan matkaa takaisin kohti keskustaa metrolla tsekatakseni Grandens by the Bayn nyt vähän paremmalla ajalla. Puisto on muuten ilmainen, mutta valtavien ”kasvihuoneiden” sisäänpääsy on maksullinen. Ostan kummankin möhkäleen tarkasteluun oikeuttavan tiketin ja aloitan varsinaisesta kasvihuoneesta, josta löytyy valtava määrä erilaisia kukkia ja muita kasveja. Lasikuvun alla on yllättäen miellyttävän viileä ilma eikä mitään sietämätöntä tungosta, vaikka väkeä onkin paljon. Paikka on odotetun hämmentävä – kasvien lisäksi löytyy jotain temppelirekvisiittaa, taidokkaita puuveistoksia ja kaikenlaista infoa kasveista. Kiertelen vajaan tunnin verran tätä valtavaa kompleksia ja ihailen luonnon kauneutta (toki tämäkin paikka on viimeisen päälle keinotekoinen mutta en anna tämän tosiasian haitata)…

Siirryn naapurissa sijaitsevaan ”Pilvimetsään”, joka on vielä omituisempi rakennelma. Lasikuvun alle on rakennettu pieni ”vuori”, jonka seinämät ovat kaikenlaisten kasvien peitossa. Vuoren huipulta valuu tietenkin keinotekoinen vesiputous! Täälläkin on viileähkö lämpötila eli ihan sademetsän kuumuudessa ja kosteudessa ei siis olla. Vuoren huipulle pääsee tietenkin hissillä ja ideana on kiertää tätä rakennelmaa ympäröivien siltojen kautta hitaasti takaisin alas. Paikka on kieltämättä vaikuttava ja vielä epätodellisempi kuin vieressä oleva kasvihuone. Poistun hämmentyneenä pimeän jo laskeutuessa Singaporen ylle.

Puistossa on vielä yksi näkemisen arvoinen juttu, eli jokailtainen valo- ja äänishow, joka esitetään keskellä puistoa törröttävien ”superpuiden” avulla. Nämä eivät ole mitään oikeita kasvikunnan edustajia, vaan teräksestä ja lasista tehtyjä valtavia torneja, jotka eivät varsinaisesti edes näytä puilta – lähinnä tulee sienet mieleen. Joka tapauksessa vähän ennen kello seitsemää nämä puut alkavat loistaa eri väreissä musiikin tahdissa. Ideana kai on kertoa joku ”tarina”, mikä tosin minulle ainakin jää epäselväksi. Ihan kaunis valoshow kyllä mutta jotenkin homma menee vähän ohisektoriin… Jatkan metrolla takaisin hotellille ja pikaisen nuudeli-illallisen jälkeen on aika palata huoneeseen ja valmistautua huomiseen vähän pidempään siirtymään…

11.2.2017 Singapore – Nadi, Fiji:
Aamu alkaa kunnon paniikilla kun jostain käsittämättömästä syystä puhelimen kello on tunnin jäljessä! Olen aivan varma siitä, että vielä eilen Lumian kello oli oikeassa ja en keksi mitään syytä siihen, miksi aika olisi muuttunut. Onneksi avaan vielä aamulla tietokoneen ja tajuan viime hetkellä, että kiire tässä tulee! Ei muuta kuin kamat rinkkaan ja puolijuoksua metroasemalle. Mietin taksin ottamista alle, mutta vapaata pirssiä ei näy missään. Lentokentälle on vain 25 minuuttia metrolla ja lasken ehkä juuri ja juuri ehtiväni perille ennen kuin checkin sulkeutuu…

Kiroilen metromatkan verran huonoa tuuriani – en vaan keksi mitään järkevää selitystä kellon siirtymiselle… Edes mitään kesäaikasiirtymää tms ei ole tapahtunut. Loppujen lopuksi ehdin Fiji Airwaysin tiskille 10 min ennen sen sulkeutumista eli eipä tässä mitään suurempaa vahinkoa käynytkään ja tulipahan vähän jännitystä heti reissun alkuun.

Lento on erittäin puuduttava noin 10-tuntinen siirtymä keskellä päivää eli nukkumisesta ei ole toivoa. Fiji Airways lentää tätä väliä uudehkon oloisella Airbus-jumbolla, josta löytyy onneksi ihan kohtuullinen viihdejärjestelmä. Koitan virittäytyä Fiji-tunnelmiin kuuntelemalla paikallista musiikkia ja katsomalla Fijin olympiajoukkueen rugby-ottelua, jonka tuloksena oli historiallinen kultamitali Rion kisoista. Silti tappavan tylsä lento, jota eivät helpota huutavat kakarat ja vieressä istuva oudolta löyhkäävä intialaisen oloinen heppu…

Lopulta kone laskeutuu lähes aikataulussa keskellä yötä paikallista aikaa eli joskus puoli viiden aikaan. Maahantulorutiinit sujuvat nopeasti mutta kentältä poistuminen ei suju toivotulla tavalla. Kaikki pankkiautomaatit näyttävät olevan pois pelistä eikä minulla ole yhtään paikallista valuuttaa. Onneksi nostin kuitenkin viime hetkellä jonkun verran Singaporen dollareita mahdollista taksikyytiä varten ja yksi rahanvaihtokioskeista on juuri auennut. Eli saan nipun paikallisia dollareita käteeni kuitenkin!

Olen buukannut huoneen kentän lähistöllä olevasta hotellista, joka lupaa ilmaisen kyydin. Mailailin aiheesta vielä juuri ennen kuin kone lähti Singaporesta ja sain kuittauksen hausta, mutta luvattua kyytiä ei näy missään, kun poistun tullialueelta. Soitan hotelliin ja vähän sekavan oloinen kaveri lupaa kyydin olevan tulossa. Menee taas vajaa puoli tuntia ja kyytiä ei näy. Soitan uudelleen ja kaveri lupaa suharin olevan jo melkein perillä. Meneekin onneksi enää viisi minuuttia ja luvatun ”tytön” sijasta saapuu joku rastan oloinen ukkeli, joka ei vaikuta kovin innostuneelta tästä keikasta. Äijä heittää minut kuitenkin perille ja pääsen vihdoin nukkumaan. Hotellilla on ihan ystävällinen vastaanotto mutta korttimaksut eivät onnistu – aikamoista säätöä ja kunnon kehitysmaameininkiä siis heti kärkeen!

Back to www.acidkainen.net home page